Kerrankin se osuu kohdalleen

Kerrankin aihe sopi mieluisaksi minullekkin, ja päätin toteuttaa talvikuvahaaste postauksen myös teillekkin lukijoille. Palaamme siis vuosissa taaksepäin kuvissa, koska tältä talvelta ei ole vielä ihania valkoisia lumikuvia kovinkaan paljon kertynyt. Jos joku innostuu kanssa tekemään tämän haasteen pääsee siihen mukaan tästä. Ohjeet siis löytyvät linkin takaa, joten jos et ole vielä osallistunut ja sinäkin innostuit niin mukaan vain.

Ensinnäkin vaikeus oli valita mitkä asiat eniten nousisivat talvesta minulle esiin, sillä kokonaisuudessaan talvi on ihanaa aikaa omalla tavallaan.

Ensimmäisenä talveen kuuluu ensilumu tottakai. Miten ihanaa, kun tämä valkoinen peite sataa kovan maan suojaksi. Kavioiden jälet jäävät niin selvästi ohuen lumikerroksen sekaan ja tietää, että talvilähestyy. Mikä parasta, olen syntynyt itse silloin, kun ensilumi on satanut maahan.

 

 Seuraavana voisin mainita ihanat talvikelit pakkasaurinkoisina päivinä jolloin kumminkin vielä tarkenee ja voi ratsastaa. Hevoset on onnessaan päästessään lumeen tykittelemään niin ratsastajan kanssa kuin itsekseensä.

 Vaikka talvi on ihanaa aikaa maastoilun kannalta, valkoisineen puineen,hankineen ja maastoineen kuuluu talveen myös kenttätreeni kotona. Kun pakkasta ei oel vielä mahdottomia määriä, on mukava treenailla pakkassäässä hevosen kanssa ulkona. Pieni lumisadekkaan ei haittaa menoa vaan treeni halut kasvavat entisestään. Koulua niin kuin myös esteitä tulee mentyä lumisella kentällä riippuen aina pohjasta ja kelistä. Tarvittaessa tukeudutaan sitten maneesin lämpöön, mutta mikään ei voita ulkona treenaamista minusta.

 Neljäntenä suosikkina voisin sanoa sen maastoilun porukalla! Sitä ei unohdeta, vaikka kentälläkin on mukava treenata. Porukalla pellolla revittelyä sekä jäämaastossa vapauden tunnetta. Hevoset ovat intopinkeinä aina menossa ja kisahalut kasvavat niin ihmisillä kuin hevosillakkin. Voi sitä riemua, kun pääset nousemaan kevyeeseen istuntaa ja antaa hevosen painaa juuri omaa tahtiaan lajitovereidensa kanssa. Mikäs ihanempaa, jos saat vaikka vielä äidin ikuistamaan tämän hevosten riemun kuviin taikka videoihin. Voi sitten myöhemmin muistella talven hyviä puolia, ennen kuin kevään loskakelit tulevat.

 Pörröiset ponit ovat talven suloisuus. Se paksu karva minkä ponit kasvattavat, vaikka tallissa asuvatkin. Mikään ei ole suloisempaa kuin oikein karvaiset ponit lumipeitteineen talvessa.

Vielä yhden asian haluan mainita talven parhauksista. Tonttuilu hevosten kanssa. Joulukorttien kuvaussessiot eivät aina mene putkeen, mutta silti aina yksi kuva, edes on julkaisemisen arvoinen ja oma tekemä joulukortti on piristänyt monia ihmisiä. Ei aina ne lahjat, vaan joskus myös antamisen ilo on talvessa parhautta etenkin joulussa. Kun osaa avata silmänsä näkee ympärillään paljon enemmän.

Puomeja lumisateessa ympyrällä

Aloitin Vilman kanssa tänään avoista. Tein ympyrällä käynnissä molempiin suuntiin avoja ja pyrin saamaan tamman ohjan ja pohkeen väliin ratsastettua ennen kuin rupeisimme tulemaan puomeja. Elli laittoi kolmepuomia meille ympyrällä, aika ahtailla väleillä joten malttia tarvittiin nytten enemmän kuin mitään. Kun avot onnistuivat hyvin oli aika siirtyä raviin. Ravissa työstin hetken tammaa, jonka jälkeen rupesin tulemaan puomeja ensiksi vaikeampaan kierrokseen. Puomit sujuivat hyvin välillä kolahtelivat tosin jalat, kun tultiin liian kovaa. Kumminkin, kun tempo saatiin toimimaan puomit olivat aika iisi juttu meille. Vaihdoin suunnan ympyrällä ja jatkoin työskentelyä helpompaan suuntaan. Tähänkin suuntaan ravipuomit sujuivat yllättävän hyvin.

 En vaihtanutkaan suuntaan enää tässä välissä kävelin hetken, kunnes Elli isonsi hieman välejä. Tulimme laukalla puomeja. Vilma toimi todella hyvin ja oli helppo ratsastaa puomeille. Eikä jalatkaan kolahdelleet puomeihin. Saimme hyvin pyörivän laukan alle jota oli helppo työstää. En niinkään kasannut tammaa vaan pyrin vain puomeja treenaamaan laukassa. Helpompaan suuntaan laukka oli tarpeeksi voimakas. Annoin taputuksen Vilmalle ja siirsin raviin. Ravin kautta vaihdettiin suuntaa vaikeampaan kierrokseen. Tähän suuntaan puomit eivät menneet läheskään yhtään niin hyvin kuin toiseen.

Esimmäiseksi huomasin ettei laukka ollut tarpeeksi vahvaa tähän kierrokseen. Ahtaat välit tuottivat hankaluuksia, koska hevosella ei ollut tarpeeksi vahva ja tasapainoinen laukka. Joten, kun sain yhden hyvän onnistuneemman kerran pyysin Elliä siivoomaan puomit pois tieltä. Menimme vielä hetken laukkaa vaikeampaan kierrokseen jonka jälkeen siirryin raviin ja ravailin hetken pitkin ohjin. Hevosen ollessa rento siirryin käyntiin. Kävelimme pitkät loppukäynnit, jonka jälkeen purin ja loimitin hevosen talliin.

tässä näette meidän tehtävän hyvin.

vaikeampi kierros.

Jotkut saattavat muuten ihmetellä miksei minulla ole chapseja, mutta toinen chapseistani hajosi mukavasti juuri ennen ratsastusta. Joten taitaa olla uusien ostamisen aika näillä näkymin edessä.

Vikke odottamassa pihatossa, että hakisin sen talliin sisälle muiden kanssa.

Tempomuutoksia sekä asetusta

Mukavasti on taas kaikki paikat menneet jäähän mutta onneksi ei ole nytten niin hankalaa tuo liikuttaminen, kun lanasimme kentän sekä suolasimme. Vilmalla on kanssa hokit jaloissa joten liukastakaan ei tule olemaan. Ihanaa, kun ei ole enään sitäkään ongelmaa. Ainut vaan ettei pääse hyppämään, koska meillä ei ole maneesia eikä pohjat ole siinä kunnossa kumminkaan. Hyppykelejä siis saamme odotella jonkun aikaa, kun nämä suomenkelit on mitä on.

Kumminkin kuvailin eka Iitaa ja Elliä pelloilla, jonka aikana kerkesin kylmettää itseni! Vaikka minulla olikin toppahanskat sekä pipo ja toppatakki ja kolmekerrosta housuja päällekkäin. Viima vain tarttuu äkkiä, kun töröttää siellä paljaalla pellolla kameran takana kuvaamassa toisia. Kun vihdoin pääsin lähtemään tallille kävelin muuten aika ripeästi sinne. Hain Vilman talvitarhasta, jonka jälkeen pysyin visusti tallin ovien sisäpuolella. Ihanan lämmin oli tallissa ja kerkesin itsekkin touhotuksen lisäksi tai ansiosta vähän lämmetä. Harjailin Vilman jonka jälkeen lähdin hakemaan varusteita. Laitoin suojat ja satuloin Vilman jonka jälkeen kävin nopeasti heittää yhdet housut pois ratsastushousujen päältä ja vaihdoin ratsastuskengät jalkaan. Tämän jälkeen nappasin kypärän ja kuumalla vedellä lämmitin kuolaimia, kun laiskana en jaksanut rueta käsillä hieromaan valmiiksi kun oli jo kylmä. 

Kentällä nousin jakkaran päältä selkään, kun oli tosi tönkkö olo, kun ratsastushousujen alla oli paksut lekkarit. Kentällä taivuttelin Vilmaa aluksi ihan vain käynnissä sisäänpäin rennosti kunnes Elli tuli kuvaamaan meitä vuorostaan. Hetken päästä rupesin työstämään Vilmaa ravissa. Aloitimme vaikeampaan suuntaan. Jatkoin Vimmalla kolmipalojen testailua samalla. Vimma toimi todella kivasti tänään vaikeampaan suuntaan johon työstin sitä jonkun verran. Väistätin välillä takaosaa ulospäin ja sisäosaaa sisällepäin hiljentäen näin vauhtia ja muuttaen vähän tempoa. Vimma otti hyvin takasia alle ravissa sekä käynnissä. Menin siis alusta lähtien ilman jalustimia poistuen pois omalta mukavuus alueeltani. Kyllä tuli vatsalihaksilla tehtyä muuten töitä. Vaihdoin suunnan jossain vaiheessa ja tein käynnissä ensin työskentelyä kunnes ravissa. Helpompi suunta sujui tänään ehkä vähän huonommin kuin parempi suunta sillä Vimma oli hieman malttamaton. Kumminkin vaadin siltä rauhallisuutta ja tasaisuutta tänään erityisesti.

Suunnan vaihdoin vielä kerran vaikeampaan suuntaan johon aioin ensiksi työstää laukkaa. Laukan nostin portinpäätyisesti kulmasta jatkaen sitte ympyrällä. Vimma nosti tasaisesti käynnistä ensimmäisen laukan. Laukkasin kierroksen jonka jälkeen ostin siirtymisen raviin ja jatkoin ravissa työstämistä noin puolikierrosta kunnes nostin ravin kautta laukan. Tämäkin sujui mallikkaasti ja tamma tuntui hyvälle laukassa. Vaikeampaan kierrokseenkin laukka on selvästi alkanut nytten pikku hiljaa kehittyä ja tulla voimakkaammaksi, tästä on hyvä meidän jatkaa. Laukan jälkeen siirryin hetkeksi ravailemaan kunnes ravin kautta käyntiin ja suunnanmuutos. Helpompaan suuntaan aioin nostaa kanssa samalla tavalla kulmasta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Molemmat nostot sujuivat todella hyvin Vimma kanssa, mutta laukassa sain tehdä työtä. Tamma olisi halunnut puskea lapaedellä mahdollisimman kovaa. Kumminkin, kun otin ulko-ohjan sekä sisäjalan käyttöön oikeasti en vain teoriassa niin alkoi tammakin tuntua mukavemmalta. Tasainen laukka oli pientä hötkyilyä tapansa mukaan Vimma otti toisen suunnan laukoista. Kierroksethan Vimmalla aina nousee laukan jälkeen. Laukasta siirryin ravin kautta käyntiin. Kävelin vajaa puolikiekkaa kunnes rupesin ravissa työstämään loppujuttuja.

Loppuravejen jälkeen siirryin käyntiin. Vimma siirtyi tasaisesti joten taputin hieman kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme kenttää ympäri ristiin ja rastiin loppukäyntejen ajan. Tallissa purin Vimman reippaasti, jonka jälkeen harjasin pikkisuvalla. Vilma sai fleecen sekä kaulakappaleellisen bucasin toppaloimen niskaan jonka jälkeen veinkin ulos.

taptap!

Lyhyt My Day -video isänpäivästä

Vähän erilainen my day, koska unohin loppu illasta kuvata teille joten saatte nytten tyytyä tälläiseen pätkään tällä kertaa. Toivottavasti tässä my days toimisi äänetkin, kun viimeksi oli osalla niiden kanssa ongelmia.

Sitten muutama ilmoitus luontoinen asia, ostin kameraan isomman muistikortin ja nopeamman. Myös pidemmän objektiivin ostin tosin sillä saa myös lähikuvia joten ei joudu ihan heti objektiivia vaihtaa. Kuvia ja videoita siis lisää blogin puolelle.

linkki videoon.

Olympia-kuolain se niin kauhean kohun aiheuttaja

Mistä oikein alottaisin blogissa. Ehkä tästä kommentoinnista ensimmäisenä. Blogiin on tullut paljon paljon keskutelua kuolaimista mitä käytän Vilmalla. Suurin osa kommenteista on ollut epäasiallisia ja vain negatiivisiä. Haluaisin hivenen selkeyttä siis näihin asioihin näiden kuolainten kanssa. Ensimmäisenä Vilman tullessa meille tammalla ei ollut käypäsi kuolaimia ratsastukseen kyseiset kuolaimet oli ravihommiin soveltuvat, joita käytämmekin tammalla jos käymme kärreille käppäilemässä.

krhm..maha :D

Otin ystävältäni lainaan olympialaiset, jotka tuntuivat todella hyviltä tammalle. Vilma ei purrut kuolaimeen kiinni ja päässyt viemään ratsastajaa. Jarrut toimivat ehdottomasti maastossa eikä kädet mennyt kipeäksi siitä, että hevosen yritti saada pysähtymään. Jonkun aikaa ratsastin niillä aika pitkäänkin eikä kommentteja blogiin kyseisistä kuolaimista tullut. Yhtäkkiä hirveä sota kumminkin alkoi kyseisistä kuolaimista, kuinka ne ovat liian kovat ja minun pitäisi käyttää edes ketjua tai vastaavaa. Oikeasti, olen nähnyt 12 vuoden ratsastukseni aikana todella harvalla ketjua käytössä. Miksi lisäisin sen meidän kuolaimiin jos Vilma ei sitä tarvitse edes? Tai miksi tutit laittaiin kyseiseen kuolaimeen, jos niitäkään ei olla ennen tarvittu. Tälläiset asiat alkavat tuntua enemmän ulkonäkö kysymykseltä kuin niinkään tarpeellisilta. En pyytänyt blogissa missään vaiheessa apua kuolainten suhteen. Olen valmentajiltani kysellyt kuolaimia ja he ovat suositelleet, että toistaiseksi pysyn olympialaisissa. Joten se p*myrsky mikä täällä on syntynyt olympialaisista voitte todellakin kaikki anonyymit unohtaa. En usko, että yksikään teistä on valmentaja, joka tulee neuvomaan blogin kautta nimettömänä. Itsehän sen tietää parhaiten mikä kuolain on ennenkaikkea hyvä sekä turvallinen niin hevoselle kuin ratsastajallekkin. 

Olympia ei ole loppujen lopuksi edes niin vahva kuolain mitä monet uskoo. Siitä kyllä saa tehtyä vahvankuolaimen, mutta kun ottaisi faktoja selville huomaisitte miten moni olympialaisia käyttää. Ratsastuskouluissakin aika monella olen huomannut olevan käytössä olympiakuolain. Kun on vain herkkäkäsi, tämä kuolain ei ole ollenkaan niin vahva mitä luulette. En tiedä miksi yhtäkkiä kyseistä kuolaimesta tuli näin iso mellakka. Ennen kukaan ei välittänyt niinkään tästä kuolaimen käytöstä kunnes nytten nousi niin isoksi asiaksi mutta miksi? 

Sen jälkeen, kun blogissa oli postaus, että vahdan kuolaimet rollereihin D-osalla luulin porukan rauhoittuvan. Kumminkaan nämä kuolaimet eivät käyneet hevoselle. Se painoi kädelle kuin syötävä ja vaikka rollereiden pitäisi estää kuolaimiin pureminen niin Vilma puri niihin kiinni. Kuolaimistakin näkyi kuinka hampailla oltiin siihen painettu, kun upouutena kuolaimet kumminkin ostin. Tulin siihen tulokseen etteivät nämä käy meille. Heti alkoi kohu, että eihän hevonen voi toimia niin kovan kuolaimen jälkeen hyvin pehmeämmällä. Jos käytin kaksikin viikkoa kyseisiä roller kuolaimia enkä huomannut mitään positiivista. Hevonen oli epävakaa suustaan ja ei hampaat eivät ole meillä ongelma ne on kyllä hoidettu vasta vähän aikaa sitten. Nämä levoton suu ongelmat alkoivat heti rollereiden käytön jälkeen. Blogiinkin satoi niin ilkeää kommenttia, että vaihdoin kommenttien hyväksynnän päälle. Hyväksyn kyllä kaikki asialliset niin positiiviset kuin negatiivisetkin kommentit kunhanne ovat perusteltuja. Tästä kuolain asiasta alan olla itsekkin niin turhautunut tappelemaan anonyymien kanssa, jotka eivät uskalla tulla nimellä kertomaan mielipidettään.

tää on jotenkin vaan niin suloinen kuva Daisyst!

Rollerit annoin eteenpäin kokeiluun ja nytten meillä on kolmipalakuolain kokeilussa. Maastossa tämä kuolain on selvästi liian pehmeä, kädet menevät kipeäksi kun Vimma unohtaa jarrut. Muutenkin maastossa Vilma unohtaa aivan kaiken ja haluaa vaan painaa niin kovaa kuin lähtee. Joten kyseinen kuolain ei toimi maastossa kovinkaan hyvin. Sileällä kuolain on ollut ihan ok, vielä jään siis toistaiseksi tunnustelemaan tätä kuolainta Vilmalle. Saattaahan se olla, että tämä voisi toimia sileällä. Esteillä ja maastossa toistaiseksi käytän olympia kuolainta alaturparemmin kanssa sanoi kuka tahansa anonyymi siihen mitä tahansa. Se on maastoon ja esteille toistaiseksi turvallinen kuolain. Etsin ja kokeilen sopivaa kuolainta kyllä koko ajan Vilmalle. Kumminkin esteillä hevosen tulee olla kontrollissa, miksi vaihtaisin esim. nivelkuolaimeen, jos tuntuu siltä että hevonen on kuuma kuin mikä. Olen nytten itse puhunut ja kertonut mielipiteeni selväksi näistä asioista. Jos tarvitsen apua ja neuvoa saan sitä kyllä valmentajilta,ratsastuksen opettajaltani sekä koutseilta.

Puomityöskentelyä lumipyryssä

Nyt voidaan jo puhua, että Kuopioonkin satoi oikea lumi maahan. Nimittäin tänä aamuna heräsin aikaisin, sillä olin lähdössä laittamaan hevoset ulos, jonka jälkeen ratsastaisin Vilman lävitse. Maa oli valkoinen. Oli hitusen ihmeissäni, sillä luulin, että räntää vain sataisi kokopäivän eikä niinkään lunta. Tuskin nämä lumetkaan jäävät maahan, kun oli luvattu vielä 10 astetta lämmintä mutta ei se minua niinkään haittaa. Kenttä oli kylläkin nyt paljon pehmeänpi mennä kuin edellispäivänä jolloin en viitsinyt itse siinä ratsastaa vaan kävimme Vilman kanssa ajamassa pienen lenkin kärreillä ensimmäistä kertaa. Vilma ei ole aikoihin sitten ollut kärrien edessä joten tamma oli aika tohkeissaan. Kuvat ovat todella hauskannäköisiä, kun toinen on otettu edellispäivänä ja toinen seuraavana mikä ero voikaan olla.

eilinen.

Kumminkin sain hevoset vietyä ulos ja varustin Vilman nopsaa. Edellispäivänä olinkin jo laittanut puomit valmiiksi. Kävin hieman potkimassa niiden päältä lumia, jonka jälkeen kiipesin selkään. Menimme alkuun pitkin ohjin käyntiä. Kun otin kiinni tamma oli samantien kiinni kuolaimessa ja erittäin raskaskädelle. En siis vaihtanut vielä rollereita pois, mutta nytten tulin tämän päivän tuuppailun jälkeen siihen tulokseen etteivät sovellu meidän käyttöön. Huomenna käydään varmaankin maastoilemassa joten olympicit vaihdoin maastoon. Kentällä kokeilen varmaankin ensiviikolla kolmipala kuolainta Vilmalle miten tamma toimisi tällä kuolaimella. Kokeilemallahan nämä asiat vain selviävät joten kenenkään anonyymin on turha tulla enään laukomaan törkeyksiä kuolaimistamme. Kuuntelen hevosta sekä itselleni turvallista kuolainta. Tuskin sekään on hyvä, että saan vetää käteni kipeiksi ja ratsastaa hevosen aitaanpäin, että saansen pysäytettyä näin liioitellusti kerrottuna. 

Kumminkin alkuuun työskenneltiin hetki käynnissä, kunnes vaihdoin suunnan toiseen. Työskentelin molemmat kierrokset käynnissä, kunnes rupesin tekemään samaa tehtävää ravissa. Elikkä menimme aina kokorataleikkaalla kaksi puomia jonka jälkeen suoristin ja lyhyellä sivulla jälleen kaksipuomia. Lyhyensivun jälkeen tuli hevonen suoristaa ja ratsastaa sen jälkeen kokorataleikkaalle toiseen suuntaan jossa ei ollut puomeja vaan näiden kahden puomin välistä mitkä olivat toisen kierroksen kokorataleikkaalla. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitään näistä selityksistä, mutta toivottavasi tajuatte videosta paremmin. Vilma kävi joksenkin kuumana painaen samalla kädelle. Jouduin oikeasti käyttämään käsiäni, että sain tamman pysäytettyä. Ikinä ei ole kädet ollet kipeänä Vilman ratsastamisen jälkeen, joten tämäkin varmasti kertoo etteivät kyseiset roller kuolaimet meille sovi. Annoinne kumminkin kaverilleni lainaan, joten peukut pystyyn mikäli hän tykkäisi niistä ja ne kävisivät heille.


Ravityöskentelyä vaikeampaan suuntaan oli selvästi hevonen painavempi ja työläämpi ratsastaa edes jotenkin. Vaihdoimme suunnan pian helpompaan. Vilma toimi tähän suuntaan paremmin painaen kumminkin yhä kädelle puskien hieman apujani vastaan. Kun ravi alkoi toimia siirsin hetkeksi käyntiin. Otin keskellä kenttää isolla keski-ympyrällä laukkaa aluksi vaikeampaan suuntaan ja sitten helpompaan. Hevonen nosti hyvin oikein hidastetusta filmistä laukan, mutta punki kumminkin lapaedellä menemään. Jouduin työstämään laukkaa jonkun aikaa kunnes sain edes hyvän pätkän jonka jälkeen siirryimme ravin kautta käyntiin. Käynnissä vaihdoimme suunnan ja työskentelimme jälleen toiseen suuntaan. Laukka oli tähänkin työläsen tuntuista. En tiedä johtuiko tämä kelistä vai kuolaimista, muttei laukka varmaan ikinä ole ollut näin huonoa Vilman kanssa. Vihdoin myös helpompaan kierrokseen sain hyvän pätkän johon viitsin lopettaa laukkaamisen. Otimme vielä loppuraveja jonkun aikaa aikaisemmalla tehtävällä, kunnes siirryin kävelemään pitkin ohjin. Elli oli kuvaamassa kauheasta kelistä huolimattta silti meitä joten iso kiitos hänelle. 
Loppukäyntejen aikana Elli siivosi puomit kentältä, etteivät nämä jäätyisi maahan ja hautautuisi peittoon. Itse kävelin pitkin ohjin. Pian lähdettiin yhdessä talliin. Purettiin porukalla Vilma, jonka jälkeen vetelin piikkisualla vielä Vilman lävitse kunnes Elli loimitti Vilman sillä välin, kun vaihdoin kuolaimia Vilman suitsiin. Kävin vielä viemässä Vilman tarhaan, jonka jälkeen olikin edessä karsinan siivous. Se onneksi meni nopeasti, koska Ellikin oli apuna. Kello oli vähän yli 11, kun pääsin lähtemään kotiin.