Jumppasarjaa

Heppojen kuulumisia ollaan kovasti kyselty blogissa. Blogikin on vaipunut pieneen hiljaiseloon, vaikka ratsastus ei ole minnekkään jäänyt. Olen ratsastanut, ajanut sekä tutustunut uuteen hevoseen mikä talliimme tuli. Linjuri suokki ruuna, jonka ratsasteluista teenkin teille kokonaan oman postauksen jottei tästä postauksesta tulisi kilometrin pituinen eikä kovinkaan sekava. Kumminkin kenttä on nytten ollut aika täydellisessä kunnossa viikon, toivotaan ettei pakkasia tulisi vaaan se pysyisi sulana. Mielummin pesen kurasuojia, kun mietin missä voin ratsastaa. 
Meidän revittelypellot nimittäin käänettiin joten ei enään sinnekkään päästä tykittelemään. Pitää siis tyytyä tiemaastoon ja kenttään. Trailerihan meillä olisi, mutta kyyti onkin aina vaikeampi saada järjestymään viikonloppuisin ja viikolla. Viikolla vanhemmat ovat myöhään töissä ja itse olen koulussa. Viikonloppuisin on paljon menoa ja töitäkin vanhemilla, joten kyyti asiat pitäisi sijoitella monen ihmisen aikataulujen mukaan se on lähes mahdoton tehtävä välillä. Toivon, että saadaan jossain vaiheessa sovitettua aikataulut niin, että pääsemme ratsastamaan maanesille.

''Mikäs tuolla on?''

 Rakensin kumminkin tänään pientä jumppaa kentälle sillä aikoihin ei ole kenttä ollut siinä kunnossa, että pystyisi edes hyppäämään kunnes tänään. Jumppaamme kuului puomi ristikko-okseri ja pysty. Välit laitoin siten, että puomi - okseri välin tulin 3 tai 4 laukalla ja okseri- pysty välin puolestaan 2 tai 3 laukka-askeleella. Säädimme laukkaa nimittäin aina välillä, vähän pienemmäksi ja välillä taas isommaksi. Verkkasin Vimman ympyrällä puomeilla kolmipaloilla. Tamma oli jo käynnissä lentoon lähdössä, kun hokasi, että nyt pääsee oikeasti taas hyppäämään. Vaikka ei meidän estekorkeus ollut, kuin pysty 50 ja okseri 60cm korkea. Työskentelin kaikki askellajit puomeilla lävitse, jonka jälkeen vaihdettiin kuolaimet ihan turvallisuuden takia hyppäämiseen olympialaisiin. Ei olisi tullut kuulokaan hypätä kolmipaloilla, kun hevonen kävi niin kuumana. Joten kenenkään ei tarvitse tulla niistä sanomaan, itse tein ratkaisun joka osottautui hyväksi ja ennen kaikkea turvalliseksi! Painotan oikeasti sanaa turvallista meidän tapauksessa. Mutta nytten palataan takaisin asiaan, koska roomaninhan minä voisin vaikka kyseisestä asiasta taas kirjoittaa.

''Anna mä hoidan, tän homman''

Kun olin verkannut Vilman ruettiin tulemaan tätä jumppalinjaa. Ekalla kerral tultiin todella hyvin kielloista ei ollut tietookaan. Laskin ääneen yksi, kaksi, kolme, neljä hyppy yksi kaksi kolme hyppy. Tämä helpotti huomattavasti itseäni jostain kumman syystä. En ymmärrä miksen aikaisemmin ole kokeillut. Laskeminen helpotti selvästi itseäni olemaan mukana hypyssä. Tahtikin pysyi sopivana Vimman kanssa. Muutamia pudotuksia otettiin okserilta takapuomi mukaan, jos en tuonut hevosta hyvään paikkaan. Kumminkin takapuomi, kun otettiin mukaan tsemppasin aina pystylle. Yhtään kieltoa ei tullut tällä estekerralla, jes! Olin niin tyytyväinen Vimmaan. Saimme montaa puhdasta kertaa jumpalla, joten oli hyvä lopettaa hymyssäsuin. Annoin Vimmalle pitkät ohjat ja ravailimme aikas kauan kunnes kävelimme vielä kauemmin. Ei olla nimittäin aikoihin hypätty, joten yli pitkät loppuverkat eivät varmasti pahitteeksi ole. Kuvaajamme siivosi kentältä sillä välin esteet, kun käveltiin loppukäyntejä. Tämmösiä hyppykertoja tarvitsen enemmän ehdottomasti, kiellottomia. Nämä motivoivat ja tuovat halua treenata lisää.

Vimma pääsi hommien jälkeen harjaukseen, josta suoraan jalkojen pesuun sekä kylmäykseen. Suojatkin olivat aivan hiekassa joten nekin oli pakko pestä ja laittaa sitten kuivumaan. Vimma sai lämpimän loimen niskaan ja pääsi vielä ulkoilemaan.

mun lemppari.

''mä osaan tän!''

Oliko teillä lempparikuvaa?

Kerrankin se osuu kohdalleen

Kerrankin aihe sopi mieluisaksi minullekkin, ja päätin toteuttaa talvikuvahaaste postauksen myös teillekkin lukijoille. Palaamme siis vuosissa taaksepäin kuvissa, koska tältä talvelta ei ole vielä ihania valkoisia lumikuvia kovinkaan paljon kertynyt. Jos joku innostuu kanssa tekemään tämän haasteen pääsee siihen mukaan tästä. Ohjeet siis löytyvät linkin takaa, joten jos et ole vielä osallistunut ja sinäkin innostuit niin mukaan vain.

Ensinnäkin vaikeus oli valita mitkä asiat eniten nousisivat talvesta minulle esiin, sillä kokonaisuudessaan talvi on ihanaa aikaa omalla tavallaan.

Ensimmäisenä talveen kuuluu ensilumu tottakai. Miten ihanaa, kun tämä valkoinen peite sataa kovan maan suojaksi. Kavioiden jälet jäävät niin selvästi ohuen lumikerroksen sekaan ja tietää, että talvilähestyy. Mikä parasta, olen syntynyt itse silloin, kun ensilumi on satanut maahan.

 

 Seuraavana voisin mainita ihanat talvikelit pakkasaurinkoisina päivinä jolloin kumminkin vielä tarkenee ja voi ratsastaa. Hevoset on onnessaan päästessään lumeen tykittelemään niin ratsastajan kanssa kuin itsekseensä.

 Vaikka talvi on ihanaa aikaa maastoilun kannalta, valkoisineen puineen,hankineen ja maastoineen kuuluu talveen myös kenttätreeni kotona. Kun pakkasta ei oel vielä mahdottomia määriä, on mukava treenailla pakkassäässä hevosen kanssa ulkona. Pieni lumisadekkaan ei haittaa menoa vaan treeni halut kasvavat entisestään. Koulua niin kuin myös esteitä tulee mentyä lumisella kentällä riippuen aina pohjasta ja kelistä. Tarvittaessa tukeudutaan sitten maneesin lämpöön, mutta mikään ei voita ulkona treenaamista minusta.

 Neljäntenä suosikkina voisin sanoa sen maastoilun porukalla! Sitä ei unohdeta, vaikka kentälläkin on mukava treenata. Porukalla pellolla revittelyä sekä jäämaastossa vapauden tunnetta. Hevoset ovat intopinkeinä aina menossa ja kisahalut kasvavat niin ihmisillä kuin hevosillakkin. Voi sitä riemua, kun pääset nousemaan kevyeeseen istuntaa ja antaa hevosen painaa juuri omaa tahtiaan lajitovereidensa kanssa. Mikäs ihanempaa, jos saat vaikka vielä äidin ikuistamaan tämän hevosten riemun kuviin taikka videoihin. Voi sitten myöhemmin muistella talven hyviä puolia, ennen kuin kevään loskakelit tulevat.

 Pörröiset ponit ovat talven suloisuus. Se paksu karva minkä ponit kasvattavat, vaikka tallissa asuvatkin. Mikään ei ole suloisempaa kuin oikein karvaiset ponit lumipeitteineen talvessa.

Vielä yhden asian haluan mainita talven parhauksista. Tonttuilu hevosten kanssa. Joulukorttien kuvaussessiot eivät aina mene putkeen, mutta silti aina yksi kuva, edes on julkaisemisen arvoinen ja oma tekemä joulukortti on piristänyt monia ihmisiä. Ei aina ne lahjat, vaan joskus myös antamisen ilo on talvessa parhautta etenkin joulussa. Kun osaa avata silmänsä näkee ympärillään paljon enemmän.

Puomeja lumisateessa ympyrällä

Aloitin Vilman kanssa tänään avoista. Tein ympyrällä käynnissä molempiin suuntiin avoja ja pyrin saamaan tamman ohjan ja pohkeen väliin ratsastettua ennen kuin rupeisimme tulemaan puomeja. Elli laittoi kolmepuomia meille ympyrällä, aika ahtailla väleillä joten malttia tarvittiin nytten enemmän kuin mitään. Kun avot onnistuivat hyvin oli aika siirtyä raviin. Ravissa työstin hetken tammaa, jonka jälkeen rupesin tulemaan puomeja ensiksi vaikeampaan kierrokseen. Puomit sujuivat hyvin välillä kolahtelivat tosin jalat, kun tultiin liian kovaa. Kumminkin, kun tempo saatiin toimimaan puomit olivat aika iisi juttu meille. Vaihdoin suunnan ympyrällä ja jatkoin työskentelyä helpompaan suuntaan. Tähänkin suuntaan ravipuomit sujuivat yllättävän hyvin.

 En vaihtanutkaan suuntaan enää tässä välissä kävelin hetken, kunnes Elli isonsi hieman välejä. Tulimme laukalla puomeja. Vilma toimi todella hyvin ja oli helppo ratsastaa puomeille. Eikä jalatkaan kolahdelleet puomeihin. Saimme hyvin pyörivän laukan alle jota oli helppo työstää. En niinkään kasannut tammaa vaan pyrin vain puomeja treenaamaan laukassa. Helpompaan suuntaan laukka oli tarpeeksi voimakas. Annoin taputuksen Vilmalle ja siirsin raviin. Ravin kautta vaihdettiin suuntaa vaikeampaan kierrokseen. Tähän suuntaan puomit eivät menneet läheskään yhtään niin hyvin kuin toiseen.

Esimmäiseksi huomasin ettei laukka ollut tarpeeksi vahvaa tähän kierrokseen. Ahtaat välit tuottivat hankaluuksia, koska hevosella ei ollut tarpeeksi vahva ja tasapainoinen laukka. Joten, kun sain yhden hyvän onnistuneemman kerran pyysin Elliä siivoomaan puomit pois tieltä. Menimme vielä hetken laukkaa vaikeampaan kierrokseen jonka jälkeen siirryin raviin ja ravailin hetken pitkin ohjin. Hevosen ollessa rento siirryin käyntiin. Kävelimme pitkät loppukäynnit, jonka jälkeen purin ja loimitin hevosen talliin.

tässä näette meidän tehtävän hyvin.

vaikeampi kierros.

Jotkut saattavat muuten ihmetellä miksei minulla ole chapseja, mutta toinen chapseistani hajosi mukavasti juuri ennen ratsastusta. Joten taitaa olla uusien ostamisen aika näillä näkymin edessä.

Vikke odottamassa pihatossa, että hakisin sen talliin sisälle muiden kanssa.

Tempomuutoksia sekä asetusta

Mukavasti on taas kaikki paikat menneet jäähän mutta onneksi ei ole nytten niin hankalaa tuo liikuttaminen, kun lanasimme kentän sekä suolasimme. Vilmalla on kanssa hokit jaloissa joten liukastakaan ei tule olemaan. Ihanaa, kun ei ole enään sitäkään ongelmaa. Ainut vaan ettei pääse hyppämään, koska meillä ei ole maneesia eikä pohjat ole siinä kunnossa kumminkaan. Hyppykelejä siis saamme odotella jonkun aikaa, kun nämä suomenkelit on mitä on.

Kumminkin kuvailin eka Iitaa ja Elliä pelloilla, jonka aikana kerkesin kylmettää itseni! Vaikka minulla olikin toppahanskat sekä pipo ja toppatakki ja kolmekerrosta housuja päällekkäin. Viima vain tarttuu äkkiä, kun töröttää siellä paljaalla pellolla kameran takana kuvaamassa toisia. Kun vihdoin pääsin lähtemään tallille kävelin muuten aika ripeästi sinne. Hain Vilman talvitarhasta, jonka jälkeen pysyin visusti tallin ovien sisäpuolella. Ihanan lämmin oli tallissa ja kerkesin itsekkin touhotuksen lisäksi tai ansiosta vähän lämmetä. Harjailin Vilman jonka jälkeen lähdin hakemaan varusteita. Laitoin suojat ja satuloin Vilman jonka jälkeen kävin nopeasti heittää yhdet housut pois ratsastushousujen päältä ja vaihdoin ratsastuskengät jalkaan. Tämän jälkeen nappasin kypärän ja kuumalla vedellä lämmitin kuolaimia, kun laiskana en jaksanut rueta käsillä hieromaan valmiiksi kun oli jo kylmä. 

Kentällä nousin jakkaran päältä selkään, kun oli tosi tönkkö olo, kun ratsastushousujen alla oli paksut lekkarit. Kentällä taivuttelin Vilmaa aluksi ihan vain käynnissä sisäänpäin rennosti kunnes Elli tuli kuvaamaan meitä vuorostaan. Hetken päästä rupesin työstämään Vilmaa ravissa. Aloitimme vaikeampaan suuntaan. Jatkoin Vimmalla kolmipalojen testailua samalla. Vimma toimi todella kivasti tänään vaikeampaan suuntaan johon työstin sitä jonkun verran. Väistätin välillä takaosaa ulospäin ja sisäosaaa sisällepäin hiljentäen näin vauhtia ja muuttaen vähän tempoa. Vimma otti hyvin takasia alle ravissa sekä käynnissä. Menin siis alusta lähtien ilman jalustimia poistuen pois omalta mukavuus alueeltani. Kyllä tuli vatsalihaksilla tehtyä muuten töitä. Vaihdoin suunnan jossain vaiheessa ja tein käynnissä ensin työskentelyä kunnes ravissa. Helpompi suunta sujui tänään ehkä vähän huonommin kuin parempi suunta sillä Vimma oli hieman malttamaton. Kumminkin vaadin siltä rauhallisuutta ja tasaisuutta tänään erityisesti.

Suunnan vaihdoin vielä kerran vaikeampaan suuntaan johon aioin ensiksi työstää laukkaa. Laukan nostin portinpäätyisesti kulmasta jatkaen sitte ympyrällä. Vimma nosti tasaisesti käynnistä ensimmäisen laukan. Laukkasin kierroksen jonka jälkeen ostin siirtymisen raviin ja jatkoin ravissa työstämistä noin puolikierrosta kunnes nostin ravin kautta laukan. Tämäkin sujui mallikkaasti ja tamma tuntui hyvälle laukassa. Vaikeampaan kierrokseenkin laukka on selvästi alkanut nytten pikku hiljaa kehittyä ja tulla voimakkaammaksi, tästä on hyvä meidän jatkaa. Laukan jälkeen siirryin hetkeksi ravailemaan kunnes ravin kautta käyntiin ja suunnanmuutos. Helpompaan suuntaan aioin nostaa kanssa samalla tavalla kulmasta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Molemmat nostot sujuivat todella hyvin Vimma kanssa, mutta laukassa sain tehdä työtä. Tamma olisi halunnut puskea lapaedellä mahdollisimman kovaa. Kumminkin, kun otin ulko-ohjan sekä sisäjalan käyttöön oikeasti en vain teoriassa niin alkoi tammakin tuntua mukavemmalta. Tasainen laukka oli pientä hötkyilyä tapansa mukaan Vimma otti toisen suunnan laukoista. Kierroksethan Vimmalla aina nousee laukan jälkeen. Laukasta siirryin ravin kautta käyntiin. Kävelin vajaa puolikiekkaa kunnes rupesin ravissa työstämään loppujuttuja.

Loppuravejen jälkeen siirryin käyntiin. Vimma siirtyi tasaisesti joten taputin hieman kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme kenttää ympäri ristiin ja rastiin loppukäyntejen ajan. Tallissa purin Vimman reippaasti, jonka jälkeen harjasin pikkisuvalla. Vilma sai fleecen sekä kaulakappaleellisen bucasin toppaloimen niskaan jonka jälkeen veinkin ulos.

taptap!