Lauantaina oli tarkoitus päästä hyppäämään vähän, mutta ei taaskaan onnistunut. Ehkä huomenna pääsisimme hyppäämäänkin lopulta. Lähdin kumminkin maastoilemaan vaihteeksi, sillä ei jaksanut sileällä työskennellä kun ilmakin oli lämmin. Varjossa semmoiset +22 tais olla meillä ja auringossa sitäkin enemmän. Tallille päästyäni tuntui jo silloin, että olin poikki sillä polin pyörällä auringossa ja kappas unohdin hatun kotiin. Jonka seuraksena päätäni alkoi särkemään aivan kamalasti. Onneksi ei kumminkaan ruennut huimaamaan, sillä muuten olisi jäänyt ratsastamatta tammalla. Lähdin hakemaan Viken tarhasta ja tamma tuntui olevan laiskuuden huipennus päivä taluettaessa sillä Vikkeä ei tuntunut kiinnostavan nyt työskentely. Tahmean oloisen ponin taluttaminen vaatii yllätävän paljon ainakin välillä se siltä tuntuu. Harjailin Viken ulkona harjapuomin luona puhtaaksi ja tarkistin Vikken läpi kokonaan. Ötökän puremia oli muutamia, joten paikkailin sitten niitä helosaanilla. Meinasin aluksi mennä satulalla, mutta oli muutenkin jo niin kuuma, että suosiolla loikkasin vain tamman selkään ilman satulaa.
Lähdimme maastoilemaan, valtatien ylitys ei ollut mikään mukavin juttu sillä autoja tuli jonkin verran ja traktorikin mutta selvisimme yli kumminkin molemmat tunaroimatta. Ratsastin tietä pitkin, ja se jos mikä oli pitkästä aikaa niin rentouttavaa. Tuntui että kaikki murehtimani asiat katosivat, ja oisin voinut aina vaan olla Viken selässä. Tammakin tuntui rennolta, mutta ei enää niinkään tahmealta maastoon päästessämme. Pikku hiljaa siirryimme jo ravaamaan, kun olimme ohittaneet ns. pelottavan talon jossa kultaisinoutajia räkytti jonkun verran. Vikke ei onneksi vaan hätkähtänyt niistä joten ei tullut sen suurempia ongelmia tamman kanssa. Ihanan pitkä ylämäkikin tuli laukattua ylös asti ja Vikkekin nautti. Maastoilu taisi tehdä meille kummallekkin hyvää pitkästä aikaa. Varsinkin kuin sai vaan mennä rauhassa omaa tahtiansa. Mentiin sellainen 6km lenkki Viken kanssa aika rennossa tahdissa.
Tallille päästyämme oli Vikke sen verran hiennot, että pakko toinen oli pestä. Vikkekin tuntui nauttivan, mutta kaverini ei niinkään kun onnistui aina välillä hänen päällensä vettä saamaan. Harjailin vielä tamman ja pyyhin ylimääräisiä vesiä, mutten sen paremmin kuivannut toista. Kun lähdin viemään Viken tarhalle niin tamma innostui vähän laukkailemaan kaverinsa kanssa tarhaa ympäri tarjoten pukkia, muttei kumminkaan pukitellut. Toisenkin pikkuinen tarhakaveri kyllä innostui pukkia viskelemään. Valitettavasti minulla ei ole teille kuvia, sillä oma kamerani jäi kotiin. Kaverin kamerassa on videoita, joten voin laittaa sitten kun saan niitä jossain vaiheessa.
~ Tiitu ft. Vikke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti