027: Peltotreeni jatkuu

Posetuskuva

Ihan ensiksi meillekkin satoi viimein ensilumi. Aamulla herättyäni oli jo muutama sentti lunta maassa, hrr todellakin se talvi tuli jo. Kellojen siirtokin oli tuossa viikonloppuna, joka sai minun unirytmit ihan sekaisin puol kolmeen on tullut valvottua ja sitäkin myöhempään ja sitten nukunkin taas puolille päivin. Tänään kumminkin yllättäen heräsin ajoissa, olisiko johtunut siitä, että puhelimeeni tuli viestiä heti aamusta aikaisiin ja jostain syystä heräsin värinähälytykseen. Joka on taas todella harvinaista minulta, koska en herää helposti muutenkaan.

Pakollinen silmäkuva

Kumminkin tarkoitushan oli lähteä tänään Vikellä ratsastamassa, pakkasta oli hieman joka oli meidän onneksemme hyvä asia ettei tieroja päässyt tuosta vähäisestä lumesta tulemaan. Äiti heittikin minut tallille, niin ei tarvinnut kävellä liukasta hiekkatietä. Vikke olikin juuri viety ulos tallista tarhaan minun tuurillani, mutta ei se haitannut. Hain tamman takaisin sisälle ja harjailin kaikessa rauhassa. Toinen ei kyllä ollut yhtään likainen, niin harjaukseen ei vierähtänyt montaa tovia. Varustin Viken taas niin kuin viimeksikin ja lähdettiin kävelemään asfalttitien reunaa pitkin kohti metsätietä. Tamma olikin reippaalla tuulella ja lyhyt pätkä kovalla alustalla ei tuntunut tamman energiaa pienentävän. Hiekkatielle käännyttyämme kaverini punttasi minut Viken selkään ja lähdettiin kävelemään tietä pitkin kohti peltoja. Vikke tuntui höyryjunalta, sillä tamma olisi halunnut vaan ravailla koko ajan. Lopulta sain Viken rauhoitettua ja ratsastin pelloille. Emme tehneet niinkään koulukiemuroita sun muuta, vaan rennosti maastoilimme ja nostimme laukkoja pienessä pakkasilmassa. 

Formulani

Välillä on vain mukava rentoutua hevosen kanssa eikä vaatia sen suurempia koulukiemuroita tai esteiden ylitystä! Ainakin minä nautin sellaisesta, toki jokaisella on oma maku ja sen ymmärtää. Ei aina jaksa rennostikkaan mennä, mutta toisinaan se on hyvää vaihtelua. 

Laukkaalaukkaa

Pikku ilopukki

Tallille lähdössä Vikke näkikin pienen vihreän miehen ja veti jarrut pohjaan ravissa, mutta äkkiä se pelotta vihreä mies tuntui katoavan ja matka jatkui aivan normaalisti takaisin tallia kohti. Ratsastin tamman asfalttitien reunaa pitkin takaisin tallipihaan asti. Purin Viken ja vein takaisin tarhaan kaverinsa luokse. Pikkusella tuntui olevan kovasti asiaa Vikelle, kun hirnui siihen malliin kyllä nauratti. Päiväheinätkin tuli hevosille taino poneille vielä annettua ja sitten takaisin kotia.

~ Vikke & Tiitu