0132: Nuori poni alla - Orina

Iita vas, Kylli oik.

Mistähän alottaisin? Noh, koeviikko alkoi keskiviikkona ja olen koittanut ahkerasti lueskella kokeisiin. Maanantaina sitten koeviikko jatkuisi vielä minulla. En tietenkään tänään pahemmin ehtinyt lueskella ja harjoitella, kun tuli tallille lähdettyä kaverin mukaan aluksi tarkoituksena ihan vain kuvailemaan häntä. Kumminkaa kuvailu ei mennyt ihan putkeen, koska kenttä oli kivikova ei siinä pystynyt menemään sekä tiet olivat peilijäätiköllä. Sama kun olisit kävellyt jäänpäällä luistimilla, liukasta siis oikeasti oli! Kaverin vuokrahevosellahan ei ole vielä hokkeja alla, joten lähdimme läheiselle pellolle ratsastelemaan vähän erikoisella kokoonpanolla. Ellillä oli alla vuokraponinsa Iita ja minulla oli issikkatamma Kylli.

Mentiin sitten tietä pitkin varovaisesti, kun Iitalla ei ollut hokkeja alla toisin kuin Kyllillä. Tien laitaa pitkin päästiin turvallisesti sulemmalle tielle jota pitkin puolestaan pellolle. Pellolla vähän ponit kokeilivat onko pakko ja taisi tuo Elli saada muutaman pukinkin tammalta. Mentiin suurimmaksi osaksi käyntiä ja pieniä ravipätkiä. Pellolla oli ihan ok pohja mennä, ei mikään kova muttei hirveän upottavakaan. Nostin Kyllillä pari laukkaa ja tulihan sitä töltättyäkkin. Harvemmin issikan kyytiin pääsee, joten hauskaa tosiaan oli yrittää istua issikkasatulassa töltissä. Käytiin heittämässä reissu ehkä joku vähän vajaa tunnin aika köpöttelyähän se oli, muttei se meidän menoa haitannut. Tallissa purettiin hevoset nopsaan ja hain Orinan tarhasta.

Maastolenkiltä tultiin!

Laittelin Orinan vauhdilla valmiiksi ja lähdettiin sitten Iitan ja Ellin matkaan takaisin pelloille. Elli liinasikin Iitan ja otti muutamia kuvia minusta ja Orinasta. Harmi vain oli sen verran jo hämärää, ettei kuvat oikein onnistuneet. Joten niissä ei paljon ole julkaisemisen arvoista tavarakaan teille. Otettiin kyllä muutama videoklippi iphonella joista kokosin sitten youtubeen koostevideon. Kumminkin, vaikka videolla näkyy suurin osa mitä tehtiin tähän se tulee vielä selityksen kera.

Iita.

Orina.

Pellolla otin muutaman pääkuvan Iitasta ja rakennekuvan jonka jälkeen säädin itselleni jalustimet ja kiristin satulavyötä. Kyytiin vaan ja aloitettiin käyntityöskentely. Orina toimi todella kivasti jo käynnissä siihen katsottuna, että tamma on vasta nelivuotias ja ratsastin ensimmäistä kertaa sillä. Ratsastin aikani käynnissä tehden ympyröitä, kunnes vaihdettiin askellajia reippaampaan. Otettiin samalla ympyrällä sekä suorilla ravipätkiä. Tamma oli todella energinen tapaus kyllä ei varmasti tarvinnut potkia lisää vauhtia tähän tyttöön! (lue=ihanaakunonniinreipastoinen) Tehtiin ravityöskentelyä ihan jonkun aikaa, kunnes otettiin vähän välikäyntejä. Välikäyntejen jälkeen nostin ravin kautta laukkoja. Voi vitsi, kun tamma innostu päästelemään semmosta kyytiä, että ihan silmissäkin wiiuh näkyi vain. Hauskaa kyllä varmasti oli molemmilla. Tällä nuorella ponin alulla on muuten uskomaton työmoraali kohdillaan jo nyt. 
Otettiin vähän väliraveja ja käyntejä hieman siirtymisiä oikeastaan tamman lämmetessä. Muutaman laukan nostin vielä tämän jälkeen kunnes tehtiin siirtymisiä ravista - pysähdykseen, pysähdyksestä - raviin. Tamma toimi ihan mukavasti tässäkin tehtävässä, välillä oli hieman vaikeuksia malttaa toisen pysähtyä. Loppukäynneissä tehtiin käynnistä pysähdykseen, pysähdyksestä käyntiin siirtymisiä. Ratsastin lopulta aika löysin ohjin pellon poikki samalla tielle mistä tultiin ja lähdettiin takaisin tallille. Olihan se kellokin jo puoli neljä ja alkoi hämärä taas tulemaan. Ja jos ei toimi tuo, tässä vielä linkki videoon ja laukka revittelyyn klik!

0131: Mielipidepostaus - Oikeanlaisten varusteiden tärkeydestä

Ajattelin tehdä jonkun kaltaisen mielipide postauksen oikeanlaisten ratsastus varusteiden tärkeydestä. Sanon jo heti alkuun, että nämä ovat täysin minun omia mielipiteitäni jotka voivat poiketa teidän mielipiteistänne täysin. Jos sinun mielipiteesi poikkeaa omastani se ei minua haittaa mutta kumminkin muistakaahan asiallista kommenttia saa aina laittaa.

Aloitetaan, vaikka lähes tulkoon tärkeimmästä ratsastusvarusteesta, joka tulisi olla aina ratsastaessa siellä päässä eli kypärästä. Kaikilla ei ole rahaa laittaa kypärään 300e, mutta samalla tavalla 50e kypärä on yhtä turvallinen ja testattu yhtä kestäväksi kuin se kuusikertaa kalliimpi kypärä. Kumminkin kypärän tulee olla oikean kokoinen eikä heilua päässä. Itse en voisi kuvitella, että ratsastaisin liian isolla kypärällä. Sehän heiluisi ikävästi päässä ja tippuisi varmasti koko ajan silmille enkä näkisi minne olen menossa. Liian iso kypärä ei olisi turvallinen tippuessakaan, koska ajatelkaa kun kypärä valahtaakin silmillenne ja takaraivoanne ei suojaa mikään osuessann maahan. Liian pieni kypärä puolestaan puristaa inhottavasti päätä ja voi aiheuttaa päänsäryn (nimimerkillä. kokemusta on liian pienestä kypärästä).

Käytettynä kypärää ei kannata ostaa, vaikka kuinka sanottaisiin, ettei kypärän kanssa ole tiputtu kertaakaan. Ehkä kypärän kanssa ole tiputtu kertaakaan, mutta entäs jos kypärä on tipahtanut tai saanut muuten vain kovan kolhun ja huonolla tuurilla suojajännite on mennyt kypärästä. Sen jälkeen kypärä on täysin käyttökelvoton eikä se pahemmin enää suojaa anna päälle tippuessa. Kypärän ostoa tulisi miettiä jo ratsastusta aloittaessa. Monelta ratsastuskoululta kyllä löytyy paljon erikokoisia kypäriä, mutta itse suosin ainakin oman kypärän ostamista, jos ratsastus harrastus ei jää vain yhteen kertaan. Oikean koon löytää vain kokeilemalla erikokoisia kypäriä. Itse ainakin osaan sanoa heti mikä tuntuu hyvälle päässä ja on juuri se oikea. Sitten tietenkin on kypärä joihin voi laittaa täytteitä sisälle pienentämään ja ottamalla pois suurentaa kypärää tarvittaessa. 
Erilaisia kypäriä on lukuisia, löytyy eri väriä, hintaisia, kokoisia, ulkonäöllisesti erilaisia, merkkisiä jne. Varmasti oikean kypärän löydät juuri itsellesi.

Ratsastuskengät ovat toinen todella tärkeistä ratsastusvarusteista. Kenkiin kannattaa panostaa ja käyttää vähän enemmän rahaakin, että saat istuvat kengät. Itse en voisi kuvitellakkaan, että käyttäisin liian pieniä ratsastuskenkiä nehän hiertäisivät jalkaa inhottavasti ja takuu varmasti olisi rakkula jalassa ratsastuksen jälkeen. Isot kengät ovat taas hankala ratsastaa, koska jalustin näyttää siltä ettei se olisi oikeassa kohdassa mutta loppujen lopuksi kumminkin olisi. Kannattaa myös muistaa, että lenkkarit, tennarit eivätkä kumikengät joissa ei ole kantaa sovellu ratsastuskenkiksi. Niissä on riski, että jalka menee jalustimen läpi ja jäät roikkumaan tippuessasi kiinni satulaan huonolla tuurilla. 
Kannattaa myös miettiä haluatko ratsastussaappaat vai sitten jodhpurit sekä chapsit. Itse olen ratsastanut molemmilla ja tullut siihen tulokseen, että tykkään enemmän ratsastaa jodpureilla ja chapseilla kuin ratsastussaappailla. Kumminkin ratsastuskenkien sekä saappaiden että chapsien hinnat vaihtelevat niin laidasta laitaan, että kannattaa miettiä oikeasti, jos ostat 300e ratsastussaappaat että ne istuvat oikeasti sinulle. Ulkonäköön tietenkin moni kiinnittää ekana huomiota ostaessaan ratsastussaappaita, mutta kannattaa siirtää ulkonäkö vasta seuraavaksi ja ekana miettiä istuvuutta. Mikä olisi inhottavempaa kuin ratsatsaa kengillä, jotka eivät istu ollenkaan jalkaasi ja puristavat inhottavasti tai hankaavat?

Kolmanneksi voisin ottaa esiin turvaliivin. Siitä käytiin kovaa käden vääntöä yhdessä vaiheessa, että onko turvaliivin käyttö pakollista estekilpailuissa. Kumminkin itse ratsastan turvaliivin kanssa lähes tulkoon aina uusilla hevosilla ja poneilla ratsastaessani sekä ainakin isoimmilla esteillä. Turvaliivin käyttöhän ei ole pakollista mutta suotavaa. Tässäkin on oikea koko ratkaiseva, liian iso heiluu päällä eikä suojaa kunnolla tärkeitä elimiä ja selkärankaa. Puolestaan pieni on liian napakka tai ei mahdu oikeasti päälle. Turvaliiviäkään en välttämättä menisi ostamaan käytettynä vain käysin liikkeestä ostamassa ja kokeilemassa minkälainen turvaliivi on juuri oikea minulle. Kumminkin turvaliivejäkin on paljon erilaisia. Asiantunteva myyjäkin voi auttaa turvaliivin koon valinnassa, jos itse olet kahden koon välillä vähän kahden vaiheilla.

Ratsastushansikkaat ovat yksi asia mikä herättää varmasti ainakin kesäisin kovaa puhuntaa. Toiset eivät halua käyttää kesällä ollenkaan ratsastushanskoja, mutta itse ainakin suosin näitä. En voisi ratsastaa ilman, sillä käsiin tulee helposti haavoja sekä hiertymiä. Ohjat saattavat kuivattaa ja hankata käsiä sen verran, että syntyy inhottavia rakkuloita jotka menevät ihan verelle asti. Ne eivät näytä kivalle kädessä ja ovat todella kipeitä. Hanskojen hintaluokat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta omalla kokemuksella voin sanoa etteivät kymmenen euron hanskat kestä kovinkaan kauan. Mutta onko järkeä laiittaa 70e hanskoihin, jotka kumminkin joudut jossain vaiheessa uusimaan. Sillä kallis hinta ei kerro sitä, että hanskat kestäisivät niin kauan kun aiot harrastaa ratsastusta. Välillä myös kalliit hansikkaat tai mitkä tahansa muutkaan ratsastusvarusteet voivat maksaa merkin ei kestävyyden takia kohtuuttomia hintoja.

Ratsastushousut valitsin viimeiseksi muttei vähäisimmäksi asiaksi tähän mielipidepostaukseen. Kollareissa ei ole samanlaista pitoa mitä oikeissa ratsastushousuissa. Ne ovat liukaat ratsastaa. Ratsastushousujen hinnat vaihtelevat ihan aika edullisesta päästä kalleimpaan mutta ainahan se kallein ei välttämättä istu parhaiten päälle. Itse ainakin huomasin tämän Suitsisopissa käydessäni, että liikkeen kalleimmat housut eivät istuneet päälleni ollenkaan mutta sitten kohtuuhintaiset ratsastushousut olivat juuri täydelliset minulle. Oikean mallin löytää vain kokeilemalla. Mutta koot voivat olla hyvinkin erilaiset eri merkkisissä ratsastushousuissa joten kannattaa kokeilla housuja eikä ostaa vain sen takia, että ovat samankokoiset kuin vanhemmatkin. Eri malli ja merkki vaikuttavat heti housujen kokoihin yllättävänkin paljon. Kannattaa myös miettiä haluaako kokopaikat vai polvipaikat ratsastushousuissaan olevan. Kummat sopii paremmin juuri sinulle. 
Uusimpiin ratsastushousuihin on myös tullut sukkalahkeet joista ainakin itse tykkään todella paljon. Tarrat painavat ikävästi ja jättävät sukan typerästi lahkeen päälle laittaessa. Eikä sukkalahe varmasti aukea, eikä mene tarrat huonoon kuntoon, kun sellaisia ei ole.

Tälläisen mielipidepostauksen sain aikaan, mitä mieltä olette? Teenkö useemminkin tälläisiä? Olisi kiva saada kommenttia ja teidän omia mielipiteitänne jos ne poikkeavat minun omistani jotenkin.

0130: Hyppelyitä

Yöllä oli kamala myräkkä alkanut ja katkonut puitakin poikki tielle. Ei ollut järjen mikään kiva keli, kun yhdentoista aikoihin heräsin. Ihana, oli nukkua kerrankin oikeasti pitkään ja nauttia vain! Minulla alkaa ensi viikon keskiviikkona ensimmäinen koeviikko lukiossa, jonka jälkeen vaihdan takaisin ammatti- ja aikuisopistoon opiskelemaan lähihoitajan opintoja. Oikeastaan opiskelen siellä vain kuukauden, jonka jälkeen lähden työsoppimaan. Siitä sitten kumminkin myöhemmin lisää, kun ajankohtaista on. En osaa vielä sanoa miten koeviikko vaikuttaa blogiin mutta pyydän kärsivällisyyttä teiltä.

Alku infon jälkeen voidaankin palata ohjelmaan. Lähdin joskus yhden ja puoli kahden välissä talleille äidin kyydillä, kun kelikin oli hieman jo rauhoittunut. Vikke olikin tallissa, joten laittelin tamman kuntoon nopsaan ja lähdettiin kentälle vähän tuuppailemaan ja hyppelemään. Aluksi menin kasikkoa käynnissä, jonka jälkeen taivuteltiin isolla ympyrällä tammaa. Alkukäynneissä jo tamma oli tosi energinen tuntuinen aivan erilainen kuin normaalisti ratsastaessa. Vikke oli vahva edestä ja muutenkin todella reipaan oloinen. Kelikin saattoi vaikuttaa Viken käyttäytymiseen, tammalla tuntui olevan pöllöenergiaa. Nostettiin sitten ravi ja työskenneltiin ympyrällä ravissa jonkun aikaa. Nostettiin muutamat laukat vielä suoralla uralla ennen kuin ruettiin hyppäämään. Kaveri rakenti esteen sitten niin, että tultiin kasikolla aina toisesta suunnasta keskeltä ristikon yli. En osaa oikein selittää, mutta toivottavasti joku tajusi :D laiskana bloggaajana, en nyt jaksanut rueta piirtelemään kuvaa paintilla. 

Lähetään vähän kaukaa ;o

Ensimmäinen hyppy oli aivan jäätävä, tultiin liian kovaa laukkaa sillä Vikke oikeesti imi sille ristikolle ihan kunnolla. Tamma oli aivan täpinöissään ja laukasi todella vahvasti eteen jolloin minä jouduin pidättämään taas vahvasti. Kumminkin ylihän me mentiin aivan puhtaasti, ainut ongelma oli vauhti. Liian kova vauhti jo ristikolle. Mentiin jonkun aikaa ristikkoa, kunnes siirrettiin este suoralla uralle ja nostetiin pystyksi. Laukka jatkui edelleen vahvana ja jouduin pidättämään V'tä. Muutaman kerran tultiin pysty, kunnes tiputettiin takaisin ristikoksi. Ristikko mentiin huimat kaksi kertaa, jonka jälkeen lupasin verkkailemaan tammaa ravissa. Otettiin aikas vähän hyppyjä, mutta sitäkin paremmin hypyt meni. Vauhdissa meillä on kumminkin hiomista. Sillä laukka pitäisi saada paremmin haltuun, mutta muutenkin V oli tänään erilainen ratsastaa kuin normaalisti. Energisyys oli mm. hyvä juttu tänään, mutta vahvuutta pitää saada hallittua paremmin. Koulutuuppailua ja treeniä vain meille. Vein tamman takaisin talliin ja tottakai piti hieman melassia palkioksi tehdä.

Lyhennettynä:
Tunti meni oikein hyvin. Tuli vain yksi tiputus, joka oli osaksi ratsastajan vika ja osaksi hevosen. Kumminkin siihen ei meidän meno kaatunut. Laukkatyöskentelyä pitäisi ottaa ja treenata. Temmonmuutoksia erityisesti laukassa tulisi harjoitella nytten Viken kanssa.

Loppukäynnit rennoin ohjin, V tykkäsi taivuttaa päänsä alas!

0129: Pinnillä ratsastusta

Hämärässä otetut kuvat, ihanasti heilahtaa ja laatu menee...

Ratsastin ratsastuksenopettajani kouluhevosella sunnuntaina isänpäivänä, samalla kun siskoni liikutta toista ponia yhtä aikaa kentällä. Mentiin siis itsenäisesti ihan liikutus mielessä ratsastamaan. Kenttä kuten kuvasta jo näkyy oli yhtä kuravelliä paljon pahemmassa kunnossa kun meidän oma kenttämme Viken luona, joten ei menty kuin käyntiä ja ravia. Aluksi mentiin käynnissä, jokaiseen kulmaan kulmavoltit ja pitkillä sivuilla loivaa kiemurauraa. Opettelin ratsastamaan käynnissä Pinniä eteenpäin ja ennen kaikkea istumaan taas koulusatulassa oikeasti pitkillä jalustimilla. Aluksi se ei ollut kovinkaan miellyttävää, mutta pikku hiljaa palasia alkoi loksataa paikoilleen. Vettä hieman tihkutti ja tuuli kylmästi ratsastaessani kentällä. Aluksi minulla oli piuhat, mutta otinne lopulta pois. Mentiin ravissa isot pääty-ympyrät molemmilla lyhyillä sivuilla ja pitkillä sivuilla voltit keskellä kenttää. Tätä tehtävää tehtiin molempiin suuntiin ja Pinni toimi ihan mukavasti. Paremmin kyllä ilman piuhoja kuin niiden kanssa.

Tehtiin harjoitusta myös toiseen suuntaan. Yksi vaikeimmista tehtävistä oli ratsastaa isolla ympyrällä kentän keskellä ja mennä neljän puomin yli aina. Pinni ei meinannut aluksi yhtään tulla vastaan ja olla nokka kohti ympyrän keskustaa. Pikku hiljaa tamma alkoi olla mukava ratsastaa ja muotoakin tarjosi minulle eikä juossut kaahottanut pääpystyssä kuin kanaparvi. Ratsastin myös ison ympyrän sisään puomejen välissä pienempiä voltteja, että tamma taipuisi paremmin ja olisi kuulolla. Tehtiin myös tämä harjoitus toiseen suuntaan tamman kanssa. Hämärä alkoi tulla ja tuuli vain yltyi. Keli muuttui kurjemmaksi mitä oli silloin kuin rupesin ratsastamaan tammalla. Muut olivat jo lähteneet kentältä ja tamma vähän pällyily kaikkea joten päätin itsekkin lopettaa ratsastuksen tältä kertaa loppukäyntejen jälkeen. Purin ja harjailin tamman tallissa sekä annoin iltaheinät.

Laatu ei päätä huimaa, mutta parempi kai
nämä kuvat on kun ei mikään muu..

0128: Kelin kestävä ratsastaja

Ihan ensiksi, nyt niitä toivekuvapostaus ideoita ja ehdotuksia minulle, että saan toteutettua tämän postauksen. Kumminkin toivoitte sitä kyselyssä eniten, joten niitä ideoita toivon nytten minä. En rajaa aihealuetta vaan se saa olla ihan mihin vain liittyvää, joten heitelkäähän nyt iso kasa ideoita niin voin kuvata sitten teille! Sitten vielä ilmoitusasioita, enää yksi kokoinen viikko minulla edessä ja sitten onkin koeviikko. En tiedä miten ehdin koeviikolla joka alkaakin hassusti ensi viikolla keskiviikkona postailemaan teille mutta yritän. Muutaman postauksen yritän kirjoitella varmaankin valmiiksi ja julkaista teille sitten. Mutta en lupaile ihmeitä, yritän kumminkin parhaani mukaan panostaa tähän blogiin myös koeviikolla. Koeviikko onkin minun ensimmäinen, saa nähdä miten käy ja millaista palautetta tulen saamaan.

Sitten palataankin asiaan takaisin. Otsikko jo kertoilee vähän kelistä nimittäin meillä ainakin vesisadetta tihkutti koko päivän välillä kovemmin ja välillä ei ollenkaan. Hain Vilman tarhasta samalla karkuuttaen Vimarin. Eikun vain tamma ottamaan kiinni ja sitten varustamaan Vilman. Onneksi minulla ei kovinkaan kauan mennyt loppujen lopuksi Vimarin pyydystämisessä takaisin tarhaan. Taisi toisella olla vähän jekkupäivä en sitten tiedä. Vilmalla olikin sadeloimi niskassa joten tammassa ei pahemmin ollut puunaamista. Harjailin pintapölyt pois sekä jalat puhtaaksi. Suojat jalkaan ja muut varusteet päälle niin hevoselle kuin minullekkin. Lähdettiin kiireen vilkkaasti kentälle. Kuvaajanhan meillä ei ollut mukana, muttei tämä ollenkaan haitannut. Tuntui, että Vilma keskittyi paremmin ja minä, kun ei ollut ketään siellä kentällä ylimääräistä. Vaikka yön oli satanut ja aamun niin kenttä ei ollut vielä kovinkaan pehmeänä eikä huonossakunnossa meidän onneksi. Pystyttiin työskentelemään ihan kunnolla vesisateesta huolimatta. Käynnissä mentiin muutama kierros aluksi vain uraapitkin, kunnes rupesin tekemään kahdeksikkoa käynnissä. Vilma tuntui mukavan oloiselta ratsastaa ja oli hyvin kuulolla koko ajan.

Ennen kuin vaihdoin askellajia toiseen tehtiin vielä toiseen suuntaan samaa tehtävää käynnissä. Vilma tuntui heti alkuun todella hyvältä käynnissä, joten vaihdettiin sitten tehtävää. Otettiin aina suoralla uralla pätkä harjoitusravia jonka jälkeen siirryttiin käyntiin. Käynnistä tultiin lyhyen sivun keskeltä halkaisijalle josta sitten tehtiin pohkeenväistö aina oikealle. Toistettiin sama tehtävä myös toisesta suunnasta jolloin väistettiin vasemmalle. Vasemmalla väistäessä Vilma oli hieman heikompi, mutta kun sai avut kunnolla läpi homma rupes toimimaan tamman kanssa. Kokonaisuudessa tähän asti Vilma oli toiminnut moitteettomasti ja ollut koko ajan hereillä ja tehnyt parhaansa. Minulla kumminkin hiki oli jo nyt, vaikka vettä satoi. Ei ollut muuten tietoakaan kylmästä sillä hetkellä. 
Käyntityöskentelyn jälkeen vaihdettiin ravityöskentelyyn tamman kanssa. Vilma kulki todella kivasti kun tehtiin aina lyhyillä sivuilla pääty-ympyrät ravissa jonka jälkeen suorat urat mentiin keskiravissa. Otettiin muutama välikäynti kierros ja vaihdettiin askellajia. Kentän pinta oli onneksi sen verran hyvä meillä, että pystyi laukkaamaan. Aluksi otin ihan vain suoralla uralla laukkoja. Eka laukka meinasi mennä vain kiihdyttelyksi ohi asiasta, mutta käänsin sitten tamman ympyrälle ja uusi yritys. Homma toimi jo paljon paremmin. Nostettiin molemmilla suorilla laukkoja parisen kappaletta jonka jälkeen nostin suoralla laukan ja tein pääty-ympyrän laukassa. Tamma lämpesi vähän tapansa mukaan laukassa, muttei niin paljon kuin yleensä. Jatkettiin ravityöskentelyä vielä hetki tamman kanssa kunnes otettiin loppukäynnit joissa otettiin muutama peruutus vielä. Tallissa purin vauhdilla Vilman ja loimitin, eikun tamma tarhaan ja Vikke hakemaan.

Vilman satula selässä, näyttääpässe hassulle :D

Vauhdilla rupesin Viken laittamaan kuntoon. Sade oli hetkeksi rauhoittunut, kun päästiin tamman kanssa kentälle. Mentiin aika rennot alkuverkat enkä ihmeitä vaatinut. Jatkettiin lauantain koulutuuppailu teemalla Viken kanssa ja tehtiin paljon käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä sekä ympyröitä. Vikke toimi hyvin raviympyrällä myös sinne vaikeampaan suuntaan ja tuntui, että ravi oli paljon lentävempään ja pidempi askelista tänään. Voi myös johtua siitä, että Vikellä oli Vilman satula joka ei samalla tavalla purista lapoja kuin tamman oma satula vaan antaa enemmän tilaa liikkua. Taidankin tästä lähtien käyttää toistaiseksi Vilman satulaa tammalla. V oli todella tasainen ratsastaa käynti-ravityöskentelyssä, mutta kun vaihdettiin askellajia vauhdikkaampaan pääsi tamma kerran karkaaman pääty-ympyrältä laukassa. Tuntui, että Vikke veti tavallista vahvempaa ja voimakkaampaa laukkaa joten minulta karkasi täysin ulkoavut vaikeampaan suuntaan meille molemmille.
Tästä kumminkin heti otin opikseni ja toista kertaa ei päässyt tamma karkaamaan ympyrältä samalla tavalla. Ratsastaja muisti ratsastaa, vaikka olikin jo nälkä ja väsymys painoi. Nostettiin molemmilla suorilla vielä laukkoja jonka jälkeen siirryttiin takaisin raviin. Vikke toimi moitteettomasti raviympyrällä ja kahdeksikolla. Käynnissä tehtiin loppuverkaksi vielä etuosakäännöstä sekä peruutusharjoituksia. Oli kyllä ylpeä olo tammasta, kun V toimi tänään todella kivasti muutamia minun mokailuja ja sen omia kokeiluja lukuunottamatta. Melassia vähän tammalle ratsastuksen jälkeen sekä loimi niskaan ja ulkoilemaan takaisin. Minä menin nopeasti tavarat viemään paikoilleen ja sitten siskon kyydillä kotiin.

Tästä postauksesta tuli aika tekstipainotteinen, mutta eihän se teitä haittaa kun välillä tulee vähän tekstipainotteisempaakin postausta. - Eihän?

0127: Kuulumisia kera koulutuuppauksen

Heräsin aamulla yllättävän aikaisiin, vaikka olisin voinut nukkua pitkään. Kumminkin menin suoraan oikeastaan aamupalalle jonka jälkeen puin jo tallikamppeet niskaan. Eikun tallia kohtia vauhdilla myöhemmin piti lähteä koiranpentuja katsomaan joille tuli 2vk tänään muuten täyteen sekä siskon lasten synttäreille. Tallilla vein Vimarin ulos ja lähdin sitten ottamaan Viken. Laittelin tamman varmaan viimeisiä kertoja ulkona valmiiksi ripeästi ja eikun kenttää kohti. Tarkoitushan oli mennä vähän koulutreeniä kunnolla pitkästä aikaa. Tamma toimi omalla moottorilla todella mukavasti ja tuntui, että pitkästä aikaa meidän kouluratsastus toimi ainakin aluksi toiseen suuntaan todella hyvin. Heti, kun vaihdettiin työstämään vaikeampaan suuntaan paljastukin monet viat. Vikke kulki vinoon eikä yhtään taipunut sisällepäin, pää törrötti ulos suorallakin uralla vaikka kuinka yritti herätellä ja ohjia keräillä.

Mentiin aluksi aika pitkään käynti työskentelyä sekä ravi vain ympyröillä, suorilla ja kahdeksikolla. Yritin taivutella Vikkeä mahdollisimman paljon. Pikku hiljaa saatiin tammaa taipumaan paremmin vaikeampaankin suuntaan, mutta tällä kertaa minulle ei riittänyt vain vähäinen taivutus. Halusin, että Vikke puhtaasti tekee töitä myös toiseen suuntaan ja kuuntelee apujani. Molemmillehan ihan hiki tässä touhussa tuli, kun hiottiin sitä toista suuntaa. Kun homma alkoi toimia nostettiin laukkoja aina kokorataleikkaalla ja jatkettiin siitä iso pääty-ympyrä vielä laukassa. Eka laukka oli aika vauhdikas. Taisi tammalla olla päällä hyppyreissu vielä, kun piti tykittää kovempaa laukkaa niin vahvana eteen. Otettiin vielä muutamat laukka molemmilla puolin kenttää suoralla uralla kevyessä istunnassa ja siirryttiin takaisin ravityöskentelyyn.

Jatkoimme samasta aiheesta kuin aiemminkin nimittäin siitä vaikeammasta kierroksesta. Taivuttelin Vikkeä isolla ympyrällä parhaani mukaan. Avut alkoivat mennä lopussa jo puhtaasti läpi, että nostin muutaman lisätyn ravinkin suoralla uralla. Tamma kulki muuten todella kivasti! Ravityöskentelyn jälkeen otin loppuun vielä käynnissä pysähtymis harjoituksia sekä peruutus. Ikinä ei ole peruutukset varmaan sujuneet yhtä hyvin kuin tänään. Niin pienillä avuilla tamma peruutti todella hienosti, että ihan yllätyin. Ei olla hetkeen tehty näitä harjoituksia joten en olisi uskonut, että tuo hömppä olisi edes tajunnut koko hommaa. Saatiin kyllä Viken kanssa taas varmasti inpistä tuohon kouluratsastukseen, mutta tarkoitus olisi lähteä maastoon hurjastelemaan kanssa. Käyntityöskentelyn jälkeen heitin löysät ohjat ja käveltiin vielä löysin ohjin muutamat kierrokset kunnes ratsastin tallinpihalle asti. Vikke hikosi mukavasti, joten heitin tammalle niskaan loimen ja vielä vähän melassia kiitokseksi.


Toivekuvapostaus vei äänestyksessä muuten voiton, joten eikun nyt niitä toivekuva aiheita niin pääsen kuvailemaan teille ellei kansiossa ole jo valmiina riippuen mitä haluatte. Joten laittakaahan kommenttia tulemaan! Aiheina saa olla mikä tahansa minuun,vikkeen,varusteisiin,vuodenaikoihin,eläimiin,vaatteisiin yms liittyen. Siis ihan oikeastaan mihin vain, vaikka tunnetiloihin.

0126: Esteitä ja koulua

Isi vei minut tallille joskus puoli kahdentoista aikoihin. Lähdin hakemaan Vikkeä sisälle ja rupesin varustamaan tammaa valmiiksi. Lähdettiin sitten kentälle jonne rakensinkin ristikon meille valmiiksi odottamaan, että pääsemmän hyppäämään. Menin paljon ympyröitä ja kasikkoja tammalla alkulämmitelyksi sekä käynnissä että ravissa. Tamma toimi ihan kivasti molemmissa askellajeissa ehkä hieman kumminkin alitempoisesti eikä ollut niin eteenpäinpyrkivänä. Kumminkin sain tänään paljon paremmin ratsastettua Vikkeä läpi ja tuntuikin siltä, että tehtiin taas yhteistyötä oikeasti. Ketään ei vielä ollut tällöin kuvaamassa. Ehkä minä keskityn siihen ratsastamiseen oikeasti, kun olen yksin tai sitten tunnilla. Mutta yleensä kaverin kanssa aina tulee naurettua ja juteltua samalla. Ratsastusta ei niin tosissaan -asenteella siis. Vikke varmasti tykkää, kun pääsee aina sitten välillä helpommalla. Työstin tammaa varmaankin sen 20 minuuttia sileällä käynnissä ja ravissa ennen kuin nostin ensimmäisiä laukkoja.

Tultiin todella helppoa tehtävää tamman kanssa. Kokorataleikkaalla nostettiin seitsemän askeleen laukka jonka jälkeen harjoitusravissa iso pääty-ympyrä tehtiin. Teimme tätä tehtävää molempiin suuntiin ja Vikke toimi oikeastaan todella hyvin tässä tehtävässä. Välillä tuli turhan kovaa laukkaa jota en saanut kunnolla hallittua. Taisi toinen olla tohkeissaan, kun tiesi pääsevänsä hyppäämään. Laukkatyöskentelyn jälkeen ravailtiin vielä pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Äiti sitten saapuikin aikas pian tallille ystävänsä kanssa pyöräillen joten päästiin Viken kanssa hyppäämään. Yksinhän minä en suostu hyppäämään, siihenkin on monta syytä. Varmaankinne parhaimmat ovat: ensimmäinen, jos tiputetaan joutuu tulemaan alas satulasta itse korjailemaan esteen ja toinen, jos tipahtaa ja lähtee, vaikka taju niin jää kentälle makaaman yksin huonolla tuurilla. Minulla ainakin on turvallisempi olo, kun joku on mukana, kun ratsastelen. Onhan siitä etuteillekkin saatte kuvia ja tekstistä tulee eläväisempää.

Tultiin sitten suoralla uralla laukassa ristikkoa. Vikke oli aivan tohkeissaan. Ensimmäisessä hypyssä tultiin liian lähelle mutta yli mentiin puhtaasti. Minulla oli vähän vaikeuksia pysyä mukana kyydissä pitkän tauon jälkeen ja mokailin parhaani mukaan kaiken. Niin kuin ylemmästä kuvasta huomaa katseeni on valahtanut hevosen niskaan.. Pientä korjailemista olisi siis tiedossa tuossa omassa istunnassa. Eikun treeniä treeniä siis. Mutta palataan takaisin asiaan. Tunnin tulos oli yksi pudotus, eikä yhtään kieltoa. Pudotus tuli kolmannessa hypyssä jolloin jäin ensiksi pidättämään laukkaa, kun mentiin turhan kovaa. Tajutessani, että jäämme liian kaus esteestä tuuppasin tammaa eteenpäin jonka takia V oli hieman ihmeissään touhusta ja takajalka veti puomin mukanaan. Ei voinut torua ollenkaan, täysin minun vika. Ratsastin todella huonon paikan mutta Vikke hyppäsi silti puhtaasti eikä vetänyt jarruja pohjaan. Seuraavat hypyt tämän jälkeen onnistuikin ilman pudotuksia todella hyvin. Ratsastin tamman oikeisiin paikkoihin ja molemmat teki parhaansa.

Voisin sanoa, että päivän tulos olisi: yksi tiputus, kuskin mokailu ja poni teki parhaansa pitkän hyppytaidon jälkeen. Joten ei voi muuta sanoa kuin tamma oli hieno. Viimeksi, kun ollaan päästy oikeasti hyppäämään on aikaa jo pitkä tovi. Joten emme menneet kovinkaan paljoa esteitä, ettei jalat vain mene kipeäksi kun yhtäkki taas hypätäänkin pientä ristikkoa. Estekorkeus ei noussut missään välissä. Esteiden jälkeen ravailtiin vielä ympyrällä ja käveltiin pitkät loppukäynnit. Laskeuduin alas kentällä selästä ja talutin tamman talliin. Vikke oli hionnut hieman joten heitin fleece-loimen niskaan tammalle ja hieman melassia palkioksi.

  Viken viedessäni ulos otin samalla Vilman sisälle ja puunasin pikaisesti tamman kuntoon. Nopea harjaus ja kavioiden puhditus sekä varustaminen ja eikun kentälle. Äiti odottelikin kentällä meitä jo. Vilma tuntui taas hirvittävän reippaalle ratsastaessa, vaikka lauantaina kävin ratsastamassa tamman kunnolla hikeen asti. Alkukäyntejen jälkeen tehtiin ympyrällä ravissa paljon taivutuksia molempiin suuntiin ja yritin saada vähän turpaa alas sieltä yläilmoista. Tehtiin Vilman kanssa laukannostoja suoralla uralla. Yllätyin miten hyvin Vilma toimi, mutta jälleen laukkojen jälkeen tamma oli kamala ravissa ratsastaa. Mitenköhän me saataisiin toimimaan semmoinen homma ettei tamma kiihdytteli laukkojen jälkeen kiitoravia pääpystyssä?

Tehtiin ravityöskentelyä lopputunti oikeastaan suurimmaksi osaksi. Ympyröitä sekä kasikkoa samaa mitä tein Vikellä ratsastaessa. Mentiin myös pohkeenväistöjä tamman kanssa. Vilma toimi todella kivasti molempiin suuntiin pohkeenväistössä lopputunnista. Jäi iha hyvä maku suuhun joten annoin löysät ohjat tammalle ja ravailtiin löysin ohjin hetken aikaa kunnes siirsin Vilman käyntiin. Tamma todellakin nauttii, kun saa venyttää päänsä pitkälle alas aina lopussa. Vilma toimi tänään ihan ok, ei erityisen hyvin eikä huonostikkaan. Pientä höseltämistä oli havaittavissa. Tallissa purin tamman ja tein Vilmallekkin melassia sankollisen. Vilma ei ollut hikinen ollenkaan joten en ruennut turhaan loimittamaan tammaa. Vein sitten ulos muiden kanssa tarhailemaan. Odottelin kyytiä jonkun aikaa ihan tallilla. Kylmäkin alkoi tulla ja hämärä. Kello oli kumminkin jo neljä. Hain hevoset vähän neljän jälkeen sisälle talliin. Pussitin hieman heiniä valmiiksi josta ne on helpompi jakaa sitten aamulla. Olin vähän ennen viittä kotona. Mitäs siellä odottikaan? Läksyt sekä Ruotsin- että Englanninkirja odottamassa minua.