Viken olen yllättänyt monena päivänä makamaasta auringosta! |
Joku tarkkaavainen on varmaankin huomannut, että blogin ulkoasu koki totaallisen remontin ja se onkin vielä hieman kesken. Nimittäin blogi sai ihanan ystäväni Ellin tekemän ulkoasun. Olin kyllästynyt niin siihen pinkkiin räikeään ulkoasuun, se oli jotenkin silmiin jo loppuun asti palannut. Itsellähän ei ollut mitään ideaa eikä intoa, joten pyysin ystävääni ja vakiokuvaajaamme tekemään sitten minulle uusiksi kokonaan ulkoasun. Pieniä muutoksia on siis vielä tulossa, mutta emmehän me anna niiden häiritä vai mitä? Olen kumminkin itse enemmän kuin tyytyväinen tähän uuteen ulkoasuun. Hieman hillitympi väriteema sopiikin pitkästä aikaa minulle. Mitä mieltä te olette uudesta ulkoasusta, pidättekö enemmän tästä vai vanhasta?
Hevosille kuuluukin molemmille hyvää. Olen ratsastanut nytten Vilmaa parina päivänä sekä ystäväni hevosta Vimaria, joka onkin pari kertaa blogissa vilahtanut joten tamma ei varmaankaan kaipaa uutta esittelyä enään. Lyhyesti, ex-ravuri jolla ajetaan vieläkin kärreillä ja pystyy ratsastamaan kanssa. Todella herkkä ja mukava tamma on Vimarikin. Vilman kanssa olen kouluvääntänyt kentällä ja käynyt maastoilemassa. Kyllä tamma on ollut molemmilla kerroilla aivan innoissaan, mutta silti osannut kentällä käyttäytyä todella hyvin jos ei oteta huomioon näitä pomppuja mitä se on tehnyt, kun olemme pohkeenväistöä menneet. Siis nämä pomput ovat sellaisia, jolloin tamma nostaa etusiaan ilmasta hyppimällä paikoillaan ihme loikkia. Prostestointia siis välillä ratsastajaa vastaan, mutta muuten ei mitään ongelmaa tässä ole. Kuvia minulla ei hirveästi valitettavasti ole, kuvaajamme ollessa sairaslomalla (hahah, sai tarpeeksi meistä niin joutu hermolomalle! Ei vais, se on hänen henk.kohtainen asiansa). Joten kuvaajia muita on vaikeampi houkutella tallille, sillä äiti ei oikein aina innostu enkä minä innostu kun äiti ottaa kuvia, kun kumminkin Vilmalla puuttuu pää tai jalat tai sitten kuva on jaloista. Ei ole vielä hallussa hevosen liikkeet jolloin kuva pitää ottaa oikeassa kohdassa. Tietysti liikka eläin onkin paljon vaikeampi kuvattava kuin paikoillaan oleva kohde. Eihän nuo omatkaan kuvat onnistu läheskään aina, vaikka pidemmän aikaa onkin jo kuvannut järjestelmäkameralla.
Hevosille siis kuuluu hyvää ja molemmat ovat päässeet liikkumaan. Sekä Vimaria ratsastin lauantaina menimme kentällä aluksi perusvääntöä ja sitten tiellä nostin muutamat laukat sekä kunnon imutusravia. Kieltämättä oli hieman vaikeuksia minulla olla niin kyyryssä siellä selässä. En ole tottunut tämmöiseen menoon, ehkä mä joskus opin siellä istumaan. Onneksi vappu tulee, joten koulupäiviä ei ole kuin kolme tässä välissä, joten Vilma ei saa kun pari vapaapäivää ja sitten ratsastankin tammaa oikein urakalla. Saa muuten neiti mennä. Tarkoitus olisi päästä hyppäämäänkin tässä joitain esteitä. Vilma kumminkin nauttii niistä, joten varmasti tekee hyvää päästä tamman vähän pomppimaan.
Paljon paljon ympyrä treeniä. |
Vauhdikkaat pohkeenväsitöt. |