Siirtymisiä sekä väistötreeniä Sanna Corkin silmien alla

Ohjelmassa olikin tallilla tänään vähän erilaista menoa, nimittäin joillekkin tuttu Sanna Cork tuli pitämään minulle tuntia. Kyseinen opettajahan on kilpaillut esteitä,koulua sekä kenttääkin ym. Kumminkin sen enempää en esittelyitä ajatellut rastailla teille tähän tekstin alkuun. Ajatuksena oli siis, että menen itsenäisesti alkukäynnit jonka jälkeen hän rupee valmentamaan minua.

Menimme alkuun isolla ympyrällä, jossa tarkoitus oli saada Vilma väistämään vain takaosaansa sisällepäin, mutta pää pysyen kumminkin taivutettuna sisälle. Tämä tehtävä oli ehdottomasti meille aika hankala, koska tamma ei halunnut ollenkaan aluksi tulla apuja vastaan. Kumminkin Sannan neuvojen mukaan pidin kädet paikoillaan tiukasti, jos Vilma viskeli päätä en antanut sille ohjaa yhtään vaan annoin puolipidätteen ja heti perään pohkeen kylkeen. Sanna myös neuvoi liikuttelemaan Vilman kuolaimia nimettömillä jatkuaan aluksi, jotta hevonen rupeisi rentoutumaan. Välillä myös sain neuvoksi siirtää kättäni reiden päälle (sisäohjaa) jotta saisin tamman taipumaan paremmin sisälle päin yhtä aikaa väistäessä takaosaa ulospäin. Pikku hiljaa saimme tehtävän toimimaan ja Vilma rupesi jopa rentoutumaan. Otimme ympyrällä kahdessa eri kohtaa tätä tehtävää, muuten ympyrä tuli kävellä mahdollisimman suorassa pienesti taivuttaen sisällepäin.

Ajatuksena oli siis saada hevonen kuulolle ja Sanna halusi nähdä miten Vilma reagoi apuihini selästä. Niin kuin Sannakin tuumi, että Vilma ei ole helpoin hevonen vaan äärittömän herkkä ratsastaa, joka on tamma jonka kanssa ei saa huutaa kilpaa, jos huudan Vilmalle se huutaa mulle takaisin. Hevosen rentoutuessa eteen alas, nostimme kevyt ravia pienen pätkän, josta samantien siirtyminen käyntiin. Vilma oli aluksi todella hidas ohjalle sekä pohkeelle eikä olisi halunnut rueta kävelemään. 
Niinpäin harjoittelimme aina pienen pätkän pyöreänä kävelyä, niin että pystyin laskemaan askelten tahdissa 1,2,3 ja 4. Oikean tahdin saatua, jatkoimme ravia Vilmaa taivuttaen sisälle. Vasenkierros on ehdottomasti helpompi niin kuin olen itsekkin tullut siihen tulokseen. Oikea on paljon hankalampi eikä tamma ole niin yhteistyöhaluinen. Siirtymiset alkoivat loppua kohden sujua paljon paremmin, odotin pahempaa tammaa sillä annoin Vilmalle yhden vapaapäivän ennen tuntia. Kumminkin tamma osottautui todella kivaksi ratsastaa. Laitoin kumminkin kannukset jalkoihin, sillä Vilma on ollut jotenkin todella hidas pohkeelle. Saan avut paremmin läpi kannuksien kanssa, vaikka ne jalassa en niillä koko ajan monotakkaan tämän herkän tamman kylkiä menemään. Sain moitteita oikeasta kädestäni, joka on ehdottomasti heikompi kohta minulle, kumminkaa muuta ongelmaa ei ollut ainakaan tänään näissä siirtymis sekä väistämis tehtävissä esillä. Joten anot, elkää huoliko niitä mun käsiä, kylh mul o omat valmentajat sitä varten jotka neuvoo! ;)

Ravissa Vilma rentoutui todella mukavasti, joten otimme ravista lantion sekä pohkeen yhteistyöllä käyttämättä ohjaa nostinkin laukan. Laukkasin yhden kokonaisen kierroksen antaen painetta kuolaimen kautta suuhun sekä poistaen sitä yhtä aikaa. Tällä tavalla kiristäessäni ohjaa otin laukkaa kiinni, löysätessäni tamma sai palkinnon, kun en jäänyt puristamaan ohjaan. Laukka sujui todella kivasti oikeaankierrokseen ja se oli ehdottomasti meille helpompi. Laukasta raviinsiirtymiset toimivat ohjat sekä vatsalihasten vaikutuksessa. Sanna muistutteli liikuttelemaan ohjaa ulkokädellä siirtymisessä, jotta Vilma pysyy rentona eikä jännitä niskaansa. Varsinkin mitä enemmän siirtymisiä toistettiin sitä paremmalta tamma tuntui. Vilma käytti puhtaasti takapäätään sekä selkäänsä. Oikeassa kierroksessa paljastuikin heikkompi puoli, joten otimme alkuun todella paljon siirtymisiä ravi, laukka, ravi, laukka, ravi. Lopulta tamman toimiessa paremmin nostin ravin kautta laukan ja kierroksen menin laukassa kunnes siirtyminen. Muutamien hyvien jälkeen Sanna pyysikin ravinkautta siirtymään käyntiin vain ohjan ja lantion työstämänä samalla sekunnilla piti muistaa myösse pohje. Paljon asiaa oli siis muistettava ja pidettävä mielessä. Kun Vilma oli mennyt käynnissä pyöreänä sai tamma taputuksen kera löysät ohjat sekä ratsastaja juotavaa.

Tuli muuten hiki oikeasti, vaikka ei ulkona edes ollut kuin 9 astetta jos sitäkään lämmintä. Kyllä se on kumma miten aina noiden hevosten kanssa treenatessa valvovan silmän alla se hiki iskeekin. Kuvaajaa en saanut tällä kertaa paikalle, joten jäätte valitettavasti ilman kuvia tunnista.