0161: Viken kuulumiset pidemmältä ajan jaksolta

En olekkaan Vikestä kerennyt kirjoitella teille kuulumisia. Monia varmaan ihmetyttää, että enkö ole ollenkan ratsastellut tammalla. Mutta kyllä minä olen kerennyt Viken kanssa paljon puuhastella. Olemme kerenneet maastoilua pelloilla, tiellä vähän tykitellä sekä kentälläkin mennä. Kumminkaan en ole saanut oikein ketään kuvailemaan meidän puuhastelua, joten se on sitten jäänyt vähän taka-alalle tamman kuulumisista postauksen teko. Ei oikein ole inspistä kirjoitella kuvatonta postausta. Kuvat kumminkin tuovat ainakin minusta mukavan vivahteen tekstin joukkoon ja oma silmä ja keskittyminen jaksaa jopa lukea pitkiäkin tekstipainotteisia postauksia jos mukana on edes muutama hyvä kuva ratsasteluista tai hevosista ylipäätänsä.

Kumminkin innostuin Vikellä vääntämään piuhojen kanssa ihan koulua ja se teki meille molemmille hyvää. Nyt saa jäädä kevyempi löysempi humputtelu sikseen ja takaisin satulaan. Aluksi menimme reippaat alkukäynnit tamman kanssa, jonka jälkeen rupesimmekin ottamaan ravia ympyrällä. Tehtiin ravista - pysähdykseen siirtymisiä, jonka jälkeen pysähdyksestä - neljän askeleen peruutus ja siitä reippaaseen käyntiin. Siinä sitä riittikin töitä meille molemmille. Kun sain Viken edes vähän kuuntelemaan käynnissä ympyrällä ja taipumaan siirryimme raviin. Ravissa erityisesti toinen suunta oli paljon hankalempi tammalle. Molempia meitä kiukututti hieman, kun yhteistyö ei meinannut sujuakkaan niin hyvin kuin ennen. Kumminkin kun pääsimme alkukiukutuksen yli otin pitkällä sivulla vähän lisättyä ravia. Tamma joutui nostamaan vähän enemmän jalkojaan ja yritti kovasti tarjota laukkaa. Tätä mahdollisuutta en kumminkaan suonut Vikelle. 

Välillä mentiin ihan hienojakin pätkiä.

Loppujen lopuksi lisätyt ravit sujuivat hyvin siihen nähden, ettei tamman helpoin askellaji ole ravi eikä minullekkaan se mielyttävin istua pylly kiinni siellä satulassa. Tai oikeastaan en tykkää ollenkaan tamman nykyisestä satulasta, siellä on kovin epämiellyttävä olla. Onneksi penkki vaihtuu pian uuteen, niin ehkä löydetään sopiva tammalle sekä minun pyllylleni. Päätin nostaa armollisesti yhden laukan pitkällä sivulla tammalla, jonka jälkeen jatkoin ravityöskentelyä vielä jonkin aikaan. Loppuun löysäsin piuhat ihan löysimmälle, ja kävelimme kaulapitkällä turpa melkein maassa loppukäynnit taivutellen vielä kumminkin. Vikellä alkaa nyt kunnon koulutreeni pitkästä aikaa. Molemmille kyllä tuli hiki, sen voin myöntää treenin jälkeen.

Ainut hyvä laukka kuva, oli tämä.