025: Vikellysvyöllä ratsastusta

Pakollinen halikuva<3

Pitkään olenkin haaveillut saavani kokeilla Vikelle vikellysvyötä mikä tammalle on hankittu. Kumminkaan ei ole oikein saanut sen kokeilemista aikaiseksi, mutta tänään sitten kokeilin. Oikeastaan lähdettiin kaverin kanssa peloille vikellysvyöllä ratsastelemaan, vaikka vettäkin tuli ihan kiitettävästi. Vesisade ei kumminkaan meitä estänyt. Aluksi ratsastin Vikkellä liinassa. Olihan se hauskaa päästä irti niistä ohjista ja pitää vaan kiinni niistä vikellysvyön kahvoista. Siirryttiin sitten raviin liinassa jonkin ajan päästä, ja tammalla tuntuikin olevan energiaa taas joten kaverini antoi tamman ravailla liinan päässä, samalla kuin minä itse keikuin siellä kyydissä, vaikka miten päin. Takaperin tuntui todella hassulta mennä pieni ravi pätkä, lisäksi haastetta toi se, että mentiin ympyrällä. Luottamus piti olla sekä kaveriin, että poniin. Mutta onneksi kumpaakin se on sen verran suuri, että uskalsin kyllä aidattomalla pellolla takaperin kiikkua ja mennä.

Jonkin aikaa liinassa menessämme päätin mennä vähän itsenäisesti tamman kanssa. Laukkaakin otettiin muutamat suorilla ja sitten ylämäkeen aika monet. Kädetkin uskalsin irroittaa irti Viken ohjista ja laittaa sivulle. Taisin leikkiä lentäjän tyttöä tai jotain? Kumminkin mahtava tunnehan se oli, että uskalti luottaa Vikkeen niin paljon pellolla missä tosiaan ei ole mitään aitoja. Yhden kunnon revittely laukankin annoin Viken  vetää, josta tamma taisi tosiaan nauttia. Yksi ainokainen pukkikin tuli toisiksi viimeisessä laukassa tosissaan tämä ei tuntunut enää kauhean isolle pukille mitä on tottunut välillä tamman tekevän. Siirryttiin laukkaosuuden jälkeen taas raviin ja käytiin ja toki temppuilemiseen.

Aluksi menin vain polvilleni Viken selkään, niin etten pitänyt ohjista kiinni ja kaverihan tietysti ei pitänyt tammasta kiinni. Lopulta kapusin siitä sitten seisomaan Viken selkään. Luottamuksen huipennos oli tosiaankin se, ettei tamma liikkunut mihinkään suuntaan, kun seisoin selässä. Kuvat eivät tosiaan ole hyvälaatuisia, koska  vesisadekeli ei ollut paras mahdollinen, mutta silti niitä on teitäkin varten lukiat otettu.

Tadaa.

 Loppukäynnit mentiin aika rennosti vain kierrellen peltojen ympäri ja sitten lähdettiin takaisin tallia kohden. Vikkekin oli kastunut aivan kokonaan mutta niin oli myös ratsastaja. Tukkatyyli oli samanlainen meillä molemmilla kaverin kanssa naurettiin, mutta se ei minua haitannut. Tallissa purin Viken ja viskasinkin fleece-loimen niskaan, että tammasaisi rauhassa kuivua. Vikke seisoi kiltisti tallinkäytävällä vapanaa päitset päässä, sillä en viitsinyt laittaa tammaa kiinni. Vikke nimittäin ei lähde yhtään minnekkään, lukuunottamatta sitä, että toinen oli kamalan utelias minun viedessäni varusteita, että tamman oli aina pakko seurata mukana. Vikke tuntui olevan tosiaankin hellyydenkipeä ja huomiota kaipaava. Ajattelin tehdä videopostauksen kanssa tässä, mutta en vielä lupaa mitään että milloin sellainenkin olisi tulossa.

Temppu

~ Vikke ja Tiitu