Ensimmäinen estevalmennus Vilmalla

Ensimmäinen estevalmennus Vilman kanssa on nytten takana päin. Osa jotka seuraa meitä facebookin kautta ovatkin saattaneet jo huomata, kun julkasin parikin kuvaa sinne. Toisen, kun olimme lähdössä ja sitten valmennuksen jälkeen. Tällä kertaa minulla ei ole kuin kuvamateriaalia valmennuksesta joten saatte tyytyä siihen. Sitä on kumminkin ihan jonkun verran, joten kattavan postauksen saan näistäkin teille tehtyä.

timantit piti suojata, ettei Vilma vaan hankaa niitä pilalle.

Kumminkin laitoin herätyskellon soimaan yhdeksäksi, jolloin heräilimme Even kanssa. Meinasi homma tosin mennä takaisin nukkumiseksi meillä molemmilla sillä väsytti sen verran, kun tuli yöllä valvottua minä vielä pidempään. Taistelin kumminkin itseni ylös sieltä peiton alta ja lähdin käyttämään Demin ulkona jonka jälkeen suunnattiin molemmat väsyneinä aamupalalle. Syötiin kaikessa rauhassa, mutta kello kävi kovaa vauhtia koko ajan. Kauaa ei meillä ehditty heräämisen jälkeen hengailemaan, kun äiti veikin Even ja minut tallille. Tallilla lastattiin ensiksi traileriin heinäpussi täyteen heinää ja tavarat jonka jälkeen lähdimme hakemaan Vilmaa laitumelta. Tamma tuli oikein mielellään ja Vikke veti laukkaspurtin kanssa portille. Hölömö varmaan luuli, että minulla olisi jotain herkkuja. Harjailtiin yhdessä Vilmaa ja selviteltiin harjaa kaikessa rauhassa. Laitoin Vilmalle jalkoihin suojat, jonka jälkeen suitset ilman ohjia sekä päitset vielä siihen päälle. Odoteltiin kyytiämme ja pian hevonen lastattiin autoon. Viime hetken tarkastukset ja yhteiskuvat ehdimme pihassa ottaa, kun nokkat kohti Nilsiää suunnattiin. Estevalmennuksemme alkoi siis klo 13 ja lähdimme tallilta 11 aikoihin ajamaan.

Meidän kotitalliltamme, kun ajaa tunnin Nilsiään ja traileri perässä hieman hitaammin. Perille päästyä purimme Vilman ulos trailerista ja rupesimme varustamaan samantien. Pian Vilma olikin valmis ja lähdimme parin muun samassa valmennusryhmässä kanssamme olevan kanssa kiertämään noin kilometrin pituinen maastolenkki alkukäynneiksi ennen kuin pääsimme kentälle toisen ryhmän lähdettyä. Kentällä verkkasimme ravissa ja laukassa itsenäisesti hevosen, jonka jälkeen tulimme yksittäistä ristikkoa ravissa. Tarkoitus oli lähestyä ristikkoa rauhassa jonka jälkeen jatkaa rauhallista ja hyvätempoista laukkaa. Jouduin esteen jälkeen ottamaan Vilmaa jonkin verran kiinni, mutta monta hyvää hyppyä saimmekin ristikolle eikä kieltoja tullut ollenkaan. Vaihdoimme sitten tehtävää jonkin ajan päästä keltaiselle ristikolle suhteutetulla linjalla. Tähän tultiin ensimmäinen kielto, koska Vilmasta tämä este oli hurjan pelottava, kun väri vaihtui. Tutkittiin hetki estettä, jonka jälkeen lyhyemmällä tiellä uusiksi ja ylitse. Paljon kehuja tammalle eikä ongelmia ollutkaan enään sen jälkeen tässä tehtävässä.

Otimme pienet välikäynnit tähän väliin, kun odotimme muiden suorittavan tehtävää, jonka jälkeen rupesimme tulemaan 16m linjaa. Ensiksi oli keltainen ristikko ja toisena sininen okseriristkko. Kävimme Vilman kanssa kyseistä estettä nuuhkimassakin muutaman kerran. Linjalle tultiin rauhallisessa ravissa, jonka jälkeen jatkettiin esteiden välissä sekä jälkeen laukkaa hallitusti neljällä tai viidellä askeleella. Kerran tulimme neljällä ja puolikkaalla aika pohjaan, mutta Vilma kumminkin hyppäsi ylitse. Minulta lensi jalustin jo tässä vaiheessa pois mutta korjasin takaisin jalkaan ja eikun uusiksi. Kerran otimme kiellon siniselle okserille, koska tulimme huonosti linjaan sisään enkä saanut heti laukkaa joten tuuppasin Vilmaa eteenpäin automaattisesti, josta tamma otti nokkiinsa ja kielti. Pienesti käskytin valmentajan pyynnöstä Vilmaa, jonka jälkeen uusiksi linjalle ja puhtaasti ylitse. Tämän jälkeen saimme hetken levähtää ja katsoa muiden suoristusta.

 Viimeinen tehtävä olikin meillä linja jonka jälkeen yksittäinen pysty. Tämä tehtävä tultiin tasan tarkkaan kerran onnistuneesti Vilman kanssa. Tulimme hyvällä temmolla sisään linjalle josta jatkoimme laukkaa rauhottaen pääty-ympyrän jonka jälkeen yksittäiselle pystylle ja puhtaasti ylitse. Ongelmia meillä ei todellakaan ollut kyseisessä tehtävässä. Tähän oli hyvä lopettaa. Vilma sai paljon taputuksia ja hymy oli väkisinkin huulilla. Jatkoin kevyttä ravia vielä jonkun aikaa kunnes annoin pidemmän ohjan ja jäimme kävelemään kentälle, väistellen kun muut tulivat samaa tehtävää. Vilma hoiti homman kotiin ja ratsastajakaan ei tyrinyt montaa kertaa pahasti. Montaa kieltoa emme ottaneet ja mikä parasta emme yhtään pudotusta. Saimme valmennuksen jälkeen vielä kommentiksi, että Vilma on tosi näppäri poni, joka rakastaa selvästi hyppäämistä mutta on äärimmäisen herkkä. Näihin sanoihin oli ilo lähteä kotia kohti valmennuksesta. Purin Vilman porukalla ja laitoin limentin kaikkiin jalkoihin. Fleece-loimi vain niskaan ja eikun hevonen koppiin rouskuttamaan ansaittuja heiniään. Kotona Vilma vielä pääsikin laitumelle nauttimaan muiden hevosten seurasta, sillä parin tunnin päästä menin uusiksi vielä hakemaan Vilman sekä Viken sisälle ja annoin iltaheinät.

paljon taputuksia! jäi kuvaakin ikuistettuna ;)

Ennen kaikkea valmennuksesta jäi positiivinen mieli itselleni ja myös hevoselle. Ratsastajana sain paljon varmuutta itseeni, sekä uskon myös yhteistyöhömme Vilman kanssa. Vilma osasi käyttäytyä ja meni paremmin kuin itse olisin heti uskonutkaan joten tästä on hyvä jatkaa ja toistekkin mielelläni menen saman estevalmentajan Riinan silmien alle ja opetukseen.

kuuma estehevoseni!

Vauhti korjaa virheet, vai ei?

 Mentiin tallille joskus illalla kaverini Even kanssa. Kuvailin vähän eka Ellin ratsasteluja ja sitten lähdimme hakemaan Viken ja Vilman laitumelta talliin. Meillä hevoset nukkuvat jo yöt tallissa, polttiaisten ja muiden ötököiden takia jottei koko ajan tarvisi juosta niitä karkuun ja olla sitten rättiväsyneenä kentällä sitten hommissa. Huutelin Vilmaa portilta siinä toivossa, että tamma löntystäisi minun luokseni. Laiskana kun en jaksanut kävellä laitumen toiseen päähän. Vilma tulikin laukalla portille asti yllyttäen Viken mukaan. Ei ainakaan tarvinnut kävellä, muutamat suloiset kuvat sainkin napattua, vaikka suurimmassa osassa tarkennus oli täysin pielessä. Vietiin sitten hevoset sisälle Even kanssa ja rupesimme varustamaan Vilmaa yhdessä valmiiksi, jotta pääsisimme ratsastamaan.

  

on se vaan täydellinen!

 Menin itse ekana Vilmalla kentällä näyttäen vähän Evelle miten tamma liikkuu ja toimii sekä ottaen hieman virtaa pois. Käynnissä tein tuttua ympyrä tehtävää ratsastaen hevosta rennoksi eteen alas enkä vaatinut sen enempää. Pikku hiljaa keräsin ohjia ja vaadin jopa taipumaan paremmin sisällepäin sisäpohkeen ympärille, jos ei mennyt kerralla läpi vaadin Vilmalta jotta tamma joutuisi väistättämään takapäätään ulospäin ympyrältä. Homma sujui yllättävän hyvin, muutamat yhteen otot otimme kun tamma kävi pari pientä pomppua takasillaan, ihan mittätömiä ne olivat. Annoin vain näiden jälkeen pohjetta eteen ja sitten uusiksi vaadin taivutusta. Vilma oli selvästi kokeilu tuulella huomasin sen heti.

Ravi työskentelyssä tamma oli aluksi todella höselö eikä kuunnellut kunnolla apuja. Kaksi vaihtoehtoa oli, joko Vilma juos pääpystyssä alta karkuun tai sitten keksi kaikkea tyhmää mitä pelkäsi. Pienen taistelun jälkeen sain tamman rennoksi ravissa ja ravin rullaamaan. Saatiin hyviä kivoja pätkiä molempiin suuntiin ravissa ja käynnissä pääty-ympyrällä jolla vahtelin suuntaa. Välillä teimme pääty-ympyrän sisään voltteja rauhoittamaan tamman menoa, sillä energiaa Vilmalla riitti enemmän kuin uskottekaan. 

Nostin sitten ravityöskentelyn jälkeen laukan ensin helpompaan suuntaan. Tasainen nosto ja heti oikea laukka. Vilma ei tarjonnut edes väärää. Eve totesi vain kuvatessaan meidän menoa, että näyttääpäs vahvalle se laukka siis hyvällä tavalla. Laukka tuntui kyllä vahvalle sekä tasaiselle niin kuin Evekin meille sanoi. Vilma oli eteenpäin pyrkivä, mutta hallittavissa. Annoin vielä loppuun tamman revittää ympyrällä kovempaa kyytiä, jonka jälkeen kokesin laukan kasaan ja otin raviin. Laukan jälkään homma meni ihan plärinöiksi. En voi oikeasti muuta sanoa. Vilma kuumentui ihan liikaa päästessään laukkaamaan, joten ravissa homma oli ihan kuin olisi istunut sen hevosen selkään, joka Vilma oli vielä puoli vuotta sitten. Juoksi alta karkuun vauhdilla. Otin suosiolla käyntiin ja hioimme niin kauan käyntiä ennen kuin uskalsin ravata. Laukkaahan sieltä tarjottiin, mutta annoin asian olla kokonaan vaan jatkoin kevyessä ravissa. Viimein saimme hyviä pätkiä raviin, jonka jälkeen ulkasin siirtää tamman käyntiin ja vaihtaa pääty-ympyrällä suuntaa.

Menin sitten käynnissä ja ravissa toiseen suuntaan. Vilma oli kumminkin vieläkin turhan kuuma kalle ja minulla virtasi hiki, sillä olin laittanut vähän liikaa päälle. Hehh, kerrospukeutuja vilukissa Tiia ilmottautuu teille. Onko muut lukijoistani jo turvautuneet tähän kerrospukeutumiseen? ;) Kun homma alkoi pienien yhteenottojen jälkeen sujua menimme ravityöskentelyä pääty-ympyrällä, jolloin nostin sitten laukan vaikeampaan suuntaan Vilman kanssa. Laukka ei ollut niin tasapainoista ja vahvaa, tunsin sen itsekkin mutta saimme sentään heti oikean laukan nostettua siitä olin tyytyväinen. Harjoitettiin vain Vilman kanssa, että saisin vähän koottua laukkaa ja hevosta tasapainoisemmaksi. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä tarvitsemme vasemman laukan kanssa, mutta eiköhän sekin tästä. Olen huomannut, kun Vilma menee epävarmaksi se kiihdyttelee ja yrittää korjata virheet vauhdilla kumminkin en antanut tammalle siihen mahdollisuutta. Kiitokset Vilma sai vielä laukan jälkeen, jonka jälkeen ratsastin tamman pehmeäksi eteen alas ravissa. Sitten olikin jo Even vuoro päästä selkään, en mennyt kuin ehkä puolisen tuntia tai neljäkymmentä minuuttia tammalla, kun katsoin kellosta. Evellä ja Vilmalla meni omaan silmään tosi kivasti, Even blogissa jonne pääset tästä tulee myöhemmin oma postaus, jossa Eve kirjoittelee omat fiiliksensä Vilman ratsastelusta.

Esteitä

Huom! Teksti kirjoitettu jo aikaisemmin, mutta pystyin vasta nyt julkaisemaan.

Vuorossa olikin Vilman kanssa vielä vähän estehyppelyitä ennen kuin lähdin viikonloppua viettämään Helsinkiin ja pitämään hauskaa Cheekin stadioni keikalle. Sitä odotan jo aika innolla ja kärsivällisyys ei kovinkaan pitkälle saata riittää. Tuleekohan yöllä nukuttua, jos en pysy edes nytten housuissani? Kärsimätönkö luonne edes olen? Kumminkin stadionkeikkaa on odotettu sen verran kauan, että nytten se odotus palkitaan kun jaksaisi vielä yhden yön! Kumminkin tallille menin aika myöhään jäin kuvailemaan Elliä ja Iitaa joksikin ajaksi joten kello oli yli kahdeksan kun pääsin ratsastamaan itse Vilmalla.

Tamma tuntui heti alkuun äärettömän kivalta ratsastaa ja tasaiselta ei niin höselöltä kuin yleensä kun esteitä on kentällä. Ravi oli mukavaa molempiin suuntiin niin vaikeampaan kuin helpompaakin. Laukkatkin nousi todella kivasti eikä vääriä laukkoja edes tamma tarjonnut. Ehkä minä ratsastin eri tavalla tai jotain. Laitoimme suoralle sivulle vähän urasta sivuun esteen. Alkuun tuli heti kielto, mutta seuraavalla kerralla tuli taas kielto mutta mentiin sitten paikoiltaan yli. Nauratti sillä kuvat on sen verran hauskoja, kun Elli sai napattua sarjassa kun kiellämme eka ja kumminkin tamma päättää hypätä. Eihän siinä, Vilma varmaan ajatteli että näin pienet esteet päästään vaikka paikoiltaan. Muuten menikin esteet hyvin eikä kieltoja tullut kerran pudotimme ja kerran jalka kolahti puomiin. Puomi oli hetken ilmassa mutta tipahti takaisin kannattimien päälle. Varmaankin taktikoitiin hyvin Vilman kanssa. 

ei mennyt kaikki kuin elokuvissa

Jonkun ajan päästä vaihdoimme pystyn toiselle puolelle kenttää ja rupesimme hyppäämään vähän korkeampaa. Heti ekalle kielto, sillä en ollut yhtään skarppina ja ajattelin vain että hevonen hoitaa kyllä homman kotiin. Heti seuraavalla yrityksellä nätisti yli ja tammalle paljon kehuja. Onneksi Vilma ei ole automaatti ja hyppää mistä vaan, toisin kuin Vikke. Joten saan jotain haastetta ja selässä pitää olla hereillä. Välillä tuli myödättyä vähän liikaakin, mutta mielummin niin päin kuin että jäisi suuhun roikkumaan. Pitkät loppuverkat jonka jälkeen harjailin vielä tamman reippaasti ja herkkujen kanssa karsinaan nauttimaan yötä ilman ötököitä.

loppuverkkaa