Kuvapostaus Viken kuulumisista

  
Vikke on enemmän tai vähemmän ollut nyt sairaslomalla. Vihdoin pääsin sen selkään ja kokeiltiin Ellin ostamia hackmoreja Vikelle. Vikke toimi ihan kivasti näillä, vaikkakin turhan alas taisivat vieläkin jäädä nämä hackkikset.

 Menin ravi-käynti siirtymisiä ainoastaan Vikellä sekä ympyröitä jotta tulisi mahdollisimman paljon taivuttelua tammalla. Vikke oli vasempaan kierrokseen jäykempi kuin oikeaan ravissa sekä käynnissä ratsastaa.

Pieni lumisadekkaan ei haitannut. Kentällä oli noin 15cm kerros lunta joten pohja oli mukavan pehmeä sitten Viken kanssa menemiseen. Mentiin oikeasti todella kevyesti vähän verryttely jumppana vaan molemmat kierrokset lävitse. Jospa Viken sairasloma ei enään tästä jatkuisi niin pääsisin tammankin kanssa puuhastelemaan. Saataisiin teillekin tänne blogiin materiaalia enemmän myös Vikestä.

 Arvatkaapas tuntuiko Vikke todella pienelle, kun on totunut nytten ratsastamaan vain isoilla hevosilla kuten Vimmalla. Vikke oli niin poni ja sen askeleetkin tuntuivat hassuille ratsastaessa. En meinannut aluksi enään yhtään osata ratsastaa tätä ponia. Pikku hiljaa kyllä onneksi palautui mieleen.

 Loppuun me vähän hassuteltiin Viken kanssa omiamme kuten aina. On se vaan niin pieni ja pörröinen poni vai mitä?

 Hieno poni ylpeänä ja kuskilla hymy herkässä, kun pääsi tämän mahtiponin selkään taas pitkästä aikaa. Vihdoin saanen sen verran materiaali kasaan, että sain postauksen blogiinkin.

 Ja koska maailman parhain poni myös ansaitsee pusuja niitä se sai lopputunnista urakalla! Otettiin myös aikas kivoja yhteiskuvia Viken kanssa pitkästä aikaa vähän erilaisia ei aina selästä käsin vaan joskus pusuja ja viereltä. Viken kanssa kuvaaminen onkin aina niin helppoa, kun tamma on aina korvat tötteröllä kameran edessä toisin kuin Vimma.

 

 Oliko lempikuvaa? Haluatteko jatkossa tällaisia postauksia ja entäs Viken kuulumisia?

Joskus tauko voi tehdä hyvää

Pieni hengähtäminen on taas ollut blogin puolella ollut minulla. Hetki omaa aikaa ja suorittaa koulujuttuja pois alta on tehnyt ihan hyvää. En ole rehellisesti sanottuna oikeasti ehtinyt edes istumaan koneella moneen päivään valehtelematta. Sen minkä olen kerennyt, olen kommentit julkaissut puhelimella ja vastannut niihin.

Vimman kuulumiset varmasti kiinnostavat teitä monia ja niitähän minä tarjoilen teille nytten. Käytiin tässä Vilman kanssa pitkästä aikaa ajamassa kärreillä. Voi vitsi, että tamma oli innoissaan, kun valjastin sen kärrejen eteen. Vimma hokasi samantien, että nyt hän me lähdetään ajelulle. Minulla olikin kaveri kylässä, joka ei pahemmin ole hevosten kanssa päässyt puuhastelemaan joten soin hänelle tämän onnen nytten sitten. Oli muuten aika nopea oppilas minulla, kun suojat osasi laittaa neuvomisen jälkeen kuin ammatilainen ja muita hoitojuttuja auttaa. Tallinpihassa Elli otti muutaman kuvan meistä, jonka jälkeen lähdettiin sitten ajamaan eräälle tielle, jonka varresssa asuukin kaksi lämminveristä. Ajettiin rauhassa ohitse, jonka jälkeen jatkettiin matkaa vähän hölkkäilen tietäpitkin. Vimma oli todella innoissaan ja tuntui, että kaasu oli herkässä. Yhdessä ylämäessä tamma nostikin laukan joten jouduin ottamaan kiinni kärrien edessä. Rakemman reissun tehtiin tällä tiellä, jonka jälkeen käytiin vielä loppuhölkät ja hyvät käynnit menemässä toisella tiellä. Heidikin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu ajaa hevosella ja tuntui olevan kovin innoissaan.

Tallissa purettiin Vimma reippaasti, jonka jälkeen minä laitoin valjaita pakettiin, kun Heidi kuivaili Vilmaa. Tämän jälkeen loimitin Vilman ja tein vielä melassin tammalle. Vimma jäi kuivumaan sisälle, kun me puolestamme lähdettiin ajamaan takaisin meille. Jonka jälkeen suunnattiin moottorikelkkailemaan järven jäälle. 

Seuraavana päivänä tarkoitus olikin Vilmaa liikuttaa ratsain. Varustettiin Vilma yhdessä jonka jälkeen suunnattiin kentälle. Heidi pääsi valokuvailemaan meitä, kun hyppäsin ekana selkään ja rupesin Vimmaa työstämään. Tamma oli heti alkuun oikea pikajuna, mutta pienen hiomisen jälkeen rauhoittui onneksi. Ravailin jonkun aikaa Vilman kanssa. Takaaosaa yritin ratsastaa ravissa ulospäin. Melkein avotaivutusta ympyrällä muttei kuitenkaan. Vimma pikku hiljaa alkoi malttaa ja kuunnella minua paremmin. En tehnyt kovinkaan raskasta treeniä kentällä, sillä edellisenä päivänä oltiin käyty niin pitkä maastolenkki menemässä lujaa. Tämmöinen pieni palautus teki siis varmasti hyvää tammallekkin. Tein molempiin suuntiin takaosan väistättämistä ympyrällä ravissa, kunnes tulin keskihalkaisijalla käynnissä muutamat pohkeenväistöt molempiin suuntiin.

 Nämä menivät yllättävän hyvin ja Vimmakin oli todella herkkä pohkeelle ratsastaessa. Pohkeenväistöjen jälkeen jatkettiin ravitreeniä jonka jälkeen pian otin siirtymiset laukkaan. Kauaa ei tarvinnut laukkaa hioa, kun se sujuikin jo paremmin. Otin siis aivan rauhalliset nostot ympyrällä jonka jälkeen siirryttiin harjoitusraviin molempiin kierroksiin. Lopulta siirryin käyntiin ja tulin selästä alas. Autoin Heidin selkään, jonka jälkeen neuvoin muutaman perus jutun. Heidi meni Vilmalla loppukäynnit taivutellen tammaa käynnissä ja ratsastellen rennosti. Pientä tuntumaan vauhtivimmaan siis. Kun Heidi oli saanut sydämmensä kyllyydestä ratsastettua niin purettiin tallissa yhdessä hevonen sekä loimitettiin. Vimma oli oikein tyytyväinen itseensä ja pörisi mitä kummallisimmilla äänillä tallissa.

Pohkeenväistöä

Tuuppailua ja laukanvaihtoja

Laittelin Vimman valmiiksi tallissa itsekseni kunnes lähdettiin kentälle verkkailemaan. Ehdittiin mennä 20minsaa verkkailua, ennen kuin kuvajaamme tuli tallille. Käynnissä menin aluksi pitkin ohjin ihan vain muutaman kierroksen, jonka jälkeen aloitimme aina pitkillä sivulla tekemään avotaivutusta. Lyhyvillä sivuilla suoristin hevosen ohjan ja pohkeen väliin. Vimma oli hieman herkällä tuulella ja meinasin aina ampaista raviin, kun pohje painautui kylkeen kiinni kevyesti.

Pienen työskentelyn jälkeen rupesin ravailemaan pääty-ympyrät taivutellen tammaa hyvin. Istuin harjoitusravissa tiivisti satulassa. Huomasin, että Vimma painoi aavistuksen sisäkädelle. Joten väistättelin taka osaa ja yritin miettiä tehtävää. Muutaman kerran hypättiin pystyyn näiden alkuverkkojen aikana, kun tamma oli toista mieltä ja hieman prostetoi, kun en antanut juosta täysiä alta pois. Hetken vääntämisen jälkeen homma alkoi sujua. Tein muutamia siirtymisiä vielä ennen kuin kuvaajamme kävelikin tallille. Menin käyntiä sekä harjoitus että kevytravia. Pitkillä sivuilla otin aina harjoitusravissa muutaman siirtymisen käyntiin kävellen 4-5 askelta, jonka jälkeen jatkoimme ravia. Pääty-ympyrät keventelin.

vauhdikkaammat laukanvaihdot chek!

Kerkesin juuri vaihtaa suuntaa Ellin tulessa tallille. Alkuun oli tarkoitus mennä puomeja, mutta kun tamma kävi sen verran kuumana jätinne suosiolla pois. Huomenna olisi tarkoitus päästä vähän hyppäämään toivotaan, että pääsemme pitkästä aikaa huh! Näinköhän kuski pysyy satulassakaan enään. Ravailin pääty-ympyrällä harjoitus sekä kevytravia vaihdellen. 

Pian aloitinkin laukkatyöskentelyn. Laukkatyöskentelyssä olikin tarkoitus tehdä tänään laukanvaihtoja. Vähän erilaista ja haastavampaa, vaikka hevonen kyllä osaa. Ei aina olisi sitä ympyrällä tai kahdeksikolla humputtelua vaan vähän monipuolisempaa kouluvääntöä.

Vaihdot tulin aina yhden vaihdon kokorataleikkaan keskellä. Jatkoin kokorataleikkaan jälkeen laukassa lyhyelle sivulle josta pitkän sivun jonka jälkeen siirryttiin harjoitusraviin. Seuraavasta kulmasta tulinkin laukkaa toiseen suuntaan kuin äsken vaihdon kanssa. Näin aina vaihtui joka toisena vaikea ja joka toisena helpompi laukka. Tehokasta. Tulin enemmän kuin 10 toistoa, jonka jälkeen lopeteltiin sitten laukkaaminen. Hevonen sekä ratsastaja oli hiestä läpimärkänä. Vaikken mennet kuin huppari päällä. Loppuravit otimme rennommin Vimman kanssa, jonka jälkeen vielä pitkät loppukäynnit. Tallissa harjailin ja loimitin hevosen ennen kuin menin tekemään Vilmalle kuuman melassin.

loppuraveissa saa humputella miten haluaa :P

Kuulumisia kuulumisia

Äiti haluaa tästä ja alemmasta kuvasta taulut :P

Laiskuus on iskenyt kirjoittaeen totaalisesti. Asiaa olisi enemmän kuin inspiraatiota kirjottamiseen. Mistähän moinen sitten johtuu? Syitä voisin luetella, varmaankin laiskuus, inspiraation puute, ajanpuute. Koulu jatkui taas tai oikeastaan amiska joten on pakko ahertaa siellä ja yrittää saada muutamat rästit pois alta, että pääsen työssäoppimaan sekä koulutusohjelmaan toukokuussa. Huh, vähän jännittää milloin meille paljastetaan minne koulutusohjelmaan pääsen.

Kumminkin minulle kuuluu hyvää niin myös hevosille. Tänään oli kengitys hevosilla. Piti taas hokkeja uusata ja laittaa tislakumit. Nyt on hyvä sitten mennä, kun ei tislat tartu kavion pohjiin. Vilmalla olen kovimmilla pakkasilla humputellut loimen kanssa. Viime postauksessa hehkutin kuinka ihanan pinkinloimen äiti osti Vimmalle. Hetihän sitä piti käyttää ja seuraavana päivänä humputtelinkin pakkasessa kevyesti jokaisen askellajin lävitse. Vimma toimi oikeastaan kuin unelma ja varsinkin laukka. En osaa sanoin kuvailla, mutta homma toimi täydellisesti molempiin kierroksiin. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että laukka olisi mennyt hurjana eteenpäin molempiin suuntiin. Kyllä oli kuski hymyssäsuin ja hevonenkin tyytyväinen kehujen ja herkkujen jälkeen varmasti. Kukapa sitä ei olisi?

Nyt pitäisi palata takaisin kumminkin todellisuuteen ja rueta tekemään noita hitsin tehtäviä, jotka tuossa vieressä odottaa. Kuka sano, että amiskassa ei tule ikinä läksyjä? Niin kukahan niin väitti mulle joskus. Murr, perukoot sanansa. Vaikka myönnän, että lukios tuli paljon enemmän läksyjä. Yritän kirjoitella paremmalla aikaa pidempää postausta nytten saatte nauttia vaan vähäisestä tekstistä mutta runsaasti kuvista!

Hankijumppailua

Yksi päivä sai aivan ihania kuvia pihalla, kun aurinko paistoi!

Käytiin Vimman kanssa tänään pitkä hankijumppa. Mentiin hieman raviakin hangessa, mutta oli sen verran pompottavaa kyytiä tuolla hangessa, että ei meinannut kuski pysyä kyydissä. Samoin myös käytiin metsässä jumppailemassa ja sitä kautta pellolle. Vimma katsoi hieman ihmeissään moottorikelkoja jota tuli vastaan, mutta hienosti uskalti mennä ohitse.

Ihmeitä ei oikeastaan hankitreenistä ole näin kerrotavaa, kun ei siitä kuviakaan saatu. Kukapa tuonne mielellään haluaa hankeen rymymään mukaan kuvailemaan. En ainakaan minä mielelläni lähde umpihankeen tarpomaan. Käytiin kummin Vimarin ja hänen omistajansa kanssa kiertelemässä hangessa reittejä. Hauskaa kyllä oli ja Vilma oli yksi höyryjuna kuten aina. Nauroinkin et me olemme pendolino, josta on jarrut rikki aina maastossa Vimman kanssa. Varokaa siis vaan! Nopeusrajoitukset ei oo tällä kauramoottorilla ihan oikeat aina ;) 

























Maaston jälkeen harjailin ja loimitin Vilman. Tamma jäikin talliin, kun oli sen verran märkä. Kävin sitten myöhemmin hakemassa muut hevoset kanssa sisälle ja siivoilin vielä kentän. Piti nimittäin kaivaa esteet lumen alta esiin, kunne olivat sinne hautautuneet. Jäin kuvailemaan kaverin ratsastustuntia vielä neljään asti. 

Äiti muuten osti Vilmalle ihanan uuden fleecen, nimittäin pinkin. Joten saatte tyytyä Vilman poseerauskuviin pinkin fleece-loimen kanssa tällä kertaa. Huomenna lupaan, että raahaan kuvaajan vaikka väkisin kentälle jotta saataisiin pitkästä aikaa taas ratsastuskuvia ehkä jopa videota. Katsotaan jos päästäisiin vähän hyppelemään huomenna riippuen tietysti pakkasesta.

täydellinen vai mitä?;)