027: Peltotreeni jatkuu

Posetuskuva

Ihan ensiksi meillekkin satoi viimein ensilumi. Aamulla herättyäni oli jo muutama sentti lunta maassa, hrr todellakin se talvi tuli jo. Kellojen siirtokin oli tuossa viikonloppuna, joka sai minun unirytmit ihan sekaisin puol kolmeen on tullut valvottua ja sitäkin myöhempään ja sitten nukunkin taas puolille päivin. Tänään kumminkin yllättäen heräsin ajoissa, olisiko johtunut siitä, että puhelimeeni tuli viestiä heti aamusta aikaisiin ja jostain syystä heräsin värinähälytykseen. Joka on taas todella harvinaista minulta, koska en herää helposti muutenkaan.

Pakollinen silmäkuva

Kumminkin tarkoitushan oli lähteä tänään Vikellä ratsastamassa, pakkasta oli hieman joka oli meidän onneksemme hyvä asia ettei tieroja päässyt tuosta vähäisestä lumesta tulemaan. Äiti heittikin minut tallille, niin ei tarvinnut kävellä liukasta hiekkatietä. Vikke olikin juuri viety ulos tallista tarhaan minun tuurillani, mutta ei se haitannut. Hain tamman takaisin sisälle ja harjailin kaikessa rauhassa. Toinen ei kyllä ollut yhtään likainen, niin harjaukseen ei vierähtänyt montaa tovia. Varustin Viken taas niin kuin viimeksikin ja lähdettiin kävelemään asfalttitien reunaa pitkin kohti metsätietä. Tamma olikin reippaalla tuulella ja lyhyt pätkä kovalla alustalla ei tuntunut tamman energiaa pienentävän. Hiekkatielle käännyttyämme kaverini punttasi minut Viken selkään ja lähdettiin kävelemään tietä pitkin kohti peltoja. Vikke tuntui höyryjunalta, sillä tamma olisi halunnut vaan ravailla koko ajan. Lopulta sain Viken rauhoitettua ja ratsastin pelloille. Emme tehneet niinkään koulukiemuroita sun muuta, vaan rennosti maastoilimme ja nostimme laukkoja pienessä pakkasilmassa. 

Formulani

Välillä on vain mukava rentoutua hevosen kanssa eikä vaatia sen suurempia koulukiemuroita tai esteiden ylitystä! Ainakin minä nautin sellaisesta, toki jokaisella on oma maku ja sen ymmärtää. Ei aina jaksa rennostikkaan mennä, mutta toisinaan se on hyvää vaihtelua. 

Laukkaalaukkaa

Pikku ilopukki

Tallille lähdössä Vikke näkikin pienen vihreän miehen ja veti jarrut pohjaan ravissa, mutta äkkiä se pelotta vihreä mies tuntui katoavan ja matka jatkui aivan normaalisti takaisin tallia kohti. Ratsastin tamman asfalttitien reunaa pitkin takaisin tallipihaan asti. Purin Viken ja vein takaisin tarhaan kaverinsa luokse. Pikkusella tuntui olevan kovasti asiaa Vikelle, kun hirnui siihen malliin kyllä nauratti. Päiväheinätkin tuli hevosille taino poneille vielä annettua ja sitten takaisin kotia.

~ Vikke & Tiitu

026: Pakkasilmassa ratsastelua

Tällä kertaa ei tule kovinkaan paljon tekstiä, sillä en ole sillä tuulella taas, että jaksaisin kirjoitella pitkää stooria teille. Joten saatte nauttia suurimmaksi osaksi kuvista tällä kertaa. Saavuin tallille noin kahdentoista pintaan. Kunnolla mitään lunta ei vielä täällä ole, mutta pakkasta oli jo semmoinen -6 astetta, kun lähdin tallille. Se ei kumminkaan minua estänyt lähtemästä, vain piti enemmän vaatetta etsiä päälle ja viimein se toppatakkikin piti kaapista kaivaa esiin. Tähän asti olen koulussakin nahkatakilla sinnitellyt. Uudet kengätkin tulossa talvea varten postissa, kun tulisivat jo pian. Mutta siitä ei sen enempää kumminkaan.

Tältä näyttää meillä.

Vikke olikin tarhassa pyöreän kaverinsa kanssa. Jäin Vikkeä kuvailemaan ennen kuin lähdin ratsastelemaan tammalla. Valitettavasti en saanut kuvaajaa mukaan, joten ratsastus kuvia ei ole. Harjailin Viken ja heitin fleece-loimen selkään ja lähdettiin ratsastamaan. Lähdettiin rennolle maastoreissulle pelloille. Ratsastelin tammalla sitten peltoja pitkin käyntiä aluksi vain. Lopulta otettiin vähän ravia ja laukkojakin tuli nosteltua tamman kanssa. Kylmä tuuli aina välillä tuntui inhottavalta, mutta onneksi tamma oli sen verran lämmin niin ei itsellekkään kylmä tullut, kun satulaa minulla ei ollut.

Poseeraus

Vikke näytti lenkin jälkeen tämmöiseltä

On se suloinen tavallansa?

Taidekuva

Vikke

Lenkin jälkeen kuvailin Vikkeä jonkun verran, ja tuossa ylempänä onkin muutamia kuvia siitä määrästä mitä oikeasti otin. Vielä loppuun laitan Viken tarhastakaverista pari kuvaa. Tekstiä tuli tällä kertaa vähän, mutta se tuskin haittaa, kun kuvia on sekin tekstin edestä.

Se nauraa mulle tai Vikelle.

Katokkaa nyt, mikä suloinen pallero se on

~ Vikke & Tiitu

025: Vikellysvyöllä ratsastusta

Pakollinen halikuva<3

Pitkään olenkin haaveillut saavani kokeilla Vikelle vikellysvyötä mikä tammalle on hankittu. Kumminkaan ei ole oikein saanut sen kokeilemista aikaiseksi, mutta tänään sitten kokeilin. Oikeastaan lähdettiin kaverin kanssa peloille vikellysvyöllä ratsastelemaan, vaikka vettäkin tuli ihan kiitettävästi. Vesisade ei kumminkaan meitä estänyt. Aluksi ratsastin Vikkellä liinassa. Olihan se hauskaa päästä irti niistä ohjista ja pitää vaan kiinni niistä vikellysvyön kahvoista. Siirryttiin sitten raviin liinassa jonkin ajan päästä, ja tammalla tuntuikin olevan energiaa taas joten kaverini antoi tamman ravailla liinan päässä, samalla kuin minä itse keikuin siellä kyydissä, vaikka miten päin. Takaperin tuntui todella hassulta mennä pieni ravi pätkä, lisäksi haastetta toi se, että mentiin ympyrällä. Luottamus piti olla sekä kaveriin, että poniin. Mutta onneksi kumpaakin se on sen verran suuri, että uskalsin kyllä aidattomalla pellolla takaperin kiikkua ja mennä.

Jonkin aikaa liinassa menessämme päätin mennä vähän itsenäisesti tamman kanssa. Laukkaakin otettiin muutamat suorilla ja sitten ylämäkeen aika monet. Kädetkin uskalsin irroittaa irti Viken ohjista ja laittaa sivulle. Taisin leikkiä lentäjän tyttöä tai jotain? Kumminkin mahtava tunnehan se oli, että uskalti luottaa Vikkeen niin paljon pellolla missä tosiaan ei ole mitään aitoja. Yhden kunnon revittely laukankin annoin Viken  vetää, josta tamma taisi tosiaan nauttia. Yksi ainokainen pukkikin tuli toisiksi viimeisessä laukassa tosissaan tämä ei tuntunut enää kauhean isolle pukille mitä on tottunut välillä tamman tekevän. Siirryttiin laukkaosuuden jälkeen taas raviin ja käytiin ja toki temppuilemiseen.

Aluksi menin vain polvilleni Viken selkään, niin etten pitänyt ohjista kiinni ja kaverihan tietysti ei pitänyt tammasta kiinni. Lopulta kapusin siitä sitten seisomaan Viken selkään. Luottamuksen huipennos oli tosiaankin se, ettei tamma liikkunut mihinkään suuntaan, kun seisoin selässä. Kuvat eivät tosiaan ole hyvälaatuisia, koska  vesisadekeli ei ollut paras mahdollinen, mutta silti niitä on teitäkin varten lukiat otettu.

Tadaa.

 Loppukäynnit mentiin aika rennosti vain kierrellen peltojen ympäri ja sitten lähdettiin takaisin tallia kohden. Vikkekin oli kastunut aivan kokonaan mutta niin oli myös ratsastaja. Tukkatyyli oli samanlainen meillä molemmilla kaverin kanssa naurettiin, mutta se ei minua haitannut. Tallissa purin Viken ja viskasinkin fleece-loimen niskaan, että tammasaisi rauhassa kuivua. Vikke seisoi kiltisti tallinkäytävällä vapanaa päitset päässä, sillä en viitsinyt laittaa tammaa kiinni. Vikke nimittäin ei lähde yhtään minnekkään, lukuunottamatta sitä, että toinen oli kamalan utelias minun viedessäni varusteita, että tamman oli aina pakko seurata mukana. Vikke tuntui olevan tosiaankin hellyydenkipeä ja huomiota kaipaava. Ajattelin tehdä videopostauksen kanssa tässä, mutta en vielä lupaa mitään että milloin sellainenkin olisi tulossa.

Temppu

~ Vikke ja Tiitu

024: Epäaktivisuuteeni selitys

Viimeksi syyskuun alussa on tullut kirjoitettua, pahoittelen oikeasti kaikille. Monesti olen aloittanut, mutta luonnokseksi se on vain jäänyt. Koulussa hirveä koerumpa päällä, sitten kaverit ja poikakaveri vie aikaa paljonkin. Kouluun on jaksettava panostaa, vaikka ei huvita. Vikkekin on ehdittävä liikuttaa ja ratsastustunneilla käydä. Voitte uskoa, että minulla ei ole yhtään iltaa sellaista jolloin olisin vain kotona porukoiden kanssa ja ottaisin rennosti. Olen aina menossa tai sitten meillä on porukkaa, en kyllä valita. On mukavaa kun on tekemistä, vaikka jokainen haluaa välillä omaa aikaansa vai mitä?

Vikkeäkin on useasti tullu käytyä ratsastamassa ja hoitamassa, tosin tammalla ei ratsasteta nytten hetkeen taas. Toisen jalat ovat sen verran kipeytyneet tässä ja syytä ei tiedetä. Olen hieronut ja kokeillut ettei jossain selässä olisi jumittunutta lihasta mutta ei ole sellaista löytynyt. Olemme venyttäneet jalkoja kevyillä venytysharjoituksilla joista Vikke on kovasti tykännyt. Taidan rueta useamminkin niitä käyttämään, sillä tamma tykkää. Kengittäjän pitäisi tulla tammalle lähi aikoina ja päätöksen tein, että Vikeltä lähtee kengät kokonaan pois. Ei siis kenkiä, tamma pärjää hyvin ilmankin. Vikellä on todella vahvat kaviot ja nopea kasvuiset, joten ilman kekiä on tammankin parempi elää. Kuhan saataisiin nyt jalat vain kuntoon.

Katsotaan sitten, kun lumi tulee maahan pistetäänkö hokkeja tammalle vai ei. Sen näkee sitten silloin, viime talvenahan Vikellä ei semmoisia ollut. Eikä tamma tosissaa kyllä niitä tarvinnut, ei tullut tierojakaan niin usein, kun ei ollut kenkiä. Yksi etu ainakin jos joku rupeaa valittamaan jotain. Tänään viimeksi kävin tammaa moikkaamassa pakkohan se oli päästä näkemään Vikkeä. Harjailin tammaa tarhassa puhtaaksi ja toisella oli jo kasvanut pörröistä karvaa. Kyllä huvitutti, kun huomaa, että talvi lähestyy. En hirveämmin tykkää talvesta, koska inhoan kylmyyttä. Kylmyys, ei ole minun mieleeni eikä myös siksi lumikaan. Tosin tänä talvena olisi tarkoitus kokeilla Vikellä hiihtoratsastusta kaverin kanssa mikäli se onnistuu.
Vikellystä olisi mukava päästä kokeilemaan pian Vikellä, kun tammallahan on vikellysvyökin, mutta katsotaan sitten kuin tamman jalat ovat parantuneet eli saadaan kengät pois. Pitää yrittää selvittää syitä miksi tammalla voisi olla kipeät etuset, eiköhän se löydy tai sitten ei. Oli syy mikä tahansa toivon, että Vikke pian parantuu niin voidaan taas rueta reenaamaan tuota ratsastusta. Sillä tiedän mikä energiapommi tamma tosiaan on taas ratsastus tauon jälkeen. On siinä pidättelemistä taas, tuskinpa alas sentään lennän sen verran hyvä tasapaino on Viken kanssa tullut.

Kuvia minulla ei ole tältä päivältä tai muiltakaan tähän postaukseen laittaa, tuli vähän tylsähkö tekstiä ja sekavaa, toivottavasti saatte sentään selvää! Mutta lupailen ensi kerralla ottaa kameran tallille ja yritän aktivistua nytten, heti vaan kun saan vähän aikaa kirjoittaa tänne ajatuksen kanssa. Kun tässä on nytten näitä kokeita sun muuta tekemistä ihan riittävästi.

Vikke ja Tiitu