0175: Kuulumispostaus

Heppojen kuulumisia vähän lyhyesti, kuvien kera. Molemmilla tammoilla olen mennyt nyt aika aktiivisesti ja olen saanut kuvaajankin mukaan joten postauksia olisi taas kirjoiteltavana. Ollemme treenanneet koulua, sekä esteitä. Molemmat ovat toimineet ihan mukavasti. Vilman kanssa on ollut nytten vähän kouluratsastuksessa vääntämistä varsinkin pohkeenväistöjen kanssa. Tamma ei mielellään haluaisi väistää, vaan vänkää aivan väkisin vastaan. En sitten tiedä johtuiku tuulisesta kelistä, tuosta Pentti myrskystä vai mistä Vilman käyttäytyminen vai protestoinnista vastaan rauhallista tahtia vastaan. Kouluratsastuksessa olemme hionneet askeltentempoja säädellen niitä vähän rauhallisemmiksi. Muuten homma on toiminut ihan mukavasti Vilman kanssa.

Meidän lampaankarvaromaanikin tuli Sakasasta, jonka teetätin Suitsisopin kautta. Onse vain niin täydellinen ja istuu meidän stubbenin satulaan kyllä täydellisesti. Nyt kelpaa kyllä ratsastella, oikein silmissä hehkuu ja kuvissa puhtaanvalkoinen lampaankarva. En voisi olla tyytyväisempi. Lampaankarva oli ommeltu hyvin ja valmistettu. Eikä sen tulemisesssakaan kestänyt edessä 5 viikoa, mikä piti mennä aluksi. Joten enemmän kuin tyytyväinen olen laatuun sekä toimitukseen. Kysessähän siis on matteksen pinkki/luonnonvalkoinen lampaankarvaromaani, jolle jäi hintaa vähän vajaa pari sataa euroa. Tässä romaanissa on neljä taskua, jolla pystyy sitten korottamaan romaania tarvittaessa edestä ja takaa, meillä kumminkaan ei ole vielä toistaiseksi tarvetta korotukselle ja korotuspalatkin tulivat mukana. Ne pistän talteen ja katsoo tuleeko myöhemmin meille sitten niille tarvetta. Kooltaan otettiin L ja estemalli, istuu todella hyvin satulaamme. On muuten täysin meille tehty, mieleisillä väreillä joten nyt kelpaa ratsastella.

Ikävä kyllä tamma oli tarhassa polkenu hokilla pienen haavan takajalkaansa. Haava ei onneksi ollut kovinkaan syvä, ehkä yhden sentin pituinen vain. Puhdistin pesemällä haavan, laitoin siihen helosaania ja siteen yöksi ettei roskia pääsisi menemään. Seuraavana päivänä tai siis tänään, se olikin jo ihan umpeen mennyt kumminkin pesin ja rasvasin ratsastuksen jälkeen käärien puhtaan siteen vielä tarhaan, jottei vaan pääsisi likaa menemään. En halua, että näinkään pieni haava pääsee aiheuttamaan meillä tulehdusta. Hevosen terveys menee omankin etusijalle. Itsehän kärsin vieläkin lenssusta mutta silti tallilla pyörin. Tosi heppatyttö, jo vuodesta '97 lähtien. 

''Mä maistan sua ihan vähän..''

''Nyt on mun vuoro maistaa sua''

''mitä hit... sä kosket muhun!''

Vikellä taas tuli samana päivänä hypättyä, milloin Vilman jalkaa hoidin. Hypättiin pientä ristikkoa ja noin ehkä 50cm pystyä. Tamma oli kyllä kieltämättä aivan täpinöissään, kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään esteitä. Alkuverkaksi taivuttelin Vikkeä kahdeksikolla ja otin lisättyä ravia aina kahdeksikon halkaisijalla. Kumminkaan kuvaajamme ei saanut alkuverkoista kuvia, akun ollessa kamerasta jo aivan loppumaisillaan joten kuvat painottuvat aika pitkälle vain hyppyihin. Mutta ne varmaankin teitä kiinnostaa enemmän, kun käynti- ravikuvat tai en tiedä. Kumminkin otin muutamat laukat alkuverkoissa kunnes ruetiin tulemaan pientä ristikkoa. Vikke oli aivan täpinöissään jo ristikosta, jouduin jarruttelemaan toisen menoa hieman jo niillä esteillä.

Ristikkoa tulimme jonkun aikaa, kunnes saatiin vähän tammaa hallintaa pyysin kuvaajamme nostamaan pystyksi esteen. Pystyä tulimme sen jälkeen. Paikat eivät aina osuneet ihan kohdalleen, välillä tultiin kaukaa ja välillä liian läheltä. Muutama pudotuskin saatiin aikaan, muttei se menoa estänyt. Hauskaa meillä oli, voin sanoa että hymy taisi olla molempien huulilla kyllä esteitä kun mentiin. Vikkekin pääsi nauttimaan pitkästä aikaa kunnolla hyppelyistä mamman kanssa ja eikä Vikke niin hidastemponen ollutkaan esteillä, mitä kouluratsastuksessa. Löytyy aina uusivaihde tammalta. Loppussa menimme pitkät loppuravit ja käynnit, jottei jalat kipeytyisi ja palautuisi. Eihän sitä ihan suoraan esteiltä sentään voi lopettaa. Pesin Viken vielä loppuun ja tamma jäikin jo sisälle talliin olihan kello jo kuusi sentään.

Hassu poni, kun vetää luimuunkorvat aina kun hypätään sitä ennen menee hörössä !