Lyhyt My Day -video isänpäivästä

Vähän erilainen my day, koska unohin loppu illasta kuvata teille joten saatte nytten tyytyä tälläiseen pätkään tällä kertaa. Toivottavasti tässä my days toimisi äänetkin, kun viimeksi oli osalla niiden kanssa ongelmia.

Sitten muutama ilmoitus luontoinen asia, ostin kameraan isomman muistikortin ja nopeamman. Myös pidemmän objektiivin ostin tosin sillä saa myös lähikuvia joten ei joudu ihan heti objektiivia vaihtaa. Kuvia ja videoita siis lisää blogin puolelle.

linkki videoon.

Olympia-kuolain se niin kauhean kohun aiheuttaja

Mistä oikein alottaisin blogissa. Ehkä tästä kommentoinnista ensimmäisenä. Blogiin on tullut paljon paljon keskutelua kuolaimista mitä käytän Vilmalla. Suurin osa kommenteista on ollut epäasiallisia ja vain negatiivisiä. Haluaisin hivenen selkeyttä siis näihin asioihin näiden kuolainten kanssa. Ensimmäisenä Vilman tullessa meille tammalla ei ollut käypäsi kuolaimia ratsastukseen kyseiset kuolaimet oli ravihommiin soveltuvat, joita käytämmekin tammalla jos käymme kärreille käppäilemässä.

krhm..maha :D

Otin ystävältäni lainaan olympialaiset, jotka tuntuivat todella hyviltä tammalle. Vilma ei purrut kuolaimeen kiinni ja päässyt viemään ratsastajaa. Jarrut toimivat ehdottomasti maastossa eikä kädet mennyt kipeäksi siitä, että hevosen yritti saada pysähtymään. Jonkun aikaa ratsastin niillä aika pitkäänkin eikä kommentteja blogiin kyseisistä kuolaimista tullut. Yhtäkkiä hirveä sota kumminkin alkoi kyseisistä kuolaimista, kuinka ne ovat liian kovat ja minun pitäisi käyttää edes ketjua tai vastaavaa. Oikeasti, olen nähnyt 12 vuoden ratsastukseni aikana todella harvalla ketjua käytössä. Miksi lisäisin sen meidän kuolaimiin jos Vilma ei sitä tarvitse edes? Tai miksi tutit laittaiin kyseiseen kuolaimeen, jos niitäkään ei olla ennen tarvittu. Tälläiset asiat alkavat tuntua enemmän ulkonäkö kysymykseltä kuin niinkään tarpeellisilta. En pyytänyt blogissa missään vaiheessa apua kuolainten suhteen. Olen valmentajiltani kysellyt kuolaimia ja he ovat suositelleet, että toistaiseksi pysyn olympialaisissa. Joten se p*myrsky mikä täällä on syntynyt olympialaisista voitte todellakin kaikki anonyymit unohtaa. En usko, että yksikään teistä on valmentaja, joka tulee neuvomaan blogin kautta nimettömänä. Itsehän sen tietää parhaiten mikä kuolain on ennenkaikkea hyvä sekä turvallinen niin hevoselle kuin ratsastajallekkin. 

Olympia ei ole loppujen lopuksi edes niin vahva kuolain mitä monet uskoo. Siitä kyllä saa tehtyä vahvankuolaimen, mutta kun ottaisi faktoja selville huomaisitte miten moni olympialaisia käyttää. Ratsastuskouluissakin aika monella olen huomannut olevan käytössä olympiakuolain. Kun on vain herkkäkäsi, tämä kuolain ei ole ollenkaan niin vahva mitä luulette. En tiedä miksi yhtäkkiä kyseistä kuolaimesta tuli näin iso mellakka. Ennen kukaan ei välittänyt niinkään tästä kuolaimen käytöstä kunnes nytten nousi niin isoksi asiaksi mutta miksi? 

Sen jälkeen, kun blogissa oli postaus, että vahdan kuolaimet rollereihin D-osalla luulin porukan rauhoittuvan. Kumminkaan nämä kuolaimet eivät käyneet hevoselle. Se painoi kädelle kuin syötävä ja vaikka rollereiden pitäisi estää kuolaimiin pureminen niin Vilma puri niihin kiinni. Kuolaimistakin näkyi kuinka hampailla oltiin siihen painettu, kun upouutena kuolaimet kumminkin ostin. Tulin siihen tulokseen etteivät nämä käy meille. Heti alkoi kohu, että eihän hevonen voi toimia niin kovan kuolaimen jälkeen hyvin pehmeämmällä. Jos käytin kaksikin viikkoa kyseisiä roller kuolaimia enkä huomannut mitään positiivista. Hevonen oli epävakaa suustaan ja ei hampaat eivät ole meillä ongelma ne on kyllä hoidettu vasta vähän aikaa sitten. Nämä levoton suu ongelmat alkoivat heti rollereiden käytön jälkeen. Blogiinkin satoi niin ilkeää kommenttia, että vaihdoin kommenttien hyväksynnän päälle. Hyväksyn kyllä kaikki asialliset niin positiiviset kuin negatiivisetkin kommentit kunhanne ovat perusteltuja. Tästä kuolain asiasta alan olla itsekkin niin turhautunut tappelemaan anonyymien kanssa, jotka eivät uskalla tulla nimellä kertomaan mielipidettään.

tää on jotenkin vaan niin suloinen kuva Daisyst!

Rollerit annoin eteenpäin kokeiluun ja nytten meillä on kolmipalakuolain kokeilussa. Maastossa tämä kuolain on selvästi liian pehmeä, kädet menevät kipeäksi kun Vimma unohtaa jarrut. Muutenkin maastossa Vilma unohtaa aivan kaiken ja haluaa vaan painaa niin kovaa kuin lähtee. Joten kyseinen kuolain ei toimi maastossa kovinkaan hyvin. Sileällä kuolain on ollut ihan ok, vielä jään siis toistaiseksi tunnustelemaan tätä kuolainta Vilmalle. Saattaahan se olla, että tämä voisi toimia sileällä. Esteillä ja maastossa toistaiseksi käytän olympia kuolainta alaturparemmin kanssa sanoi kuka tahansa anonyymi siihen mitä tahansa. Se on maastoon ja esteille toistaiseksi turvallinen kuolain. Etsin ja kokeilen sopivaa kuolainta kyllä koko ajan Vilmalle. Kumminkin esteillä hevosen tulee olla kontrollissa, miksi vaihtaisin esim. nivelkuolaimeen, jos tuntuu siltä että hevonen on kuuma kuin mikä. Olen nytten itse puhunut ja kertonut mielipiteeni selväksi näistä asioista. Jos tarvitsen apua ja neuvoa saan sitä kyllä valmentajilta,ratsastuksen opettajaltani sekä koutseilta.

Puomityöskentelyä lumipyryssä

Nyt voidaan jo puhua, että Kuopioonkin satoi oikea lumi maahan. Nimittäin tänä aamuna heräsin aikaisin, sillä olin lähdössä laittamaan hevoset ulos, jonka jälkeen ratsastaisin Vilman lävitse. Maa oli valkoinen. Oli hitusen ihmeissäni, sillä luulin, että räntää vain sataisi kokopäivän eikä niinkään lunta. Tuskin nämä lumetkaan jäävät maahan, kun oli luvattu vielä 10 astetta lämmintä mutta ei se minua niinkään haittaa. Kenttä oli kylläkin nyt paljon pehmeänpi mennä kuin edellispäivänä jolloin en viitsinyt itse siinä ratsastaa vaan kävimme Vilman kanssa ajamassa pienen lenkin kärreillä ensimmäistä kertaa. Vilma ei ole aikoihin sitten ollut kärrien edessä joten tamma oli aika tohkeissaan. Kuvat ovat todella hauskannäköisiä, kun toinen on otettu edellispäivänä ja toinen seuraavana mikä ero voikaan olla.

eilinen.

Kumminkin sain hevoset vietyä ulos ja varustin Vilman nopsaa. Edellispäivänä olinkin jo laittanut puomit valmiiksi. Kävin hieman potkimassa niiden päältä lumia, jonka jälkeen kiipesin selkään. Menimme alkuun pitkin ohjin käyntiä. Kun otin kiinni tamma oli samantien kiinni kuolaimessa ja erittäin raskaskädelle. En siis vaihtanut vielä rollereita pois, mutta nytten tulin tämän päivän tuuppailun jälkeen siihen tulokseen etteivät sovellu meidän käyttöön. Huomenna käydään varmaankin maastoilemassa joten olympicit vaihdoin maastoon. Kentällä kokeilen varmaankin ensiviikolla kolmipala kuolainta Vilmalle miten tamma toimisi tällä kuolaimella. Kokeilemallahan nämä asiat vain selviävät joten kenenkään anonyymin on turha tulla enään laukomaan törkeyksiä kuolaimistamme. Kuuntelen hevosta sekä itselleni turvallista kuolainta. Tuskin sekään on hyvä, että saan vetää käteni kipeiksi ja ratsastaa hevosen aitaanpäin, että saansen pysäytettyä näin liioitellusti kerrottuna. 

Kumminkin alkuuun työskenneltiin hetki käynnissä, kunnes vaihdoin suunnan toiseen. Työskentelin molemmat kierrokset käynnissä, kunnes rupesin tekemään samaa tehtävää ravissa. Elikkä menimme aina kokorataleikkaalla kaksi puomia jonka jälkeen suoristin ja lyhyellä sivulla jälleen kaksipuomia. Lyhyensivun jälkeen tuli hevonen suoristaa ja ratsastaa sen jälkeen kokorataleikkaalle toiseen suuntaan jossa ei ollut puomeja vaan näiden kahden puomin välistä mitkä olivat toisen kierroksen kokorataleikkaalla. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitään näistä selityksistä, mutta toivottavasi tajuatte videosta paremmin. Vilma kävi joksenkin kuumana painaen samalla kädelle. Jouduin oikeasti käyttämään käsiäni, että sain tamman pysäytettyä. Ikinä ei ole kädet ollet kipeänä Vilman ratsastamisen jälkeen, joten tämäkin varmasti kertoo etteivät kyseiset roller kuolaimet meille sovi. Annoinne kumminkin kaverilleni lainaan, joten peukut pystyyn mikäli hän tykkäisi niistä ja ne kävisivät heille.


Ravityöskentelyä vaikeampaan suuntaan oli selvästi hevonen painavempi ja työläämpi ratsastaa edes jotenkin. Vaihdoimme suunnan pian helpompaan. Vilma toimi tähän suuntaan paremmin painaen kumminkin yhä kädelle puskien hieman apujani vastaan. Kun ravi alkoi toimia siirsin hetkeksi käyntiin. Otin keskellä kenttää isolla keski-ympyrällä laukkaa aluksi vaikeampaan suuntaan ja sitten helpompaan. Hevonen nosti hyvin oikein hidastetusta filmistä laukan, mutta punki kumminkin lapaedellä menemään. Jouduin työstämään laukkaa jonkun aikaa kunnes sain edes hyvän pätkän jonka jälkeen siirryimme ravin kautta käyntiin. Käynnissä vaihdoimme suunnan ja työskentelimme jälleen toiseen suuntaan. Laukka oli tähänkin työläsen tuntuista. En tiedä johtuiko tämä kelistä vai kuolaimista, muttei laukka varmaan ikinä ole ollut näin huonoa Vilman kanssa. Vihdoin myös helpompaan kierrokseen sain hyvän pätkän johon viitsin lopettaa laukkaamisen. Otimme vielä loppuraveja jonkun aikaa aikaisemmalla tehtävällä, kunnes siirryin kävelemään pitkin ohjin. Elli oli kuvaamassa kauheasta kelistä huolimattta silti meitä joten iso kiitos hänelle. 
Loppukäyntejen aikana Elli siivosi puomit kentältä, etteivät nämä jäätyisi maahan ja hautautuisi peittoon. Itse kävelin pitkin ohjin. Pian lähdettiin yhdessä talliin. Purettiin porukalla Vilma, jonka jälkeen vetelin piikkisualla vielä Vilman lävitse kunnes Elli loimitti Vilman sillä välin, kun vaihdoin kuolaimia Vilman suitsiin. Kävin vielä viemässä Vilman tarhaan, jonka jälkeen olikin edessä karsinan siivous. Se onneksi meni nopeasti, koska Ellikin oli apuna. Kello oli vähän yli 11, kun pääsin lähtemään kotiin.

Kahden ympyrän lumiukko

taivas oli aivan mahtavan värinen yksi aamu.

Teimme tänään lumiukko tehtävää Vilman kanssa kentällä. Valitettavasti saatte tyytyä ilmansatulaa tuuppailu kuviin, jotka on aikaisemmin otettu silloin, kun kenttä oli vielä kuravelliä. Kumminkin aloitin samantien työstämään kyseistä lumiukko tehtävää. Eli siis ensiksi tein isomman ympyrän, jonka yhdessä kohtaa aluksi suoristin ja sitten taivutin toiseen suuntaan toiselle ympyrälle, joka oli vähän pienempi. Näin molemmat suunnat tuli taivutettua. Tein alkuun tätä vaikeampaan kierrokseen käynnissä tunnustellen tammaa. Vilma oli aivan leikeissä jo alkukäynneissä. Saattoi johtua hämärästä kelistä mikä oli. Pian siirryimme raviin. Vilma toimi yllättävän kivasti, kun saatiin vauhtia hieman hitaammaksi alku väännön jälkeen.

Toiseen suuntaan tamma toimi hyvin, joten ajattelin tehdä vähän laukkasiirtymisiä. Ne eivät sujuneet niin hyvin mitä odotin, sillä jarrut eivät meinanneet toimia. Vilmallahan on nyt ollut D-osalla rollekuolaimet kokeilussa, mutta tamma painaa kädellä paljon ja muutenkin puree kuolainta paljon enemmän mitä Olympialaisia. Joten taidan vaihtaa nämä kuolaimet takaisin, sillä hevonen on paljon tasaisempi ja tyytyväisempi suustaan toisilla kuolaimilla. Saatan vielä muutaman päivän kokeilla ja sitten tehdä päätöksen jatkanko näiden kuolainten käyttöä vai en. Tähän asti kumminkin hevonen on ollut levoton suustaan kyseisellä kuolaimella. Katsotaan mitä teen. Nämä ovat niitä valinta kysymyksiä.

Toiseen suuntaan laukassa oli paljon enemmän tehtävää. Kun viimein sain onnistuneen yrityksen lopetin siihen laukkaamisen ja jäin kehumaan tammaa. Ravailimme hetken eteen alas uraapitkin, kunnes annoin pitkät ohjat loppukäynteihin. Vilma sai venyttää kaulaansa niin alas, kun vaan halusi. Tallissa purin ja loimitin hevosen. Varusteiden puhdistuksen jälkeen lähdin 'kylvämään' suolaa kentälle, ettei se menisi jäähän pakkasilla ja hiekkakovaksi. Huomenna vissiin lanaamme ja laitamme vielä päälle suolla näin kentän pitäisi pysyä hyvänä ja toivottavasti ei vetäisi sitä jäähän enään.

Uusi poni tuli talliin

Lähdössä hakemaan Viiviä.

Kävelyä kävelyn perään. Nämä kelit vetävät vaan ratsastuspaikat entistä huonnommiksi. Kumminkin tänään töiden jälkeen satuloin hevosen ja laitoin uudet kuolaimet kokeiluun. D-osalla olevat roller kuolaimet. Joten menimme käyntiä pienen pätkän jopa ravia erästä metsäpolkua pitkin ihan mukavan matkan yhdessä Iitan ja Ellin kanssa. Ennen sitä aamulla kävin tallilla karsinat puhdistamassa ja rehut laittamassa valmiiksi. Jonka jälkeen jatkoin töihin matkaani. Töiden välissä kävin muuten hakemassa vuonohevostamma Viivin. Viivi on 7vuotias vuonohevos tamma, oikeastaan vielä täysiprojekti. Laukat,ravit,käynti, pysähdys onnistuu, mutta ihmeitä ei vielä tamma osaa. Viiviä pyrin liikuttamaan parikertaa viikossa pääosin viikonloppuna, kun on enemmän aikaa. Vilma kumminkin on ykkössijalla minulla ja pyrin sen kanssa työskentelemään monena päivänä viikossa.

Aamulla karsinan siivous ja vilmalle uudet suojat.

 Viivi nousi onneksi toisella tallilla koppiin hyvin ja lähdimme takaisin kotitalliamme kohti. Aikaahan siinä meni, mutta nyt on tamma kotona. Huomenna varmaankin saa laiduntaa Vilman kanssa aluksi, sillä Vikke ei aina ota niin hyvin vastaan uusia tulokkaita. Kun Vikke on meidän tallin ja lauman pomo, niin uudet saa yleensä kaviosta pienen vastaanoton. Onneksi Viivi on alistuvaa sorttia.

Ylemmissä kuvissa siis uusi poni Viivi.

Maastossa Vilma oli alkuun tahmea, liukasteli jonkun verran kunnes päästiin polulle. Tammaan löytyi ravin jälkeen energiapiikki ja jouduin hieman pidättelemäänkin jonkun verran tämän menoa. Kotimatka sujui nopeassa temmossa, jouduttiin odottelemaan välillä Iitaponia kun meinasin jäädä jälkeen toinen. Tallilla päästyä purin Vilman ja heitin fleece-loimen yöksi niskaan tamman ollessa hieman kostea. Muutamat iltaherkut ja samalla tarkistin vedet kaikilta. Viiviltä otin yöksi fleece-loimen pois ja hetken kerkesin tamman kanssa seurustella kunnes äiti tulikin jo hakemaan.

Mulla ei ole kuvia kovinkaa hyviä muutamat puhelimella räpsätyt joten saatte nytten kestää sitten niitä katsoa. Kävin myös perjantaina ostamassa hevosille vähän kaikkea sekä uudelle tulokkaalle.

Vilma ja sen uusi Bucasin toppaloimi.

Pakkasista masentunut ilmoittautuu

Nämä kelit ovat ollees mitä surkeammat voisiko muuta sanoa? Hevoset eivät ole päässeet liikkumaan maan ollessa kivikovana. Vilma kertää kertämistään energiaa itseensä ja on oikea höyryjuna kun pääsen seuraavan kerran kunnolla selkään. Meidän kenttä, on mennyt yhtä kovaksi kuin asfaltti ellei kovemmaksi. Muhkurainen se ainakin on, masennus iskee kun ei päästä treenaamaan. Pimeä tulee yhä aikaisemmin nykyään ja valokuvailukin jää vähemmälle. Valot onneksi meidän kenttällä on, mutta ainut ongelma on kentänpohja. Niin kovalla, ei edes viitsi mennä käyntiä sillä ikävälle varmasti tuntuu jaloissa, vaikka ne kengät onkin siellä jaloissa. Hokkeja meillä ei ole, eikä vielä kenkiä johon saa hokit pyöritettyä kiinni. Pakko on tilata kengittäjä pian ja vaihtaa tammoille hokkikengät jalkaan tällä menolla. Paikat on menneet jäähän vesisateen ja vähän väliä pakkasten takia. Meillä Kuopiossa näytti mittari tänä aamuna -10 astetta pakkasta, kun lähdin koiraa käyttämään ulkona. Voitte siinä vaiheessa kuvitella innostaako lähteä ulos, mutta pakkohan se oli. Kumminkin jos palataan takaisin aiheisiin. Miksi rupesin kirjoittelemaan teillä oikein postausta? Tuhlatakseni aikaa, vai valittaakseni vain. Ei mikään näistä vaihtoehdoista.

1.

2.

Pelloille oli tarkoitus lähteä Vilman kanssa eilen eli keskiviikkona, mutta se jää vain haaveeksi kun pellotkin oli jäätyneet koppuraiseksi. Käyntireissuksi ilman satulaahan se meni ja vielä enemminkin yhteiskuvien ottamiseen. Noh vaihteeksi saadaan niitäkin teille blogiin. Maneesille pitäisi päästä Vilman kanssa nyt treenaamaan ja hyppäämään. Kisojakin olen katsellut, muttei niihinkään viitsi lähteä jos hevonen ei pääse liikkumaan. Pitäisi yrittää kyytejä järjestellä maneesille, mutta koulupäivien jälkeen ei ole mitään intoa enään lähteä. Oikeastaan nytten minulla on työharjoittelu vielä muutaman päivän niin näiden, koska kello on 17-18 ennen kuin yleensä pääsen töistä jonka jälkeen vielä lähteä maneesille. Ajomatkassa menee kumminkin se puolisentuntia lähimmälle maneesille ja lastauksessa toinen puolituntia. Joten kello olisi varmaan aina yli kymmenen ennen kuin pääsisin kotiin syömään ja suihkuun sekä nukkumaan. Liian tiukka-aikataulu siis sellaiseen. Toivon, että saisimme kentän nytten johonkin kuntoon ratsastuksen kannalta. Lunta saisi tulla maahan eikai tässä muuta oikein voi toivoa.

3.

4.

5.

6.

7.

8. Johan sitä rupes väsyttää!

9. Ei oo riemullarajaa!

10. <3

11. mitä samaa meissä on?

12.

14.

13.

15. ''Hei mä autan sua, jos sä tarviit mua, en oo lähös viereltäsi mihinkään''

16. Mun lempparikuva!

17. Tiia: Ei enempää pusuja!

18. Vilma: Viel yksi mamma!

19.

20.

21. pusujapusuja

22.

23. ''mä teen mitä vaan sun etees<3''

24.

25.

Mikä oli teidän lempparikuvanne?