0150: Vimarilla ja Vikellä jäällä

Varustin Viken reippaasti ja lähdettiin peltoja pitkin jäälle ratsastelmaan. Pellolla nostinkin yhden laukan jopa tammalla ja sain maistaa sellaista pukkia, että ei ollut lähellä oman tasapainon menettäminen ja mätkähtäminen satulasta maahan. Pöhlö-energiaa tammalla ainakin oli, sen minä oikeasti huomasin.

Mitä yhteistä on ratsastajalla ja ponilla? - Ilmeet.

Molemmat nauttii!

Päästiinkin sitten jäälle laukkailen tammalla pitkän pätkän menemään jäätä pitkin. Huippu hauskaa minulla ainakin oli, ja sen voi myös päätellä Vikestä oliko myös tammalla hauskaa. Taisi nauttia, kun pääsi kovaa menemään. Kukapa sitä ei nauttisi, kun pääsee tekemään jostain mistä tykkää. Vikke pääsi laukkailemaan sydämmensä kyllyydestä. Tammaa kyllä vähän pelotti moottorikelkan luona seisovat tutut kasvot. Viken taisi leikkiä vähän säikkyä. Elli kävikin varustamassa Vimarin ja ratsasti peltoja pitkin jäälle. Hyppäsin Vimarin selkään puolessa välissä ja mentiin vähän kevyttä ravia takaisin Vimarin omistajan luokse. Elli ratsasteli ihan vain käynnissä Vikellä perästä. Vimarin omistaja kävikin selässä ja itse pääsin vähän laukkailemaan Vimarilla. Josta kuvia muuten onkin! Super hauskaa oli, ja kyllä Vimarikin nautti, kun pääsi laukkaamaan sydämmensä kyllyydestä. Jäällä, oli jälleen kerra tosi hauskaa kaikkien mennä. Ei vauhti pelottanut kenenkään päätä!

Vimaria vähän pelotti moottorikelkan ääni ja koko kapistus toisin kuin Vikke ei ollut moksiskaan. Katsoi enemmin kelkkaa typeränä ja mitättömänä. Diiva neiti Vikke se taitaa olla asialla taas. Kumminkaan en voi sanoin kuvata tätä hauskuuden tunnetta, joten nauttikaa enemmin kuvista ja toivottavasti niistä heijastuu myös teille fiilis menosta!

Vimari <3

Hei me lennetään :D

0148: Vauhti ei pahemmin päätä huimannut

Vuorossa oli siis Vilmalla esteet. Ihana kengittäjä pääsi kengittämään tamman irroneen kengän takaisin jalkaan joten päästiin taas huoletta menemään. Lunta oli sen verran jo kentälle tullut, että pystyttiin hyppäämäänkin. Vilmastahan aluksi esteet olivat tosi pelottava juttu ja jouduin ratsastamaan tammaa kunnolla eteen. Otin lyhyen esteraipan tueksi, vaikka kuinka hassulta se tuntuikin. En ole nimittäin kertaakaan aikaisemmin Vilmalla mennyt raipan kanssa. Menimme aluksi ihan vain käyntiä ja ravia ympyrällä taivutellen molempiin suuntiin. Vilma oli ihan ok, ei mikään paras muttei silti hirveä höselökään vielä tässä vaiheessa. Menimme sitten ristikkoa muutaman hypyn ravissa, että laukassa. Tamma tykkäsi liioitella kovasti ja nykäistä hassusti päänsä aina ylös. Mikähän se tälläinen sammakko tyylikin oikein on? 

Jos mä näin liiottelen?

Okei,okei,menen sammakkona yli.

En sitten osaa sanoa, vaihdettiin ristikon jälkeen pieneen pystyyn jota hypättiin ainoastaan laukasta. Yksi ainoa kielto tuli pystylle, jolloin unohdin ratsastaa. Vilma ei antanut tyrimistäni anteeksi, vaan meni helpomman kautta. Käänsin voltilla takaisin ja uusi yritys. Tällä kertaa en muuten unohtanut ratsastaa tammaa eteen ja yli mentiin taas omalaatuisella tyylillä, mutta kumminkin puhtaasti. Tammasta kumminkin näki, että se nautti päästessään hyppäämään kunnolla. Pystyä tultiin aikas monta toistoa hakien molemmille rutiinia hyppyihin ja yrittäen löytää paremmat paikat. Vaikka mikä mokailin ja jätin Vilman kauvaksi, tamma kumminkin antoi anteeksi ja pelasti minun moat. Vilma hyppäsi kiltisti myös huonommasta paikasta, joka jäi kauaksi. Kumminkin treeniä tarvitsen minä enemmän rutiinia Vilman kanssa. Kumminkin tamma on täysin erilainen hyppäämään kuin Vikke.

Ei kyllä yli mennä..

Katokkaa tota hevosta, mikä on tää sammakko loikka?:D

Pystyn jälkeen este vaihtui isoksi ristikoksi, jota tulimme kevyesti muutamia kertoja. Yksi kieltokin tuli, kun tamma kyttäsi ja taisi vähän höpsöä pelottaa. Kumminkin kun yli päästiin kerran ei ollut enään mitään ongelmaa enää ristikossa. Yli mentiin puhtaasti meidän omalla tyylillä. Haha, kyllä ainakin kuvaajalla oli hauskaa ja vedet silmissä kun meidän touhuja ikuisti. Kieltämättä minuakin hymyilytti, kun kuvat näin. Ristikon jälkeen vaihdettiin noin metrin kokeaksi pystyksi. Puhtaasti sekin päästiin oli kyllä ylpäe fiilis tammasta. Niin hienosti Vilma selvisi pelottavasta esteestä. Olin kyllä ylpeä itsestänikin, kun selvisin niin korkeasta esteestä vieläpä Vilmalla. Vilma alkoi väsyä loppua kohden ja kieltoja tuli metrille, joten laskettiin suosiolla estettä matalemmaksi pystyksi. Joka mentiin kyllä ongelmitta yli. 

Hei me lennetään!

Minne mä katon? Ihan eteen...

Loppuun ostin hyvät loppuverkat ratsastaen tämän höselön rennoksi eteen alas käynnissä sekä ravissa taivutellen ympyrällä. Ylpeä olo, kyllä oli hikisen hevosen selässä. Voin kyllä myöntää itsekkin, että heitin hanskat pois ja laitoin takin auki loppukäyntejen ajaksi. Olin sen verran itsekkin kyllä hionnut siinä hommassa. Väsyneitä oltiin molemmat, mutta minä olin tyytyväinen Vilmaan ja uskon, että Vilma oli tyytyväinen hyppelyihin. Tallissa loimitin Vilman reippaasti ja tein vähän melassia. Kyllä tammalle ainakin kelpasi vähän herkkujuoma. Vilma pääsikin vielä ulkoilemaan tarhaan kavereiden kanssa.

Harjakin kasvanut vähän!

On se vaan niin hieno<3

Jos joku ei ole vielä huomannut, vaihdettiin Vilman kuolaimet olympiceihin. Toimii tamma aivan toisella tavalla.

0147: Vauhdikas maasto vaihtui talutteluksi

Menin tallille suunnilleen jo puol yhdeksitoista kuvailemaan Iitan ja Ellin ratsastusta. Kuvailin siinä jonkun aikaa, kunnes hain Vilman sisälle ja rupesin tamman puunailemaan. Vilma nauttikin suurimmaksi osaksi harjauksesta ja sai olla karsinassa vapaana, kun laiskana en jaksanut koko ajan ovea availla niin viritin siihen sitten oman ''portin''. Haha, onneksi Vilma on niin kiltti, että pysyi karsinan puolella. Aikani Vilmaa harjattua lähdin hakemaan tarhasta Vimarin ja harjailin sen piakkoin valmiiksi. Kun olin suojia tammoille laittelemassa tulikin Vimarin omistaja Lissu jo talleille. Eikun Vimarille ajovaljaat ja Vilmalla satula selkään ja menoksi! Okei, voin myöntää ei kaikki näin nopeasti tapahtunut mutta mitä sitä turhaa jaarittelemaankaan? Mentiin peltoja pitkin rantatielle ihan vain käynnissä. Rannassa olikin pelottava mies ja moottorikelkka ainakin Vilman mielestä. Vilma veti jarrut pohjaan käynnistä ja minä nytkähdin typerän näköisesti eteenpäin. On se tamma välillä vähän hupsu. Mentiin sitten jäälle eka vähän kävelemään ja ravailemaan kunnes lopulta päästiin laukkaamaankin. Huippu hauskaa oli jäällä mennä, hevosetkaan eivät yhtään liukastelleet. Vauhdista pääsi oikein nauttimaan eikä muuten tamma päässyt vetelemään minuakaan miten itse halusi ;)
Kumminkin laukatessa toinen etujalan hokeista lentikin pois jalasta ja Vilma aloitti liukastelun. Onneksi sain tamman nopeasti laukasta käyntiin siirrettyä eikä menty nenilleen. Laskeuduin sitten alas selästä ja kipitin hakemaan kengän lumesta minne se oli lentänyt Vilmaa samalla taluttaen. Ei mennyt kovinkaan putkeen tämä homma, kun ei ole edes pitkä aika siitä kun Vilmalle ja Vikellä uusittiin kengät jalkoihin ja nyt se jo irtosi tammalta. Talutin sitten Vilman jään halki rantaan oli muuten matkaa käveltävänä. Vauhti vaihtui rauhalliseen kävelyyn ja siitä oikeastaan hevosen taluttamiseen. Rannassa pääsin takaisin selkään ja ratsastettiin varovaisesti peltoja pitkin ihan vain käynnissä takaisin tallille. Vauhdikas reissu päättyi kovinkin lyhyeen, kun se samperin kenkä lenti jalasta. Kyllä oli hymy aluksi esillä, mutta ei enään loppumatkasta vaan tuntui todella pettymykseltä kun piti lopettaa vasta kun alkoi lämmetä. Tammaki meni niin onnellisena. Tallille päästyä purin Vilman ja harjailin. Loimitin tamman ulos, koska Vilma oli jonkun verran hionut. Eikun vain melassia eka sankollinen tallissa ja sitten päiväheinät ulos tarhaan. Taisi tamma ainakin tykätä reissusta! Minäkin kovasti tykkäsin, mutta olisin kyllä kieltämättä halunnut jatkaa sitä. Toivottavasti kengittäjä kerkeisi pian tulla laittamaan kengän takaisin paikoilleen niin pääsisimme sitten taas vähän jäälle revittelemään. 
Oletteko te käyneet ratsastelemassa jäällä?

0146: Maastoilua

Kuulumisia en ole taas ehtinyt kirjottaa, mutta kun ei oikein ole ollut materiaaliakaan. Joten on jotenkin sitten laiskottanut ja jäänyt kirjoittamatta kokonaan taas blogin puolelle. Ehkä oisi aika ryhdistäytyä ja tehdä joku erikoispostauskin, kun lukijoitakin on kertynyt huimasti taas lisää. Pitää potkia itseään ylös ja rueta takaisin aktiiviseksi. Tähän on kumminkin syitä miksen ole blogia pahemmin kerennyt jaksanut päivitellä. Minulla on ollut työssäoppiminen (en muista sanoinko aiemmin?) jotenka olen tehnyt, joka päivä ihan oikeaa työpäivää. Suoritan parhaillaan näyttöä pois alta, joten loppuviikot päiväkodissa menisi sitten hölläilessä ilman paineita. Töiden jälkeen olen suunnannut suoraan bussilla takaisin kotia ensimmäiseksi Demiä käyttämään ulkona. Jos joku ei vielä tiennyt tämä pieni riiviö, on minun chihuahuani josta olenkin jo muutamaan otteeseen kyllä maininnut. 

Heitän taas tuonne sivuun toisen kyselyn, johon toivoisin teidän sitten vastaavan niin osaan sitten vähän erikoispostaustakin teille tehdä ja toteuttaa. Sellaisia juuri millaisia te lukiat haluatte. Teitä vartenhan minä tätä kirjoitan osaksi, mutta ennen kaikkea myös itselleni. Palataan sitten takaisin hevosten kuulumisiin, meillä on mittari näyttänyt lähemmäs -20 aamuisin, joten olen suosiolla vähän venyttänyt tallille menoa päivemmälle, että lämpötila kerkeisi laskea vähän leudommaksi. Lähdimme -17 asteen pakkasella Iitan ja Ellin kanssa maastoilemaan ihan vain käyntiä ja vähän kevyttä hölkkää. Menimme reilun kuuden kilometrin lenkin ja voin sanoa, että teki ihan hyvää välillä meillekkin mennä rennosti maastossa, vaikka Vikellä onkin pöllöenergiaa. Tamma pelkäsi mm. kaatunutta puuta, heinäpaaleja ja sen sellaista. Taisi vihreitä miehiä olla mukana koko reissulla. Meillä meni lenkillä aikaa sellaiset puolitoista tuntia, eli suhkot nopeaa päästiin kumminkin menemään, vaikka Iitalla ei olekkaan hokkeja jalassa niin piti vähän odotella sitten. Tallille päästyä, jätettiin hevoset tallin lämpöön, kun kellokin oli jo yli neljä. Eikä raukkoja voinut enää viedä kovaan pakkaseen ;) Laittelin vielä tammalle aamu ja iltaheinät valmiiksi jonka jälkeen suuntasin äidin kyydissä kotiin. 

Sunnuntaina käytiin porukalla maastoilemassa peltoja pitkin ja rannassa vähän jäällä kävelemässä ihan rannan tuntumassa. Hevoset vähän vaihtuivat nimittäin menin sekä Vilmalla, että Vikellä. Ei ollut niin paljoa pakkasta niin pääsimme vähän kovempaakin menemään. Huhhuh, Vilmalla sitä energiaa riitti. Videosta sen varmaan näkeekin ja siihen pääset tästä. Vilma vähän alussa pomppii, kun en antanut sen vielä lähteä (ruudusta katsottuna olemme oikealle, ja tulemme ekana vauhdilla). Vikelläkin pääsin menemään, mutei siitä kuvia tai videoita ole. Tamma kumminkin oli onnessaan päästessään vetämään kovaa kyytiä ja muutama hassu ilopukkikin tuli. Okei, myönnän sillä hetkellä ne pukit eivät todellakaan tuntuneet hassuilta, kun toisessa meinasi jalustin lähteä jalasta. Menimme jonkun aikaa kunnes otettiin pitkät loppuverkat pellolla, jonka jälkeen vietiin hevoset talliin. Harjasin Viken nopsasti ja loimitin toisen. Päiväheinät karsinaan sekä muutama herkku toiselle taisi lipsahtaa taas. Minkäs minä sille voin, kun toinen katsoo syötävän suloisesti aina lenkin jälkeen. Kuvissa puhelin laatu, pahoittelen.

0145: Kuvia 2013 vuoden varrelta

Näitä kaikkia hetkiä mahtui mukaan 2013 vuonna, mitähän mukaan mahtuu nyt 2014 ? Sitä en osaa teille kyllä sanoa. Pidemmittä puheitta tässä kumminkin kuvia. Valitettavasti kuvat eivät ole järjestyksessä vaan aika sikinsokin.

Ikävä ihan uittamista<3

Aadan kuvailua mahtui myös mukaan..

Ginkon omat kuviot liinauksessa..

Olin kipeänä syksyllä parisen viikkoa, kuva on otettu heti
 kun pääsin sairaalasta seuraavana päivänä jolloin riensin tallille<3

Aidan toisella puolen on aina vihreämpää nurmi..

Rakkaus <3

Paras tunne ikinä<3

Paljon pussuja vilmalle ;)

Onnellinen ratsastaja :)

Olin myös kuvailemassa kisoja.

Demi (vas.harmavalkea) pentuni emänsä ja veljensä kanssa pötköttelee pikkusena<3

0144: Kuulumisia part 40056054

Karvapallero ennen lenkille lähteö.

Viken kävin hakemassa ensiksi tallin sisälle ja puunasin tammaa lähemmäs tunnin ennen kuin sain varusteet niskaan ja päästiin lähtemään. Kenttä on hurjan kovana joten siinä ei pahemmin pysty ihmeitä menemään joten lähdimme sitten maastoilemaan. Reilu kuuden kilometrin lenkki mentiin ja voi kun molemmilla oli hauskaa. Tosin Vikke kyttäili mm. puskia, kaatuneita puita, talojen pihoja sekä vähän mitäkin. Varmaan kaikkialla oli niitä jälleen kerran pieniä vihreitä miehiä tamman mielestä. Jotenkin oli outoa tämä Viken käytös, kun kumminkaan muuten ei tamma pahemmin maastossa kyttäile, paisti tänään sitten taisi olla joku poikkeus päivä tai jotain muuta vastaavaa. En sitten tiedä.. Päästiin laukkailemaan ihan kunnolla ja kyllä tamma olikin hikinen lenkin jälkeen. Kymmenen asteen pakkanen ja pieni lumikerros tienpinnassa eivät estäneet meidän menoa. Kerrankin ei tullut autoja vastaan eikä mitään muutakaan, rauhassa sai siis mennä.

Viken jälkeen haikin Vilman tarhasta ja kävelin kentällä ensiksi ehkä vartin tai kaksikymmentä minuuttia pieniä pätkiä ravia ottaen. Teimme muutamat pohkenväistöharjoitukset, että tamma olisi kuulolla. Sitten lähdimmekin Ellin ja Iitan mukaan pelloille. Tosin peltoilu jäi lyhyeen, kun tammat nostivat rinnakkain laukan. Se olit nimittäin ainut laukka mitä mentiin. Jarruja ei tuntunut kyllä löytyvän yhtään Vilmalta tänään, joten päätin sitten palata takaisin Ellin kanssa yhdessä tuumin kentälle. Hetki meni ennen kuin tamma malttoi kuunnella ja keskittyä työntekoo. Itsekkin pitäisi vähän skarpata nyt tässä ratsastuksessa sekä blogiin kirjoittelussa. Mutta ei pahemmin ole aikaa ollut panostaa nyt blogiin työharjoitteluntakia ja kenttä on puolestaan niin kovana ettei siinä pahemmin ole voinut treenailla. Maastoilu on mukavaa vaihtelua välillä, mutta sitten kun ei voi mitään muuta mennä kuin teitä tai peltoja pitkin niin sekään ei oikein innosta.. Pitäisi päästä maneesille menemään tammojen kanssa, niin saisi kunnonpohjan alle ja saisi kunnolla liikkeelle hevoset. Postaus jää enemminkin kuvapainotteiseksi. Lupaan kirjoitella paremmin kuulumisia tässä.

Jalka seikkailee huoh..

Hevosen pitelijä palveluksessanne.. Iitaponi:D

Pikkasen jos toisella oli karvaset noi partakarvat :p