0160: Viikontakainen kavaljetti ja laukanvaihto työskentelytunti

Hupsis, taas on vierähtänyt tovi kun olen blogiin kirjoittanut. Tällä kertaa ei ole ollut niinkään kuvista pula, eikä siitä innosta niin vaan yksinkertaisesti ajasta. Koulussa on tapahtunut muutoksia ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin saralla. Joten olen joutunut jättämään koneella olon vähäiseksi, ja jos koneen edes olen viitsinyt avata on se ollut vain facebookin läpi selailemista nopeasti tai Wilmasta olen käynyt lukujärjestyksen katsomassa. Nytkin odottaisi tuossa nelisen sataa kuvaa muokattavana, huh! En tiedä miten töitä aina kertyy tällä tavalla itselleen, ihan turhistakin asioista. Voikun vuorokauteen saisi pari tuntia vielä lisää, niin kerkeisin panostaa kaikkeen mikä minulle on tärkeää.

Kumminkin palataan muistelemaan viikon takaista ratsastelua Vilman kanssa. Työstettiin vähän enemmän tamman kanssa vaikeampi tehtäviä. Menimme aluksi ihan vain ravityöskentelyssä puomeja. Ne sujuivat mukavasti Vilman kanssa. Eikä tammalla ollut mitään ongelmaa. Ravissa puomit sujuivat, joten otimme myös laukassa muutaman kerran. Sitten tulimmekin kasikolla puomin avulla laukanvaidon aina halkasijalla. Hymy oli taivaissa, kyllä tamma tajusi mitä siltä pyydin ja hienosti puomin avulla saatiin laukka vaihdettua monta kertaa onnistuneesti! Ei voinut kuin taputella toisen kaulaa ja kiittää äänellä. 

Oltiin oikein pinkkejä ;) 

Emme tehneet kovin kauan laukanvaihtoja Vilman kanssa, kun Elli tekikin meille kavaljetti - puomi - kavaljetti sarjan. Tätä tulimme vain laukassa, ja ekalla kerralla homma meni hieman plärinäksi. Vilmalla oli liikaa vauhtia, en kerennyt ottamaan kiinni joten mentiin tiputtaen puomit alas omalaatuisella tyylillä. Eikun vain uusi yritys ja vauhtia vähän vähemmän. Sitten homma sujuikin yllättävän hyvin, laskin aina ääneen yksi kaksi kolme. Tuntui, että ääneen laskeminen auttoi sekä minua, että tammaakin. Tai sitten Vilman osuus oli vain kuvitelmaa, mutta ainakin itse osasin ratsastaa. Välillä kavaljetit eivät olleet niin helpoja, mutta kumminkin yli selvittiin hienosti tamman kanssa eikä ongelmia ollut. Lopputunnista työskentelin ravissa ympyrällä kevennelle ja hakien jonkun näköistä eteen - alas taivutusta tammalta. Loppukäyntejä molemmat oltiin kyllä hiestä läpimärkiä, mutta varmasti onnellisia. Oltiin oikeasti jotain töitäkin tehty yhdessä. Vilman harjailin ja lomitin. Vähän melassia toiselle kiitokseksi hyvästä tunnista. Ei voinut olla enään leveämpi hymy kasvoilla, kun äiti tuli hakemaan.

''Mä lennän, mä liidän, mä saan sut o-oouh!''

Onnellinen heppatyttö kyydissä!

Wrum wrum, tyttöni mun nyt on pakko liikkua..

Kultani mun<3