099: En todellakaan tienny, että tää voi tältä tuntua

Mistähän oikein alottaisin kertomaan. Tällä hetkellä tunteet juoksee taas aikalailla Ginkoa kohtaan vuoristorataa. Ruuna tosiaankin osaa pelata tätä peliä, mutta niin osaan minäkin. Siitä kumminkin myöhemmin lisää nyt ensiksi Vikkeen.

Ratsastin tänään Viken aika kevyesti alle puolisen tuntia vähän ravia ja käyntiä ottaen. Tammalla oli nimittäin pahasti lohennut takakavio niin en tiennyt miten oikein Vikke reagoisi siihen. Tamma oli joksenkin jäykkänä tänään jo käynnissä. Ravi oli sitten vielä jäykempää ja epämukavaa istua! En ole koskaan valittanut Viken ravissa istuessa, mutta tänään valitin. Raukalla on tosiaankin etuset jäykkänä pitäisi keksiä miten saisi niitä jotenkin venytettyä etteivät olisi niin jumissa. Menin muutamia ympyröitä käynnissä ja kasikkon pari kertaa en sen pahemmin ruennut tammaa taivuttelemaan, kun jo suoralla Vikke oli mahdottoman jäykkä ratsastaa etupäästä. Huomattiin myös kaverin kanssa, että tammalta on kadonnut kaikki lihakset etupäästä tämän loman aikana joten niitäkin pitää lähteä kehittämään tytön kanssa takaisin. Ehkä se tästä pikku hiljaa ja pitää toivoa ettei tulisi mitään takapakkeja sekä tietenkin, että tuo jäykkyys katoisi kokonaan tammalla mennessä.

''Me tehään aina isoja juttuja.
Syvällä pelissä ollaan oltu vuosii..''

 Kun olin Vikkeä aikani ratsastanut ratsastin tamman takaisin tallille. Purettiin kaverin kanssa nopeasti tamma porukassa. Tamma ei ollenkaa edes hionnut tuosta köpöttelystä joten en ruennut pesemäänkään toisekseen oli muutenkin jo aika viileä ilma. Vietiin sitten Vikke tarhaan ja samalla reissulla haettiin Ginko. Ginko tuntu niin laiskalta taluttaessa, mutta ruuna oli kyllä kaikkea muuta kun oltiin varustettu ja selkään pääsin. Ensimmäisien ravejen aikana Ginko olisi jo halunnut nostaa laukan ja tarjosikin sitä koko ajan. Sain sitten pidätellä ja muistuttaa ruunaa, että ei kun nyt mennään vaan ravia. Mentiin sitten kolmea puomia ja jos oikein muistan niin ihmisen askeleita puomejen väliin mahtui viisi. Tämä tehtävä ja välimatka sopi Ginkolle todella hyvin ja jo ensimmäiset puomit sujuivat. Muutaman kerran osuttiin puomiin, kun meni jalat sekasin. Ihmekkös tuo, kun kuski säätää siellä selässä ja kokematon poni alla. Tämän jälkeen nostinkin laukkoja. Pukkia tuli pukin perään kyllä niin ahkerasti, että en ole ennen ruunalta saanut sellaista kyytiä.

Loppujen lopuksi tulin selästä ihan alas tyylikkäästi, kun ruuna veti suoralla vain pukkia laukassa koko ajan niin, että välillä oltiin ilmassa kokonaan. Tyylikäs tippuminen meni kutakuinkin niin kuin ruuna aloitti pukittelun niin aivan loppussa se vetikin pukin jonka perään toisen ja kääntyikin poikittain erisuuntaan jolloin minun tasapainoni oikeastaan petti ja suoraan tulin maahan selälleni ruunan viereen. Ohjista en tietenkään laskenut irti ettei tämä sankari pääse karkaamaan mutta onneks Ginkokin tajusi ja pysähtyi viereeni. Toisenkin kerran ruuna yritti samaa temppua muttei enää kyllä toiminut. Tais harmittaa toista se! Välillä saatiin nätimpikin laukkapätkä. Otin laukkojen jälkeen vielä kevyesti ravia ja käyntiä. Sitten kokeilin asioita mihin Ginkon pitäisi tottua, jos selässä onkin joskus kokemattomaanpi. Liikuttelin jalkoja hirveän taakse ja sitten eteen sekä heiluttelin. Koko tämän ajan Ginko onneksi oli aloillaan kiltisti vaikkei kukaan pitänytkään kiinni. Ratsastin vielä Ginkon tallinpihaan ja purettiin reippaasti. Sitten lähdettiin viemään ruuna tarhaan ja antamaan hevosille päiväheinät.

Utelias jos toinen oli:D

Hei mehän lennetään!

Aina minäkään en voi onnistua.. Pysyn silti voittajana, koita samaa!

Lopputulos, on muuten kipeä! Ja selkäänkin särkee.

Ginko yritti olla viaton kaiken jälkeen..

Päiväheinät kiitos!

Salakuva..

Pikku tallikissamme Nikolai<3

098: Pienen tytön ratsastelua

Siskon tyttö oli meillä yökylässä joten otin neidin mukaan talleille kun aamulla vähän yli kymmenen lähdettiin. Itse heräsin puoltatuntia ennen lähtöä kieltämättä vähän väsytti aamulla jälleen kerran huonon yön jäliltä. Miksi sillon ei saa nukkua, kun nukuttaa? Mutta palataan takas asiaan. Haettiin Vikke tarhasta, kun isi vei meidät talleille. Harjattiin savista Vikkeä muttei läheskään kaikkea mutaa saatu pois hankattua. Vikelle suojat takajalkoihin ja pintelit etusiin nopeasti. Siskon tyttö pääsi laittamaan suitsen remmit kiinni ja oltiinkin jo valmiita lähtemään. Aluksi talutin muutaman kiekan, sitten yhden kiekan kävelin rinnalla ja loput menivätkin ihan keskenään neuvoin vain kentän keskeltä. Vikke käveli hieman laiskasti mutta tais tammakin tietää ettei tarvitse mitään tehdä. Kun Neea ei enää jaksanut ratsastaa hyppäsin ite kyytiin ja ratsastin muutaman kierroksen nostaen ravipätkänkin. Vikke tuntui heti reippaammalta itse, kun olin selässä. Tämän jälkeen Neean lastasin takasin selkään ja kannoin puomeja kentältä tallille. Myöhemmin selviää miksi tässä postauksessa.

Harjailtiin Vikke ja pestiin sitten porukalla, kun kaverikin tuli kuvaamaan tallille. Pestiin tamma ihan kunnolla kiiltäväksi. Hetken ajan kuivatettiin muttei kumminkaan jaksettu odottaa joten lähdettiin viemään Vikke tarhaan ja Ginko ottamaan pois. Vikke kun pääsi tarhaan niin tottakai tamman piti piehtaroida heti ensimmäisenä..

Hain samalla Ginkon tarhasta ja puunattiin nopeaa ruuna kuntoon. Ötömyrkkyä vähän ruunalle ja varusteet selkään sekä menoksi! Ginko tuntui kaiken kaikkiaan yllätävän hyvältä ratsastaa, vähän kumminkin testaili, että onko pakko tehdä jos ei tahdo. Kerran ruuna hypähti takasilleen muttei yhtään pukkia heittänyt. Todella tyytyväinen olin ruunaan, kun mentiin kentällä. Tein ihan perus kuvioita paljon pääty-ympyröitä ja kasikkoa en sen kummenpia tehtäviä. Laukkoja nostettiin yksi pääty-ympyrällä ja sitten loput suoralla uralla. Yhtäkään pukkia ei tullut ja laukka nousi aina, kun halusin ja loppu siihen mihin halusin. Joten todella hyvin laukannostot ja laukat menivät.

Köpöttelin vielä loppukäynnit ja seurailin, kun tamma otti rennosti vain tarhassa. Ratsastin ruunalla vielä ilman satulaa vähän tallipihassa, kun purettiin toinen ulkona. Ginko ei hionnut ollenkaan niin en ruennut pesemään turhan takia ruunaa. Vein sen vain tarhaan siskon tytön kanssa, joka oikeastaan talutti Ginkon. Ginkon ratsastuksen jälkeen pestiin hiekkaiset puomit sekä harjattiin rapa pois niistä. Nimittäin rupesimme Ellin kanssa maalaamaan puomeja. Maalattiin kaiken kaikkiaan kahdeksan puomia sekä yksi lauta. Ihan hienojahan niistä tuli, vaikka aikaa vierähtikin tovi meillä. Oltaisiinkohan me oltu aamu kymmenestä jonnekkin vaille kolmeen asti talleilla. Koko päivä siis hurahti siellä.

Kädenjälkipuomi :D

Tadaa tässä onkin kaikki mitkä maalattiin :D

097: Rodeoratsastusta sekä rakkautta

''Mä tarviin sut mun viereen<3''

Blogi palaa tauoltaan jälleen taas elämään. Menin tänään tallille äidin kyydillä tuossa iltasella, kun olin käynyt hoitamassa eka kaikki asiat keskustassa. Ginko kävelikin minua vastaan tarhan suulle ja kipitettiin sitten kiirreesti talliin inhottavia ötököitä karkuun. Harjailin ruunan kaikessa rauhassa juttellen kaverin kanssa samalla. Saatiin kuvajaakin paikalle ja tällä kertaa todellakin oli hyvä asia, että se kuvaaja oli mukana. Mutta palataan takaisin asiaan siitä nimittäin kuulette kohta. Varustin ja ötömyrkkyä vähän ponille niin oltiin valmiita lähtemään kentälle. Hommasta ei kyllä tullut yksinkertaisesti mitään. Ginko pelkäsi aivan tajuttomasti erästä laatikkoa jonka alla oli sähkölankapistoke hommeli. Ruuna oli saanut napsun siitä ja se sattumoisin oli meidän kentän laidalla.. Noh ei voinut mitään, yritin kyllä parhaani ratsastaa ruunaa siitä ohi, mutta sitten ruuna rupesi hyppimään pystyyn ja kaikkea muuta mukavaa. Muutenkin tajusin ettei koko tunnista tule mitään jos joudun koko ajan yhdellä sivulla saamaan sen ponin kävelemään sen jutun ohi joten siirryttiin peltotreeniin.

Pellolla ruuna meni yllättävän hyvin ei enää keulimista, joten keuliminen johtui täysin siitä että raukkaa pelotta niin kovasti se sähköpaimen. Mentiin vähän lisättyä ravia ja nosteltiin laukkoja. Pukkeja kyllä tuli, mutta eivät nuo meidän menoa estäneet. Ruuna oli viimeksi liikkunut viikko sitten joten virtaa kyllä riitti, joka varmasti osittain purkautui myös niihin pukkeihin.

Ginkon jälkeen ratsastin vielä Vikkeä rennosti löysillä ohjilla vähän käyntiä ja ravia ottaen. Tamma oli aivan innoissaan niin sain jarrutella kyllä menoa jonkin verran. Vikke selvästi tykkäsi kun pitkästä aikaa ratsatsin sillä ihan ilman satulaa vaan. Loppuvaiheessa laskeuduin alas selästä ja kävelin kenttää ympäri. Tamma seurasi mua ihanasti perässä, vaikka en edes taluttanut. Sitten kun minä pysähdyin niin pysähty Vikkekin ja kun taas jatkoin matkaa niin tammakin jatkoi. Luottamussuhde meillä ainakin on kunnossa, jos mikään muu ei. Kaverin lähdettyä jäin vielä tallille hetkeksi Viken kanssa puuhastelemaan kunnes vein tamman tarhaan kavereiden kanssa jotka jo kovasti kaipailivat Vikkeä. En ole nyt oikein kirjoitus tuulella joten varmaan sekavaa tekstiä, mutta nauttikaa kuvista!

''Ei villi sielu viihdy matkassa pataluuskien''

''Älä sano mitään,
Mä vielä kesytän tän!''

Venyy se jäykkänäkin..

Rakkautta<3
''Onko toisen onni toiselta pois?''

Tää meidän kuvaaja keskittyy ihan koko ajan meidän kuvaamiseen?

''Tässä mä seison kaipausta rinnassa,
vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
maailma on minun maailma on sinun,
maailma on tehty meitä kahta varten''

''Mut sun vierestä ei kiire mihinkää hetkeäkään.
Hei missä sä meet, tuu mun yö valaisee
Sä saisit mut hymyilee''