024: Epäaktivisuuteeni selitys

Viimeksi syyskuun alussa on tullut kirjoitettua, pahoittelen oikeasti kaikille. Monesti olen aloittanut, mutta luonnokseksi se on vain jäänyt. Koulussa hirveä koerumpa päällä, sitten kaverit ja poikakaveri vie aikaa paljonkin. Kouluun on jaksettava panostaa, vaikka ei huvita. Vikkekin on ehdittävä liikuttaa ja ratsastustunneilla käydä. Voitte uskoa, että minulla ei ole yhtään iltaa sellaista jolloin olisin vain kotona porukoiden kanssa ja ottaisin rennosti. Olen aina menossa tai sitten meillä on porukkaa, en kyllä valita. On mukavaa kun on tekemistä, vaikka jokainen haluaa välillä omaa aikaansa vai mitä?

Vikkeäkin on useasti tullu käytyä ratsastamassa ja hoitamassa, tosin tammalla ei ratsasteta nytten hetkeen taas. Toisen jalat ovat sen verran kipeytyneet tässä ja syytä ei tiedetä. Olen hieronut ja kokeillut ettei jossain selässä olisi jumittunutta lihasta mutta ei ole sellaista löytynyt. Olemme venyttäneet jalkoja kevyillä venytysharjoituksilla joista Vikke on kovasti tykännyt. Taidan rueta useamminkin niitä käyttämään, sillä tamma tykkää. Kengittäjän pitäisi tulla tammalle lähi aikoina ja päätöksen tein, että Vikeltä lähtee kengät kokonaan pois. Ei siis kenkiä, tamma pärjää hyvin ilmankin. Vikellä on todella vahvat kaviot ja nopea kasvuiset, joten ilman kekiä on tammankin parempi elää. Kuhan saataisiin nyt jalat vain kuntoon.

Katsotaan sitten, kun lumi tulee maahan pistetäänkö hokkeja tammalle vai ei. Sen näkee sitten silloin, viime talvenahan Vikellä ei semmoisia ollut. Eikä tamma tosissaa kyllä niitä tarvinnut, ei tullut tierojakaan niin usein, kun ei ollut kenkiä. Yksi etu ainakin jos joku rupeaa valittamaan jotain. Tänään viimeksi kävin tammaa moikkaamassa pakkohan se oli päästä näkemään Vikkeä. Harjailin tammaa tarhassa puhtaaksi ja toisella oli jo kasvanut pörröistä karvaa. Kyllä huvitutti, kun huomaa, että talvi lähestyy. En hirveämmin tykkää talvesta, koska inhoan kylmyyttä. Kylmyys, ei ole minun mieleeni eikä myös siksi lumikaan. Tosin tänä talvena olisi tarkoitus kokeilla Vikellä hiihtoratsastusta kaverin kanssa mikäli se onnistuu.
Vikellystä olisi mukava päästä kokeilemaan pian Vikellä, kun tammallahan on vikellysvyökin, mutta katsotaan sitten kuin tamman jalat ovat parantuneet eli saadaan kengät pois. Pitää yrittää selvittää syitä miksi tammalla voisi olla kipeät etuset, eiköhän se löydy tai sitten ei. Oli syy mikä tahansa toivon, että Vikke pian parantuu niin voidaan taas rueta reenaamaan tuota ratsastusta. Sillä tiedän mikä energiapommi tamma tosiaan on taas ratsastus tauon jälkeen. On siinä pidättelemistä taas, tuskinpa alas sentään lennän sen verran hyvä tasapaino on Viken kanssa tullut.

Kuvia minulla ei ole tältä päivältä tai muiltakaan tähän postaukseen laittaa, tuli vähän tylsähkö tekstiä ja sekavaa, toivottavasti saatte sentään selvää! Mutta lupailen ensi kerralla ottaa kameran tallille ja yritän aktivistua nytten, heti vaan kun saan vähän aikaa kirjoittaa tänne ajatuksen kanssa. Kun tässä on nytten näitä kokeita sun muuta tekemistä ihan riittävästi.

Vikke ja Tiitu

023: Erikoispostaus: Elämä hevosten kanssa ennen Vikkeä

Erikoispostauksen aika onkin. Olen ensinnäkin pahoillani, etten saanut sitä tehtyä hirvittävän nopeasti mutta eikös ole parempi odottaa selkeää postausta kun sellaista jonka olen hutassut mahdollisimman nopeasti? Elämä hevosten kanssa ennen Vikkeä vei voiton 56% ja heti toisenna tuli päivämme kuvina 25% :lla. Muut tulivat sitten noiden kahden jälkeen, eikä järjestyksellä varmaankaan ole niin väliä, sillä selvillä on mistä erikoispostauksen aihe nytten tällä kertaa tulee.

Aloitin ratsastuksen n. kuus vuotiaana virallisesti käymään ratsastuskoulussa tunneilla, sitä ennen olin pyörinyt siskoni mukana tallilla ja päässyt aina menemään loppukäyntejä siskoni kanssa hevosella ja ratsastamaan poneilla talutusratsastuksessa. Pienenä oppi niin nopeasti asiat, että minut siirrettiin omasta ryhmästäni taitavempien ryhmään. Tietysti olin ylpeä pienenä saavutuksestani. Kumminkin minulle tuli joskus 8 vuotiaana ns. väli vuosi ratsastukseen, kun siirryin raviurheilun pariin.
En käynyt enää säännöllisesti ratsastustunneilla, mutta välillä kävin tunneilla, kun ehdin. Raviurheilussa kehityin nopeasti ja olihan se hauskaa päästä poneilla ajamaan. Kävin yhden poniravileirinkin, mutta ei tuo ollut minun juttuni. Palasin taas ratsastuksen maailmaan ja rupesin käymään toisella tallilla. Taidot olivat hivenen ruostuneet, mutta kaikki muistui pian mieleen. Vaihdoin kumminkin pian tuolta tallilta pien. tallille, jossa sain yksityistunteja ja tunnilla oli max. 3 ratsukkoa minut on tuohon mukaan laskettuna. Yksityistunnit tietysti kehittivät minua nopeammin, ja opettajani ehotti jos menisin erillaisille valmennusleireillä.

Tarkoitus oli lähteä estevalmennusleirille, mutta matkaan tulikin muuttuja. Poni jonka kanssa olin lähdössä niin jouduttiin lopettamaan. Harmittihan se kovasti, mutta kävin sitten samana kesänä vain teholeirillä. Suosittelen niitä kaikille tai edes tehotunteja! Yksityistunnit eivät ole halvimmasta päästä, mutta mikäli on varaa ostaa edes muutama sellainen sekin tekee hyvää jo istunnalle yms. Vanhempani ovat maksaneet minulle yksityistunteja, joista olen kiitollinen heille. Sillä tiedän, ettei se ole halpaa lystiä ratsastaa yksityistunneilla tai tehotunneilla. Leiritkään eivät ole halpoja, vaikka viimeisin leiri minulla olikin 2009, 12 vuotiaana tai tuolloin olin vielä 11 vuotias mutta kumminkin täytin samana vuonna 12 vuotta. Yksityistunneilla olen käynyt säännöllisesti tähänkin asti, vaikka Vikke onkin minulla. Mutta tosin en niin monta kertaa viikossa, sillä ei ylläpito hevonen ole ilmainen.

Jos ylläpito hevota/ponia harkihdette, teidän on mietittävä oletteko valmis siihen ettette välttämättä kehity kaikessa niin. Minulla on ollut todella vaikea päätös tuolloin aikoinaan, kun Viken otin ylläpitoon, mutta olen kehittynyt ratsastuksessa paljon. Vikke on oppinut uusia asioita ja olen harjoituttanut tunnilla tekemiä asioita Viken kanssa. Molemmat siis oppivat jotain. Nytkin olen menossa torstaina estetunnille vähän reenaamaan istuntaa, vaikka esteistunnassani ei koskaan ole ollut paljoa moitittavaa. Kuhan muistan etten siirrä liikaa jalkaa taakse. Vikken tullessa minulle monet asiat ovat jääneet, mutta myös uusia tullut tilalle. Kavereiden poneja en ehdi niin usein kokeilemaan ja ratsastamaan lävitse kuin ennen, mutta kyllä minä tarvittaessa hankin siihenkin aikaa. Tosin kesäisin en voi enää ottaa paria shettistä vuokralle, niin kuin ennen tein. Koko kesäloman ajaksi kaksi shettistä mökille kaveriksi. Mutta se ei ole haitannut minua, koska olen shetlanninponeille liian pitkä, vaikka painoa ei olekkaan liikaa. En pääse kehittymään itse ratsastuksessa ja onhan se hieman hankalempaa minulle.

Tosin näitä pieniä ilkikurisia poneja on välillä pakko käydä vähän kuria laittamassa. Viken kanssa meille on aika isoja muutoksia ehkä tulossa tapahtumaan, mutta kerron niistä vähän myöhemmin lisää kunhan varmistuvat. Jos teille herää kysymyksiä tähän postaukseen liittyen, kommentoikaan lupaan vastailla asiallisiin kysymyksiin. Laitan loppuun vielä kuvia, vaikka tämä postaus onkin jo aika pitkä ja kirjotan kuvateksteihin vielä vähän asioita.

Kimo poni tai'immaisena, on ensimmäinen poni jolla ratsastin kyseisellä yksityistallil vuonna nakki ja muussi :D

Kännykkälaatu...Eräs vuonis tallilta jossa käyn välillä

toinen pikkuponeista, jotka oli aina kesäisin vuokralla (esiintyy myös ekassa kuvassa)

Ponit joita vuokrasin aikoinaan (kyllä ne ovat vapaana pihamaalla)

Vanhempi tamma, vaikka ei kyllä näytä siltä!

~ Tiitu

022: Päivittelyä

 

Kolmikkomme, Veera, minä & Vikke <3

 Pahoittelen etten ole ehtinyt postailemaan nyt hetkeen taas. Mutta yritän tästä aktivistua ja saada aikaa kirjoittaa tänne. Eilen meni yön tunneilla, kun aloitin kirjoittamaan tätä ja tänään sitten jatkoin loppuun. Kysely on päättynyt, ja moni varmasti haluaa jo sen postauksen tänne! Yritän kirjoittaa sen ensi viikon alussa tai sunnuntai iltana riippuen siitä miten ajoissa tulen kotiin. En ole pääsemässä koko viikonloppuna koneelle, niin ei ole sitten mahdollisuutta kirjoitella tännekään.
Kumminkin eilen torstaina, mentiin kaverin kanssa kokeilemaan vähän lentämistä pienellä nelipaikkaisella koneella. Se jos jokin oli mahtava kokemus, suosittelen oikeasti kaikille sitä mikäli on vain mahdollista päästä sellaista kokeilemaan. Sain Vikestäkin napattua sieltä korkealta ilmassa kuvan! Kerrankin tamma näytti pienellä jokaisessa suhteessa ja muutkin maisemat olivat mahtavia. Mutta hauskinta taisi olla se, että näin tamman sieltä ylhäältä päin ja sain senkin ikuistettua. Koska sain sieltä otettua kuvan, vaikka se ei olekkaan kovin kummoinen laitan sen tänne myös teidän lukioidenne nähtäville. Lennon jälkeen eräs J toi meidät (minut ja kaverini) takaisin Viken luokse. (Viken omistaja tarjosi minulle tälläisen mahdollisuuden siis konfirmaatio lahjana, että pääsen lentämään 4 paikkaisella koneella)

Tamma tuntui jotenkin loukkaantuneelta, varmaankin aika ero toisesta johtui siitä? Tai sitten se, etten ehtinyt käydä ennen lentoa rapsuttelemassa toista ja hellimässä. Mutta lennon jälkeen oli aivan pakko, vaikka ns. kouluvaatteissa ei ollutkaan paras mahdollinen asia mennä sinne mutavelliin toista hellimään. Mutta mitä sitä minä en tekisi Viken edestä, en sitten tiedä! Tammakin leppyi kun hellin toista sitten jonkun aikaa ja napsittiin muutamia kuvia, kun minulla oli se kaverikin mukana. Ei ole oikein tämän kummoisia, mutta lupaan lukiat aktiivisemmaksi rueta, ettei teidän hermot ole aivan tiukalla kun en ikinä kerkiä postailemaan.

Loppuun muutamia kuvia vielä teille...

Tallilla missä Vikke on, yksi tallikissoistamme..

Sää näytti tältä kun lähdimme lentämään.

Siellä on Vikke ilmasta päin, toi pieni ''keltainen'' piste ja sen kaveri

Tammaa piti vähän kuvailla

~ Vikke & Tiitu

021: Esteillä onnistutaan tai sitten ei..

Yli vaan mennään

Päästiin lopultakin hyppäämään, eikä ulkonakaan ollut kuin joku 13 ja risat! Vikke oli reippaammalla tuulella kuin maastoilemassa nimittäin tamma polki jaloillansa paremmin alleen ja askelkin oli reippaampi ja sitä kautta puhtaampi. Menimme aika reippaat alkukäynnit ja rupesin samantien taivuttelemaan Vikkeä ravissa tehden ympyröistä yms, että saattaisiin kunnolla lihakset lämpenemään. Aluksi mentiin aivan pientä estettä ehkä 30-40cm korkeaa ja sitten siirryimme hetkeksi kahden esteen sarjaan. Sarjan ensimmäinen este oli 40cm ja toinen 60cm, heti sarjan toiselle esteelle tuli kielto ja Vikke kiertikin esteen. Joten jouduimme palaamaan takaisin ja yrittämään uusiksi. Onneksi tamma ei tehnyt sitä toista kertaa vaan sitten jo mentiinkin yli onnistuneemmin. Mutta esteen jälkeen laskeutuessani satulaan tamma viskasinkin peräpäänsä ilmaan ja matka jatkui sitten siitä reippaassa laukassa. Toinen tuntui innostuvan tosiaankin esteistä. Välillä menimme vähän välikäyntejä. Sarjaa hypättiin aikas kauan ja tehtiin myös sinne alle niitä pelottavia asioita kuten tämmöinen lautajuttu oli hirveän pelottava (kahden laudan semmoinen ehkä 30cm korkea ''aita'')

tunnelmaa..

 Välillä tuli kieltoja,parit pudotukset tehtiin ja pukkiakin tuli noin kolme kertaa mutta tippunut en ja muuten tammalla kyllä sujui. Lopussa kokeilin vielä hypätä vähän korkeampaa oisko n. 80cm. Toinen kuin olisi lentänyt esteen yli! Pudotuksia ei tullut ja olin yllättynyt ja tyytyväinen Vikkeen hyvällä tavalla. Hyvä maku suuhun jäi vaikka muutamia epäonnistumisia mukaan mahtui. Mutta kokemusta se kasvatti jos ei muuta Viken kanssa. Loppu raveissa ja käynnissä mentiin aika paljon taivutuksia ettei tammalle menisi jalat aivan kipeäksi. Kaverini oli tällä kertaa kuvaamassa, joten voin luvata teille kuvia ilmestyvän tähän potsaukseen heti kuin saan vain ne kuvat itselleni. Purin ja pesin Viken haalealla vedellä, sillä oli tammallekkin tullut kuuma ratsastaessa. Niin myös ratsastajalle.

Viken kanssa on suunnitelmia, mutta kerron niistä myöhemmin lisää kun saan asiaan varmistusta. Äänestytpäivät ovat loppuneet ja tuloksetkin on selvillä. En tiedä milloin ehdin potsauksen tekemään sillä siihen tarvii aikaa ja varmaan pitää yrittää kuviakin kaivella jostain. Mutta yritän tehdä sen mahdollisimman pian. Kiitos kaikille jotka äänestivät! :)

020: Maastoilua ilman satulaa

Lauantaina oli tarkoitus päästä hyppäämään vähän, mutta ei taaskaan onnistunut. Ehkä huomenna pääsisimme hyppäämäänkin lopulta. Lähdin kumminkin maastoilemaan vaihteeksi, sillä ei jaksanut sileällä työskennellä kun ilmakin oli lämmin. Varjossa semmoiset +22 tais olla meillä ja auringossa sitäkin enemmän. Tallille päästyäni tuntui jo silloin, että olin poikki sillä polin pyörällä auringossa ja kappas unohdin hatun kotiin. Jonka seuraksena päätäni alkoi särkemään aivan kamalasti. Onneksi ei kumminkaan ruennut huimaamaan, sillä muuten olisi jäänyt ratsastamatta tammalla. Lähdin hakemaan Viken tarhasta ja tamma tuntui olevan laiskuuden huipennus päivä taluettaessa sillä Vikkeä ei tuntunut kiinnostavan nyt työskentely. Tahmean oloisen ponin taluttaminen vaatii yllätävän paljon ainakin välillä se siltä tuntuu. Harjailin Viken ulkona harjapuomin luona puhtaaksi ja tarkistin Vikken läpi kokonaan. Ötökän puremia oli muutamia, joten paikkailin sitten niitä helosaanilla. Meinasin aluksi mennä satulalla, mutta oli muutenkin jo niin kuuma, että suosiolla loikkasin vain tamman selkään ilman satulaa.

Lähdimme maastoilemaan, valtatien ylitys ei ollut mikään mukavin juttu sillä autoja tuli jonkin verran ja traktorikin mutta selvisimme yli kumminkin molemmat tunaroimatta. Ratsastin tietä pitkin, ja se jos mikä oli pitkästä aikaa niin rentouttavaa. Tuntui että kaikki murehtimani asiat katosivat, ja oisin voinut aina vaan olla Viken selässä. Tammakin tuntui rennolta, mutta ei enää niinkään tahmealta maastoon päästessämme. Pikku hiljaa siirryimme jo ravaamaan, kun olimme ohittaneet ns. pelottavan talon jossa kultaisinoutajia räkytti jonkun verran. Vikke ei onneksi vaan hätkähtänyt niistä joten ei tullut sen suurempia ongelmia tamman kanssa. Ihanan pitkä ylämäkikin tuli laukattua ylös asti ja Vikkekin nautti. Maastoilu taisi tehdä meille kummallekkin hyvää pitkästä aikaa. Varsinkin kuin sai vaan mennä rauhassa omaa tahtiansa. Mentiin sellainen 6km lenkki Viken kanssa aika rennossa tahdissa.

Tallille päästyämme oli Vikke sen verran hiennot, että pakko toinen oli pestä. Vikkekin tuntui nauttivan, mutta kaverini ei niinkään kun onnistui aina välillä hänen päällensä vettä saamaan. Harjailin vielä tamman ja pyyhin ylimääräisiä vesiä, mutten sen paremmin kuivannut toista. Kun lähdin viemään Viken tarhalle niin tamma innostui vähän laukkailemaan kaverinsa kanssa tarhaa ympäri tarjoten pukkia, muttei kumminkaan pukitellut. Toisenkin pikkuinen tarhakaveri kyllä innostui pukkia viskelemään. Valitettavasti minulla ei ole teille kuvia, sillä oma kamerani jäi kotiin. Kaverin kamerassa on videoita, joten voin laittaa sitten kun saan niitä jossain vaiheessa.

~ Tiitu ft. Vikke

019: ''Sun vieres on lämmin, kun ulkona on kylmä''

Suomen kesät on tosiaankin kylmiä, olisi tehnyt vain mieli jäädä tallin sisään shoppailu reissun jälkeen keskutassa mutta Vikke sai minut väkisinkin ulos. Ja tosiaankin Lord Est:in biisin sanat kuvasi tämän päivän tunnelmaa ''Sun vieres on lämmin, kun ulkona on kylmä'' ,siltä nimittäin tuntui minusta ulkona. Vikke oli ihanan lämmin ja toinen oli kyllä taas niin yli seurallinen. Tarkoituksena oli hypätä Vikellä vähän esteitä neljän tai viiden esteen sarjana, mutta sitten kävikin niin, että lähdin ilmansatulaa maastoilemaan. Selkään pääsystä ei meinannut tulla mitään, vaikka Vikke seisoi nätisti paikoillansa en meinannut päästä hyppäämään sinne. Joten kapusin sitten kiven päältä sinne selkään. Olisi se varmasti ollut näky ihmisistä, sillä jotkut rakennusmiehet ajoivat vastaamme niin nauroivat kun pinkkitiimi oli liikkellä. Itseäni rupesi eniten huvittamaan itse autoilijoiden ilmeet, mutta niitä ei tarvinnut kauaa ihastella vaan lähdin metsätielle ratsastamaan sitä pitkin. Mentiin reilut alkukäynnit, kunnes otin raville. Pellolla sitten reviteltiin ihan kunnolla menemään sitten laukassa.

Vikestä kyllä näki, että toinen nautti tosiaankin revittelystä maastossa ns. pitkästä aikaa. Kun olen enemmän keskittynyt nyt tuohon kouluun ja esteisiin. Eikä ole kunnolla päästy maastoilemaan. Tarkoituksena olisi mennä kyllä sitä estesarjaa mahdollisimman pian jos vain on aikaa. Ehkä ensi maanantaina, kun koulutkin alkaa niin niiden jälkeen ja pitäisi ehtiä rippijuhla kuvakin ottaa Viken kanssa. Tuntuu, että kaikki tulee nyt päällekkäin niin teki tosiaan minullekkin hyvää päästä leputtamaan aivoja sinne maastoon eikä ollut ympärillä juhlien järjestämistä, stressaantuneita ihmisiä/vanhemia ja muuta hälinää. Sai vain olla Viken kanssa kahdestaan viileässä loppukesän ilmoissa maastoilemassa. Kyllä tuo aurinko yritti pilkistää, mutta pilvet tulivat tielle, harmi.

Maastosta palattua, oli pakko pestä Viken mahan aluinen ja jalat + suojat. Olivat semmoisesssa kuravellissä tosiaankin ne suojat ja tamma kanssa. Olin taas taitava pesiä, kun kastelin hevosen,suojat ja itseni. Mutta se oli osaksi Viken vika. Mutta sen mikä vesi kastelee kyllä se sen myös kuivaa. Vähän vilponen olo tuli märkänä ollessa, kuhan en tulisi nyt kipeäksi kun ne juhlatkin ovat tulossa. Harjailin vielä vähän Vikkeä siinä tallin edustalla ja lähdin viemään tarhaan. Vikke innostui tarhakaverin kanssa ihan täysin riehumaan niin pukkeja lenteli vielä lenkin jälkeen. Toiselle iski joku energia piikki. Sillä revittelivät tarhaa ympäri, mutta onneksi rauhoittuivat lopulta niin sain sitten vielä helliä Vikkeä ennen lähtöä. Lopulta talsin tarhoilta takaisin tallille odottamaan kyytiä ja laittamaan ne suojat kuivumaan ja muut tavarat kuntoon.

Ei oo kyllä kuvia nyt tähän postaukseen, sillä kamera ei ollut mukana tallilla...
~ Vikke ja Tiitu

018: Lomalta palailin

Viken loma alkaa olla ohi, mitä nyt tässä vielä tulevana viikonloppuna saa vähän vapataa, kun joudun rippijuhlia järjestämään ja juhlimaan. Yhteiskuvakin olisi tamman kanssa kumminkin tarkoitus ehtiä ottamaan yhdessä niin voin sitten laittaa tänne teidänkin iloksi. Hyvin olette lukiat jaksanut kyselyyn muuten vastailla, ja aika varma voittaja tuntuu olevan jo selvillä. Mutta piän sen vielä jonkun aikaa, koska koskaan ei tiedä miten käy.

Ekaa kertaa toinen piuhoilla!

 Tamma oli aivan huomionkipeä ja tuli jo portille vastaan tarhan toisesta päästä, kun olin menossa hakemaan toista. Vikke tosiaankin muisti, että nytten tulee tuttu henkilö. Tarhassa jo huomasin, Viken purema jälet ennen kuin kerkesin ottaa tamman edes harjauspuomille. Sillä en viitsinyt mennä tallia likaamaan, kun pystyin myös ulkona laittamaan toisen. Tamma oli ihanassa kuravellissä piehtaroinnut ja kaverinikin (kuvaajamme nauroi, että: ''Et sit ole paremmin osannut liata itseäs'') .Hymy nousi väkisinkin omille suupielille kaverin sanoista. Vettä ripsas pari pisaraa, mutta muuten oli kirkas taivas.

Varustin Viken aika reippaasti sitten siinä kaverin avustuksella. Sillä juttelin tamman omistajan kanssa jos kävisin Vikellä kokeilemassa avoimen luokan puomiluokan ja jonkun ristikon tai 30-50cm. Luvathan saatiin, mutta katsotaan nytten sitten miten käy. Tulevaisuudessa se on ihan tavoiteltavaa, mutta treeniä tarvitaan. Jotta lihakset kasvais tammalla ja kunto. Vaikka Vikke kyllä jaksaa porskuttaa, vaikka sen 2h putkeen. Lihaksia pitää saada näkyvemmäksi ja minun pitäisi päästä enemmän hyppäämään ratoja.

Tänään kumminkin mentiin vähän siirtymisharjoituksia ja piuhoihin totuttelua. Vikke oli hieman jännittynyt aluksi, kun piuhoja laittelin ja nousin selkään. Olihan se eka kerta, kun tamma oli piuhat. Pidin niitä kumminkin aivan aluksi niin löysällä kuin mahdollista, ettei niillä ollut mitään virkaa. Vikke kyllä tottui nopeasti ja kiristettiin vähän, että nekin saivat jonkun viran eivätkä olleet vaan ns. härikkeenä. Tein ympyröitä ja hieman kasikkoa. Siirtymisharjoituksia otin käynti - ravi, ravi - käynti, ravi - pysähys, pysähys - ravi jne. Emme menneet kentällä tosin harjoituksia vaan enimmäkseen pellolla ja metsätiellä jossa ei autoja kulje.

Hienosti kulkee..

Laukkaa treenatti aikas vähän, sillä yritin treenata Viken heikoinpaa askellajia eli käyntiä. Nimittäin tamman käynti ei ole kovinkaan ilmava ja muutenkin heikoin askellaji. Koska tamma on käynnissä erityisesti aikas hidas ratsastettava, ei mikään höyryjuna joka juoksee alta pois. Laukka on taas vahvin toisella. Laukkaatreenatiin vain siirtymisharjoituksissa hieman. Teimme vähän kaikenlaista kuviota. Tamma rentoutuessa, sain toisen ratsastettua paremmin alle. Eikä loppu ajasta Vikke enää keskittynyt niinkään piuhoihin vaan polki allensa rehellisesti käyttäen enemmän takaosaansa. Aivan lopuksi Vikke sai löysät ohjat ja piuhat pitkineen käyntineen. Aluksi meinattiin mennä ottamaan eräälle pellolle kuvia, mutta ei sitten päästy kun oli valtava oja ja en halunnut hypätä sitä tamman kanssa yli.

~ Vikke ja Tiitu