torstai 28. helmikuuta 2013

042: 10 asiaa minusta ja Vikestä


10 asiaa minusta.

1. Olen todella tempperamenttinen luonne. Kaverini sanojen mukaan ''olet ihan samanlainen Viken kanssa, molemmat on jästipäitä'' Saatan suuttua helposti ja vetää huonona päivänä todella helposti väärästä sanastakin itseeni, mutta lepyn myös yllättävän helposti ja nopeasti. Kumminkin en vedä aina huonoista vitseistäkään yhteen vaan huumorintajua minulta ei puuttu. Kukaan ei varmasti koskaan tule ymmärtämään huumorintajuani, sillä se on niin kummallinen kuin olla voi. Nauran paljon väsyneenä varsinkin vielä herkimmin ja välillä tulee vain naurukohtauksia joita en osaa hillitä. Tämä ei ole läheskään aina hyvä asia, sillä joissakin tilanteissa missä pitäisi osata olla hiljaa ja nauramatta olen usein se jolla pokka ei kestä.

2. Vuonikset. Ne ovat jostain syystä vedonneet minuun kaikin puolin. En osaa edes muuttaa tekstiksi sitä miten kuvailisin vuoniksia, mutta kertakaikkiaan ne ovat sydämmensulattajia olleet minun elämässäni. Niiden ulkomuoto, väritys, harja, koko, luonne tekee niistä sydämmenvangitsijoita ja myös katseen kerääjiä! Varmaankin niiden harvinaisuuskin etenkin Suomessa tekee rodusta vielä kiinnostavemman. Vuoniksista monesti sanotaan, että kaikki ovat samannäköisiä mutta niin ei tosiaankaan ole. Jokainen vuonis on aivan eri näköinen. ''Vuonikset ovat tankkeja ei ne pärjää muussa kuin pikku tyttöjen leikkiponeina'' tämä on täyttä valhetta. Tiedän paljon hienoja vuoniksia, jotka ovat menestyneet niin esteillä kuin koulussa että kenttäratsastuksessakin. Yksi hienoimmista oreista joita olen nähnyt on Haavanesko, nesso.

3. Pinkki on ehdottamasti yksi lempiväreistäni ellei lempivärini jopa. Se on varmasti tullut monelle esiin mm. blogin bannerista ja taustan väristä. Myös Viken varusteet ovat vaaleanpunaiset, ja omasta mielestäni ne käyvät syötävän suloisesti tammalle. Omistan todella paljon vaaleanpunaista, mutta kumminkaan huoneeni ei ole sentään värjätty vaaleanpunaiseksi tai verhot,sängynpeitteet yms.

4. Rakastan matkustamista. Mikään muu ei ole ihanempaa kuin matkustaa ympäri maailmaa ja etenkin nähdä sitä. Oli sitten kaupunki- tai rantaloma tämä tyttö olisi aina lähdössä. Haluaisin käydä lähes kaikkialla, mutta alaska ei houkuta minua niin paljoa, koska olen yksi vilukissa. Vilustun todella helposti ja minulle tulee kylmä todella helposti. Siksi talvi ei todellakaan ole minulle mieluisaa aikaa, vaikka ihanan talvisia ja valkoisia kuvia tuleekin talvella.

5. Valokuvaus ja niissä esiintyminen. Tykkään esiintyä valokuvissa Viken kanssa ja lähes aina yritän saada kuvaajan tallille mukaan kuvailemaan ratsastelujamme. Sillä en yksinkertaisesti vain tykää kirjoitella blogiin ilman kuvia. Jotenkin saan niistä innostusta kirjoittaa ja niin kuin monesti on sanottu kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja niin se menee, joskus voisinkin tehdä vain kuvapostauksen josta jokainen saisi arvata päivän tarinan. Valokuvaus taas itsestään on todella mukavaa, rakastan valokuvata mm. no Vikkeä, perhettä, lapsia, sukulaisia, kavereita, eläimiä, maisemia, taidekuvia yms..

6. Esteet menee ylitse muiden. Minut on vain luotu esteille hevosen/ponien kanssa. Korkeus ei päätä huimaa, vaan mitä korkeammalta ja kovempaa mennään sitä paremmin se vain minulle käy. En varmaankaan vielä omista itsesuojeluvaistoa, koska ollaan sieltä selästä tultu vakavemminkin alas esteillä, muttei kumminkaan rimakammoa ole minulle syntynyt. En ole ikinä ollut kovinkaan taitava kouluratsastuksessa, sillä klassinen ratsastaminen ei ole minun juttuni. En tykkää mennä hitaasti, vaikka se olisin näyttävää. Tietysti myös kouluratsastusta tulee treenata.

7. Minulla on todella kovat tavoitteet. Ne näkyvät parhaiten ratsastusmaailmassa ja muussa urheilussa. Haluan olla paras ratsastustunnilla, valmennuksissa. En halua kuulla, että ratsastastuksenopettaja tai valmentaja joutuu kaksi kertaa mainihtemaan minulle samasta virheestä. Haluan menestyä ja kehittyä ratsastuksessa aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Samoin muussa urheilussa, haluan olla se joka juoksee koviten, tekee eniten maaleja, saa eniten kehuja. Valitettavasti nämä kovat tavoitteet minulla ei ole koulussa niinkään muiden kuin taitoaineiden kohdalla. Sillä ne ovat aina olleet erityisesti minun vahvuuksiani.

8. Ystävät ovat minulle todellakin kaikki kaikessa. Ilman heitä, en olisi pärjännyt monessa tilanteessa. Enkä tiedä löytäisinkö itseäni kirjoittelemassa tästä tällä hetkellä jos minulla ei olisi heitä. Välillä tulee tapeltua ja otettua heidänkin kanssaan yhteen. Itkettyä monet itkutkin, mutta tosi ystävät tulevan jäämään tappeluista huolimatta rinnalleni tukemaan. Usein se kumminkin menee toisinpäin, että itse olen se muiden tukipylväs. Koska useinmiten minä olen se itselläni vaikeinakin aikoina se duracelpupu joka auttaa muita, mutta ei osaa itse ottaa apua niin hyvin vastaan silloin kun tarvitsisi sitä.

9. Rojality poni, on vaikuttanut eniten ratsastukseeni. Tämä pieni pippurinen shettis ruuna, joka on todellakin herkkä on kasvattanut minulle kärsivällisyyttä, herkällä ja itsepäisellä ponilla ratsastamista. Myös pukkeja, takasillenousua ja hiekan maistamista ja esteen sekaan lentämistä. Ratsastin todella kauan kyseisellä ponilla, ennen kuin siirryin isompiin. Välillä käyn vieläkin kyseisen ponin selässä n. 30min ratsastamassa lävitse ponia, jos on pienemmillä ratsastajilla tehnyt mitä itse haluaa. Ja tietysti ei saa unohtaa pitkiä kärry ja rekiajeluitamme. Istuntani kehittyi ja tasapaino suurimmaksi osaksi tämän ponin asiosta.

10. En ole aamuihminen. Tämä näkyy vahvasti siinä, etten jaksaisi millään herätä herätyskellon soittoon. Jokaikinen aamu jolloin herätyskello soi on minulle vaikea. Vaikka olisin nukkunut 15h ennen herätyskellon soittoa, en vain siltikään jaksa nousta ylös en millään. En edes silloin, kun pitäisi lähteä skarppina tallille tai aamutallia tekemään. Jostain syystä se on vain niin vaikeaa minulle, kun taas äitini on aivan erillainen. Illalla jaksaisin kyllä valvoa pitkään ja myöhään. 

10 asiaa Vikestä

1. Vikke ei ole siis syntynyt Suomessa vaan se on Tanskasta siirretty Suomeen. Tanskassa tamma on saanut varsan, joka on jäänyt Tanskaan Viken siirtyessä Suomeen eräälle omistajalle. Kumminkin tamman tuonnissa on ollut mutkia vastassa, sillä Vikeltähän löytyy kahdet paperit joissa tiedot ovat erillaiset. Mm. ikä on täysin eri papereissa. Vikke kumminkin myyntiin sitten sen nykyiselle omistajalle, josta se siirtyi minulle ylläpitoon.

2. Vikke on todella sympaattinen olento. Vikkeä ei voi sanoa turvalliseksi lastenratsuksi tai siitä ei tulisi terapiaratsua vauhdikkuutensa takia. Tamma on todella energinen ratsaa ja haastava tapaus, jonka puolesta Vikke ei sovi epävarmalle ratsastajalle. Tamma nimittäin testaa heti ratsastajaa, jos huomaa tämän epävarmuuden. Minäkin olen tippunut tamman selästä. Kumminkin siskon tyttöni 7-vuotiaan laitoin Viken selkään ja Vikke osasi käyttäytyä nätisti. Mutta tässäkin auttoi varmasti se, että siskon tyttö on ratsastanut jo 2-vuotiaana esimmäisen kerran vuoniksen selässä ja osaa istua automaattisesti tasaisesti ponin askeleissa.

3. Tamma on todella paljon muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran siihen tutustuin. Vikke oli todellakin lihavassa kunnossa, näyti siltä että kaksi varsaa olisi ollut tamman mahassa ja se vaikutti myös Viken energisyyteen. Tamma oli todella laiska ratsastaa ja sai potkia eteenpäin. Kumminkin Viken laihtuessa, lihakset alkoivat kasvaa ja tamma muuttui todellakin laiskasta säpäkäksi poniksi. Olenkin miettinyt, mikä sille oikein tuli. Mutta joka tapauksessa tykkään enemmän tästä säpäkästä ja haasteellisesta ponista kuin siitä laiskasta. Vaikka tamma on kaikkineen puolineen ollut aina sydämmenvaloittaja.

4. Vikke loistaa niin esteillä,maastossa kuin koulussakin osaamis tasonsa mukaan. Mitään tamma ei anna ilmaiseksi ratsastaessa, mutta kun osaa vaatia tamma todellakin tekee parhaansa. Vikke on todella nopea oppimaan, joten tammasta olisi niin kouluun kuin esteillekkin kilpailemaan. Suunnitelmissamme olisinkin päästä joskus yhdessä kilpailemaan molemmissa, vaikka sitten vain harjoituskisoissa mutta kokemusta tuomaan molemmille yhteistaipaleellamme.

5. Tamma ei hätkähdä uusista asioista, joita olemme kokeilleet kaverini kanssa. Viken tallillahan on tammalla vikellysvyö jota ei oltu ennen tammalle kokeiltu, niin lopulta jopa uskalsin ratsastaa vikellysvyöllä ja nousta seisomaan tamman selkään. Olemme myös kokeilleet ratsastusta pelkillä riimnnarupäitsillä ja etten taluta ollenkaan tammaa vain se seuraa minua. Nämä ovat hyviä esimerkkejä mitä olemme kokeilleet tamman kanssa. Vaikka mitä vielä olisi kokeiltavana silti!

6. Tamma oppii temppuja todella nopeasti. Kokeilimme kerran kaverille oppisiko tamma nopeasti kumartamaan ja Vikke hoksasi heti herkun avulla mistä on kyse.

7. Maastossa tamma on luotettava sen puoleen, ettei Vikke hätkähdä mopoista, autoista tai muista yllättävistä asioista. Traktorit talvisin on tamman heikkous, sillä inhottavat natisevat ketjut ovat kamalan pelottava asia. Maastoon tamma ei sovi epävarmalle ratsastajalle meno halujen takia. Vikestä olisi vain ihanaa tykittää niin kovaa kuin jaloista ikinä pääsee maastossa. Maastoilemme tamman kanssa lähes kahdestaan, ettei ole edes toista hevoskaveria kaverina.

8. Uiminen on tamman yksi lempipuuhista kesäisin. Vikestä on kaikista hauskinta tiputtaa minut selästä järveen ja kauhoa kaviolla järveä niin, että vesi varmasti roiskuu ratsastajan päälle. Onneksi kumminkaan en ole ikinä suuttunut tammalle tästä oikeastaan vain nauranut toisen leikkisyydelle. Taitaa tammassakin olla vielä varsamaisuuden piirteitä tallella!

9. Lapset ja koirat ovat Viken mielestä todella tutkittavan arvoisia. Siskon tyttö oli nimittäin todella 'ihmeellinen' asia tammalle ja Viken piti koko ajan saada tutkia neitiä. Tamma kun hamus ja höris siskon tytölle. En sitten tiedä mitä herkkuja se oikein salaa sille syötti, kun Vikke oli niin utelias! ;) Samoin myös chihuahua joka oli tallilla mukana oli Viken mielestä tutkittava asia, isoista koirista tamma ei niinkään välitä eikä kissoista. Mutta pienet alle polvenkorkuiset koirat kylläkin.

10. Lampaat ovat kauhea asia Viken mielestä. Ne ovat hirveän pelottavia palleroita joita kesällä näemme. Vikke menee aivan hermoksi nähdessään niitä. En sitten tiedä, onko tammalla joku kammo näitä villapalleroita kohtaan vai mistä se johtuu. Mutta jokatapauksessa ne ovat hirveän pelottava asia toiselle. Olemme kumminkin tutustuneet yhdessä lampaisiin ja ne eivät pelota toista enään niin paljoa onneksi.

ehkä se vikkekin joskus näin uskaltaa tehdä


~ Vikke ja Tiitu

torstai 21. helmikuuta 2013

041: Yli esteiden vai ali?

En ole oikeastaan jaksanut kirjoittaa tänne mitään taas vähään aikaan, kun en ole saanut tallillekkaan ketään kuvaamaan niin ei sitten ole kuvia. Jotka minun mielestäni täyttävät postauksen ja tekevät siitä kivemman kuin pelkkä teksti luettavaksi. Ainakin näin hevosblogeissa.

Heräsin aamulla aikaisiin ja lähdin kaverini mukaan hänen vuokraponinsa luokse kuvailemaan heidän ratsastustaan. Samalla kuvaillin sitä issikkaa, jolla menin aiemmin kaverini kanssa 2h maastolenkin. Hienoa kuva otoksia sain, kun aurinkokin kivasti paistoi taivaalla. Ja 10 asteen napakkapakkainen teki ilmasta kyllä aika viileän. Joten kamerankin linssi välillä huurustui ja jouduin putsailemaan sitä usein. Mutta kaikesta huolimatta kuvia sain otettua.
Pakollinen pusukuva, mun uuden kavelin kanssa!
Kaverin vuokraponi
conversit on parhaat tallikengät :D
 Sitten palaankin takaisin niihin esteisiin. Lähdin sitten myöhemmin saman kaverin kanssa Vikelle. Mutta hämärä alkoi jo tulla, joten minulla ei oikeastaan ole kuin parikuvaa jotka eivät ole heilahtaneita tai laatukaan niinkään kärsinyt. Pakkanenkin illan kuppeessa alkoi kiriä jo kovemmin. Varustin tamman reippaasti ja siistin harjan ja hännän. Kyllä sitä karvan ja jouhien määrää oli taas lattia täynnä minun jäliltäni. Tottakai siivosin sitten ratsastettuani tallin. Otettiin reippaat alkukäynnit ja työskenneltiin paljon ravissa tamman kanssa. Menin todella löysillä ohjilla ja mikä parasta Vikelle saatiin hokit alle. Nyt ei poni enää liukastele ja kompuroi sen liukastelun takia. Ai, että oli turvallinen tunne ratsastaa tai paljon varvempi. Vikestäkin huomasi, ettei se varonut niinkään askeliaan vaan uskalti tykitellä laukassakin, kun nostelimme niitä. 
Tultiin hieman liian laitaan..
Aluksi tultiin ristikolle vain ravissa ja tein ison ympyrän enenn kuin käänsin tamman esteelle sitten. Lopulta tulin myös laukassa ristikkoa kohti ja tamma tosiaankin liiotteli ristikolla. Korotettiin sitten kaverin kanssa pystyksi 55cm puomin kanssa ja tultiin sitä laukassa tamman kanssa taas ympyrän tehden alkuun. Toinen oli kyllä aivan innoissaan, vaikkei aluksi meinannut viitsiä nostaa jalkojaan joten pari pudotusta tuli. Mutta onneksi löysimme Viken kanssa mukavan rytmin esteelle, jospa ensikerralla pääsisimme jo 2-3 esteen sarjaa hyppäämään. Toistettiin 55cm esteelle tuloa ehkä turhan monta kertaa, sillä Vikke rupesi parilla kerralla ''kieltämään'' tai tamma yritti mennä sivusta ohi mutten antanut joten hyppäsimme sitten melassiämpärin ylitse mutta kumminkin hypättiin. Välillä pidimme vähän välikäyntejä ja jatkoimme hyppelyitä. Lopussa pienennettiin ristikolle ja tässä välissä ehdin muutamat pitemmät laukat nostaa tammalla. Tultiin vielä ristikolle muutaman kerran kunnes rupesin menemään loppu raveja ja käyntejä tamman kanssa. Menimme pitkät loppukäynnit tamman kanssa löysin ohjin.


Kaasuteltiin kevyesti esteen ylitse.

Purin tamman ja vein karsinaan. Tamma nimittäin jäikin sisälle muiden kavereittensa kanssa tuntimme jälkeen. Siivoilin vielä tallia sitten ja lähdin kävelemään kaverini luokse odottamaan, että äiti/mutteri mulle tulisi hakemaan kotiin. Jos jouduinkin sitten yh'n kokeeseen ahkerana lukemaan.


~ Vikke ja Tiitu



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

040: Umpihangessa ratsastelua!

Otsikko kertoo jo paljon tämän päivän ratsastelusta. Enkä itsekkään ole kovinkaan sillä tuulella että kirjoittaimienn voisi luonnistua tänään kovinkaan hyvin. Joten kuvat saavat nytten kertoa enemmän kuin itse teksti. Mutta menin tallilla jossain kahden maissa ja hain hevoset sisään. Tarkoitushan oli lähteä ratsastamaan maastoon tielle, mutta tamma oli taas niin energinen, että päätin mennä umpihangessa vähän energiaa purkaa pois. Kyllä toinen oli inoissansa lumessa menemisestä!
Toisella oli virtaa!
Kuvaajamme rämpi kanssa umpihanges :D
Tamma oli järkevä ja tungi päänsä hankeen..
Tämännäköinen oli lopputulos..


loppuraveja
loppukäynnit
On se nätti tamma :)
 ~ Vikke ja Tiitu

torstai 7. helmikuuta 2013

039: Uusi banneri & antibiottikuuri

En ole kirjoitellut taas aikoihin, mutta siihen minulla on varsin hyvä syy. Nimittäin inspiksen puute ja nytten vielä olen antibiottikuurilla. Asiaakin tuntuu olevan taas enemmän kuin uskottekaa, mutta kerron nyt sitten enemmän mitä minulle on tapahtunut viime aikoina, enkä tässä postauksessa Viken ja minun puuhastelusta. 

Uusi banneri!
Wuhuu, kaikki huutaa wuhuu. Vai miten se meneekään? Tein tällä kertaa hillitymmän jossa käytin todella haaleita värisävyjä vaaleanpunaisesta. En sitten tiesä mitä te tykkäätte lukijat, kun olette varmaan tottuneet hieman räväkempään taustaan minun kanssani. Kommenttia saa pistää tulemaan bannerista, onko hyvä vai aivan hirveä? Rakentavaa palautettakin saa antaa. Oliko vanha banneri parempi vai tykkäätkö enemmän uudesta? Vai etkö osaa vain sanoa. Mutta asiasta sitten toiseen ->

Kaikki alkoi siitä, että palelti vain sairaasti koulussa,kotona eikä johtunut väsymyksestä, sitten aloin nukahdella heti koulun jälkeen nukuin 2-3,5h vain sikeästi, enkä kyllä kuullut mitään. Uni vain voitti, vaikka nukuin yöllä sen 8-10h. Lopulta lähdin terveyskeskukseen jota meillä päin kyllä kutsutaan arvauskeskukseksi. Arvauskeskuksessa odotinkin aika kauan kunnes pääsin lääkärin vastaanotolle. Poskiontelon tulehdushan mulla paljastu ja kappas sain antibiottikuurin. Kouluun ei ollut lääkärin mukaan mitään asiaa kahteen päivään, joten perjantaina katellaan sitten seuraavan kerran jos koulun penkille uskaltais lähteä. On muuten uskomattoman pahan makuisia lääkkeitä ja viikko pitäisi jaksaa syödä näitä 1 tabletti 2krt päivässä. Katsotaanko tulenko hulluksi, sillä ensimmäisen lääkkeen jälkeen jo rupes tuntuu siltä että en kyllä enempää näitä pillereitä syö.. Onko teillä lukijat kokemusta Doximycin lääkkeestä? Minulla nimittäin ensimmäistä kertaa näitä tabletteja. Jospa tämä tästä paremmaksi muuttuisi. Kummini ainakin neuvoi syömään maitohappobakteereja antibiotin aikana. Onko teillä muita vinkkejä? Olo on nimittäin aika kurja.

En tiedä mistä olen tämän taudin saanut, mutta 1.2-3.2 olikin Etelä-Suomessa, Stadissa. Apassionatan 10-vuotis showta lähdin siskon kanssa katsomaan. Ystävinä ikuisesti, teema oli todella hyvin taas tehty, mutta eka osio ennen taukoa oli minusta parempi kuin toka. Kumminkin suloiset falabellat sulattivat sydämmen täysin hauskoilla tempuillaan ja esityksellänsä. Toki myös muut vakuuttivat, mutta näihin pikkuisiin veijareihin ihastuin. Kuvia en puhelimellani ottanut, mutta videoita senkin edestä. Kaverini kumminkin kuvasi koko show'n lähestulkoon, joten häneltä sain sitten kuvia show'st pitääkin muutama laittaa tähän postaukseen niistä veijareista. Kiitos kumminkin paljon kaverilleni, Idalle kuvista!

Stadin reissulla tuli kummiakin nähtyä, kaveria sekä tietenkin shoppailtua. Löysin ginasta ihanat siniset farkut, jotka oli ehdottomasti ostettava. Ei hintaakaan ollut kuin 20e, joten minusta tämä ei tosiaankaan ollut paha hinta maksaa farkuista jotka halusin ehdottomasti itselleni. Kaikkea muutakin tuli ostettua, mutta en nytten viitsi rueta luottelemaan tähän kaikkea. Muutenkin alkaa väsymys taas painaa ja huomenna olisi kouluun yritettävä selviytyä vielä elävänä.

Tänään tuli innostettua vielä koiraammekin kuvaamaan ja sain hienoa otoksia ainakin omasta mielestäni otettua. En sitten tiedä mitä te olette mieltä, mutta kommenttia saa kyllä antaa kuvista. Jos on jotain negatiivistä haluan kommenttisi sitten rakentavana en pelkkänä haukkumisena.

Nauttikaa kuvista!
kuvasarja aadan juoksusta,,
vahinkokuva..
apassionata 2013
Apasionata 2013
Aadaneiti
 - Tiitu