Aloitin ratsastuksen n. kuus vuotiaana virallisesti käymään ratsastuskoulussa tunneilla, sitä ennen olin pyörinyt siskoni mukana tallilla ja päässyt aina menemään loppukäyntejä siskoni kanssa hevosella ja ratsastamaan poneilla talutusratsastuksessa. Pienenä oppi niin nopeasti asiat, että minut siirrettiin omasta ryhmästäni taitavempien ryhmään. Tietysti olin ylpeä pienenä saavutuksestani. Kumminkin minulle tuli joskus 8 vuotiaana ns. väli vuosi ratsastukseen, kun siirryin raviurheilun pariin.
En käynyt enää säännöllisesti ratsastustunneilla, mutta välillä kävin tunneilla, kun ehdin. Raviurheilussa kehityin nopeasti ja olihan se hauskaa päästä poneilla ajamaan. Kävin yhden poniravileirinkin, mutta ei tuo ollut minun juttuni. Palasin taas ratsastuksen maailmaan ja rupesin käymään toisella tallilla. Taidot olivat hivenen ruostuneet, mutta kaikki muistui pian mieleen. Vaihdoin kumminkin pian tuolta tallilta pien. tallille, jossa sain yksityistunteja ja tunnilla oli max. 3 ratsukkoa minut on tuohon mukaan laskettuna. Yksityistunnit tietysti kehittivät minua nopeammin, ja opettajani ehotti jos menisin erillaisille valmennusleireillä.
Tarkoitus oli lähteä estevalmennusleirille, mutta matkaan tulikin muuttuja. Poni jonka kanssa olin lähdössä niin jouduttiin lopettamaan. Harmittihan se kovasti, mutta kävin sitten samana kesänä vain teholeirillä. Suosittelen niitä kaikille tai edes tehotunteja! Yksityistunnit eivät ole halvimmasta päästä, mutta mikäli on varaa ostaa edes muutama sellainen sekin tekee hyvää jo istunnalle yms. Vanhempani ovat maksaneet minulle yksityistunteja, joista olen kiitollinen heille. Sillä tiedän, ettei se ole halpaa lystiä ratsastaa yksityistunneilla tai tehotunneilla. Leiritkään eivät ole halpoja, vaikka viimeisin leiri minulla olikin 2009, 12 vuotiaana tai tuolloin olin vielä 11 vuotias mutta kumminkin täytin samana vuonna 12 vuotta. Yksityistunneilla olen käynyt säännöllisesti tähänkin asti, vaikka Vikke onkin minulla. Mutta tosin en niin monta kertaa viikossa, sillä ei ylläpito hevonen ole ilmainen.
Jos ylläpito hevota/ponia harkihdette, teidän on mietittävä oletteko valmis siihen ettette välttämättä kehity kaikessa niin. Minulla on ollut todella vaikea päätös tuolloin aikoinaan, kun Viken otin ylläpitoon, mutta olen kehittynyt ratsastuksessa paljon. Vikke on oppinut uusia asioita ja olen harjoituttanut tunnilla tekemiä asioita Viken kanssa. Molemmat siis oppivat jotain. Nytkin olen menossa torstaina estetunnille vähän reenaamaan istuntaa, vaikka esteistunnassani ei koskaan ole ollut paljoa moitittavaa. Kuhan muistan etten siirrä liikaa jalkaa taakse. Vikken tullessa minulle monet asiat ovat jääneet, mutta myös uusia tullut tilalle. Kavereiden poneja en ehdi niin usein kokeilemaan ja ratsastamaan lävitse kuin ennen, mutta kyllä minä tarvittaessa hankin siihenkin aikaa. Tosin kesäisin en voi enää ottaa paria shettistä vuokralle, niin kuin ennen tein. Koko kesäloman ajaksi kaksi shettistä mökille kaveriksi. Mutta se ei ole haitannut minua, koska olen shetlanninponeille liian pitkä, vaikka painoa ei olekkaan liikaa. En pääse kehittymään itse ratsastuksessa ja onhan se hieman hankalempaa minulle.
Tosin näitä pieniä ilkikurisia poneja on välillä pakko käydä vähän kuria laittamassa. Viken kanssa meille on aika isoja muutoksia ehkä tulossa tapahtumaan, mutta kerron niistä vähän myöhemmin lisää kunhan varmistuvat. Jos teille herää kysymyksiä tähän postaukseen liittyen, kommentoikaan lupaan vastailla asiallisiin kysymyksiin. Laitan loppuun vielä kuvia, vaikka tämä postaus onkin jo aika pitkä ja kirjotan kuvateksteihin vielä vähän asioita.
 |
| Kimo poni tai'immaisena, on ensimmäinen poni jolla ratsastin kyseisellä yksityistallil vuonna nakki ja muussi :D |
 |
| Kännykkälaatu...Eräs vuonis tallilta jossa käyn välillä |
 |
| toinen pikkuponeista, jotka oli aina kesäisin vuokralla (esiintyy myös ekassa kuvassa) |
 |
| Ponit joita vuokrasin aikoinaan (kyllä ne ovat vapaana pihamaalla) |
 |
| Vanhempi tamma, vaikka ei kyllä näytä siltä! |
