0174: Rakennekuvia Vikestä.

Postauksia olisi hirveästi kirjoitettavana, muttei aikaa niiden tekemiseen riittävästi. Kumminkin jokaisen postauksen tekemiseen vierähtää oma aikansa, olise sitten kuulumis tai pelkkä kuvapostaus. Muttei kuvien muokkaaminen ja parhaiden valkkaaminen ole niin nopeasti tehty mitä voisi kuvitella. Itsehän en pahemmin kuvia muokkaille, korkeintaa säädän vähän kirkkautta jos on tarvis ja värejä, mutta kesäsin varsinkin en edes vaivaudu sitä tekemään. Joskus talven hämäriä kuvia joutuu hieman säätämään, mutta laatukärsii aina kun kuvia liikaa rupeaa muokkailemaan. Joten yritän pyrkiä mahdollisiman vähän/en ollenkaan muokkailemaan kuvia. 

Sunnuntaina meillä olisi Vilman kanssa edessä ratsastustunti valvovan silmänalla. Sitä odotellessa tässä mennään. Aika kumminkin menee nopeasti. Toivottavasti saan jonkun kuvaamaan tunnille, niin voin sitten kirjoitella teillekkin vähän siitä kuvien muodossa ja tehtävistä mitä teimme. Ehkä saamme hyviä vinkkejä, joita voin jakaa teille lukijoillekkin. Kumminkin palataan takaisin niiden kuvien pariin. Vielä, kun ei ollut lunta satanut takaisin maahan innostuin puunailemaan Viken kuntoon ja kaverini tuli ottamaan rakennekuvia tammasta. Kumminkaan kaikkihan ei mennyt ihan putkeen, kun kuvia otettiin. Joten jaoin kahteen kategoriaan kuvia teidän iloksenne.

Epäonnistuneet kuvat:

''No ei kyllä kiinnosta, olla korvat hörössä...''

''Näytän vähän muumille...''

''Siis ihan oikeasti mamma, vaan toinen meistä on kuvauksellinen ja se et oo kyllä sä''

''No en kyllä halua poseerata sun kans, tuolla kuuluu paljon mielenkiintoisempia ääniä''

''Eiks tää kuvakulma sovi mulle?''

''Vie se typerä kamera nyt muualle siitä..''

''Näytämpä kieltä sulle..''

''Viheltelen vaan''

''Lälläällää''

''Mulla on niin hienot hampaat, eiks niin mamma?''

Onnistuneet kuvat:

Toisissa kuvissa parempi väritys, kun aurinko aina välillä paistoi..

''Näin kylh varmasti komean oripojan tuolla''

''Ei oo mitään muutakun tää,
ei oo mitään muutakun me,
kunnes kuolen. Lupaan olla sun<3''

''Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan,
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoa senkin ääneen,
ei tuu tarpeeks sanottuu. ''