0115: Koulutuuppailua osa 2

Jalka...tää on mun heikompi jalka jonka kanssa työskennellään vähän eri tavalla:)

Puolen päivän aikaan lähdettiin kaverin kanssa tallille. Haettiin sitten Vilma ensimmäisenä sisälle. Viimein muuten saatiin Vilmalle sen oma satula, stubbenin yleissatula. Todella hienon näköinen ja mukavan tuntuinenkin oli istua kyydissä, mutta aivan erilainen istuttava kuin Viken satula. Varustettiin Vilma ja rupesin kentällä vähän ratsastelemaan tammalla. Aluksi tamma teki omat peruskuvionsa eli hössötti ja höselti omiansa, mutta enää se ei minua haittaa. Käveltiin rauhassa kentällä kasikkoa ja uraa pitkin enkä vaatinut sitä turpaakaan yhtään alemmaksi. Tämmöinen tunnin aloitustapa tuntuu parhaimmalta Vilmalle, sillä tamma saa rauhassa häseltää omiansa. Ravityöskentelyä rupesin tekemään ensiksi kasikolla ja sitten suurella pääty-ympyrällä. Ratsastin sitä nokkaa enemmän alas ja tammakin rupesi työtä tekemään minun kanssa. Saatiin sitten kommentiakin, että meidän meno näytää todella hienolta. Vaikka minusta itsestäni ei tuntunut siltä ollenkaan. Pyöritettiin ravia suurimmaksi osaksi tunnista. Tunti ei mennyt huonosti, mutta ei erityisen hyvinkään. Liian paljon häiriöntekijöitä ja höseltämistä hevoselta. Minä nyt en osannut ollenkaan istua siellä selässä. Ravityöskentely oli ainut mikä toimi tänään tamman kanssa tänään. Aina ei voi onnistua ja kaikki sujuakkaan. Virheistä oppii sekä hevosella, että minulla on huonompia päiviä jollon kemiat eivät välttämättä löydy, kun yhdessä askellajissa. Kumminkin edes yksiaskellaji toimi, ei kovin hyvin muttei huonostikkaan. Ensikerralla sitten toivottavasti hevosella olisi yhteistyö kohdallaan eikä niin paljon olisi häiriöntekijöitä ratsastuksen aikana. Ratsastuksen jälkeen purettiin Vilma, tamma ei ollut edes hionnut tunnista joten oli Viken vuoro päästä hommiin.

Harjailtiin sitten kaverin kanssa tamma puhtaaksi ja leikkelin vähän harjaa lyhyemmäksi niin pysyy nätisti pystyssä. Ei tule takkutukkaa eikä pitkää mun pienelle tytölle ;) Varustettiin tamma uuden huovan kera, ai että se näytti mageelle tammalla. Syötävän suloiselle oikeasti, monet varmaankin arvaavat jo minkä värinen huopa mahtaa olla kyseessä, vaikka ei kuvia katsoisikaan? Varustuksen jälkeen lähdettiin kenttää kohden. Pidin ns. tuntia kaverille, joka ratsasti Vikellä kolmatta(?) kertaa. Mentiin käynti-ravi-laukkatyöskentelyä. Puomeja, loivaa kiemurauraa, kasikkoa, siirtymisiä, ympyröitä yms. Hyvin kaksikolla näytti sujuvan työskentely, mutta tamma oli hieman nihkeä ratsastaa niin kuin myös kaverinikin sanoi. Ei tainut tamma viitsiä nostaa kunnolla takajalkojaan irti maasta vaan oli aika matalalentoinen. Lopulta alkoi lennokkuuttakin löytyä ja homma rupesi paremmin toimimaan. Irtosihan sillä kasikolla aina Vikestä ravia lennokkaana.

kaverini Peppi ja Vikke.

Jonkun ajan päästä nousin itse Viken selkään ja mentiin muutamat laukkaympyrät molempiin suuntiin. Homma tomi todella hyvin sillä ollaan nyt vähän enemmän treenattua sitä laukkaympyrää. Raukalle pukkasi ihan kunnon hiki, kun mami hyppäs selkään. (Voi pientä) Kumminkin työskentelin vielä hetken ravissa ja ratsastin tammaa muotoon ja sitä turpaa enemmän maata kohden. Pienen työstämisen jälkeen alkoi löytyä sitä muotoa tammasta ja Vikke työskenteli puhtaasti koko kehollaan. Tähän oli hyvä lopettaa oikea työskentely. Loppukäynneissä hyppäsin alas satulasta muutaman kierroksen jälkeen ja harjoiteltiin taas maastakäsintyöskentelyä. Vikke seurasi ja pysähtyi jälleen, vaikka en koskenut koko hevoseen. On se vain mahtava tunne huomata miten paljon oikeasti Vikke luottaa minuun aina kerta toisensa jälkeen. Luottamus on kyllä molemmin puolinen. Viilennettiin huolella etujalat ja muutama leivänpalanen tammalle palkinnoksi. Vikke on toiminut tosi kivasti sen yksityistunnin jälkeen ja minäkin sain jonkun uuden kipinän kouluratsastukseen. Todella miellyttämishaluinen ja hyvä kuva on jäänyt tamman kanssa menosta nyt monen tunnin jälkeen.

Laatu mitä mahtavin..Mutta poni hienona<3