0114: Koulutuuppailua

Tiistaina tuli vähän tuuppailtua enemmän. Nimittäin hain Vilman tarhasta ja laitoin tammaa siinä sitten kuntoon reippaasti. Jaksoin käärin pintelitkin tammalle etusiin. Tuuppailtiin eka käynnissä kasikolla ja yritin saada tammaa kuuntelemaan ja hereillä apuihini. Kumminkin aluksi kaikki muu tuntui oikeasti kiinnostavan Vilmaa, kuin minä ja minun avut siellä selässä. Meinasi alkaa turhauttamaan jo, kun tamma vai höselti ja teki omiaan. Ravia nostettiin kahdeksikolla ja hösellys paheni. Mikään apu ei mennyt läpi eikä millään tamma meinannut rueta taipumaan mihinkään suuntana. Kieltämättä iski pieni epätoivo, kunnes palaset loksahti yhtäkkiä vain kohdalleen tamman kanssa. Vilma kuunteli apujani ja alkoi kantamaan itse kehoaan paremmin. Aikaisemmasta säheltämisestä ei ollut enää tietoakaan. Työstettiin ravia kasikolla ja isolla ympyrällä. Huomasin samalla, että tamma ei taipunut yhtä hyvin toiseen kierrokseen. Tuuppailtiin myös vaikeampaa kierrosta, lopulta sekin alkoi sujumaan. 

Mahtava tunne oli ratsastaa tammalla, kun yhteistyö alkoi toimimaan. Turpa alkoi valua kohti luotilinjaa, eikä enää ollut siellä kilometrin päässä kuin kirahvilla. Todella yhteistyökykyinen menopeli siis, kunhan opin ensiksi vain ratsastamaan oikein. Ja alkuun taitaa tehdä ihan hyvää, että antaa mennä pää pystyssä ja höseltää omia höyryjä. Ravityöskentelyn jälkeen vaihdettiin askellajia nopeampaan. Laukka työskentelyssä meillä on vielä kovasti tekemistä. Tamma nimittäin tykittää aika kovaa menemään laukassa, kumminkin laukka on mukavan pehmeää vauhdista huolimatta istua. Toki minäkin kyydissä kiikun mukana ja jarrutkin onneksi löytyy. Laukkatyöskentelyyn siis pitäisi enemmän panostaa ainakin siihen vauhtiin. Sillä vauhtia on hurjan paljon tammalla vielä. Ehkä ajan kanssa löydetään tässäkin askellajissa se hintaampi tempo. 

 Ravityöskentelyyn palattiin takaisin ympyrälle, että saisin tamman taipumaan. Aluksi tuntui, että tamma taisi vähän liikaakin lämmetä, mutta lopulta rauhallinenkin tempo löytyi ravista ja minäkin pakotin itseni istumaan harjoitusravissa. Vasen jalka on vain heikompi, niin jalustin pääsee aina karkamaan harjoitusravissa. Mutta sille en pahemmin voi mitään, kun kaikki tästä jalasta on litistynyt niin pahasti ja lihakset surkastunut. Noh, yritän keksiä jotain tähän ongelmaan, että minun olisi helpompi istua satulassa. Ehkä ilman jalustimia meno voisi toimia näin alussa. Treeniä treeniä.. 

Loppukäyntejen jälkeen, purin Vilman vauhdilla ja samalla kaveri varusti minulle Vikkeä valmiiksi. Pintelit sentään Vikelle käärin jalkaan kaverin apuna. Mutta iso kiitos Ellille, joka viitsi varustaa Viken niin päästiin sitten nopeammin takaisin kentälle ennen kuin rupeaisi hämärtämään.

Vilma vietiin samalla reissulla tarhaan heinien kanssa ja Viken kanssa mentiin löysin ohjin käyntiä. Aluksi mentiin kenttää ympäri. Vaihdettiin kumminkin nopeasti tehtävää ja ruettiin menemään suurella pääty-ympyrällä reipasta käyntiä. Yritin vähän taivutella tammaa ja saada kuulolle. Vikke toimi ihan kivatsi ympyrällä ja vaihdettiin vähän ravituuppailuksi. Tamma oli aluksi hieman tahmea mutta, kun pienesti painoi raipalla pepun päälle vain koskettaen niin vauhtikin kasvoi ja alkoi tahmeus kadota. Tuuppailtiin aikamme ympyrällä, kunnes tultiin kolmea puomia ravissa. Puomit sujuivat hyvin, kun tamma aina malttoi keskittyä. Välillä tuntui energiaa olevan niin, että sain pidätellä kunnolla ettei olisi Vikke laukalle karannut. Taisi toinen olla pikkasen innoissaan, kun mentiin pitkästä aikaa ihan vain puomeja. Elli raahasi kilttinä tyttönä puomit ympyrälle ja aluksi mentiin kahta puomia, kunnes 4 puomia ns. oli aina päädyissä. Tämä toimi tosi hyvin ravissa Viken kanssa. Muutaman kerran tamma kolhas jalkaansa puomiin, kun ei viitsinyt nostaa jalkaansa tarpeeksi.

Ravituuppailun jälkeen kuvaajamme sai luvan raahata puomit pois ja menimme laukkaympyrää. Jatkoin yksityistunnilta saatujani oppeja. Keskityin enemmän kehoon, sekä käsiin myös jalkoihin. Kumminkin on vielä paljon työtä tässä. Tiedän sen itsekkin, mutta ympyrä ei olekkaan mikään helppo loppujen lopuksi ratsastaa vielä laukassa. Että myös hevonen poni katsoo sisälle päin eikä turpa ole ulospäin miten sattuu. Molempiin suuntiin harjoiteltiin laukka ympyrää, jonka jälkeen kiitokset tammalle kaulalle ja siirryttiin raviin. Istuin syvälle satulaan ja harjoittelin taas harjoitusravissa istumista. Aluksi tämä tuotti hieman vaikeuksia minulle, mutta lopulta rupesi toimimaan. Siihen oli hyvä lopettaa tuuppailu ja vaihtaa ravista pitkiin ja rentoihin loppukäynteihin. Vikelle tietysti kiitokset taputuksen kera kaulalle. 
Aikamme käveltyä lähdettiin sitten tallille. Letkulla viilennettiin tamman jalat ja mahan alustaa hieman piti pestä, kun oli toiselle hieman hiki tullut. Harjailin tamman vielä kunnes vein karsinaan. Meillä hevoset nukkuvat jo yönsä sisällä, kuinka moni muukin jo ottaa sisälle hevosensa? Tallissa Vikke sai vielä vähän melassia ja kyllä tammalle tuo näytti kelpaavan, kun ämpäriin ei jäänyt yhtään mitään. Kävin vielä hakemassa Vilman sisälle karsinaan ja iltaherkut karvajaloilleni.

Parhautta<3

Äänestyksenkin voitti myday kuvina, joten sellaista postausta tulossa kun saan vain toteutettua. Kumminkin mahdollisimman pian tulossa.