0165: Meidät löytyy myös Facebookista!

Hiihtoloma alkaa ja nyt saa vain nauttia heppojen kanssa huoletta viikon. Tosin kelit, eivät ole mitkään parhaimmat koska meillä ainakin kenttä ja tallinpihamaat on jäätiköllä. Näinköhän siellä pysyy edes pystyssä, voi huoh. Varmaan joutuu tekemään vain taluttelulenkkejä heppojen kanssa, ja jos pellot olisivat edes jossain kunnossa pystyisi siellä sitten treenailemaan. Mä niin tykkään kevään keleistä, huomatkaan sarkasmi. Kumminkin teille iloinen asia, jotka olette facebookissa, meidät löytää nyt myös sieltä! Lisäilen kumminkin sinne varmaan aktiivisemmin kuvia kuin ehdin blogiin kirjoittaa. Joten käykäähän kurkkailemassa sieltä ja tykkäilemässä meidän facebook sivusta. 

Moni varmaan miettii miksi tein facebookiin meille omat sivut. Yksinkertainen syy on siinä, että välillä minua suorastaan harmittaa, kun en ehdi kirjoittamaan teille postauksia niin nopeaan. Facebook kumminkin kulkee kaikkialla mukana ja pystyn päivittämään sitä iphonellakin liikkuessani. Joten tästä pääset facebook sivuille. Kätevä sosiaalinen media, jonka toivon hyödyttävän myös teitä rakkaat lukijat. Kumminkin tiedän, että monet täällä odottavat videoita sekä kuulumisia aina.

Facebook, ei ole ainut sosiaalinen media josta meidät löytää. Meitä voi myös seurata Youtubeen kautta, sekä Instagramin. Youtubeehen pääset tästä ja Instagramissa pystyt seurailemaan meitä puolestaan tätä kautta. En tiedä, mitä mieltä te olette tästä facebook ideasta. Mutta toivottavasti innostutte seurailemaan myös sitäkin kautta. Lupailen päivitellä sinne mahdollisimman paljon kuvia ja lyhyviä kuulumisia sekä tietysti mainita jos blogiin on tulossa jotain uutta. 

Onkos kenelläkään hiihtoloma muuten alkanut, ja onko erityisiä suunnitelmia? Onko joku lähdössä ihan ulkomaille teistä lukijoista lämpimään loikoilemaan? Me jäämme tänä vuonna Suomeen. Kovasti oli suosittu tuo videpostausta tallipäivästä, joten yritän tässä hiihtolomalla saada senkin toteutettua, jos ei nyt älyttömän kiire tulisi. Shoppailtua tulikin hevosille kaikkea, ja voin jo vähän paljastella, että viiden viikonpäästä pitäisi postista tulla jotain kivaa pakettia tuolta Saksasta meille. Kuka arvaa oikein, mitä siellä on?;)

Viken jätti pukki.

0164: Arvontaa ja mainostusta

Moni on varmaan jo huomannut vasemmalle ilmestyneet ratsastushousut. Sitä klikkaamalla pääset äänestämään Hööksin järjestämää kilpailua, meidän asukokonaisuutta. Asukokonaisuuteemme kuuluu tyylikkäät siniset ratsastushousut, pinkin värinen huppari pienillä tyylikkäillä yksityiskohdilla, JH Collectionin ruskeat ratsastussaappaat jotka ovat sen verran tyylikkäät, että kelpaa muuallakin kuin kotitallilla esitellä, sekä sininen toppaliivi kevään treenjä varten. Alkaa olla jo liian kuuma pikku hiljaa mennä untuvatakilla, joten lämmin toppaliivi varmasti pitäisi lämpimänä hikitreeneissä hevosten kanssa ja olisi hieman kevyempikin ratsastaa ja treenata.

Hööksin sponsoroimassa kilpailussa, voi äänestää vain kerran yhtä asukokonaisuutta. Mutta miksi juuri meitä pitäisi sitten äänestää kun osallistujia on paljon? Meillä niin ratsastaja kaipaisi tuota toppaliiviä näille kevään lämpimille treenikeleille, sekä Vilma kaipailisi uusia suitsia. Ja ennen kaikkea, teille lukijoille olisi mukava järjestää vähän arvontaa pystyyn. Jotain pientä kivaa ja yllätystä, joka käy sekä tytölle että pojalle olisi luuttavammin Hööksistä sitten tulossa arvontaan. Kumminkaan mitä se on, en vielä paljasta, se olkoot yllätyksenä.

Osallistumis ohjeet tulisivat tässä:

Yhden arpalipun saat, kun käyt tykkäämässä asukokonaisuuttani (Tiia Dimitrow) nimellä.

Toisen arpalipun saat olemalla blogini rekisteröitynyt lukija!

Kolmannen arpalipun saat, kun mainostat blogissasi asukokonaisuuttani.

Komentoi tähän postaukseen nämä:

Etunimesi:

Sähköpostiosoitteesi:

Kerro montako arpalippua: (jos mainostat blogissa, niin linkkaa blogisi kommenttiisi)

Arvontaa ei järjestetä, jos osallistujia ei tule tarpeeksi. Kiitos kaikille jotka äänestävät ja osallistuvat arvontaa! Iloisia lukuhetkiä kaikille. Arvonta päättyy 23.3.2014!

0163: Meksikolaisten kokeilua ja hevosten riehumisia

 Vikke innostui Vimarin kanssa tarhassa riehumaan, yhtä aikaa kun ratsastin Vilmaa meksikolaisilla ilman satulaa kentällä. Kumminkin pyysin Elliä kuvaamaan hevosten riehumista, kun itse hain enemmän tuntumaa Vilman askeleisiin. Mielenkiintoista oli kyllä mennä ensimmäistä kertaa ikinä Vilmalle ilman satulaa. Askel oli mukavia istua käynnissä, ravissa tuntui, että jännitin turhia. Onneksi Elli kuvasi heppojen riehumista, nimittäin kivoja kuvia tulikin. Tammat innostu oikeasti revittelemään tarhassa meno oli aika hauskan näköistä niin kuvista kuin sieltä Vilman selästä katsottuna.

 Ensiksi tamma piehtaroi ja sen jälkeen syöksy Vimarin kimppuun isottelemaan takasilleen. Tammalla oli hauskaa. Hetken isottelun jälkeen alkoi revittely. Laukkaa ja pukkeja, takasille nousuja ja ihme käännöksiä. Ei voinut muuta kun nauraa kaksikon menolle. Vieläkö on villihevosia? Ainakin meidän tarhassa oli muutama kappale sellaisia.

 Vikellä oli ninja fiilis, ja ihme pukkeja lentelikin. En ole varmaan ikinä nähnyt tamman sillä tavalla viskelevän takapäätään ilmaan mitä tarhassa lauantaina. Taisi toinen olla pikkuisen onnellinen, kun sai tarhakaverin mukaan riekkumaan.

 Kaveri kuvaili aikansa heppojen riehumista. Sillä välin ratsastin itse Vilmaa taivutellen käynnissä ja ravissa. Ravissa tuntui todella hankalalta istua Vilman kyydissä. Tuntui, että valun jommalle kummalle puolelle, vaikka meninkin ihan kesäratsastushousuissa. Lunta alkoi pyrittää kovemmin ja kaveruksetkin lopettivat riehumisen tarhassa. Taisivat paeta pihattoon lumipyryä karkuun. Meksikolaisilla Vilman ratsastaminen oli yhtä tuskaa. Vilma nosteli päätään koko ajan taivaisiin. Sellaisia meille ei ainakaan ole tulossa seuraavaksi, siitä olen jo varma. Nyt ei johtunut siitä, etten olisi osannut ratsastaa tai kelistä vaan yksin kertaisesti epäilen, että meksikolaiset painavat liikaa tammaa. Kumminkin Vilma on todella herkkä suustaan.

Vilman kanssa nostettiin suoralla uralla muutamat laukat. Elli kuvasikin ne kameralla, mutta lumipyry oli sen verran jo yltynyt joten ei kuvien laatu päätä enään oikein huimaa. Mutta parempia nekin varmaan on kun ei mitään. Ompahan todiste, että on menty ilman satulaakin tammalla. Laukkojen jälkeen otin loppujuttuja tamman kanssa. Veinkin Vilman tallin suojiin sitten. Purin tamman ja harjailin nopsasti. Jonka jälkeen loimitin toisen. Vilma sai vähän melassia palkkioksi, kun osasi käyttäytyä enkä minäkään tippunut kyydistä. Vilman jälkeen lähden hakemaan Vikkeä tarhasta. Tarkoitus oli ratsastaa tammalla kentällä kunnolla koulua. Muttei siitä oikeasti tullut mitään. Meinattiin mennä jo ravissa kyljelleen, joten kävelimme sitten vain rennosti kentällä vähän taivutellen käynnissä molempiin suuntiin. Viken liikutuksen jälkeen haettiin Ellillä ylläpidossa oleva Iita poni tarhasta. Kuvailin yli 400 kuvaa parivaljakon menosta. Pääsin muuten loppuun vielä itsekkin selkään. Kieltämättä olihan tamma siitä muuttunut mitä se oli joskus kuin ratsastin, laukassakaan ei tullut pukkeja. Mutta voin kyllä sanoa, etten osaa yhtään ratsastaa Iitaa, se ei vain ole minun poni. Ellillä ei kyllä mitään ongelmia ole, minä kun en meinaa saada edes sitä liikkeelle. Hah, ehkä mä oon vaan niin toivoton tapaus sen Iitan kanssa. Mulle riittää hyvin Vikke ja Vilma. Niissä on tarpeeksi jo mulle.

 

Hahah, en osaa ees istua tuolla..

0162: Hyppelyitä

Vilman kanssa ollaan paljon hiottu nytten kouluratsastusta kentällä ja unohdettu se kaasuttelu niinkin maastossa. Kumminkin vaihteen vuoksi mentiin ihan oikeasti esteitä. Vilma oli aluksi täysin oma itsensä, eli höselö kun ratsastin sitä käynnissä aivan löysillä ohjilla kasikkoa ja ympyrää. Eihän se mitään kunnon taivuttelua ollut, kun ohjien päässä ei ollut mitään tuntumaan aluksi. Mutta tarkoitus minulla oli ihan ensiksi saada lihaksia vähän lämpenemään. Sen jälkeen rupesimmekin käynnissä työskentelemään ympyrällä taivutellen Vilmaa molempiin suuntiin. Kun sain käynnin toimimaan joten kuten siirryin raviin. Aluksi tamma vähän pörhelsi kovempaa ravia menemään, mutta en antanut juosta pääkolmantena jalkana vai onko se hevosten tapauksessa viidentä. Ratsastin ravissa eteen - alas tammaa, kunnes otin muutamia laukkoja kunnes ruettiin tulemaan hurjan hurjan isoa estettä. Oisiko este ollut about 30cm? En usko, että se korkeampi on. Hain näin pienellä esteellä verkkaamista sekä tekniikkaa. Tamma nimittäin alussa on aina niin intopinkeenä, joten hyvä on hakea vähän paikkoja näillä pienimmillä esteillä.

Alkuhyppelyiden jälkeen nostettiin este pystyksi. Jota tulimme laukassa koko ajan. Tamma kuunteli ja paikat osuivat ihan ok. Joissakin jäätiin hieman kauas, mutta pienimmillä esteillä Vilma osaa korjata virheet eikä ota nokkiinsa. Isoilla se on toisinpäin, ratsastajan on rohkaistava hevosta ja korjailtava ja muistettava ratsastaa. Pystyä ei tultu kauaa, kun Elli rakensi pienen okserin. Tultiin sitten okseria ongelmitta. Ei muuten tiputettu ollenkaan, on se vaan hieno tamma. Joka osaa jalkansa hallita. Okseri vaihtui sitten tasakorkeaksi ''okseriksi'' jolla harjoittelimme hypyssä hieman leveämpää estettä hyppäämään. Tämäkin sujui paremmin kuin osasin odottaa. Vilma toimi ihan hyvin esteillä tänään, odotan sitä kun pääsisimme kunnolla treenaamaan ihan rataa. 

Kävin ottamassa vielä tiellä muutamat kiitoravipätkät ja laukkapätkän, jonka jälkeen palasimme kentälle pitkiä loppuverkkoja ratsastamaan. Ravissa pyrin saamaan Vilman eteen -alas taivutukseen ja käynnissä sama juttu. Aivan lopussa humputeltiin vielä kentätä ympäri vain löysin ohjin. Vilman kanssa oltiin molemmat hiestäläpimärkiä. Taisin pukea liikaa päälle tai vastaavaa. Loimitin Vilman tarhaan ja toinen sai vielä melassia kiitokseksi hyvästä tunnista. 

vähän jos hikinen.. 

Loppukäynnit

0161: Viken kuulumiset pidemmältä ajan jaksolta

En olekkaan Vikestä kerennyt kirjoitella teille kuulumisia. Monia varmaan ihmetyttää, että enkö ole ollenkan ratsastellut tammalla. Mutta kyllä minä olen kerennyt Viken kanssa paljon puuhastella. Olemme kerenneet maastoilua pelloilla, tiellä vähän tykitellä sekä kentälläkin mennä. Kumminkaan en ole saanut oikein ketään kuvailemaan meidän puuhastelua, joten se on sitten jäänyt vähän taka-alalle tamman kuulumisista postauksen teko. Ei oikein ole inspistä kirjoitella kuvatonta postausta. Kuvat kumminkin tuovat ainakin minusta mukavan vivahteen tekstin joukkoon ja oma silmä ja keskittyminen jaksaa jopa lukea pitkiäkin tekstipainotteisia postauksia jos mukana on edes muutama hyvä kuva ratsasteluista tai hevosista ylipäätänsä.

Kumminkin innostuin Vikellä vääntämään piuhojen kanssa ihan koulua ja se teki meille molemmille hyvää. Nyt saa jäädä kevyempi löysempi humputtelu sikseen ja takaisin satulaan. Aluksi menimme reippaat alkukäynnit tamman kanssa, jonka jälkeen rupesimmekin ottamaan ravia ympyrällä. Tehtiin ravista - pysähdykseen siirtymisiä, jonka jälkeen pysähdyksestä - neljän askeleen peruutus ja siitä reippaaseen käyntiin. Siinä sitä riittikin töitä meille molemmille. Kun sain Viken edes vähän kuuntelemaan käynnissä ympyrällä ja taipumaan siirryimme raviin. Ravissa erityisesti toinen suunta oli paljon hankalempi tammalle. Molempia meitä kiukututti hieman, kun yhteistyö ei meinannut sujuakkaan niin hyvin kuin ennen. Kumminkin kun pääsimme alkukiukutuksen yli otin pitkällä sivulla vähän lisättyä ravia. Tamma joutui nostamaan vähän enemmän jalkojaan ja yritti kovasti tarjota laukkaa. Tätä mahdollisuutta en kumminkaan suonut Vikelle. 

Välillä mentiin ihan hienojakin pätkiä.

Loppujen lopuksi lisätyt ravit sujuivat hyvin siihen nähden, ettei tamman helpoin askellaji ole ravi eikä minullekkaan se mielyttävin istua pylly kiinni siellä satulassa. Tai oikeastaan en tykkää ollenkaan tamman nykyisestä satulasta, siellä on kovin epämiellyttävä olla. Onneksi penkki vaihtuu pian uuteen, niin ehkä löydetään sopiva tammalle sekä minun pyllylleni. Päätin nostaa armollisesti yhden laukan pitkällä sivulla tammalla, jonka jälkeen jatkoin ravityöskentelyä vielä jonkin aikaan. Loppuun löysäsin piuhat ihan löysimmälle, ja kävelimme kaulapitkällä turpa melkein maassa loppukäynnit taivutellen vielä kumminkin. Vikellä alkaa nyt kunnon koulutreeni pitkästä aikaa. Molemmille kyllä tuli hiki, sen voin myöntää treenin jälkeen.

Ainut hyvä laukka kuva, oli tämä.

0160: Viikontakainen kavaljetti ja laukanvaihto työskentelytunti

Hupsis, taas on vierähtänyt tovi kun olen blogiin kirjoittanut. Tällä kertaa ei ole ollut niinkään kuvista pula, eikä siitä innosta niin vaan yksinkertaisesti ajasta. Koulussa on tapahtunut muutoksia ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin saralla. Joten olen joutunut jättämään koneella olon vähäiseksi, ja jos koneen edes olen viitsinyt avata on se ollut vain facebookin läpi selailemista nopeasti tai Wilmasta olen käynyt lukujärjestyksen katsomassa. Nytkin odottaisi tuossa nelisen sataa kuvaa muokattavana, huh! En tiedä miten töitä aina kertyy tällä tavalla itselleen, ihan turhistakin asioista. Voikun vuorokauteen saisi pari tuntia vielä lisää, niin kerkeisin panostaa kaikkeen mikä minulle on tärkeää.

Kumminkin palataan muistelemaan viikon takaista ratsastelua Vilman kanssa. Työstettiin vähän enemmän tamman kanssa vaikeampi tehtäviä. Menimme aluksi ihan vain ravityöskentelyssä puomeja. Ne sujuivat mukavasti Vilman kanssa. Eikä tammalla ollut mitään ongelmaa. Ravissa puomit sujuivat, joten otimme myös laukassa muutaman kerran. Sitten tulimmekin kasikolla puomin avulla laukanvaidon aina halkasijalla. Hymy oli taivaissa, kyllä tamma tajusi mitä siltä pyydin ja hienosti puomin avulla saatiin laukka vaihdettua monta kertaa onnistuneesti! Ei voinut kuin taputella toisen kaulaa ja kiittää äänellä. 

Oltiin oikein pinkkejä ;) 

Emme tehneet kovin kauan laukanvaihtoja Vilman kanssa, kun Elli tekikin meille kavaljetti - puomi - kavaljetti sarjan. Tätä tulimme vain laukassa, ja ekalla kerralla homma meni hieman plärinäksi. Vilmalla oli liikaa vauhtia, en kerennyt ottamaan kiinni joten mentiin tiputtaen puomit alas omalaatuisella tyylillä. Eikun vain uusi yritys ja vauhtia vähän vähemmän. Sitten homma sujuikin yllättävän hyvin, laskin aina ääneen yksi kaksi kolme. Tuntui, että ääneen laskeminen auttoi sekä minua, että tammaakin. Tai sitten Vilman osuus oli vain kuvitelmaa, mutta ainakin itse osasin ratsastaa. Välillä kavaljetit eivät olleet niin helpoja, mutta kumminkin yli selvittiin hienosti tamman kanssa eikä ongelmia ollut. Lopputunnista työskentelin ravissa ympyrällä kevennelle ja hakien jonkun näköistä eteen - alas taivutusta tammalta. Loppukäyntejä molemmat oltiin kyllä hiestä läpimärkiä, mutta varmasti onnellisia. Oltiin oikeasti jotain töitäkin tehty yhdessä. Vilman harjailin ja lomitin. Vähän melassia toiselle kiitokseksi hyvästä tunnista. Ei voinut olla enään leveämpi hymy kasvoilla, kun äiti tuli hakemaan.

''Mä lennän, mä liidän, mä saan sut o-oouh!''

Onnellinen heppatyttö kyydissä!

Wrum wrum, tyttöni mun nyt on pakko liikkua..

Kultani mun<3