0117: Vauhti korjaa virheet

Katsokaa, tuota hauskaa tallin seinässä lukevaa kylttiä, onkohan se meitä varten ostettu?:3

Ensiksi muutama ilmoitus asia, ennen kuin palataan postauksen pariin. Maanantaina kuvaan sen teidän toivovamme myday kuvapostauksen, toivoisin siihen sitten kommenttiakin, kun toivoitte sitä. Katsellaan sitten haluatteko, että teen useemmin vai ette. Kumminkin sitten toiseen asiaan, Vilma on nyt saikulla, joten en sitä ratsastele. Katsellaan millon Vilman kuulumisia kirjoittelen teille tarkemmin sitten. Vikkeä liikutan aivan normaalisti. Joten postauksia tamman liikuttamisesta tulee, niin usein kun kykenen kirjoittamaan ja saan kuvaajan mukaan. Valitettavasti ensi viikolla tiistaina alkaa se lukio minulla, joten en tiedä onko minulla aikaa päivitellä blogia. Pyrin kumminkin päivittelemään ja varmaan ensimmäisen viikon jälkeen on sitten rutiini siellä lukiossa selvillä, niin osaan vähän aikatauluttaa päiviä ja varmaan ehdin kirjoitella blogiinkin. Joten kärsivällisyyttä rakkat lukijat. 

Hmm, olikohan minulla muuta kerrottavaa teille? Ajatus katkailee, kun pitää sopia, vaikka mitä tässä samalla. Koulujututkin odottaa tuossa minua, mutta ei ole vielä mielenkiintoa lukea ollenkaan ja tehdä tuota tehtävää eteenpäin. Kiltisti se tuossa vieressä odottaa siihen asti, että saan teille kirjoitettua pitkästä aikaa jotain tekstiä tänne blogiin. Palataan sitten takaisin tähän päivään. Meillä ainakin on tosi kylmä ilma täällä Kuopion tuntumassa joten jouduin aamulla kerrospukeutumaan, että tarkenisin tallilla.

Tallille päästyäni porukoiden tuttujen kyydillä, lähdin samantien hakemaan Viken tarhasta. Ilmat viilenevät ja minäkin mielummin laitan tallin lämmössä ponin valmiiksi. Onneksi tamma käveli portille asti vastaan, niin ei tarvinnut rämpiä siellä mudassa. (tämä ei tarkoita sitä, että olisin joku ihqutallipissis joka ei voi kävellä mudassa vaan sitä, että minulla oli kangaskengät jalassa jotka olisivat menneet märäksi) Syksyn huonoja puolia ovat ehdottomasti kylmyys ja sadekelit joiden takia muta nousee tarhoihin. 
Harjailin Viken puhtaaksi ja samoihi aikoihi kaverikin ilmesty tallille. Pintelit käärin jalkaan ja takasiin tekniikkasuojat. Tarkoitus oli koko ajan lähteä sänkkärille, mutta sen verran muuttui, että sänkkärille kyllä mentiin tosin ilman satulaa. Voi, että toinen vähän innostu. Ellin kanssa naurettiin mahdottomasti Vikelle. Toinen oli aivan täpinöissään, ravailtiin ja käveltiin jonkun verran alkuun. Testattiin missä on kuivempi mennä Viken. 

Lopulta nostettiin laukkoja tammalla. Vikke ampas ensimmäiseen laukkaan niin kovaa kuin kulki viskaten pikku pukinkin. Taisi toinen olla aivan innoissan? Tätä samaa pelleilyä jatkui tamman kanssa laukatessa. Toinen otti spurtteja kiihytellen. Huhhuh, en meinannut edes kyydissä pysyä. Vikestä ainakin näki, että vauhti korjasi virheet mitä mä tein siellä selässä. En muistanutkaan miten kivaa sänkkärillä olikaan tykittää. Aivan mahtavaa kerta kaikkiaan eikä edes kurja ilma saanut sitä minun hymyä pyyhitty pois kasvoiltani. 

''Mami, mä pelastan sut tältä hirveältä pressunpalaselta!''
''Vikke, et oo tosissa äää!! Apua!''

Nostettiin vielä yhdellä tiellä laukka. Voi luoja, kun Vikke oikeasti lähti lapasesta. Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta tamma oikeasti veti niin kovaa kuin ikinä lähtee. Kaiken lisäksi tuli muutama pukki ja hypättiin valkoisen pressun palasen yli joka oli hiekan seassa. Varmaan taisi olla hirmuinen mörkö siellä hiekassa tamman mielestä.. Kaveri ei kerennyt tarkentaa joten kuva on vähän epäselvä siitä tapahtumasta. Mutta se tuskin nytten haittaa ketään, sillä se tilanne oli tosi koominen. Epäilen, että Vikke päätti pelastaa minut ja siksi loikkasi siitä yli. Eikä varmasti osunut yksikään kavio siihen. Onneksi sain tamman takaisin kiinni ja mentiin sitten vielä kentälle loppuraveja sekä käyntejä että muutama temppu tehtiin tamman kanssa. Luottamusta parhaimmillaan oli taas tämä päivä. Ehkäpä nyt jaksan lukiossa sen vajaan viikon, kun Viken kanssa ollaan käyty ottamas ilo irti ja vauhdilla korjattu virheet.

Alta pois!

Mun laukkaratsu<3

Minnekköhän mä katson..

Mun ilme näyttää sille, että mullon hurjan kivaa istua tuolla
Viken pyllynpäällä, mutta joku ei taida olla yhtä innoissaan?

Tadaa, mähän seison!

Rakastan sua<3

0116: Onnistumisia seuraa epäonni

 Niin kuin otsikkokin jo sanoo, onnistumisia seuraa epäonni. Ei mitään vakvaa, mutta Viken knassa ei meinannut sujua ollenkaan yhteistyö sunnuntaina. Tuntui, että tamma oli älyttömän tahmea ja muutenkin hankala ratsastaa joka suhteessa. Yhteistyöstä ei yksinkertaisesti tullut mitään joten veivasimme ympyrällä ravia ja yritin saada tamman edes vähän kuuntelemaan minua. Taipumisista sisällepäin ei ollut tietoakaan, kenttä oli tosi pehmeäksi muuttunut sateen jäliltä, joka hankaloitti ratsastamista jonkun verran. Tuntui, että kenttä oli yhtä tahmea kuin Vikkekin. Tammaa ei paljoa kiinnostanut nostella jalkojaan ylös päin. Aikamme mentyä alkoi poni, että minä turhautua koko hommaan. Kumpikaan ei ymmärtänyt toisen vaatimuksia varmaankin.. Noh näin tällä kertaa, toivottavasti meidän aikaisempi loistava yhteen hiileen puhaltaminen ei nyt vaan katkennut. Ehkä molemmilla oli huonompi päivä, tai sitten niin paljon vaikutti kentän märkä pohja ratsastamiseen.

 Harjoittelimm myös raviympyrän jälkeen pysähdyksyiä suhkot tasajaloin. Ne sujuivat paremmin, kuin ravityöskentely ympyrällä, vaikka ärsyttävästi välillä tamma käänti perseensä vinottain joten emme seisoneet suorassa. Aikamme kumminkin harjoittelimme keskihalkaisiljalla pysähdyksiä, kunnes jatkoimme ravityöskentelyä.

 Suoralla uralla yritin ottaa vähän reippaanpaa lisättyä ravi, joka toimi paremmin kuin ympyrällä meneminen. Tamma alkoi jopa käyttää paremmin takajalkojaan ja alkoi askelkin paremmin irrota siitä märästä kentästä. Kun ravityöskentely alkoi toimia ihan suhkot hyvin vaihdoimme askellajia sitten nopeampaan. Laukkaympyrä sujui paremmin ja Vikke kantoi itsensä paremmin. Kumminkin asettumisista ei ollut tietoakaan, vaika mitä yritin tamman kanssa ja lopulta alkoi minuunkin iskeä jo epätoivo ratsastuksen suhteen. Kumminkin Vikke toimi tänään ihan ok, ei kovinkaan hyvin missään askellajissa muttei huonostikkaan. Tahmeutta oli havattavissa siis. Ehkä ensikerralla humputellaan ilman satulaa tai käydään vähän maastoilemassa tai sänkkärillä tykittelemässä. Sen näkee sitten millä tuulella molemmat ollaan, vai väännetäänkö tätä koulua ja yritetään saada homma toimimaan kokonaisuuteena.

Sitten ilmoitusasiaa, ulkoasuun on tulossa uudistuksia. Saapahan nähdä vaihtuuko väriteema kokonaan vai pysyykö Viken ja minun väri blogissa. Enempää en ulkoasusta paljasta, mutta banneri ainakin tulee olemaan täysin erilainen kuin nykyinen. Pidetään teidät nyt vielä jännityksessä yritän päivitellä sen, kun kerkiän. Koulu vie valtavasti aikaa, meillä on tällä viikolla pitkiä päiviä 8h! Sen päälle, kun pitäisi tehdä yhtä tehtävää josta tulee sitten arvostelu K3-HY, jotenka siihenkin pitäisi panostaa. Jostain syystä minusta kyllä tuntuu, että jos blogiin kirjottaminen tai sen tehtävän tekeminen on vaihtohetoina valihden aina sen ensimmäisen. Kaiken lisäksi pian vaihdamme lukioon, pitäisi ehtiä käydä ostamassa sinnekkin oikeat kirjat. Jotenka ei auta kuin töiden tekeminen oikeasti tuon koulun kanssa. Joten bloggailu voi jäädä enemmän viikonloppu painotteiseksi ja vähän vähemmälle, mutta pyrin kirjoittelemaan suhkot usein ettei ihan hiljaiselolle valahdeta. Toivon kumminkin kärsivällisyyttä teiltä.

0115: Koulutuuppailua osa 2

Jalka...tää on mun heikompi jalka jonka kanssa työskennellään vähän eri tavalla:)

Puolen päivän aikaan lähdettiin kaverin kanssa tallille. Haettiin sitten Vilma ensimmäisenä sisälle. Viimein muuten saatiin Vilmalle sen oma satula, stubbenin yleissatula. Todella hienon näköinen ja mukavan tuntuinenkin oli istua kyydissä, mutta aivan erilainen istuttava kuin Viken satula. Varustettiin Vilma ja rupesin kentällä vähän ratsastelemaan tammalla. Aluksi tamma teki omat peruskuvionsa eli hössötti ja höselti omiansa, mutta enää se ei minua haittaa. Käveltiin rauhassa kentällä kasikkoa ja uraa pitkin enkä vaatinut sitä turpaakaan yhtään alemmaksi. Tämmöinen tunnin aloitustapa tuntuu parhaimmalta Vilmalle, sillä tamma saa rauhassa häseltää omiansa. Ravityöskentelyä rupesin tekemään ensiksi kasikolla ja sitten suurella pääty-ympyrällä. Ratsastin sitä nokkaa enemmän alas ja tammakin rupesi työtä tekemään minun kanssa. Saatiin sitten kommentiakin, että meidän meno näytää todella hienolta. Vaikka minusta itsestäni ei tuntunut siltä ollenkaan. Pyöritettiin ravia suurimmaksi osaksi tunnista. Tunti ei mennyt huonosti, mutta ei erityisen hyvinkään. Liian paljon häiriöntekijöitä ja höseltämistä hevoselta. Minä nyt en osannut ollenkaan istua siellä selässä. Ravityöskentely oli ainut mikä toimi tänään tamman kanssa tänään. Aina ei voi onnistua ja kaikki sujuakkaan. Virheistä oppii sekä hevosella, että minulla on huonompia päiviä jollon kemiat eivät välttämättä löydy, kun yhdessä askellajissa. Kumminkin edes yksiaskellaji toimi, ei kovin hyvin muttei huonostikkaan. Ensikerralla sitten toivottavasti hevosella olisi yhteistyö kohdallaan eikä niin paljon olisi häiriöntekijöitä ratsastuksen aikana. Ratsastuksen jälkeen purettiin Vilma, tamma ei ollut edes hionnut tunnista joten oli Viken vuoro päästä hommiin.

Harjailtiin sitten kaverin kanssa tamma puhtaaksi ja leikkelin vähän harjaa lyhyemmäksi niin pysyy nätisti pystyssä. Ei tule takkutukkaa eikä pitkää mun pienelle tytölle ;) Varustettiin tamma uuden huovan kera, ai että se näytti mageelle tammalla. Syötävän suloiselle oikeasti, monet varmaankin arvaavat jo minkä värinen huopa mahtaa olla kyseessä, vaikka ei kuvia katsoisikaan? Varustuksen jälkeen lähdettiin kenttää kohden. Pidin ns. tuntia kaverille, joka ratsasti Vikellä kolmatta(?) kertaa. Mentiin käynti-ravi-laukkatyöskentelyä. Puomeja, loivaa kiemurauraa, kasikkoa, siirtymisiä, ympyröitä yms. Hyvin kaksikolla näytti sujuvan työskentely, mutta tamma oli hieman nihkeä ratsastaa niin kuin myös kaverinikin sanoi. Ei tainut tamma viitsiä nostaa kunnolla takajalkojaan irti maasta vaan oli aika matalalentoinen. Lopulta alkoi lennokkuuttakin löytyä ja homma rupesi paremmin toimimaan. Irtosihan sillä kasikolla aina Vikestä ravia lennokkaana.

kaverini Peppi ja Vikke.

Jonkun ajan päästä nousin itse Viken selkään ja mentiin muutamat laukkaympyrät molempiin suuntiin. Homma tomi todella hyvin sillä ollaan nyt vähän enemmän treenattua sitä laukkaympyrää. Raukalle pukkasi ihan kunnon hiki, kun mami hyppäs selkään. (Voi pientä) Kumminkin työskentelin vielä hetken ravissa ja ratsastin tammaa muotoon ja sitä turpaa enemmän maata kohden. Pienen työstämisen jälkeen alkoi löytyä sitä muotoa tammasta ja Vikke työskenteli puhtaasti koko kehollaan. Tähän oli hyvä lopettaa oikea työskentely. Loppukäynneissä hyppäsin alas satulasta muutaman kierroksen jälkeen ja harjoiteltiin taas maastakäsintyöskentelyä. Vikke seurasi ja pysähtyi jälleen, vaikka en koskenut koko hevoseen. On se vain mahtava tunne huomata miten paljon oikeasti Vikke luottaa minuun aina kerta toisensa jälkeen. Luottamus on kyllä molemmin puolinen. Viilennettiin huolella etujalat ja muutama leivänpalanen tammalle palkinnoksi. Vikke on toiminut tosi kivasti sen yksityistunnin jälkeen ja minäkin sain jonkun uuden kipinän kouluratsastukseen. Todella miellyttämishaluinen ja hyvä kuva on jäänyt tamman kanssa menosta nyt monen tunnin jälkeen.

Laatu mitä mahtavin..Mutta poni hienona<3

0114: Koulutuuppailua

Tiistaina tuli vähän tuuppailtua enemmän. Nimittäin hain Vilman tarhasta ja laitoin tammaa siinä sitten kuntoon reippaasti. Jaksoin käärin pintelitkin tammalle etusiin. Tuuppailtiin eka käynnissä kasikolla ja yritin saada tammaa kuuntelemaan ja hereillä apuihini. Kumminkin aluksi kaikki muu tuntui oikeasti kiinnostavan Vilmaa, kuin minä ja minun avut siellä selässä. Meinasi alkaa turhauttamaan jo, kun tamma vai höselti ja teki omiaan. Ravia nostettiin kahdeksikolla ja hösellys paheni. Mikään apu ei mennyt läpi eikä millään tamma meinannut rueta taipumaan mihinkään suuntana. Kieltämättä iski pieni epätoivo, kunnes palaset loksahti yhtäkkiä vain kohdalleen tamman kanssa. Vilma kuunteli apujani ja alkoi kantamaan itse kehoaan paremmin. Aikaisemmasta säheltämisestä ei ollut enää tietoakaan. Työstettiin ravia kasikolla ja isolla ympyrällä. Huomasin samalla, että tamma ei taipunut yhtä hyvin toiseen kierrokseen. Tuuppailtiin myös vaikeampaa kierrosta, lopulta sekin alkoi sujumaan. 

Mahtava tunne oli ratsastaa tammalla, kun yhteistyö alkoi toimimaan. Turpa alkoi valua kohti luotilinjaa, eikä enää ollut siellä kilometrin päässä kuin kirahvilla. Todella yhteistyökykyinen menopeli siis, kunhan opin ensiksi vain ratsastamaan oikein. Ja alkuun taitaa tehdä ihan hyvää, että antaa mennä pää pystyssä ja höseltää omia höyryjä. Ravityöskentelyn jälkeen vaihdettiin askellajia nopeampaan. Laukka työskentelyssä meillä on vielä kovasti tekemistä. Tamma nimittäin tykittää aika kovaa menemään laukassa, kumminkin laukka on mukavan pehmeää vauhdista huolimatta istua. Toki minäkin kyydissä kiikun mukana ja jarrutkin onneksi löytyy. Laukkatyöskentelyyn siis pitäisi enemmän panostaa ainakin siihen vauhtiin. Sillä vauhtia on hurjan paljon tammalla vielä. Ehkä ajan kanssa löydetään tässäkin askellajissa se hintaampi tempo. 

 Ravityöskentelyyn palattiin takaisin ympyrälle, että saisin tamman taipumaan. Aluksi tuntui, että tamma taisi vähän liikaakin lämmetä, mutta lopulta rauhallinenkin tempo löytyi ravista ja minäkin pakotin itseni istumaan harjoitusravissa. Vasen jalka on vain heikompi, niin jalustin pääsee aina karkamaan harjoitusravissa. Mutta sille en pahemmin voi mitään, kun kaikki tästä jalasta on litistynyt niin pahasti ja lihakset surkastunut. Noh, yritän keksiä jotain tähän ongelmaan, että minun olisi helpompi istua satulassa. Ehkä ilman jalustimia meno voisi toimia näin alussa. Treeniä treeniä.. 

Loppukäyntejen jälkeen, purin Vilman vauhdilla ja samalla kaveri varusti minulle Vikkeä valmiiksi. Pintelit sentään Vikelle käärin jalkaan kaverin apuna. Mutta iso kiitos Ellille, joka viitsi varustaa Viken niin päästiin sitten nopeammin takaisin kentälle ennen kuin rupeaisi hämärtämään.

Vilma vietiin samalla reissulla tarhaan heinien kanssa ja Viken kanssa mentiin löysin ohjin käyntiä. Aluksi mentiin kenttää ympäri. Vaihdettiin kumminkin nopeasti tehtävää ja ruettiin menemään suurella pääty-ympyrällä reipasta käyntiä. Yritin vähän taivutella tammaa ja saada kuulolle. Vikke toimi ihan kivatsi ympyrällä ja vaihdettiin vähän ravituuppailuksi. Tamma oli aluksi hieman tahmea mutta, kun pienesti painoi raipalla pepun päälle vain koskettaen niin vauhtikin kasvoi ja alkoi tahmeus kadota. Tuuppailtiin aikamme ympyrällä, kunnes tultiin kolmea puomia ravissa. Puomit sujuivat hyvin, kun tamma aina malttoi keskittyä. Välillä tuntui energiaa olevan niin, että sain pidätellä kunnolla ettei olisi Vikke laukalle karannut. Taisi toinen olla pikkasen innoissaan, kun mentiin pitkästä aikaa ihan vain puomeja. Elli raahasi kilttinä tyttönä puomit ympyrälle ja aluksi mentiin kahta puomia, kunnes 4 puomia ns. oli aina päädyissä. Tämä toimi tosi hyvin ravissa Viken kanssa. Muutaman kerran tamma kolhas jalkaansa puomiin, kun ei viitsinyt nostaa jalkaansa tarpeeksi.

Ravituuppailun jälkeen kuvaajamme sai luvan raahata puomit pois ja menimme laukkaympyrää. Jatkoin yksityistunnilta saatujani oppeja. Keskityin enemmän kehoon, sekä käsiin myös jalkoihin. Kumminkin on vielä paljon työtä tässä. Tiedän sen itsekkin, mutta ympyrä ei olekkaan mikään helppo loppujen lopuksi ratsastaa vielä laukassa. Että myös hevonen poni katsoo sisälle päin eikä turpa ole ulospäin miten sattuu. Molempiin suuntiin harjoiteltiin laukka ympyrää, jonka jälkeen kiitokset tammalle kaulalle ja siirryttiin raviin. Istuin syvälle satulaan ja harjoittelin taas harjoitusravissa istumista. Aluksi tämä tuotti hieman vaikeuksia minulle, mutta lopulta rupesi toimimaan. Siihen oli hyvä lopettaa tuuppailu ja vaihtaa ravista pitkiin ja rentoihin loppukäynteihin. Vikelle tietysti kiitokset taputuksen kera kaulalle. 
Aikamme käveltyä lähdettiin sitten tallille. Letkulla viilennettiin tamman jalat ja mahan alustaa hieman piti pestä, kun oli toiselle hieman hiki tullut. Harjailin tamman vielä kunnes vein karsinaan. Meillä hevoset nukkuvat jo yönsä sisällä, kuinka moni muukin jo ottaa sisälle hevosensa? Tallissa Vikke sai vielä vähän melassia ja kyllä tammalle tuo näytti kelpaavan, kun ämpäriin ei jäänyt yhtään mitään. Kävin vielä hakemassa Vilman sisälle karsinaan ja iltaherkut karvajaloilleni.

Parhautta<3

Äänestyksenkin voitti myday kuvina, joten sellaista postausta tulossa kun saan vain toteutettua. Kumminkin mahdollisimman pian tulossa.

0113: Vikellä yksityistunti

Meillä oli tamman kanssa sunnuntaina yksityistunti. En muista millon viimeksi olisin joutunut tuollaiseen rääkkiin. Siis aivan mahtavaa oikeasti, niin poni kuin minäkin oltiin hiestäläpi märkiä. Jouduttiin oikeasti töihin ja tosiaankin en oikeasti voi muuta kuin kehua tuntia. Niin paljon opittiin Viken kanssa.

Pari kertaa kenttä ympäri, jonka jälkeen ruettiin kokorataleikkaalla vasemmasta sekä oikeasta kulmasta jolloin tehtiin väistöä kokorataleikkaalla molempiin suuntiin siis koko ajan tultiin. Oikea oli selvästi heikompi meille, mutta ihan kivoja väistöjä saatiin. Varsnkin kun opettaja piti minutkin koko ajan hereillä, eikä päästänyt hepolla. Ihana oli kuulla mitä teki väärin mitä oikein, mihin piti keskittyä. Vikkekin toimi paljon paremmin. Kokorataleikkaan jälkeen tultiin rataleikkaalle jossa harjoiteltiin ensiksi oikeaan etuosakäännöstä. Enhän minä ole tälläistä Vikellä koskaan tehnyt eikä saatu täydellistä suoristusta, mutta kumminkin hyviä askeleita. Oikean jälkeen tultiin vasempaan joka sujui paljon paremmin verrattuna oikeaan, tämän jälkeen tehtiin vielä muutama oikeaan jolloin tehtyyn takaosakäännös etuosan sijasta, tai siis Vikke teki, vaikka oikealla tavalla pyysinkin sitä, hölmö tyttökö? Saatiin viimein oikeaan muutama hyvä ja siihen sitten lopetettiin tämän treenaaminen. Etuosakäännösten jälkeen mentiin ravia sitten isolla ympyrällä.

Kuva ei liity tämän päiväiseen.

Tämä sujui ihan hyvin, tosin välillä piti vähän lisää vauhtia pyytää tammalta ja rupesi väsyttämään itseäkin se keventäminen. Lopulta sain istua harjoitusravissa, joka oli minulle tuskallisempaa, koska en ikinä ole osannut istua Vikellä harjoitusravissa satulassa. Kyllä tämä ilman satulaa sujuu paljon paremmin, mutta onneksi edellispäivänä treenasin tätä niin osasin edes jotenkin päin istua satulassa. Ravailtiin ympyrällä molempiin suuntiin, kunnes nostettiin laukkoja. Välillä tamma yritti puskea sisälle päin, mutta opettajan ohjeilla saatiin nätisti menemään ympyrällä. Todella hyviä pätkiä omasta mielestäni saatiin Viken kanssa tehtyä myös meille vaikeampaan suuntaan. Tehtiin myös laukkaympyrää toiseen suuntaan jolloin nousi yksi väärälaukka, joka oli täysin oma virheeni. En nimittäin antanut tarpeeksi selviä apuja tammalle oikean laukan nostamiseen. Joten voin laittaa koko jutun omaan piikkiini. Laukkojen jälkeen vielä ravailtiin jonkun verran kunnes loppukäynnit otin.
Ponini oli aivan hikinen, niin olin itsekkin. Oltiin kumpikin vähän väsyneitä. Taitaa olla huonokunto mulla, vaikka aina olen luullutkin sitä hyväksi. Tai sitten me ei koskaan vaan treenata noin kovaa tamman kanssa;) Käyntejen jälkeen purin vielä Viken ja piti huuhdella koko poni. Viilensin kaikki jalat jälleen ja vielä vähän hieroikin samalla. Minusta on varmaan tullut ylitarkka noiden etujalkojen takia mutta en usko että se pahitteeksi on, jos niitä hoidan huolella. Eipähän tulisi mitään niihin enää. Valitettavasti kuvia minulla ei pahemmin tunnista ole joten joudutte tyytymään tekstipainotteiseen postaukseen välillä.

Ei liity tämänpäiväiseen.

0112: Uusi hevosystäväni esittelyssä

Vilma.

Vähän kuulumisia teillekkin jälleen. Elikkäs Ginko poikahan lähti sinne ylläpitoon ja tallille tuli suomenhevos tamma. Pientä valtataistelua selvästikkin on hevosten ja ponien keskuudessa, niin tämä meidän uusi neitimme on valitettavasti saanut kaviosta nyt.
Yksi kenkäkin on tammalta takajalasta tipahtanut nyt tarhassa ollessa, mutta onneksi kumminkaan kavio ei ole lohennut ja pystyin tänään ratsastamaan tammalla. Toivottavasti tämä meidän uusi kaverimme ei ole kenkien tiputtelija tai muutenkaan kovin heikot kaviot. Tarhassa kävelin raippa kädessä turvallisuuteni takia, koska vieläkin hevoset käyvät kovaa valtataistelua. Ensiksi ratsastin Viken kunnolla lävitse. Valitettavasti minulla ei ole kuvia, mutta selityksen kera kerron tämän tehtävän.Mentiin siis ensiksi ihan suoraa uraa pitkin käyntiä, jonka jälkeen rupesin taivuttelemaan tammaa. Tehtiin suuri pääty-ympyrä, josta tehtiin sitten ulospäin pienempi voltti. Muutaman kerran tein käynnissä, kunnes aina pääty-ympyrä harjoitusravissa ja voltti tehtiin käynnissä. Hyvää teki minullekkin harjoitella istumaan siellä satulassa. Huomasin myös, että sinne suuntaan kumpaan Vikke oli vaikeampi ratsastaa oli myös minun vaikeampi istua satulassa suorana. Kaaduin automaattisesti liikaa ympyrän sisään ja ulkopohje ei pysynyt paikoillaan. Tähän on siis kiinnitettävä huomiota.

Tämän tehtävän jälkeen, kun olin tehnyt molempiin suuntiin nostettiin molemmilla pitkillä sivuilla vähän laukkaa. Tamma nosti hyvin laukat ja säilytti laukan aina sinne asti kunnes otin kiinni. Yhdessä laukassa kevyessäistunnassakin istuin. Ai, että oli mahtava tunne, vaikka kentällä mentiinkin. Maastossahan tämä on aina kivempaa ;) Loppuraveissa keventelin ja mentiin vähän kasikkoa tamman kanssa vielä. Ratsastuksen jälkeen kylmäsin Viken jalat huolella ja muutenkin hoidin. Tottakai syksyn omenia piti tammalla vielä vähän antaa muutama. Veinkin Viken tarhaan ja otin sitten Vilman uuden ystävämme sitten. Laitoin tamman valmiiksi ulkona, valitettavasti meillä ei ole nyt kuin yksi satula joten maastoilemaan ei pääse Vikellä ja Vilmalla toistaiseksi yhtäaikaa ellei ilman satulaa halua sitten mennä toisella. Mentiin aikas perus juttuja, tunnustelin vähän minkälainen tämä kaveri on ratsastaa. Energiaa ainakin riitti. Mentiin isoa pääty-ympyrää ravissa sekä käynnissä. Laukkakin nostettiin suoralla uralla, mutta jos puolipidätteitä ei saa kunnolla läpi niin ei laukkakaan nouse. Kumminkin on todella herkkä tamma, että alkaa painaa kädellä jos jää ohjaan roikkumaan. Ns. haastetta löytyy ratsastaessa, koska on yhtä opettelua tämä ratsastelu meillä vielä yhdessä.

Reilun tunnin ratsatsin tammalla, kunnes purin yhdessä omistajan kanssa reippaasti tamman ja vähän harjailtiin sitten. Tarhaan viedessä, kun portin avasin tamma meinas rynnättä vähän ylitseni, onneksi kerkesin riimunnarun irroittaa sekä väistää sivuun niin en jäänyt alle. Tähänkin on siis kiinnitettävä huomiota, ettei vaan jatka samaa linjaa neitokainen. Vilmalle tulee myöhemmin oma esittelysivu, kun tutustun paremmin uuteen hevosystävääni.

Uusi formulani:)

Wrom wrom..