Joskus tauko voi tehdä hyvää

Pieni hengähtäminen on taas ollut blogin puolella ollut minulla. Hetki omaa aikaa ja suorittaa koulujuttuja pois alta on tehnyt ihan hyvää. En ole rehellisesti sanottuna oikeasti ehtinyt edes istumaan koneella moneen päivään valehtelematta. Sen minkä olen kerennyt, olen kommentit julkaissut puhelimella ja vastannut niihin.

Vimman kuulumiset varmasti kiinnostavat teitä monia ja niitähän minä tarjoilen teille nytten. Käytiin tässä Vilman kanssa pitkästä aikaa ajamassa kärreillä. Voi vitsi, että tamma oli innoissaan, kun valjastin sen kärrejen eteen. Vimma hokasi samantien, että nyt hän me lähdetään ajelulle. Minulla olikin kaveri kylässä, joka ei pahemmin ole hevosten kanssa päässyt puuhastelemaan joten soin hänelle tämän onnen nytten sitten. Oli muuten aika nopea oppilas minulla, kun suojat osasi laittaa neuvomisen jälkeen kuin ammatilainen ja muita hoitojuttuja auttaa. Tallinpihassa Elli otti muutaman kuvan meistä, jonka jälkeen lähdettiin sitten ajamaan eräälle tielle, jonka varresssa asuukin kaksi lämminveristä. Ajettiin rauhassa ohitse, jonka jälkeen jatkettiin matkaa vähän hölkkäilen tietäpitkin. Vimma oli todella innoissaan ja tuntui, että kaasu oli herkässä. Yhdessä ylämäessä tamma nostikin laukan joten jouduin ottamaan kiinni kärrien edessä. Rakemman reissun tehtiin tällä tiellä, jonka jälkeen käytiin vielä loppuhölkät ja hyvät käynnit menemässä toisella tiellä. Heidikin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu ajaa hevosella ja tuntui olevan kovin innoissaan.

Tallissa purettiin Vimma reippaasti, jonka jälkeen minä laitoin valjaita pakettiin, kun Heidi kuivaili Vilmaa. Tämän jälkeen loimitin Vilman ja tein vielä melassin tammalle. Vimma jäi kuivumaan sisälle, kun me puolestamme lähdettiin ajamaan takaisin meille. Jonka jälkeen suunnattiin moottorikelkkailemaan järven jäälle. 

Seuraavana päivänä tarkoitus olikin Vilmaa liikuttaa ratsain. Varustettiin Vilma yhdessä jonka jälkeen suunnattiin kentälle. Heidi pääsi valokuvailemaan meitä, kun hyppäsin ekana selkään ja rupesin Vimmaa työstämään. Tamma oli heti alkuun oikea pikajuna, mutta pienen hiomisen jälkeen rauhoittui onneksi. Ravailin jonkun aikaa Vilman kanssa. Takaaosaa yritin ratsastaa ravissa ulospäin. Melkein avotaivutusta ympyrällä muttei kuitenkaan. Vimma pikku hiljaa alkoi malttaa ja kuunnella minua paremmin. En tehnyt kovinkaan raskasta treeniä kentällä, sillä edellisenä päivänä oltiin käyty niin pitkä maastolenkki menemässä lujaa. Tämmöinen pieni palautus teki siis varmasti hyvää tammallekkin. Tein molempiin suuntiin takaosan väistättämistä ympyrällä ravissa, kunnes tulin keskihalkaisijalla käynnissä muutamat pohkeenväistöt molempiin suuntiin.

 Nämä menivät yllättävän hyvin ja Vimmakin oli todella herkkä pohkeelle ratsastaessa. Pohkeenväistöjen jälkeen jatkettiin ravitreeniä jonka jälkeen pian otin siirtymiset laukkaan. Kauaa ei tarvinnut laukkaa hioa, kun se sujuikin jo paremmin. Otin siis aivan rauhalliset nostot ympyrällä jonka jälkeen siirryttiin harjoitusraviin molempiin kierroksiin. Lopulta siirryin käyntiin ja tulin selästä alas. Autoin Heidin selkään, jonka jälkeen neuvoin muutaman perus jutun. Heidi meni Vilmalla loppukäynnit taivutellen tammaa käynnissä ja ratsastellen rennosti. Pientä tuntumaan vauhtivimmaan siis. Kun Heidi oli saanut sydämmensä kyllyydestä ratsastettua niin purettiin tallissa yhdessä hevonen sekä loimitettiin. Vimma oli oikein tyytyväinen itseensä ja pörisi mitä kummallisimmilla äänillä tallissa.

Pohkeenväistöä