002: puskaratsastusta, vai ei sittenkään?

Otsikko kertoo jo paljon enemmän kuin arvaattekaan. Ajoin pyörällä tallille, kun ei tuonne nyt ollut niin kovin pitkä matka Vikken kanssa treenailemaan pienen tauon jälkeen. Eihän nuo autoilijat katellu kun vähän tyhmänä, kun turvaliivi yllä polin pyörällä tallia kohden, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Nopeasti lyhyt matka meni ja olinkin jo Viken luona. Tammalla oli selvästi ollut ikävä sain nimittäin lämpimän vastaanoton kun hirnahduksia kuului heti, kun Vikke näkikin minut. Hyvä, kun kerkesin tarhan portille tammaa hakemaan sisälle, niin Vikke jo odotti malttamattomana. Aurinkoisen sään ansiosta kumminkin varustin Viken ulkona, sillä tammalla oli karvanlähtö aika pahimmillaan. Karvaa lähti ja lähti, ette voi uskokkaan miltä tuntui olla ''valkoinen'' ,koska niitä karvoja kyllä riitti.

Vikke onneksi käyttäytyä, vaikka ratsastaessa sitä energiaa kyllä oli enemmän kuin arvasinkaan. Muutaman kerran käytiin puskassa kun ratsastin tallinpihasta pienen lenkin peltojen luokse, ennen kuin menin kentälle. Mutta sekin taisi johtua siitä, että Vikellä oli niin paljon energiaa ja joku sahasi moottorisahalla lähistöllä jotain en kyllä tiedä sen tarkemmin mitä, koska en nähnyt henkilöä, kuulin vain äänen. Lopulta, kun päästiin kentille homma lähti paremmin sujumaan. Tamman höyryt oli tosin otettava pois aluksi, että päästäisiin kunnolla. Lopulta Vikke taipuikin moitteettomasti kumpaakin suuntaan ja meni muodossa. Voitteko uskoa? Projektiheppa tai oikeastaan poni kulki muodossa. Päätin sitten Viken kanssa kokeilla vähän puomeja ja mini esteitä, joita ei tosin voi esteiksi edes kutsua, mutta kumminkin. Mentiin niitä jonkin aikaa, eikä Vikke ollut moksiskaan niistä. Ehkä ensikerralla voidaan jo hypätä oikeasti jotain ristikoita, katsotaan sitten. Olen kumminkin ylpeä tänään tammasta, koska pieni tauko tuossa välissä oli ja silti Vikke antoi kaikkensa. Lenkin jälkeen ratsastin vielä tammalla tallille, eikä Vikke enää näyttänyt välittävän moottorisahan äänestäkään.

Mikäs sen parempaa Vikestä oli kuin lenkin jälkeen piehtaroida tarhassa, juuri kuin sain sen harjattua oikein siistiksi. Kävin vielä tallissakin kattomas oliko paikat kunnossa, niin kaikkihan oli niin siistiä, ettei minun tarvinnut tehdä ollenkaan tallitöitä, kunhan vain huolehdin, että Viken varusteet ovat kunnossa ei sen kummenpia. Ajattelin tässä kevään tullessa pestä kaikki Viken varusteet kunnolla ja Vikenkin voisi pestä shamppoon kera kun ilmat lämpenee. Sen näkee sitten. Lisäilin tuonne Vikke sivulle kuvia tammasta, ja liitin muutamia kuvia tähän postaukseen, mutta ne eivät tosin ole tältä päivältä.

~ Vikke & Tiitu

001: Kevät päivän kuulumisia

Talvi onkin jo ohitse ja kevät on vauhdilla edennyt. Ei ole enää paljoa lunta! Pian pääsemme Viken kanssa laukkailemaan taas pelloille. Vaikka ei se pieni lumi näytännyt Vikkeä alku talvestakaan haittaavan. Odotamme jo Viken kanssa kesää innokkaana, mutta eihän siihen ole enää kauan aikaa kun koulutkin on ohitse ja pääsen vielä useammin Viken kanssa viettämään yhteisiä hetkiä. Jolloin tekstiä tänne varmaan rupeaa tulemaan useammin. Uskomatonta kuinka rupesin miettimään tässä miten paljon Vikke on kehittynyt, vaikka ei ole se upein kilparatsu huippu valmentajien kouluttama tamma. Toivon kumminkin, että Viken kanssa kehitytään vielä eteenpäin, vaikka mitään suuria odotuksia en laitakkaan tulevaisuuteen vaan annan asioiden kehittyä omaa vauhtia ja katsoa mitä kaikkea me keksimme tässä. Kevät on päässyt jo niin hyvin vauhtiin, että Viken pieni huilaustauko alkaa olla ohitse ja alkaa olla taas aika rueta Vikkeä liikuttamaan ja kuntoa kasvattamaan paremmaksi. Lisäilikin tuossa Vikestä muutamia kuvia tuonne aivan omaan välilehteen, oikeastaan noita talvikuvia, mutta koska odotan jo niin kovasti kesää voisin oikeastaan laittaa sinne kesäkuviakin. Kevään sateisissa ja aurinkoisissa merkeissä kumminkin jatkamme Viken kanssa rauhalliseen tahtiin kohti kesää ja kesän mukavia uittohetkiä. Mikäs olisi sen parempaa kuin päästä hikisen lenkin jälkeen järveen hevosen kanssa? Ei sitten mikään. ´Tälläinen pieni juttu tällä kertaa, lupaan ensikerralla yrittää kirjoitella vähän enemmän ! Hyvää vappun odotuksia kumminkin kaikille!

 ~ Vikke & Tiitu

Viken ja Tiitun tarina

Olen 15-vuotias naisenkuvatus Keski-Suomen tiennoilta. Päätin luoda blogin hevosystävälleni Vikelle, mutta kaverini kannusti tekemään Viken ja minun tarina blogin. Niin sitten innostuin itsekkin asiasta, ja päätin, että kaipa tätä voisi yrittää kirjoittaa. Vikke on siis vuonohevos tamma, iästä ei ole kukaan varma mutta arviolta n. 10-vuotias tammukka. Vuonohevostamma vikke on tuonti hevosia ja on siis syntynyt Tanskassa.

Viken tarina alkaa siitä kuinka tapasin sen ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten ratsastuskoululla jonne se tuotiin koulutettavaksi. Pääsin usein katsomaan sitä ja ensimmäinen ratsastuskerta olikin aivan unelma. Rakastuin siihen täysin ja annoin sydämmeni ja elämäni hevoselle. Alussa vikke ei osannut juuri mitään. Se oli kovinkin jäykän ja jännittyneen oloinen alussa, mutta mitä enemmän tein töitä sen kanssa ja olin sitä luottavaisempi Vikestä tuli. Kumminkin jokainen tarina päättyy johonkin ja Vikke ei ollut kuin puolisen vuotta ratsastuskoulullamme tosin ei tuntikäytössä, mutta pääsin liikuttamaan ja olemaan sen kanssa. Puoli vuotta tuntui uskomattoman nopealta ajalta, kun tiesin, että Viken on aika lähteä pois. Se tuntui haikealta jättää jäähyväiset hevoselle, jolle oli kerennyt antaa jo sydämmensä.

Mutta tarinamme ei kumminkaan päättynyt noin kuukausi meni, kun sainkin tietää, että Vikke ei ollut kadonnut ikuisesti. Sen talli sijaitsi yllättävän lähellä paikkaa missä asuin ja pääsisin varmasti katsomaan sitä useammin. Palaset alkoivat loksahtaa paikallensa, kun sain Viken omistajan numeron. Soitin omistajalle ja kysyin olisinko voinut käydä katsomassa Vikkeä. Tietysti vastaus oli kyllä, koska muuten en kirjoittaisi Viken ja minun tarinaa. Sovimme omistajan kanssa, että saan käydä ratsastamassa Vikkeä milloin haluan ja katsomassa. Viimein kaikki oli taas kohillaan ja olen ollut viken kanssa nytten sen kolmisen vuotta ja siitä on uskomattomasti kehittynyt upea luonteinen tamma. Vaikka Vikke ei ole kilparatsu ja maailman parhaiten koulutettu, sen kanssa pelkkä yhdessä olo on jo minulle enemmän kuin varmasti arvaattekaan.

 Tekstin juokossa esiintyy kuvia, kaikki on tammastani. Päivittelen Viken ja minun kuulumisia ja tapahtumia mahdollisimman paljon tänne. Ehkä vähän muutakin heppahöpötyksiä saattaa tulla, mutta pääasiassa blogi kertoo Viken ja minun tarinan alusta, sekä sen erivaiheista varmaankin niin kauan kun jaksan kirjoittaa tai niin kauan, kuin Viken kanssa yhteinen tarinamme jatkuu.. Toivon ainakin, että se jatkuisi vielä monia vuosia.

~ Tiitu & Vikke