Pakkasakka

Aamuksi laitoin herätyskellon soimaan kymmeneltä, kun Ellin kanssa oli tarkoitus tallille lähteä. Alkuun en kyllä millään olisi jaksanut herätä vaan meinasin jatkaa unia. Näin nimittäin niin outoa unta etten ole hetkeen nähnyt. Pääsin kumminkin ylös sängystä ja kävin ensimmäisenä katsomassa paljonko on pakkasta. Mittari näytti -13 astetta joten hypyt jäivät väliin tältä päivältä. Sen sijaan päätin mennä kumminkin puomeja, koska ei olla pitkään aikaa menty kumpiakaan.

Ensiksi kävin kuvailemassa Elliä ja Iitaa, jonka jälkeen uhmasin lunta ja päätin olla kevytkeijukainen ja kävellä hankiaisia pitkin omalle tallille. Eihän se nyt ihan niin helposti mennyt. Pari kertaa tämä paksu anteeksi kirjoitin väärin kevytkeijukainen tipahtikin lumeen mutta muuten hyvin hanki jo kesti kävellä. Tallille päästyäni hain Vilman sisälle ja rupesin laittamaan tammaa. Tamma kävelikin minua onneksi portille vastaan. Onneksi oli kamera mukana niin kerkesin napata suloisen kuvan tammasta.

Sisällä harjailin ja tein oikeasti hikihatussa hommia, että sain kaviot puhdistettua. Kerkesin laittaa Vilman ja itseni valmiiksi ennen kuin kuvaaja tuli tallille. Kävelin jonkun aikaa alkukäyntejä fleeceloimen kanssa jotta lihakset lämpeisivät nopeammin hevosella ja pysyisin itse lämpimänä. Hieman viileälle tuntuivat ratsastushousut jalassa, vaikka niiden alla oli lämpöhousut. hrr.

Alkukäyntejen jälkeen pyysin kuvajaamme ottamaan loimen roikkumaan aidalle, jonka jälkeen aloitin ravityöskentelyn. Alkuun menin vain ravia pitkäsivut harjoitusravissa mahdollisimman lyhyellä askeleella, jonka jälkeen siirsin lyhyet sivut käyntiin tehden aina lyhyen sivun keskeltä lähtevän pääty-ympyrän molempiin päätyihin. Alkuun meillä oli pientä tahtojen taistelua havaittavissa Vilman kanssa, koska tamma olisi vain halunnut juosta. Kun homma rupesi toimimaan menimme koko kenttää ravissa, tehden pääty-ympyröitä.

 Ravityöskentelyn alkaessa toimimaan aloinkin tulemaan aina pitkän sivun puolivälistä keskellä kenttää kaartaen kolmelle ravipuomille. Näiden jälkeen aina käänsin vastakkaiseen suuntaan eli suunta vaihtui lähes koko ajan kentällä. Alkuun Vimma pelleili ja mukamas pelkäsi puomeja mutta lopetti kovan sanan jälkeen leikkimisen. Vauhdikkaat olivat meidän ylitykset, vaikka kuinka aina yritin puolipidättää ja ottaa ohjaa lyhyemmäksi. Tein oikeastaan koko tunnin tätä puomitehtävää sillä se osottautui ihan hyväksi hevosen ja itseni kannalta. Välillä tein lyhyille sivuille pääty-ympyrät ravissa. Ravin, kun sain koottua hyväksi vaihdoimme tehtävää siten, että puomit tultiin ravissa mutta lyhyen sivun keskellä nostin aina laukan ja laukkasin pääty-ympyrän. Näin tuli harjoiteltua koko ajan laukkaa molempiin suuntiin vuoron perään aina kierros. Vilma toimi yllättävän mukavasti, vaikka laukan jälkeen tamma aina innostuu.

Kumminkin tänään saatiin alkuväännön jälkeen palaset paikoilleen. Jäin ravailemaan vielä loppuun rennosti ravia, kun fasaani hyppäsi vain uralle eteemme. Sain siirrettyä onneksi Vilman käynnin kautta pysähdykseen, kun lintu katsoi tyhmänä meitä. Sitten se lähtikin kipittämään kentällä ja Vimma käveli perässä uteliaana. Pian lintu varmaankin kyllästyi hevosen jahtausleikkiin ja lensi pois onneksemme kentältä. Yllättävän kesy lintu oli nimittäin meni aivan kuvaajamme läheltä lennossa. Loppuun kuvaajamme siivosi puomit pois. Kävelin sen aikaa fleeceloimi jälleen päällä Vimman kanssa kenttää ympäri. Kun olimme tehneet tarpeeksi pitkät loppukäynnit ratsastin halliin ja siellä hyppäsin alas selästä. Vilma oli sen verran hikinen, että se jäikin sisälle ratsastuksen jälkeen. Ratsastuksen jälkeen purin Vimman nopeasti ja loimitin tamman. Valitettavasti meillä ei ole kaulakappaleellista fleeceloimea vielä tammalla joten käärin sitten sellaisen fleeceviltin tamman kaulalle. Hain Daisyn sisälle Vilman kaveriksi vielä seisokelemaan.

Puspus Daisyn kans :3

Vilman mielipide pusuista Daisyltä.. :D

loppukäyntejä.

Tallissa oli niin kaunista, kun aurinkopaistoi sisään.

Pitkästä aikaa kuulumisia

Vuosi kääntyi jo eikä joulun jälkeen ole blogissa mitään tapahtunutkaan. Mitä ihmettä oikeasti olen tehnyt? Mitä hevoset ovat puuhastelleet. Jouluna kävimme ratsastamassa jouluratsastuksen porukalla. Joulun jälkeen hevoset saivat yhden vapaapäivän, jonka jälkeen treenattiin taas Vilman kanssa.

Lähdettiin hankeen revittelemään. Oikeasti pellolla ei edes kunnon hankea vielä ollut muttei se hauskuutta vienyt pois. Vilma nautti sekä ratsastaja, kun ei tarvinnut kuin nostaa pylly ylös penkistä ja antaa mennä. Ennen joulua muuten pääsin kokeilemaan myös pulkkaratsastusta. Voi sitä hauskuuden määrää, kun vaan kaksi päivä vedettiin peräkkäin pulkalla tamman kanssa. Muuten oikeastaan olen paljon nytten maastoillut Vimman kanssa. Vikelläkin kävin maastoilemassa sekä Linjuria olen kentällä ratsastellut. Kuvaaja minulla ei ole ollut peltorevittelyn jälkeen tallilla, koska olen halunnut hetken vain puuhastella yksinäni ja kaikessa rauhassa. Enkä viitsi maastoon tietäpitkin kuvajaa pyytää kävelemään perään vain siksi, että saisin kuvia.

Tiemaastot pidän itsellekkin rauhallisina. Ei kuvajaa ei miettimistä olenkaan. Mennään joka hissunkissun tai sitten saadaan vain painella. En tiedä onko teillä ikinä tälläistä tunnetta maastossa kuin minulla. Mutta se vapauden tunne ja huolettomuus jonka saa kokea.

Tälläisiä kuulumisia hevosilla aikalailla nytten on ollut. Uutenavuotena en ratsastanut ollenkaan ja hevoset siirtyivät hyvissä ajoin sisätilaan radiota kuuntelemaan sekä pauketta turvaan. Onneksi ei ollut mitään tapahtunut vain rauhassa osasivat olla, vaikka ulkona paukkuikin mukavasti. Itse olin katsomassa ilotulistusta. Kameran meinasin ekana raahata mukaan, mutta jätin tällä kertaa sen kumminkin kotiin. En jaksanut rueta säätämään asetuksien kanssa, vaan tein itselleni helpommaksi ja hermottomammaksi tällä tavoin.

 Tämä vuosi aloitettiin treenillä tänään toinen päivä, jolloin tuuppailtiin koulua ympyrällä Vilman kanssa. Ratsastin hevosta oikeasti rauhalliseksi ja tasapainoiseksi. Vimma oli alkuun kyllä aikamoinen neiti. Kentälle päästyämme, Vilma pelkäsi mm. Daisyn katosta, joka on ollut jo kauan siinä. Samoin tamma myös pällysteli joka ilman suuntaan. Askel oli sen verran nopea, että sain rauhoitella oikeasti urakan kanssa Vilmaa. Pikku hiljaa tamma alkoi kuunnella, mutta kokeili painamalla sisäohjalle. Otin paremman tuntuman ulko-ohjaan jolloin sain hevosen suoristumaan ja lopettamaan tämän paineen tekemisen sisäohjalle. Pienen taistelun jälkeen homma toimi paremmin kuin olisin uskonut. Luulin nimittäin ettei ratsastuksesta tulisi mitään, kun Vimma pelkäsi ihan kaikkea ympärillä olevaa.

 Ravissa sain Vimman käyttämään oikeasti selkäänsä ja rauhoittumaan mukavasti. Saimme enemmän hyviä pätkiä kuin huonoja. Koin tänään ahaa- elämyksen selässä, kun tuntui että osa palasista loksahti paikoilleen. Pitkästä aikaa sain kokea tämänkin tunteen. Ehkä pieni maastoilu teki hyvää ja motivoi niin kuskia kuin hevostakin. Ravin jälkeen vaihdoin suunnan helpompaan kierrokseen. Ei kovin pitkään tarvinnut hioa, kun hevonen tuntui tasaiselta ja mukavalta tähänkin suuntaan. Hieman sain kyllä rauhoitella Vimmaa alkuun puolipidätteillä. Kun ravitoimi helpompaan kierrokseen vaihdoin jälleen suuntaan. Nostettiin laukka heti, kun hevonen tuntui vaikeampaan kierrokseen tasaiselta. Vilma nosti yllättävän nätisti, mutta yritti vain enemmin juosta kovaa kuin käyttää selkäänsä. Niinpä päätin vähän keventää laukassa ja samalla huomasin hevosen rentoutuvan sekä käyttävän enemmän selkäänsä. Istuin satulaan hetkeksi, kunnes siirryin raviin. Nostettiin vielä toisen kerran laukka tähän kierrokseen tällä kertaa ilman kevennystä. Vimma toimi paremmin joten taputin hieman kaulalle, jonka jälkeen ravailtiin hetki ympyrällä.

Vaihdettiin sitten suuntaa. Odotin, että Vimma tekisi saman minkä ennenkin ja olisi kauhean kuuma laukan jälkeen. Kumminkin tamma osoitti rauhallisuutta ravissa, joten päästiin pian laukkamaan toiseenkin kierrokseen. Laukka nousi hyvin tasaisesti. Vimman kanssa ei oikeaan kierrokseen laukassa pahemmin ollut ongelmia hieman nopeutta, kun säädin niin kyllä tuli taas niin ahaa elämyksiä selässä koettua, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Laukan jälkeen siirryttiin raviin ja ravailtiin jonkun aikaa, kunnes tamma sai pitkät ohjat käynnissä. Käveltiin räntäsateessa pitkät loppukäynnit jonka jälkeen kyllä tallin lämpö oli ihana tunne.

Hyvää joulua! - Joulukalenterin luukku 24

Viimeisen luukun avaamis päivä. Nytten on aika se avata. Meillä aamukäynnistyi ja aikaiseen ja avasin heti ensimmäisenä luukun joulukalenteristani. Sen jälkeen suuntasin kuusen luokse ja sain valita yhden lahjan, jonka aukaisen. Arvoin yhden ja avasin innoissani. Joulu herättää aina pienen jouluihmisen minussa eloon. Tonttutyttö - Tiia. Sillä nimellä minua on kutsuttu töissä ja talleilla. Pian lähdenkin suorittamaan jouluratsastuksen tuonne pakkaseen, jonka jälkeen kahvitellaan ensin ihanien tuttujeni kanssa. Tämän jälkeen meidän perhe kerääntyy syömään ja avaamaan loputkin lahjat. Mitään en edes toivonut, mutta katsotaan nyt mitä saan.

Tässä teille jatko osa edelliseen postaukseen, tällä kertaa onnistuneet kuvat. Hyvää joulua vielä kerran meiltä kaikilta tallipopooltamme teille lukijoillemme!

puspus<3

Joulutonttu ja sen heppa:3

J o u l u k u v a<3

hymyillen jouluun<3

pusuja karvaturvalle<3

 Oliko teillä lempikuvaa?