Hyppelyitä ja kaulanarulla ratsastamista

Huono onni sen kuin jatkuu. Ensiksi hajoaa tietokone, joka käy huollon kautta ja saan toimivana onneksi takaisin. Nyt kumminkin järjestelmäkamera hajosi, joten käytän sen korjaamolla liikkeessä onko mitään tehtävissä, vai onko jo uuden kameran hommaamisen aika. Kuvia siis ei ole oikeastaan ollenkaan tullut, vaikka Vilmalla ja Vikellä olenkin mennyt.

Viimein tallille tuli kaverinikin käymään, joten saatiin kuvia pitkästä aikaa. Päätin hypätä Vilman kanssa, kun ei ollut niin kuuma mennä. Tein alkuun käynnissä ihan vain taivutuksia ympyrällä niin kuin valmennuksessakin molempiin suuntiin. Helppohan tehtävä oli meille molemmille. Jatkoin tätä tehtävää ravissa jossa toinen Vilman vaikeampi suunta hieman korostui, koska tamma olisi halunnut juosta pää kolmantena jalkana karkuun alta. En kumminkaan antanut mahdollisuutta siihen tammalle vaan taistelin Vilman kanssa jotta oikeasti hevonen taipuisi pohkeen ympäri eikä juoksisi miten sattuu. Työtähän se vaati ja hiki alkoi nousta pintaan.

Rupesimme tulemaan sitten suoralla uralla pystyä, jonka alla oli aita pelokkeena. Alkuun tulimme muutamat kiellot, kun tamman mielestä haistelunkin jälkeen este oli aivan liian pelottava hypättäväksi. Kumminkin pienen tsemppauksen jälkeen menimme nätisti yli esteen. Tosin Vilma otti vähän hassuja hyppyjä esteelle, jottei jalat vain osuisi tähän kammotukseen. Itse en kovinkaan tyylikkäänä joka hypyssä ollut. Jalat liikkuivat pitkästä aikaa hypyissä liian taakse. En edes muista milloin viimeksi näin olisi käynyt. Tämähän kertoo vain siitä, että liian pitkä hyppytauko on nytten ollut joten treeniä ja kuria vaan meille molemmille Vilman kanssa. Sileällähän kumminkin homma toimiii jo äärimmäisen hyvin, joten myös estepuoleen tulisi kiinnittää huomiota. Jonkun ajan päästä siirsimme vielä pelokkeen altapois ja hyppäsimme ihan vain pystyä. Muutamat kiellot tamma otti, kun ratsastaja ei muistanut ratsastaa vaan nokkiinsa oli helpompi ottaa Vilman mielestä. Eikun vain käännös ja kunnon pyörivä laukka takaisin niin homma alkoi toimia. Menimme siis puhtaasti ylitse lukuunottamatta yhtä hassua tiputusta koko tunnin aikana, joka oli osaksi ratsastajan vika ellei kokonaan. Esteet sujuivat kaikenkaikkiaan ihan ok, mutta paremminkin on mennyt meillä.

 

Vilma: ''en muuten hyppää!''

Loppuun otin vielä käyntiä ja ravia, jonka jälkeen heitettiin satula ja suitset pois ja vaihdoimme kaulanaruun. En ole ikinä kokeillut Vilmalla kaulanarulla menoa saatika sitten riimunnarupäitsillä joten vähän hassuahan se aluksi oli. Kumminkin äärimmäisen hyvin se meni siihen nähden, että oli meidän ensimmäinen kertamme vasta! Ravia ja käyntiä jopa uskalsin mennä, mutta laukkaa en suostunut vielä kokeilemaan. Ehkäpä vielä joku kerta sitä mennään Vilman kanssa ja myöhemmin ilman kaulanarua hyvällä tuurilla. Kumminkin rauhallisesti edetään, koska malttihan on valttia. Pesin vielä Vilman, jonka jälkeen tämä pieni seepraneitimme pääsikin laitumelle. Niin, jos joku ei tiedä kävin ostamassa sen seepra hyönteisloimen Vilmalle, kuvia minulla on puhelimessa kyseisestä loimesta. Facebook sivuilta löytyykin kuva siitä.

 

 

uskalsin ravatakkin!

Kouluvalmennus

Pitkästä aikaa päästiin Vilman kanssa taas Porthanin silmien alle treenaamaan. Sitä, jos mitä oli odotettu ehdottomasti jo kauan. Kuukauden päästä on varmaan uusi valmennus tulossa toivotaan ainakin. Mutta palataan takaisin itse valmennukseen. Tästä valmennuksesta minulla ei ole kuin kuvia teille materiaalina. Aurinko kumminkin paahtoi kentälle ja elohopea oli kentän pinnassa varmasti 30-40 astetta ellei kuumenpi ainakin rastsastusvaatteissa tuntui todella kuumalta treenata edes sileällä työskentelyä. Tuntimme oli iltapäivällä puoli kolmesta puoli neljään. Kävelimme muutamman kierroksen käyntiä, kunnes rupesimme jo töihin. Jäimme isolle ympyrälle toisen ratsukon kanssa kävelemään. Tarkoituksena oli taivuttaa hevosta sisäänpäin ympyrän suuntaisesti. Tämä tehtävä oli meille käynnissä helppoa, kunhan minä muistin pitää käteni tasaisesti ja ratsastaa. Paha tapa jäädä vain matkustelemaan sen ajaksi, kun valmentaja neuvoo toista ratsukkoa. Hellekin vähän sekoitti päätä entisestään. Kävelimme hyvän tovin, kunnes siirryimme kevyeeseenraviin. Tarkoitus oli saada hevoset niskasta rennoksi ja taipumaan edelleen sisällepäin. Ulkokäden tuki oli minulle ehdottomasti se heikoin kohta ravissa, mutta hevosella ei niinkään ollut ongelmia vaan Vilma rentoutui nopeasti niskasta. Teimme Vilman kanssa taivutus sisällepäin, taputus, taivutus, taputus ja jatkoimme kyseistä linjaa koko ympyrä tehtävien ajan. 

Jossain vaiheessa vaihdoimme suuntaa ja teimme vielä saman toiseenkin suuntaan. Jännitin aluksi, koska Vilmalle vaikeampaan kierrokseen homma ei välttämättä olisi toiminut samalla tavalla, mutta loppujen lopuksi osasin ratsastaa Vilman hyvin myös vaikeampaan kierrokseen ravissa eikä noottia tainut tulla pahemmin mistään. Tämän jälkeen jatkoimme ympyrällä edelleen, mutta laukassa. Toinen ratsukko meni sisemmälle ympyrälle kävelemään, jotta hevonen saisi levähtää hetken helteen takia ja minä pääsin ensimmäisenä laukkatyöskentelyyn. Istuin harjoitusraviin ja koitin saada hevosen rennoksi. Aloitimme meidän helpompaan suuntaan laukkatyöskentelyn.
Kevyt tasainen nosto, oli tarkoitus ottaa rennosta hevosesta, joka onnistui todella hyvin. Laukkas pyrimme saamaan hevosta taipumaan sisällepäin turvasta varovaisesti askel kerrallaan, koska samalla tavalla et voi lähteä yhtä rajusti taivuttamaan hevosta sisällepäin kuin käynnissä ja ravissa. Sisäpohje piti laukan yllä ja ulkokäsi piti tuen, jotta ympyrä säilyisi. Kerran rikoimme raville, jonka jälkeen rauhoitin tilanteen ja nostimme toisen tasaisen noston samaan suuntaan. Homma oli helppoa meille erityisesti tähän helpompaan suuntaan. Pian pääsimmekin kävelemään ympyrän sisälle, kun toinen ratsukko pääsi laukkatehtävää tekemään. Annoin Vilmalle pitkät ohjat ja kävelimme jonkun aikaa. Välissä oli kyllä pakko käydä juomassa, koska suu oli kuin autiomaa. Pienen tankauksen jälkeen pääsimme jatkamaan laukkatyöskentelyä.

Vaikeampaan kierrokseen, homma tuntui leviävän käsiin. Hevonen nosti nätit rauhalliset nostot, mutta kaartui vielä kovin paljon ns. kyljelleen, koska laukassa ei ollut riittävästi voimaa eikä harjoitusta. Pyrimme vain suoristamaan ulkokäellä sekä sisäpohkeella hevosta, emme ollenkaan taivuttamaan sisällepäin. Tarkoitus oli vain, ettei hevonen kaadu sisällepäin lapa edellä vaan kantaa itsensä. Kerran jälleen rikottiin, kun en laukkaa pitänyt yllä, mutta uusiksi nousi tasainen nosto ja mikä parasta yhtään väärää laukkaa ei noussut koko aikana. Pääsimmekin laukkatehtävän jälkeen huilaamaan, kunnes toinen ratsukko oli kerennyt oman osuutensa suorittaa. Tämän jälkeen ravailtiin pitkä sivu ravissa lyhyen puoleen väliin, jonka jälkeen siirtyminen käyntiin ja avotaivutusta. Vilman kanssa tämä ei ollutkaan helppoa meille sillä Vilma olisi mielummin väistänyt vain pohjetta eikä kuunnellut. Pienen taistelun jälkeen saimme homman toimaaan ja pääsimme toiseen suuntaan tekemään tehtävää, joka oli selvästi meille helpompi. Tunti alkoikin olla ohitse ja 60minuuttia oli mennyt vauhdilla mutta tehokkaasti. Jäimme kävelemään loppukäyntejä, jonka jälkeen Vilma pääsi ainakin parinkymmentä minuutin kestävälle pesulle ja sai melassia sekä vettä, että heinää karsinaan.

Kiilotin vielä kenkäni sekä Vilman varusteet hikihatussa samalla kun hörpin koko ajan juomista lisää. Elli ratsasti vielä Vikellä ilman satulaa, joten kävin muutaman kuvan räpsimässä heistäkin.

Rallittelua pellolla

Vikke nukkui karsinassa, kun mentiin tallille!

Tänään lähdettiin Viken sekä Vilman kanssa rallittelemaan porukalla pelloille. Saatiin kuvaajakin mukaan touhuun, joten huippu hauskaa oli kyllä hevosilla sekä ratsastajalla. Vikkekin innostui tykittelemään ihan kunnolla Ellin kanssa, kun oli kaveri mukana maastossa. Mentiin traktorin uraa pitkin pitkässä heinässä laukkaa rinnakkain, välillä tykiteltiin Vilman kanssa Viken ja Ellin ohitse:D Välillä puolestaan jäätiin odottamaan, että Vikke saisi ekana lähteä ja laukattiin perässä Vilman kanssa. Tosin tällöin tamma otti hieman hernettä nenään ja veti ihme pomppuja kun en antanut Vilman lähteä. Näistä kumminkaan välittämättä selvittiin hyvi reissusta. Rallittelun jälkeen käyntiin rannassa hetken kahlaamassa hevosten kanssa, kunnes takaisin pelloille vielä kävelemään hetkeksi. Kunnes nokat kohti tallia ja hevoset pesulle jonka jälkeen pääsivät takaisin laitumelle.

''ei oo riemulla rajaa, kun on päästänsä vähän vajaa!<3''

Pomppujapomppujaa!

Iloiset ratsastajat, ei niin iloiset heposet :D

Vilma leikki hurjaa ! 

tää kuva on niin tunnelmallinen, kun vähän muokkas!

Vikke ja Elli <3

Vilma: Jos mä vähän keulin?

''annan, niin kauan kun sil on välii, kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii!''

poni<3

Mitä vilma muistuttaa?

''vien tän äärirajoille, sua varten''

 

mun naiset!<3