008: Kengitys & muuta

Pitkä päivä takana, kun aamulla heräsin jo kunniallisesti ennen seitsemää ja lähdin tallille siinä ennen kasia jo. Tosin tällä kertaa eri tallille kuin missä Vikke asuu, piti käydä yhdellä tallilla, joka ei ole virallinen ratsastuskoulu vaan enemmin harrastetallinen. Kumminkin siellä piti olla ratsastusopettajan apuna hevosten ja ponien kanssa, kun osa jouduttiin rauhoittamaan ihan kengityksen takia. Kengityksen jälkeen kengittäjä lähtikin Viken tallille rauhottavien kera. Vikke jouduttiin siis rauhoittamaan kengityksen ajaksi, sillä tamma on vähän hankalampi tapaus kengittäessä kuin monet muut hevoset. Mutta se varmaan johtuu siitä, että sen jälkeen kun Vikke Suomeen tuotiin se ei ole ollut kengässä. Sillä tamman kaviot on pysyny todella hyvässä kunnossa josta olen positiivisesti tyytyväinen. Tosin nytten jouduimme tammalle laittamaan takaisin kengät, koska kaviot on joutuneet sen verran kulutukseen, että on parempi laittaa kengät nytten kesäksi ettei ne pääse liian lyhyvyksi menemään. Talvella pitää sitten katsoa laitetaanko Vikelle hokkeja vai jääkö se kokonaan ilman. On kengittäjä saanut tehdä ainakin työtä Viken kanssa, kun on joutunut ensiksi rauhoittamaan tamman ja sitten vielä pitäny saada tempperamenttinen ja itsepäinen tamma nostamaan sitä jalkaa ja pitämään sen ylhäällä, että ne kengät saadaan paikoilleen. Onneksi kumminkin Vikelle on nyt saatu ne kengät niin päästään kunnolla treenaamaan ja Viken koulutusta voisi rueta viemään eteenpäin. Ehkä joskus pääsemme jonnekkin puomiluokkaan kilpailemaan kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessansa meidänkin tiellemme, mutta toivottavasti ei ainakaan ikäviä asioita sillä Viken tarha kaveri oli saanut ähkyn. Siitä tosin selvittiin ja poni on nytten taas ihan hyvässä kunnossa. Pitää nyt vaan toivoo ettei uusiudu, kun muuten Vikellä ei ole enää tarhakaveria, joka olisi ikävä juttu ihan Vikenkin kannalta. Kun tamma ei oikein tule toimeen jokaisen ruunan ja tamman kanssa. Orejahan tuolla yksityistallilla tai miksi sitä sanotaan pientalliksi? Niin ei ole. Eikä niitä ole sinne tulossa ihan vain tammojen takia.


Päivä alkoi olla siinä puol seiskan tienoilla pulkissa, kun pääsin viimein kotiin tallilta lähtemään. Piti vielä käydä hevosille iltarehut heittämässä, mutta sen jälkeen kaikki oli hoidettu huh! Työtä kyllä riitti koko päivän, eikä voinut hirveästi höseltää, kun osa tammoista oli ihan pingpong päästänsä liekkö kiima sitten myös vaikuttaneen asiaa voi olla. Loppu peleissä päivä meni todella mukavasti, eikä ollut mitään sen kummenpia hermoromahdus loman tarpeita. Kengitys päivänä sai olla tavallistakin rauhallisempi tiettyjen yksilöiden kohdalla. Onneksi kengityksen jälkeen laitoin vain pikkuponin kärryjen eteen ja lähdettiin hiitille. Reipas lenkki käytiin ajamassa illasta mukavassa auringoisessa säässä ja seurassa ei ollut moittimasta. Tällä kertaa tulikin vähän erillaisempi potsaus kun yleensä ei aivan kokonaan liittynyt vain Viken ja minun päivään vähän muutakin. Mutta vaihtelu virkistää? Katsotaan pääsemmekö Viken kanssa jo huomenna ratsastuslenkille, mutta kaikki riippuu vähän nytten tuosta kelistä. Toivon kumminkin, että pääsen edes tamman luona käymään huomenna.

~ Vikke & Tiitu

007: Peltotreeniä

Aurinkoinen sää tosiaankin oli ratsastaa Vikelle taas pienen tauvon jälkeen, kun tosissaan viime viikolla tuli ne revähdykset alaselkään/kylkeen ja niskaan. Mutta niska on parantunut jo niin hyvin, että ne yötkin nukuttaan ilman särkylääkkeitä ja kylmägeeliä. Tosin tuo selkä on hivenen arka viellä, mutta pitäisi sen parantua pian. Tallille tullessani Vikke olikin jo portilla seisoskelemassa aivan kuin odottaisi jo, varmaan kuuli kun kävelin tallia kohden. Tamma näytti jotenkin pirteältä ja nappasin sähköt vain pois ja talutin Viken sitten tallin sisään. Tarhakaveri ei tainut innostua kun otin Viken sisälle, sillä jäi hetkeksi hirnumaan perään mutta lopetti kyllä sitten. Vikke ei ollut moksiskaan, tamma kun pärjää yksin joka tilanteessa ilman kaveria. Viken karvanlähtö aika alkaa olla ohi, vaikka tavallista enemmän vielä lähtee karvaa mutta ei sillä määrällä kuin viime viikolla. Huhhuh onneksi! Vikke oli hoitaessa jotenkin malttamaton ja oli koko ajan lähdössä jo matkaan. Pitihän se uusi satulahuopakin Vikelle pistää ja kokeilla miten eurohuntterin (aijemmassa postauksessa) vaaleanpunainen satulahuopa tammalle käy. Oli kyllä hurjan suloinen tamma satulahuopa päällä! Jaksoin jopa pitkästä aikaa laittaa ruskeat pintelit tamman joka jalkaan jänne- ja hivutussuojien sijasta. Kyllä tamman kelpas kun tuossa satulahuovassa oli sitä ruskeaa kanssa niin kävi hyvin yhteen varusteet. Ostovillitys kyllä on vieläkin aika suuri, sillä haluaisin ostella kaikkea Vikelle, mutta jos palataan taas tuohon tämän päiväiseen..

..Pian oltiin valmiita lähtemään matkaan. Mentiin taas noille tutuille pelloille treenaamaan. Tielle kun ei voi lähteä ennen kuin se kengittäjä nyt tulisi. Onneksi se kumminkin (huom.) lupasi tulla kuunvaihteessa, että kun tammalle kengät saan jalkaan niin päästään tiellekkin ratsastamaan. Ja uusi kenttäkin pitäisi olla tulossa, niin pääsis sileälle työskentelemään kunnolla. Kun tosissaan tuo vanha kenttä on sen verran kurjemmassa kunnossa etten viiti siinä ratsastella joten on nyt parempi ratsastaa pelloilla. Varsinkin kun eivät olleet erityisen märkiä. Joku taas lähimetässä tuntui sahaavan moottorisahalla puita, niin tamma oli aluksi vähän sillein säpsähteleväinen mutta olin itse rauhallinen ja ratsastin tallinpihasta Viken kauemmaksi pelloille niin päästiin sitten alkuverkkojen jälkeen ravailemaan. Yksi pieni pukkikin tuli ravissa! Varmaan johtui siitä, että joku ötökkä puri tammaa. Eikä Vikke tosiaan tykkää niistä, pitää päästä kaupoille ötökkämyrkkyjä ostelemaan. Jatkettiin kumminkin matkaa ja pian päästiin laukkailemaan niin ötökätkin lähti kiusaamasta kuin eivät vauhdissa varmaan pysyneet. Kyllä Vikke porskutteli menemään pelloilla kunnon kyytiä niitä meno haluja tuntui löytyvän. Uskon, että kaikista ratsastuslajeista Vikke eniten nauttii, kun pääsee tykittämään peltoja pitkin tai sitten uintireissut. Yksi ilopukkikin tuntui tulevan, mutta ei se menoamme estellyt.

Lenkin jälkeen kun ratsastin vielä tallipihalle niin tallissa purkaessani tammaa huomasin Vikellä jalassa ötököiden purema jälkiä. Puhdistin ne etteivät pääsisi likaantumaan ja harjailin vielä tamman puhtaaksi. Pestä en viitsinyt, vaikka olikin +15, mutta tamma ei hiennot paljoa yhtään. Lopulta vein Viken vielä tarhaan, kun sitten illalla myöhään tammukka pääsee sisälle iltaruokinnan aikaan. Mikäs sen parempaa Vikestä taas oli kuin juuri kun kerkesin harjata tamman mennä piehroimaan ja Vikke näytti aivan siltä etten olisi harjannut sitä ollenkaan! Ensi kerralla jos nappaisi kaverin mukaan niin voisi hypätä vähän pelloilla esteitä tammalla. Mutta pitää nytten katsoa. Kirjottelen sitten seuraavan kerran kuin ehdin, mutta yritän mahdollisimman pian päästä kirjoittelemaan edes jotain ettei tulisi hirveän pitkiä taukoja väliin! Kuviakin lupailen laittaa tuonne välilehteen kuhan kerkiän.

~ Tiitu & Vikke toivottaa iloisia kevätpäiviä!

006: Shoppailu (lyhytpotsaus)

Moni varmaan ajattelee miten shoppailu nyt Vikkeen liittyy. Mutta, kun ei jää mietiskelemään vaan rupeaa lukemaan voi huomata, että shoppailulla ja hevosilla on paljon yhdentekeväisyyttä. Aamulla heräsinkin aikasin ja noita yöunia tulikin nukuttua semmoiset reilu 5h, hupsista. Se ei kumminkaan minun menoa estänyt, kun lähdin aikaseen jo liikkeelle tuonne sadekeliin. Kävin, vaikka missä liikkeessä hevosvarusteita kattomassa ja jos olisin vain saanut olisi varmaan pakettiautollinen lähtenyt sitä tavaraa mukaan. Mutta kun rupeaa tarkemmin katsomaan huomasi, että en tarvitse puoliakaan mitä olisin ostamassa kaikkea kivaa. Vaaleanpunaisen sävyisiä varusteita tammalle katselikin ja silmiin sattui eräs satulahuopa. Se oli ehdottomasti pakko saada, niin hurahti siihenkin useampi kymppi, mutta nytten se on ostettu tammalle! Ei hirveästi muuta mukaan nytten tarttunut, mutta ostin roosan sävyisen suan, vaikka Vikellä on niitä jo niin paljon, että ei olisi tarvinnut mutta kiusaus iski kun oli tarjouksessa! Ikinä ei voi hevosella olla liikaa harjoja, uskokaa pois. Tuntuu, että ne on aina hukassa niinpä kattelin horzen harjapakkia, mutta hinta on hivenen arvokas niin pakki jäi kaupan hyllylle, vaikka olisi tehnyt mieli mukaan ottaa niin kuin muitakin varusteita. Alaturpahihnaankin katsoin tammalle, mutta sinne se liikkeeseen vain jäi, koska en rupea maksamaan viittä euroa siitä, kun Hööks:iltä saa sen kolmella eurolla tilattua! Pitää muitakin varusteita Vikelle varmaan tilata Hööks:iltä koska en viiti pelkän turpahihnan takia laittaa tilausta.

Uuteen satulahuopaan kyllä kelpaisi vaaleanpunaiset suojat tai pintelit. Korvahuppukin olisi kiva saada samaa sävyä, mutta ei ole silmiin sattunut vaaleanpunaista korvahuppua mistäköhän sellaisen löytäisin edullisesti, koska en rupea maksamaan 20e enempää jostain korvahupusta joka ei ole aivan välttämätön. Kumminkin taidan jatkaa tuota shoppailu Hööksin ja Horzen sivuilla, katsotaan miten kallis tilaus taas tulee aikaiseksi, kun löydän kaikkea aina mutta kalliiksi nekin tulee. Mutta se ei minua kyllä estä, jos jokin on pakko saada hankin sen makso mitä maksoi! Ikinä ei voi hemmotella Vikkeä uusilla varusteilla pilalle ei koskaan. Uudetkin päitset ostin vasta niihin voisi ostaa vielä samaa sävyä riimunnarun niin kyllä tammaa kelpaa talutella ;) Tällä kertaa tälläinen vähän lyhempi potsaus, ehkä ensikerralla, kun pääsen Vikkeä taas ratsastamaan saan aikaiseksi hivenen pitemmän potsauksen!

Osa saattaa miettiä tuliko minulle mitään viimekerran tippumisesta ja jos haluat vastauksen niin tuli. Niskaan ja kylkeen/alaselkään tuli revähdys pahempi, mutta nytten se on jo hyvin parantumassa ja yötkin pärjään ilman särkylääkkeitä.

~ Tiitu

005: Onnistumia ja vähemmän onnistumisia

Koulu päättyi tänään jo puolilta päivin niin mikäs sen parempaa päästä tallille rakkaansa luokse. Ainakaan minusta sitä ei mikään voita. Vikke makailikin auringon lämmössä tarhassansa nauttien kevät päivästä. Olisi kelvannut minullekkin jo aikaisemmin kuin puolelta päivin, mutta pitää olla onnellinenl, että kumminkin pääsi kurjuudesta aikasemmin pois! Tamma huomasikin minun tulevan nousten sitten ylös ja näin missä kunnossa tammukka oli. Mudassa oli jalat ja mahan alusta. Ei kuin Vikke sisälle ja kuuraamaan! Vierähtihän siinä n. 30 min, kun kuurasin Viken kunnolla puhtaaksi. Reippaasti varustinkin Viken ja oli tamma varmasti mielissään, kun kuurasin jänne- ja hivutussuojat aivan puhtaaksi toissa päivänä. Lähdin sitten maastoilemaan jälleen pelloille. Vikke nauttikin suunnattomasti, kun päästiin pelloille. Varmaan on mukavan pehmyt pohja mennä, kun tammalla ei ole niitä kenkiä jalassa, ennen kuin kuun lopussa, jos oikein kalenterista katsoin. Vikke tykkäsi kyllä mennä, kunnes mentiin yhdelle pellolle missä ollaan ratsastettu tosin aikasemmin. Jänis juoksi vauhdilla pakoon pusikosta ja Vikke pomppasi hivenen taaksepäin, mutta kyydissä pysyttiin, vaikka en todellakaan odottanut sellaista vaan olin rentona alkukäynneissä. Jatkoimme kumminkin matkaa pienestä säpsähdyksestä huolimatta peltoja pitkin.

Lopulta päätin nostella vähän laukkoja ja hyvin meni siihen asti kunnes nostin eräällä pellolla laukan, jolloin lähdettiin normaalisti harjoitusravissa menemään kunnes annoin potkeet ja tamma lähtikin tykittää. Nousin tietysti kevyeeseen istuntaan, että Vikelle olisi helpompi mennä. Mutta Vikke viskasikin takapuolensa ilmaan ja minulta petti tasapaino pukin ja hypähdyksen aikana eteenpäin. Joten oikeajalkani lähti jalustimesta irti kun taas vasen jäi hivenen kiinni, kumminkin turvajalustin lähti irti joten jalkakaan ei jäänyt jumiin. Onneksi jalkani lähti. Tulin semmoisella vauhdilla alas, että selkäni otti oiretta. En kumminkaan päästänyt ohjista irti, mutta Vikke kun jatkoi laukkaa hinauduin perässä n. 5m kunnes Vikke pysähtyi. Kaverin olin tallille napannut mukaan joten videollehan se jäi minun tyylikäs tippuminen! Tosin aivan loppua ei jäänyt, koska kaveri säikähti tippumistani ja lopetti kuvaamisen juosten luokseni. Hirveä hössötyshän siitä alkoi, mutta kyllä minä hengissä olin ainakin toistaiseksi. Huomenna epäilemättä selkäni on vielä kipeämpi kuin nytten. En kumminkaan luovuttanut vaan nousin selkään niin kuin pitääkin ja jatkoin sitten Vikellä menemistä. Tamma meni hienosti lopputunnista ja olin tyytyväinen lopetukseen.

Ei jäänyt huonomakukaan suuhun, kun laukkasin vielä samalla pellolla kerran (laukkasin tosin muilla pelloilla sitten) ja se meni hyvin, vaikka tamma kiihytti hirveän lähdön mutta pidättelin sitä niin lopulta mentiin mukavan tasaista laukkaa. Sää oli kumminkin upea ratsastaa epäonnistumisista huolimatta. Loppuksi käytiin kaverin kanssa ottamassa kuvia, ja jossen videon pätkän saisin niin voin sitten, vaikka laitella tännekkin. Tunnin päätteeksi harjailin vielä Viken ja tamma päättikin piehtaroida, mikäs sen parempaa kuin ottaa rennosti? Kumminkin harjasin enimmät liat tammasta ennen lähtöäni. Vikke sai vielä nauttia kevät päivän auringosta ulkoilmassa loppuillan. Kyllähän Vikke peräänikin katsoi. Tamma saikin uudet päiset, niin kyllä kelpasi niistäkin muutamia kuvia ottaa teille tänne. ;)

~ Tiitu kipeänselän kanssa & Vikke

004: Kaatosadetta ja räntää

Tallityöt ja Vikke kutsui aamulla minua. Ulkona keli ei ollut kehumisen arvoinen, koska tuota vettä tuli kuin ämpäristä niskaan kaataisi! Välillä sitten räntääkin tuntui tulevan samanverran kuin sitä vettä. Ei se kumminkaan minua estänyt sillä tallille piti lähteä, vaikka olisi ollut vielä kurjempi keli. Ilma ei tosin innostanut hirveästi ulkoilemaan rehellisesti sanottuna, mutta Viken takia jaksan lähteä minne vain ja koska vain. Yöunia ei tainut minulle tulla kuin reilu 6h, kun tuli hieman valvottua tuossa yöllä elokuvia katsomassa, hups. Tallityöt ensiksi. Niitä ei ollutkaan paljoa, josta olin yllättynyt. Piti vain hoitaa muutamia juttuja ja sitten Vikkeä hakemaan tarhasta talliin! Vikken karvanlähtöaika tuntui hieman rauhottuneen jo, tai sitten se johtui siitä että tamma olikin kastunut ulkona. Harjailin Viken huolellisesti kuten aina, mutta ehkä tänään vielä tarkemmin koska ei innostanut lähteä ulos kun sitä vettä tuli niin paljon.

Odottelin siinä aikani ja laitoinkin Viken suitsiin turpahihnan paikoilleen pitkästä aikaa. Oli tammakin hieman ihmeissään ja juuri sen oloisena, että ''et voi olla tosissasi, minullekko turpahihna.'' Pian vähäksi aikaa laantuikin sade ja lähetteenkin Viken kanssa ratsain jo tallipihasta matkaan, kun mentiin vähän pelloille ratsastelemaan. Ei sitä aina jaksa kentällä työskennellä. Ei mennyt montaa minuuttia, kun sitä vettä rupesi taas tulemaan semmoisella vauhdilla, että kastuttiin Viken kanssa molemmat aivan märäksi. Voitte uskoa, kun näytin aivan uitetulta koiralta. Se ei meidän menoa kyllä estellyt! Vikke näki pieniä vihreitä miehiä aivan alussa, mutta lopulta ne tuntui katoavan tamman mielestä. Annoin Viken pikkasen revitellä pelloilla energiaansa pois. Tamma oli ihan innostunut, vaikka sitä vettä tulikin taivaan täydeltä. Revittelyiden jälkeen aloinkin ratsastamaan pelloilla Vikkeä muotoon. Yleensä en ratsastele hirveästi Vikkeä muotoon pelloilla, mutta tänään kumminkin päätin kokeilla onnistuisiko se myös ei aidatulla alueella, sillä yleensä revittellään enemmin pelloilla kun ratsastan Vikkeä muotoon. Kumminkin Vikke toimi moitteettomasti ja sain sen tamman menemään nätisti muodossa. Hienostihan se tamma kulki peloillakin muodossa.

 Lopulta kumminkin päätin lähteä takaisin tallille, kun vesisade tuntui vain enemmän ja enemmän yltyvän. Jokin aikaa siinä meni, kun olin Viken saanut purettua ja jäin vielä siivoilemaan tallia antaen Viken kuivua tallin sisällä lämpimässä. Pakkailin varusteet ja satulahuopakin piti irroittaa kuivumaan. Satulakin piti tietysti kuivata hyvin. Suojat pakkasinkin muovipussiin ja sen laitoin laukkuuni. Nimittäin päätin pestä Viken suojat huolella, ne olivat aika rapaset revittelyiden jälkeen ja muutenkin kaipaavat selvästi pesua! Huomenna jos olisi parempi ilma voisin pestä ne tuolla ulkona mäntysuovan kera putipuhtaiksi. Tosin on hieman huonompi ajankohta pestä Viken suojia, koska on rapakelit parhaimillaan ellei sitten ala tulla lämpimiä ja aurinkoisia päiviä jotka kuivattaisivat pellot ja kentän. Mutta on nuo suojat pakko pestä, kun ovat niin likaiset! Lopulta oli aika lähteä tallilta ja olihan sitä aikaa vierähtänyt sielläkin jo monta tuntia. Hivenen palelti kun pääsin kotiin kuivattelemaan lämpimään ja märät vaatteet sain yltäni pois. Kumminkin talli jäi siistiin kuntoon ja Vikkeltä energiaa pienemmäksi.

(kuvat eivät ole tältä päivältä)

~ Tiitu & Vikke

003: Vesisadetta ja ratsastusta kera kavereiden

Vettä satoi pieninä kuuroina välillä taivaalta, joten päätin tällä kertaa varustaa Viken tallissa sisällä. Pari kaveriakin tuli napattua tallille mukaan enimmäkseen seurakseni. Tamma ei tietenkään pistänyt sitä moksiskaan, koska Vikelle on varmaan ihan sama missä sen varustan. Tapansa mukaan Vikke osasi käyttäytyä ja niitä karvoja lähti taas ihan kiittävä määrä. Millonkohan tämä karvanlähtö kausi on mennyt ohi? Varmaan pian, koska Vikellä ei selvästi ole enää talvikarvamainen karva peite yllänsä. Huomasin myös, että vaikka tammukka pääsikin pienelle lomalle ei hirveästi ollut tullut lihavuutta lisää. Mutta sen verran, että pitää Vikkeä saada parempaan kuntoon ja lihaskuntoa kasvatettua paremmaksi. Eiköhän sekin tässä kevään - kesän mittaa tapahdu.
Vikke tuntui hivenen laiskalta, kun ratsastin sillä alku käyntiä. Mutta pian verryttelyn ja taivuttelun jälkeen, kun nostettiin vähän laukkoja löytyi tammalla jostain energia piiki. Laukka tuntui olevan nopeaa, mutta mikäs sen parempaa, kun nousta kevyeeseen istuntaan ja antaa palaa. Ei sitten mikään! Vikkekin nautti suunnattomasti, kun sai tykittää menemään. Jonkun ajan kuluttua, kun olin ratsastanut Vikellä annoin kaverinikin kokeilla tammaa. Kaverini ihastui täysin Viken askeleihin, sillä Viken käynti oli todellakin tasaista ja ravi on reipasta mutta mukava silti istua. Laukka se vasta reipasti olikin, mutta se ei menoa tuntunut haittaavan kaverinkaan alla. Taisi muutama pikku pukki tulla, josta ihmettelin suunnattomasti sillä Vikke ei tehnyt mitään sellaista minun allani. Loppu tunnista jatkoin taas ite ratsastamista Vikellä. Täydellisen päivän kruunasi se, että päätin hypätä Vikellä. Mentiin tietysti aluksi puomeja ja sitten hypättiin pieniä esteitä, korkeutta en tosin tiedä. Mutta esteet olivat tammalle säälittäviä, sillä Vikke ei viitsinyt edes ravissa hypätä vaan nosti vaan jalkaa ja meni ns. esteet kavaljettinä. Ei se kumminkaan menoa estänyt!


Jatkoimme pienistä sadekuuroista huolimatta vielä esteiden hyppelyä ja oli loistava lopettaa esteiden meneminen, kun tulin laukassa mini ristikolle ja Vikke hyppäsi. Oikeasti hyppäsi, eikä nostanut vaan jalkaa. Olin todella tyytyväinen tammaan. Sillä tammukalla on tosiaankin tauko niistä esteitä! Joten aloitamme aivan píenistä, niin ei ainakaan jalat mene kipeäksi. Pianhan Vikellä onkin kengittäjä saa tamma kengät takaisin jalkaan, kun on ollut tässä nyt ilman niitä. Taidot oli esteillä tosiaankin Vikellä ruosteessa, mutta upea lopetus vikalle hypylle oli jotain mistä Vikke sai extra paljon kehuja ja taputuksia! Muutaman herkun taisin lenkin jälkeen antaa tammalle, vaikka Viken piti olla ''dietillä'' ,hups. No kyllä Vikke sen pienen herkun palasen oli ansainnut! Upea päivä oli kerrassaan tänään Vikke tamman kanssa.


uusia kuvia, taas lisätty tämän päiväiseltä ratsastuskerralta tuonne välilehteen.


~ Vikke & Tiitu