0177: Askellajien ratsastusta kunnolla lävitse

Vilma tuli tarhassa vastaan mua:)

Vilman kanssa ei ole mennyt kovinkaan hyvin ratsastuskerrat. Tuntuu, ettei homma toimi ollenkaan välillä varsinkaan missään muussa askellajissa kuin laukassa. Niinpä päätin käydä kunnolla askellajit läpi, ja ratsastaa tamman tosissani hyväksi jokaisessa askellajissa. 

Laukkatyöskentely toimi todella mukavasti otin nostoja käynnistä laukkaan aivan yllättäin paikoista joihin tamma ei osannut varautua ja teimme laukkaympyrää. Joten Vilma pysyi kontrollissa ja oli mukava mennä. Laukan jälkeen raviin siirtymisissä tamma ärsyttävisti kiihytteli menemään ja yritti tarjota vähän väliä laukkaa. Kumminkaan en suostunut tähän joten heitin jalustimet ravissa ylös ja ratsastin Vilmaa pehmeäksi laukan jälkeen. Molempiin suuntiin kylläkin otimme laukkoja. Kumpikin puoli oli laukassa yhtävahva ja puhdas.

Ravityöskentelyyn siirryttyäni sain piakkoin laittaa jo jalustimet takaisin jalkaan Vilman rentoutuessa mukavasti. Ratsastin sitten tamman ravissa ympyrällä taivutellen tehdän pääty-ympyrän sisään voltteja jotta saisin tamman kuuliaisemmaksi. Lopulta homma alkoi toimimaan jo mukavemmin ravissa kankean alun jälkeen. Otin ympyrällä molempiin suuntiin ravia hakien pehmeää ja kuuliasta hevosta niin edestä kuin takaakin.

Käynnissä riittikin meillä tekemistä tamman kanssa jottain sain Vilman kuuntelemaan ja keskittymään. Onneksi lopulta tamma mukavasti keskittyi. Teimme molempiin suuntiin pitkään käynti työskentelyä ennen kuin homma rupesi kunnolla toimimaan. Vilma rupesi kuuntelemaan ja tuntui, että hetkeksi palaset loksativat kohdalleen. Meillä olikin yleisöä mukavasti ympärillä katsomassa, kun ratsastin. Viimein kuin sain tamman käynnissä hyväksi oli siihen hyvä lopettaa. Otimme loppuun vielä kunnon pitkät loppukäynnit, sekä tein maailman ympärysmatkan ensimmäistä kertaa Vilman selässä. Oli hymy muuten huulilla ja ylpeä tammasta, kun malttoi olla paikoillaan.

Hieno tamma<3

0176: Pohkeenväistötreeniä

Aamusta meninkin tallille ratsastamaan Vilmaa kiireen vilkkaa. Varustin tamman kuntoon ja eikun menoksi kohti kenttää. Tamma oli todella pöhelöllä päällä jo heti alussa, joten päätin työstää kunnolla nytten sileällä meidän menoa. Menimme aluksi käynnissä ja yritin saada Vilmaa rennoksi ja kuuliaiseksi isolla pääty-ympyrällä jonka sisään tein voltteja. Kumminkin tuntui, että tamma keskittyi kaikkeen muuhun kuin rentona menemiseen. Lopulta sainkin tamman kivana menemään joten siirryimme ravityöskentelyyn. 
Ravissa homma toimi heti alkuun jo paremmin kuin käynnissä. Vilma porskutteli menemään reippaana ja pyöreänä ravissa heti alussa jo eikä minulle jäänyt kuin oman istunnan korjaaminen vastuulle. Menimme pääty-ympyrällä molempiin suuntiin käyntiä sekä ravia. Vilma alkoi toimia mukavasti ravissa, joten nostettiin pääty-ympyrällä laukkoja käynnistä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa niin pitkään, kunnes tiputin laukan pois ja tarkoitus olisi ollut ravata ja sitten kävellä. Tamma olikin erimieltä ja oli itse nostamassa laukkaa vähän väliä, joten jouduin ottamaan välillä kunnolla kiinni ja palasimme laukkan jälkeen taas lähtöruutuun. Rento hevonen oli hävinnyt käynti- ja ravityöskentelyssä kokonaan laukan mukana.

Jouduin tekemään pitkään töitä, jotta sain tamman kuuntelemaan paremmin minua käynnissä sekä ravissa. Lopulta päätinkin toiseen suuntaan nostaa laukat vain rennonravin kautta nostoina josta muutaman laukka-askeleen jälkeen tiputus takaisin raviin. Tamma meinasi jälleen rueta höseltämään mutten antanut periksi. Kun saatiin yhteisymmärrykseen tamman kanssa askellajit tulin kentän keskihalkasijaa pitkin suorassa väistäen aina joko oikealle tai vasemmalle. Vilma ei aluksi ollut yhteistyöhaluinen minun kanssani ja vänkesi vastaan itseään banaaniksi. Pohkeet eivät menneet läpi, eikä avut vaikka selkeät ne oli. Vilma kumminkin osaa pohkeenväistöt puhtaasti, joten taistelin tamman kanssa, jota ei voinut vähempää kiinnostaa kuunnella apujani. Kivempi olisi ollut juosta pääpystyssä vauhdilla vain tehtävästä ohi. Periksi en kumminkaan antanut ja lopputulos oli se, että Vilma kerran loikkasi kahdelle jalalle seisomaan. Tämän jälkeen kumminkin homma sujui paremmin ja tultiin sekä oikeaan että vasempaan puhtaasti väistöt, eikä Vilmakaan enään kiukutellut. Tamma taisi tajuta, etten tule antamaan periksi, vaikka kuinka paljon höseltäisi. Tällä kertaa se tosiaankin kannatti, loppuun mentiin pitkin ohjin loppukäyntejä vain kenttää ympäri. 

Tyttö sä oot tähti<3

Rodeoponini! Toista vähän kiukututti!

Kyllä neidille hiki tuli sileällätyöskentelyn jälkeen. Purin tamman vauhdilla, jonka jälkeen jalkojen pesulle. Kenttä on ihanaa kuravelliä, joten joka ikisen ratsastuksen jälkeen pitää jalat sekä suojat pestä mudan peitosta. Heitin ohuen fleece-loimen niskaan ja puhdistelin vielä tamman haavan jalasta. Eihän tuota enään oikeastaan haavaksi voi edes puhua, kun selvästi oli jo umpeutunut. Vilma pääsi nauttimaan tarhaan päiväheinistään. Kun minä siirryin puolestaan kameran toiselle puolen ja kuvailin, kun kaverini liinaili poniansa. Tämän jälkeen ehdinkin vielä rasvata Vilman satulan sekä suitset kiiltäviksi, ennen kuin äiti tulikin hakemaan minut tallilta.

0175: Kuulumispostaus

Heppojen kuulumisia vähän lyhyesti, kuvien kera. Molemmilla tammoilla olen mennyt nyt aika aktiivisesti ja olen saanut kuvaajankin mukaan joten postauksia olisi taas kirjoiteltavana. Ollemme treenanneet koulua, sekä esteitä. Molemmat ovat toimineet ihan mukavasti. Vilman kanssa on ollut nytten vähän kouluratsastuksessa vääntämistä varsinkin pohkeenväistöjen kanssa. Tamma ei mielellään haluaisi väistää, vaan vänkää aivan väkisin vastaan. En sitten tiedä johtuiku tuulisesta kelistä, tuosta Pentti myrskystä vai mistä Vilman käyttäytyminen vai protestoinnista vastaan rauhallista tahtia vastaan. Kouluratsastuksessa olemme hionneet askeltentempoja säädellen niitä vähän rauhallisemmiksi. Muuten homma on toiminut ihan mukavasti Vilman kanssa.

Meidän lampaankarvaromaanikin tuli Sakasasta, jonka teetätin Suitsisopin kautta. Onse vain niin täydellinen ja istuu meidän stubbenin satulaan kyllä täydellisesti. Nyt kelpaa kyllä ratsastella, oikein silmissä hehkuu ja kuvissa puhtaanvalkoinen lampaankarva. En voisi olla tyytyväisempi. Lampaankarva oli ommeltu hyvin ja valmistettu. Eikä sen tulemisesssakaan kestänyt edessä 5 viikoa, mikä piti mennä aluksi. Joten enemmän kuin tyytyväinen olen laatuun sekä toimitukseen. Kysessähän siis on matteksen pinkki/luonnonvalkoinen lampaankarvaromaani, jolle jäi hintaa vähän vajaa pari sataa euroa. Tässä romaanissa on neljä taskua, jolla pystyy sitten korottamaan romaania tarvittaessa edestä ja takaa, meillä kumminkaan ei ole vielä toistaiseksi tarvetta korotukselle ja korotuspalatkin tulivat mukana. Ne pistän talteen ja katsoo tuleeko myöhemmin meille sitten niille tarvetta. Kooltaan otettiin L ja estemalli, istuu todella hyvin satulaamme. On muuten täysin meille tehty, mieleisillä väreillä joten nyt kelpaa ratsastella.

Ikävä kyllä tamma oli tarhassa polkenu hokilla pienen haavan takajalkaansa. Haava ei onneksi ollut kovinkaan syvä, ehkä yhden sentin pituinen vain. Puhdistin pesemällä haavan, laitoin siihen helosaania ja siteen yöksi ettei roskia pääsisi menemään. Seuraavana päivänä tai siis tänään, se olikin jo ihan umpeen mennyt kumminkin pesin ja rasvasin ratsastuksen jälkeen käärien puhtaan siteen vielä tarhaan, jottei vaan pääsisi likaa menemään. En halua, että näinkään pieni haava pääsee aiheuttamaan meillä tulehdusta. Hevosen terveys menee omankin etusijalle. Itsehän kärsin vieläkin lenssusta mutta silti tallilla pyörin. Tosi heppatyttö, jo vuodesta '97 lähtien. 

''Mä maistan sua ihan vähän..''

''Nyt on mun vuoro maistaa sua''

''mitä hit... sä kosket muhun!''

Vikellä taas tuli samana päivänä hypättyä, milloin Vilman jalkaa hoidin. Hypättiin pientä ristikkoa ja noin ehkä 50cm pystyä. Tamma oli kyllä kieltämättä aivan täpinöissään, kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään esteitä. Alkuverkaksi taivuttelin Vikkeä kahdeksikolla ja otin lisättyä ravia aina kahdeksikon halkaisijalla. Kumminkaan kuvaajamme ei saanut alkuverkoista kuvia, akun ollessa kamerasta jo aivan loppumaisillaan joten kuvat painottuvat aika pitkälle vain hyppyihin. Mutta ne varmaankin teitä kiinnostaa enemmän, kun käynti- ravikuvat tai en tiedä. Kumminkin otin muutamat laukat alkuverkoissa kunnes ruetiin tulemaan pientä ristikkoa. Vikke oli aivan täpinöissään jo ristikosta, jouduin jarruttelemaan toisen menoa hieman jo niillä esteillä.

Ristikkoa tulimme jonkun aikaa, kunnes saatiin vähän tammaa hallintaa pyysin kuvaajamme nostamaan pystyksi esteen. Pystyä tulimme sen jälkeen. Paikat eivät aina osuneet ihan kohdalleen, välillä tultiin kaukaa ja välillä liian läheltä. Muutama pudotuskin saatiin aikaan, muttei se menoa estänyt. Hauskaa meillä oli, voin sanoa että hymy taisi olla molempien huulilla kyllä esteitä kun mentiin. Vikkekin pääsi nauttimaan pitkästä aikaa kunnolla hyppelyistä mamman kanssa ja eikä Vikke niin hidastemponen ollutkaan esteillä, mitä kouluratsastuksessa. Löytyy aina uusivaihde tammalta. Loppussa menimme pitkät loppuravit ja käynnit, jottei jalat kipeytyisi ja palautuisi. Eihän sitä ihan suoraan esteiltä sentään voi lopettaa. Pesin Viken vielä loppuun ja tamma jäikin jo sisälle talliin olihan kello jo kuusi sentään.

Hassu poni, kun vetää luimuunkorvat aina kun hypätään sitä ennen menee hörössä !

0174: Rakennekuvia Vikestä.

Postauksia olisi hirveästi kirjoitettavana, muttei aikaa niiden tekemiseen riittävästi. Kumminkin jokaisen postauksen tekemiseen vierähtää oma aikansa, olise sitten kuulumis tai pelkkä kuvapostaus. Muttei kuvien muokkaaminen ja parhaiden valkkaaminen ole niin nopeasti tehty mitä voisi kuvitella. Itsehän en pahemmin kuvia muokkaille, korkeintaa säädän vähän kirkkautta jos on tarvis ja värejä, mutta kesäsin varsinkin en edes vaivaudu sitä tekemään. Joskus talven hämäriä kuvia joutuu hieman säätämään, mutta laatukärsii aina kun kuvia liikaa rupeaa muokkailemaan. Joten yritän pyrkiä mahdollisiman vähän/en ollenkaan muokkailemaan kuvia. 

Sunnuntaina meillä olisi Vilman kanssa edessä ratsastustunti valvovan silmänalla. Sitä odotellessa tässä mennään. Aika kumminkin menee nopeasti. Toivottavasti saan jonkun kuvaamaan tunnille, niin voin sitten kirjoitella teillekkin vähän siitä kuvien muodossa ja tehtävistä mitä teimme. Ehkä saamme hyviä vinkkejä, joita voin jakaa teille lukijoillekkin. Kumminkin palataan takaisin niiden kuvien pariin. Vielä, kun ei ollut lunta satanut takaisin maahan innostuin puunailemaan Viken kuntoon ja kaverini tuli ottamaan rakennekuvia tammasta. Kumminkaan kaikkihan ei mennyt ihan putkeen, kun kuvia otettiin. Joten jaoin kahteen kategoriaan kuvia teidän iloksenne.

Epäonnistuneet kuvat:

''No ei kyllä kiinnosta, olla korvat hörössä...''

''Näytän vähän muumille...''

''Siis ihan oikeasti mamma, vaan toinen meistä on kuvauksellinen ja se et oo kyllä sä''

''No en kyllä halua poseerata sun kans, tuolla kuuluu paljon mielenkiintoisempia ääniä''

''Eiks tää kuvakulma sovi mulle?''

''Vie se typerä kamera nyt muualle siitä..''

''Näytämpä kieltä sulle..''

''Viheltelen vaan''

''Lälläällää''

''Mulla on niin hienot hampaat, eiks niin mamma?''

Onnistuneet kuvat:

Toisissa kuvissa parempi väritys, kun aurinko aina välillä paistoi..

''Näin kylh varmasti komean oripojan tuolla''

''Ei oo mitään muutakun tää,
ei oo mitään muutakun me,
kunnes kuolen. Lupaan olla sun<3''

''Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan,
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoa senkin ääneen,
ei tuu tarpeeks sanottuu. ''