Tuuppailua ja laukanvaihtoja

Laittelin Vimman valmiiksi tallissa itsekseni kunnes lähdettiin kentälle verkkailemaan. Ehdittiin mennä 20minsaa verkkailua, ennen kuin kuvajaamme tuli tallille. Käynnissä menin aluksi pitkin ohjin ihan vain muutaman kierroksen, jonka jälkeen aloitimme aina pitkillä sivulla tekemään avotaivutusta. Lyhyvillä sivuilla suoristin hevosen ohjan ja pohkeen väliin. Vimma oli hieman herkällä tuulella ja meinasin aina ampaista raviin, kun pohje painautui kylkeen kiinni kevyesti.

Pienen työskentelyn jälkeen rupesin ravailemaan pääty-ympyrät taivutellen tammaa hyvin. Istuin harjoitusravissa tiivisti satulassa. Huomasin, että Vimma painoi aavistuksen sisäkädelle. Joten väistättelin taka osaa ja yritin miettiä tehtävää. Muutaman kerran hypättiin pystyyn näiden alkuverkkojen aikana, kun tamma oli toista mieltä ja hieman prostetoi, kun en antanut juosta täysiä alta pois. Hetken vääntämisen jälkeen homma alkoi sujua. Tein muutamia siirtymisiä vielä ennen kuin kuvaajamme kävelikin tallille. Menin käyntiä sekä harjoitus että kevytravia. Pitkillä sivuilla otin aina harjoitusravissa muutaman siirtymisen käyntiin kävellen 4-5 askelta, jonka jälkeen jatkoimme ravia. Pääty-ympyrät keventelin.

vauhdikkaammat laukanvaihdot chek!

Kerkesin juuri vaihtaa suuntaa Ellin tulessa tallille. Alkuun oli tarkoitus mennä puomeja, mutta kun tamma kävi sen verran kuumana jätinne suosiolla pois. Huomenna olisi tarkoitus päästä vähän hyppäämään toivotaan, että pääsemme pitkästä aikaa huh! Näinköhän kuski pysyy satulassakaan enään. Ravailin pääty-ympyrällä harjoitus sekä kevytravia vaihdellen. 

Pian aloitinkin laukkatyöskentelyn. Laukkatyöskentelyssä olikin tarkoitus tehdä tänään laukanvaihtoja. Vähän erilaista ja haastavampaa, vaikka hevonen kyllä osaa. Ei aina olisi sitä ympyrällä tai kahdeksikolla humputtelua vaan vähän monipuolisempaa kouluvääntöä.

Vaihdot tulin aina yhden vaihdon kokorataleikkaan keskellä. Jatkoin kokorataleikkaan jälkeen laukassa lyhyelle sivulle josta pitkän sivun jonka jälkeen siirryttiin harjoitusraviin. Seuraavasta kulmasta tulinkin laukkaa toiseen suuntaan kuin äsken vaihdon kanssa. Näin aina vaihtui joka toisena vaikea ja joka toisena helpompi laukka. Tehokasta. Tulin enemmän kuin 10 toistoa, jonka jälkeen lopeteltiin sitten laukkaaminen. Hevonen sekä ratsastaja oli hiestä läpimärkänä. Vaikken mennet kuin huppari päällä. Loppuravit otimme rennommin Vimman kanssa, jonka jälkeen vielä pitkät loppukäynnit. Tallissa harjailin ja loimitin hevosen ennen kuin menin tekemään Vilmalle kuuman melassin.

loppuraveissa saa humputella miten haluaa :P

Kuulumisia kuulumisia

Äiti haluaa tästä ja alemmasta kuvasta taulut :P

Laiskuus on iskenyt kirjoittaeen totaalisesti. Asiaa olisi enemmän kuin inspiraatiota kirjottamiseen. Mistähän moinen sitten johtuu? Syitä voisin luetella, varmaankin laiskuus, inspiraation puute, ajanpuute. Koulu jatkui taas tai oikeastaan amiska joten on pakko ahertaa siellä ja yrittää saada muutamat rästit pois alta, että pääsen työssäoppimaan sekä koulutusohjelmaan toukokuussa. Huh, vähän jännittää milloin meille paljastetaan minne koulutusohjelmaan pääsen.

Kumminkin minulle kuuluu hyvää niin myös hevosille. Tänään oli kengitys hevosilla. Piti taas hokkeja uusata ja laittaa tislakumit. Nyt on hyvä sitten mennä, kun ei tislat tartu kavion pohjiin. Vilmalla olen kovimmilla pakkasilla humputellut loimen kanssa. Viime postauksessa hehkutin kuinka ihanan pinkinloimen äiti osti Vimmalle. Hetihän sitä piti käyttää ja seuraavana päivänä humputtelinkin pakkasessa kevyesti jokaisen askellajin lävitse. Vimma toimi oikeastaan kuin unelma ja varsinkin laukka. En osaa sanoin kuvailla, mutta homma toimi täydellisesti molempiin kierroksiin. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että laukka olisi mennyt hurjana eteenpäin molempiin suuntiin. Kyllä oli kuski hymyssäsuin ja hevonenkin tyytyväinen kehujen ja herkkujen jälkeen varmasti. Kukapa sitä ei olisi?

Nyt pitäisi palata takaisin kumminkin todellisuuteen ja rueta tekemään noita hitsin tehtäviä, jotka tuossa vieressä odottaa. Kuka sano, että amiskassa ei tule ikinä läksyjä? Niin kukahan niin väitti mulle joskus. Murr, perukoot sanansa. Vaikka myönnän, että lukios tuli paljon enemmän läksyjä. Yritän kirjoitella paremmalla aikaa pidempää postausta nytten saatte nauttia vaan vähäisestä tekstistä mutta runsaasti kuvista!

Hankijumppailua

Yksi päivä sai aivan ihania kuvia pihalla, kun aurinko paistoi!

Käytiin Vimman kanssa tänään pitkä hankijumppa. Mentiin hieman raviakin hangessa, mutta oli sen verran pompottavaa kyytiä tuolla hangessa, että ei meinannut kuski pysyä kyydissä. Samoin myös käytiin metsässä jumppailemassa ja sitä kautta pellolle. Vimma katsoi hieman ihmeissään moottorikelkoja jota tuli vastaan, mutta hienosti uskalti mennä ohitse.

Ihmeitä ei oikeastaan hankitreenistä ole näin kerrotavaa, kun ei siitä kuviakaan saatu. Kukapa tuonne mielellään haluaa hankeen rymymään mukaan kuvailemaan. En ainakaan minä mielelläni lähde umpihankeen tarpomaan. Käytiin kummin Vimarin ja hänen omistajansa kanssa kiertelemässä hangessa reittejä. Hauskaa kyllä oli ja Vilma oli yksi höyryjuna kuten aina. Nauroinkin et me olemme pendolino, josta on jarrut rikki aina maastossa Vimman kanssa. Varokaa siis vaan! Nopeusrajoitukset ei oo tällä kauramoottorilla ihan oikeat aina ;) 

























Maaston jälkeen harjailin ja loimitin Vilman. Tamma jäikin talliin, kun oli sen verran märkä. Kävin sitten myöhemmin hakemassa muut hevoset kanssa sisälle ja siivoilin vielä kentän. Piti nimittäin kaivaa esteet lumen alta esiin, kunne olivat sinne hautautuneet. Jäin kuvailemaan kaverin ratsastustuntia vielä neljään asti. 

Äiti muuten osti Vilmalle ihanan uuden fleecen, nimittäin pinkin. Joten saatte tyytyä Vilman poseerauskuviin pinkin fleece-loimen kanssa tällä kertaa. Huomenna lupaan, että raahaan kuvaajan vaikka väkisin kentälle jotta saataisiin pitkästä aikaa taas ratsastuskuvia ehkä jopa videota. Katsotaan jos päästäisiin vähän hyppelemään huomenna riippuen tietysti pakkasesta.

täydellinen vai mitä?;)

Pakkasakka

Aamuksi laitoin herätyskellon soimaan kymmeneltä, kun Ellin kanssa oli tarkoitus tallille lähteä. Alkuun en kyllä millään olisi jaksanut herätä vaan meinasin jatkaa unia. Näin nimittäin niin outoa unta etten ole hetkeen nähnyt. Pääsin kumminkin ylös sängystä ja kävin ensimmäisenä katsomassa paljonko on pakkasta. Mittari näytti -13 astetta joten hypyt jäivät väliin tältä päivältä. Sen sijaan päätin mennä kumminkin puomeja, koska ei olla pitkään aikaa menty kumpiakaan.

Ensiksi kävin kuvailemassa Elliä ja Iitaa, jonka jälkeen uhmasin lunta ja päätin olla kevytkeijukainen ja kävellä hankiaisia pitkin omalle tallille. Eihän se nyt ihan niin helposti mennyt. Pari kertaa tämä paksu anteeksi kirjoitin väärin kevytkeijukainen tipahtikin lumeen mutta muuten hyvin hanki jo kesti kävellä. Tallille päästyäni hain Vilman sisälle ja rupesin laittamaan tammaa. Tamma kävelikin minua onneksi portille vastaan. Onneksi oli kamera mukana niin kerkesin napata suloisen kuvan tammasta.

Sisällä harjailin ja tein oikeasti hikihatussa hommia, että sain kaviot puhdistettua. Kerkesin laittaa Vilman ja itseni valmiiksi ennen kuin kuvaaja tuli tallille. Kävelin jonkun aikaa alkukäyntejä fleeceloimen kanssa jotta lihakset lämpeisivät nopeammin hevosella ja pysyisin itse lämpimänä. Hieman viileälle tuntuivat ratsastushousut jalassa, vaikka niiden alla oli lämpöhousut. hrr.

Alkukäyntejen jälkeen pyysin kuvajaamme ottamaan loimen roikkumaan aidalle, jonka jälkeen aloitin ravityöskentelyn. Alkuun menin vain ravia pitkäsivut harjoitusravissa mahdollisimman lyhyellä askeleella, jonka jälkeen siirsin lyhyet sivut käyntiin tehden aina lyhyen sivun keskeltä lähtevän pääty-ympyrän molempiin päätyihin. Alkuun meillä oli pientä tahtojen taistelua havaittavissa Vilman kanssa, koska tamma olisi vain halunnut juosta. Kun homma rupesi toimimaan menimme koko kenttää ravissa, tehden pääty-ympyröitä.

 Ravityöskentelyn alkaessa toimimaan aloinkin tulemaan aina pitkän sivun puolivälistä keskellä kenttää kaartaen kolmelle ravipuomille. Näiden jälkeen aina käänsin vastakkaiseen suuntaan eli suunta vaihtui lähes koko ajan kentällä. Alkuun Vimma pelleili ja mukamas pelkäsi puomeja mutta lopetti kovan sanan jälkeen leikkimisen. Vauhdikkaat olivat meidän ylitykset, vaikka kuinka aina yritin puolipidättää ja ottaa ohjaa lyhyemmäksi. Tein oikeastaan koko tunnin tätä puomitehtävää sillä se osottautui ihan hyväksi hevosen ja itseni kannalta. Välillä tein lyhyille sivuille pääty-ympyrät ravissa. Ravin, kun sain koottua hyväksi vaihdoimme tehtävää siten, että puomit tultiin ravissa mutta lyhyen sivun keskellä nostin aina laukan ja laukkasin pääty-ympyrän. Näin tuli harjoiteltua koko ajan laukkaa molempiin suuntiin vuoron perään aina kierros. Vilma toimi yllättävän mukavasti, vaikka laukan jälkeen tamma aina innostuu.

Kumminkin tänään saatiin alkuväännön jälkeen palaset paikoilleen. Jäin ravailemaan vielä loppuun rennosti ravia, kun fasaani hyppäsi vain uralle eteemme. Sain siirrettyä onneksi Vilman käynnin kautta pysähdykseen, kun lintu katsoi tyhmänä meitä. Sitten se lähtikin kipittämään kentällä ja Vimma käveli perässä uteliaana. Pian lintu varmaankin kyllästyi hevosen jahtausleikkiin ja lensi pois onneksemme kentältä. Yllättävän kesy lintu oli nimittäin meni aivan kuvaajamme läheltä lennossa. Loppuun kuvaajamme siivosi puomit pois. Kävelin sen aikaa fleeceloimi jälleen päällä Vimman kanssa kenttää ympäri. Kun olimme tehneet tarpeeksi pitkät loppukäynnit ratsastin halliin ja siellä hyppäsin alas selästä. Vilma oli sen verran hikinen, että se jäikin sisälle ratsastuksen jälkeen. Ratsastuksen jälkeen purin Vimman nopeasti ja loimitin tamman. Valitettavasti meillä ei ole kaulakappaleellista fleeceloimea vielä tammalla joten käärin sitten sellaisen fleeceviltin tamman kaulalle. Hain Daisyn sisälle Vilman kaveriksi vielä seisokelemaan.

Puspus Daisyn kans :3

Vilman mielipide pusuista Daisyltä.. :D

loppukäyntejä.

Tallissa oli niin kaunista, kun aurinkopaistoi sisään.

Pitkästä aikaa kuulumisia

Vuosi kääntyi jo eikä joulun jälkeen ole blogissa mitään tapahtunutkaan. Mitä ihmettä oikeasti olen tehnyt? Mitä hevoset ovat puuhastelleet. Jouluna kävimme ratsastamassa jouluratsastuksen porukalla. Joulun jälkeen hevoset saivat yhden vapaapäivän, jonka jälkeen treenattiin taas Vilman kanssa.

Lähdettiin hankeen revittelemään. Oikeasti pellolla ei edes kunnon hankea vielä ollut muttei se hauskuutta vienyt pois. Vilma nautti sekä ratsastaja, kun ei tarvinnut kuin nostaa pylly ylös penkistä ja antaa mennä. Ennen joulua muuten pääsin kokeilemaan myös pulkkaratsastusta. Voi sitä hauskuuden määrää, kun vaan kaksi päivä vedettiin peräkkäin pulkalla tamman kanssa. Muuten oikeastaan olen paljon nytten maastoillut Vimman kanssa. Vikelläkin kävin maastoilemassa sekä Linjuria olen kentällä ratsastellut. Kuvaaja minulla ei ole ollut peltorevittelyn jälkeen tallilla, koska olen halunnut hetken vain puuhastella yksinäni ja kaikessa rauhassa. Enkä viitsi maastoon tietäpitkin kuvajaa pyytää kävelemään perään vain siksi, että saisin kuvia.

Tiemaastot pidän itsellekkin rauhallisina. Ei kuvajaa ei miettimistä olenkaan. Mennään joka hissunkissun tai sitten saadaan vain painella. En tiedä onko teillä ikinä tälläistä tunnetta maastossa kuin minulla. Mutta se vapauden tunne ja huolettomuus jonka saa kokea.

Tälläisiä kuulumisia hevosilla aikalailla nytten on ollut. Uutenavuotena en ratsastanut ollenkaan ja hevoset siirtyivät hyvissä ajoin sisätilaan radiota kuuntelemaan sekä pauketta turvaan. Onneksi ei ollut mitään tapahtunut vain rauhassa osasivat olla, vaikka ulkona paukkuikin mukavasti. Itse olin katsomassa ilotulistusta. Kameran meinasin ekana raahata mukaan, mutta jätin tällä kertaa sen kumminkin kotiin. En jaksanut rueta säätämään asetuksien kanssa, vaan tein itselleni helpommaksi ja hermottomammaksi tällä tavoin.

 Tämä vuosi aloitettiin treenillä tänään toinen päivä, jolloin tuuppailtiin koulua ympyrällä Vilman kanssa. Ratsastin hevosta oikeasti rauhalliseksi ja tasapainoiseksi. Vimma oli alkuun kyllä aikamoinen neiti. Kentälle päästyämme, Vilma pelkäsi mm. Daisyn katosta, joka on ollut jo kauan siinä. Samoin tamma myös pällysteli joka ilman suuntaan. Askel oli sen verran nopea, että sain rauhoitella oikeasti urakan kanssa Vilmaa. Pikku hiljaa tamma alkoi kuunnella, mutta kokeili painamalla sisäohjalle. Otin paremman tuntuman ulko-ohjaan jolloin sain hevosen suoristumaan ja lopettamaan tämän paineen tekemisen sisäohjalle. Pienen taistelun jälkeen homma toimi paremmin kuin olisin uskonut. Luulin nimittäin ettei ratsastuksesta tulisi mitään, kun Vimma pelkäsi ihan kaikkea ympärillä olevaa.

 Ravissa sain Vimman käyttämään oikeasti selkäänsä ja rauhoittumaan mukavasti. Saimme enemmän hyviä pätkiä kuin huonoja. Koin tänään ahaa- elämyksen selässä, kun tuntui että osa palasista loksahti paikoilleen. Pitkästä aikaa sain kokea tämänkin tunteen. Ehkä pieni maastoilu teki hyvää ja motivoi niin kuskia kuin hevostakin. Ravin jälkeen vaihdoin suunnan helpompaan kierrokseen. Ei kovin pitkään tarvinnut hioa, kun hevonen tuntui tasaiselta ja mukavalta tähänkin suuntaan. Hieman sain kyllä rauhoitella Vimmaa alkuun puolipidätteillä. Kun ravitoimi helpompaan kierrokseen vaihdoin jälleen suuntaan. Nostettiin laukka heti, kun hevonen tuntui vaikeampaan kierrokseen tasaiselta. Vilma nosti yllättävän nätisti, mutta yritti vain enemmin juosta kovaa kuin käyttää selkäänsä. Niinpä päätin vähän keventää laukassa ja samalla huomasin hevosen rentoutuvan sekä käyttävän enemmän selkäänsä. Istuin satulaan hetkeksi, kunnes siirryin raviin. Nostettiin vielä toisen kerran laukka tähän kierrokseen tällä kertaa ilman kevennystä. Vimma toimi paremmin joten taputin hieman kaulalle, jonka jälkeen ravailtiin hetki ympyrällä.

Vaihdettiin sitten suuntaa. Odotin, että Vimma tekisi saman minkä ennenkin ja olisi kauhean kuuma laukan jälkeen. Kumminkin tamma osoitti rauhallisuutta ravissa, joten päästiin pian laukkamaan toiseenkin kierrokseen. Laukka nousi hyvin tasaisesti. Vimman kanssa ei oikeaan kierrokseen laukassa pahemmin ollut ongelmia hieman nopeutta, kun säädin niin kyllä tuli taas niin ahaa elämyksiä selässä koettua, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Laukan jälkeen siirryttiin raviin ja ravailtiin jonkun aikaa, kunnes tamma sai pitkät ohjat käynnissä. Käveltiin räntäsateessa pitkät loppukäynnit jonka jälkeen kyllä tallin lämpö oli ihana tunne.