0163: Meksikolaisten kokeilua ja hevosten riehumisia

 Vikke innostui Vimarin kanssa tarhassa riehumaan, yhtä aikaa kun ratsastin Vilmaa meksikolaisilla ilman satulaa kentällä. Kumminkin pyysin Elliä kuvaamaan hevosten riehumista, kun itse hain enemmän tuntumaa Vilman askeleisiin. Mielenkiintoista oli kyllä mennä ensimmäistä kertaa ikinä Vilmalle ilman satulaa. Askel oli mukavia istua käynnissä, ravissa tuntui, että jännitin turhia. Onneksi Elli kuvasi heppojen riehumista, nimittäin kivoja kuvia tulikin. Tammat innostu oikeasti revittelemään tarhassa meno oli aika hauskan näköistä niin kuvista kuin sieltä Vilman selästä katsottuna.

 Ensiksi tamma piehtaroi ja sen jälkeen syöksy Vimarin kimppuun isottelemaan takasilleen. Tammalla oli hauskaa. Hetken isottelun jälkeen alkoi revittely. Laukkaa ja pukkeja, takasille nousuja ja ihme käännöksiä. Ei voinut muuta kun nauraa kaksikon menolle. Vieläkö on villihevosia? Ainakin meidän tarhassa oli muutama kappale sellaisia.

 Vikellä oli ninja fiilis, ja ihme pukkeja lentelikin. En ole varmaan ikinä nähnyt tamman sillä tavalla viskelevän takapäätään ilmaan mitä tarhassa lauantaina. Taisi toinen olla pikkuisen onnellinen, kun sai tarhakaverin mukaan riekkumaan.

 Kaveri kuvaili aikansa heppojen riehumista. Sillä välin ratsastin itse Vilmaa taivutellen käynnissä ja ravissa. Ravissa tuntui todella hankalalta istua Vilman kyydissä. Tuntui, että valun jommalle kummalle puolelle, vaikka meninkin ihan kesäratsastushousuissa. Lunta alkoi pyrittää kovemmin ja kaveruksetkin lopettivat riehumisen tarhassa. Taisivat paeta pihattoon lumipyryä karkuun. Meksikolaisilla Vilman ratsastaminen oli yhtä tuskaa. Vilma nosteli päätään koko ajan taivaisiin. Sellaisia meille ei ainakaan ole tulossa seuraavaksi, siitä olen jo varma. Nyt ei johtunut siitä, etten olisi osannut ratsastaa tai kelistä vaan yksin kertaisesti epäilen, että meksikolaiset painavat liikaa tammaa. Kumminkin Vilma on todella herkkä suustaan.

Vilman kanssa nostettiin suoralla uralla muutamat laukat. Elli kuvasikin ne kameralla, mutta lumipyry oli sen verran jo yltynyt joten ei kuvien laatu päätä enään oikein huimaa. Mutta parempia nekin varmaan on kun ei mitään. Ompahan todiste, että on menty ilman satulaakin tammalla. Laukkojen jälkeen otin loppujuttuja tamman kanssa. Veinkin Vilman tallin suojiin sitten. Purin tamman ja harjailin nopsasti. Jonka jälkeen loimitin toisen. Vilma sai vähän melassia palkkioksi, kun osasi käyttäytyä enkä minäkään tippunut kyydistä. Vilman jälkeen lähden hakemaan Vikkeä tarhasta. Tarkoitus oli ratsastaa tammalla kentällä kunnolla koulua. Muttei siitä oikeasti tullut mitään. Meinattiin mennä jo ravissa kyljelleen, joten kävelimme sitten vain rennosti kentällä vähän taivutellen käynnissä molempiin suuntiin. Viken liikutuksen jälkeen haettiin Ellillä ylläpidossa oleva Iita poni tarhasta. Kuvailin yli 400 kuvaa parivaljakon menosta. Pääsin muuten loppuun vielä itsekkin selkään. Kieltämättä olihan tamma siitä muuttunut mitä se oli joskus kuin ratsastin, laukassakaan ei tullut pukkeja. Mutta voin kyllä sanoa, etten osaa yhtään ratsastaa Iitaa, se ei vain ole minun poni. Ellillä ei kyllä mitään ongelmia ole, minä kun en meinaa saada edes sitä liikkeelle. Hah, ehkä mä oon vaan niin toivoton tapaus sen Iitan kanssa. Mulle riittää hyvin Vikke ja Vilma. Niissä on tarpeeksi jo mulle.

 

Hahah, en osaa ees istua tuolla..