0146: Maastoilua

Kuulumisia en ole taas ehtinyt kirjottaa, mutta kun ei oikein ole ollut materiaaliakaan. Joten on jotenkin sitten laiskottanut ja jäänyt kirjoittamatta kokonaan taas blogin puolelle. Ehkä oisi aika ryhdistäytyä ja tehdä joku erikoispostauskin, kun lukijoitakin on kertynyt huimasti taas lisää. Pitää potkia itseään ylös ja rueta takaisin aktiiviseksi. Tähän on kumminkin syitä miksen ole blogia pahemmin kerennyt jaksanut päivitellä. Minulla on ollut työssäoppiminen (en muista sanoinko aiemmin?) jotenka olen tehnyt, joka päivä ihan oikeaa työpäivää. Suoritan parhaillaan näyttöä pois alta, joten loppuviikot päiväkodissa menisi sitten hölläilessä ilman paineita. Töiden jälkeen olen suunnannut suoraan bussilla takaisin kotia ensimmäiseksi Demiä käyttämään ulkona. Jos joku ei vielä tiennyt tämä pieni riiviö, on minun chihuahuani josta olenkin jo muutamaan otteeseen kyllä maininnut. 

Heitän taas tuonne sivuun toisen kyselyn, johon toivoisin teidän sitten vastaavan niin osaan sitten vähän erikoispostaustakin teille tehdä ja toteuttaa. Sellaisia juuri millaisia te lukiat haluatte. Teitä vartenhan minä tätä kirjoitan osaksi, mutta ennen kaikkea myös itselleni. Palataan sitten takaisin hevosten kuulumisiin, meillä on mittari näyttänyt lähemmäs -20 aamuisin, joten olen suosiolla vähän venyttänyt tallille menoa päivemmälle, että lämpötila kerkeisi laskea vähän leudommaksi. Lähdimme -17 asteen pakkasella Iitan ja Ellin kanssa maastoilemaan ihan vain käyntiä ja vähän kevyttä hölkkää. Menimme reilun kuuden kilometrin lenkin ja voin sanoa, että teki ihan hyvää välillä meillekkin mennä rennosti maastossa, vaikka Vikellä onkin pöllöenergiaa. Tamma pelkäsi mm. kaatunutta puuta, heinäpaaleja ja sen sellaista. Taisi vihreitä miehiä olla mukana koko reissulla. Meillä meni lenkillä aikaa sellaiset puolitoista tuntia, eli suhkot nopeaa päästiin kumminkin menemään, vaikka Iitalla ei olekkaan hokkeja jalassa niin piti vähän odotella sitten. Tallille päästyä, jätettiin hevoset tallin lämpöön, kun kellokin oli jo yli neljä. Eikä raukkoja voinut enää viedä kovaan pakkaseen ;) Laittelin vielä tammalle aamu ja iltaheinät valmiiksi jonka jälkeen suuntasin äidin kyydissä kotiin. 

Sunnuntaina käytiin porukalla maastoilemassa peltoja pitkin ja rannassa vähän jäällä kävelemässä ihan rannan tuntumassa. Hevoset vähän vaihtuivat nimittäin menin sekä Vilmalla, että Vikellä. Ei ollut niin paljoa pakkasta niin pääsimme vähän kovempaakin menemään. Huhhuh, Vilmalla sitä energiaa riitti. Videosta sen varmaan näkeekin ja siihen pääset tästä. Vilma vähän alussa pomppii, kun en antanut sen vielä lähteä (ruudusta katsottuna olemme oikealle, ja tulemme ekana vauhdilla). Vikelläkin pääsin menemään, mutei siitä kuvia tai videoita ole. Tamma kumminkin oli onnessaan päästessään vetämään kovaa kyytiä ja muutama hassu ilopukkikin tuli. Okei, myönnän sillä hetkellä ne pukit eivät todellakaan tuntuneet hassuilta, kun toisessa meinasi jalustin lähteä jalasta. Menimme jonkun aikaa kunnes otettiin pitkät loppuverkat pellolla, jonka jälkeen vietiin hevoset talliin. Harjasin Viken nopsasti ja loimitin toisen. Päiväheinät karsinaan sekä muutama herkku toiselle taisi lipsahtaa taas. Minkäs minä sille voin, kun toinen katsoo syötävän suloisesti aina lenkin jälkeen. Kuvissa puhelin laatu, pahoittelen.