073: Istunnankehittymistä 1/2

 Tässä kuvassa istunta on ihan ok. Saisin istua kyllä enemmän istunluilla ja jalustin olla erikohdassa. Selkä on hieman notkollaan, mutta kädet sentään kannan hyvin ja katse on menosuuntaan.

Kantapäät alemmaksi, muuten tässä kuvassa istunta on omaan silmään kohillaan. Katseeni on menosuuntaan ja kanan kädet mukavasti. Nyrkitkin ovat pystyssä sekä istunluut satulassa oikeasti käytössä.

 Istunta parantunut, kädet saisivat kyllä olla koukussa. Katse on hyvin meno suuntaan menossa. Istun lähes tulkoon suorana ehkä hieman etukeno, mutta se voi johtua kanssa kuvauskulmasta. Kantapäät ovat sentään alaspäin, edistystä.

 Kyllä olen sitä mieltä, ettei noilla kengillä ole hyvä ratsastaa. Kädet kumminkin on taas lösähtäneet samoin koko ryhti. Huonompaan suuntaan ehkä oma istuntani jopa mennyt tässä kuvassa. Katson jonnekkin aivan muualle.

 Istuntani on korjaantunut talvesta tässä kuvassa.  Istun istuin luilla paremmin, kantapäät saisivat olla enemmän alhaalla ja katse meno suuntaan. Ehkä hieman nojaan liikaa taaksepäin kuvassa ryhti saisi siis olla suorempi minusta ainakin.

Tässä kuvassa menenkin jälleen ilman satulaa. Kädet saisin kantaa paremmin. Katse saisi olla ylhäällä. Mutta istun huomattavasti paremmin istunluilla kuin satulassa. Ryhti on muuten hyvä, mutta niin kuin jo sanoin tuo katse ylös.

 Noh tästä kuvasta ei voi katsetta pahemmin arvostella mutta. Kädet saisivat olla hitusen enemmän koukussa ja nyrkit pystyssä muuten kannanne hyvin. Kantapäät ovat alhaalla ja istun hyvin satulassa. Nojaan hitusen taaksepäin, mutta olen koulutunnilla niin se ei varmaankaan paljoa haittaa. Tässä kuvassa alkaa jo istunta näyttää kivalta omaan silmään.

Kannan kädet hyvin, kantapäät saisivat olla alhaalla. Katse mukavasti menosuuntaan ja ryhti on hyvä. Samoin istun hyvin satulassa. On tainut istunta parantua huimasti aiemmasta.

Jos palattaisiin vanhaan niin istuntani on kehittynyt huimasti tamman kanssa. Nuo kantapäät kyllä pitäisi nyt saada pysymään tuolla alhaalla. Pitää varmaan sanoa kaverille jos sattuu mukana olemaan, että huomauttelee mulle niistä kantapäistä. Toivotaan, että uudet chapsit myös antavat minulle hyvän tuen ratsastaa. Piakkoin tulee myös toinen osa tästä yritän ehtiä tekemään ja kirjoittelemaan sen.

072: Valokuvailua

Innostuin eilen vähän valokuvamaan koiraamme ja yhden kuvan jopa nappasin kissasta siinä samalla. Ihanan aurinkoinen ja lämmin sää oli valokuvata ulkona. Kyllä minä ehdin siinä samassa kuvata sitten myös siskoani ja hänen lapsiaan, mutta pääasiassa keskityin koiramme Aadan kuvaamiseen. Äitienpäivä siis hurahti kokonaan hyvässä säässä ja perheen kanssa oleskelussa tulihan sitä käytyä mummunkin luona kylässä ja nähtyä vähän serkkuja. Tätikin piipahti miehensä kanssa käymässä ja muuten päivä sujui lähes normaalisti. Itse kumminkin olen kipeänä ja tänään kävin verikokeissa, sekä arvauskeskuksessa vähän tohtorin kanssa yhdessä arvailemassa mikä minulla on. Tulokset siis tulevat keskiviikkona katsotaan sitten onko se pirun angiina minulla jälleen. Mutta en sen kummenpia höpötyksiä jaksa kirjoitella, kun tähän käteenkin särkee mistä otivat verikokeet joten pidemmittä puheitta nauttikaa kuvista. Kertokaa myös toki, mikä kuva on teidän suosikkinne?

~ Tiitu ja Vikke

071: Kuulumisia

Apua, en ole ehtinyt koko viikolla oikein kirjoittamaan tänne mitään. Oon varmaan vanhentunut, kun ei ole aikaa ollut kirjoitella blogiinkaan. Tällä viikolla kumminkaa ei ole tapahtunut kovinkaan erikoista, mutta maanantaina Vikellä oli kengitys ja minun oli tarkoitus käydä liikuttamassa toinen. Mutta suunnitelmat muuttuivat kokonaan, kun itse olin koulussa niin tamma jouduttiin rauhoittamaan. En siis päässyt ratsastamaan, mutta nyt on hokit ainakin jalasta poissa.

Torstaina lähdin siskon mukana meidän pikkuserkun luokse ratsastamaan shetlanninponi ruunalla. Jos joku nyt esimmäiseksi kysyy miksi ratsastan shetlanninponilla, niin tämä poni on vähän isompi kuin normaalit. Kaiken lisäksi lapset eivät uskalla ratsastaa ponilla, koska se viskelee kaikki alas selästään. Niin piti vähän kurinpalauttaa toista, mutta löysin myös itseni maasta. Tipuin kymmenessä minuutissa varmaan viisi kertaa tai jopa enemmän ponilta, että ymmärrän kyllä miksei pikku lapset pysy Rasmuksen selässä. Loppu vaiheessa poni rupesikin jo menemään nätisti.

Tässä pieni kooste ratsastelusta Rasmuksella. Jos jollain tuo ei toimi, tässä suora linkki videoon.

~ Tiitu ja Vikke

070: Irtojuoksutusta

Aamulla, kun heräsin joskus kymmenen aikoihin niin oli kyllä yksi koiranilma. Vettä vain satoi kaatamalla ja laitoin kaverille viestiä lähteekö hän tallille. Kumminkin itsekkin vielä emmin lähtöä, mutta sitten isin kyydissä lähdin tallille. Hain Viken sisään ja harjailin tamman ripeästi. Pintelit etusiin ja takasiin tekniikka suojat, kaikki oli melkein valmista. Sain kyllä hetken tapella noiden ohjien kanssa, että sainne kuolainrengaista irti! Sitten jo lähdettiinkin tamman kanssa tuonne vesisateeseen. Ilma ei ollut paras ja yritin samaan aikaan irtojuoksuttaa Vikkeä kuin kuvailla, joten kuvien laatu ei ole mikään paras, kun ei ollut aikaa säädellä asetuksia siinä samalla.

Jonkun aikaa, kun olin juoksuttanut niin tarkoitus oli ottaa tamma kiinni ja lähteä tallille. Kumminkin Vikke oli erimieltä ja juoksi hetken aikaa karkuun minua. Lähdin sitten kävelemään portille ja kappas tamma seurasi minua niin sain toisen napattua kiinni. Sade tuntui vain kovenevan koko ajan, joten hölkkäsin tallille tamman kanssa. Isikin kurvasi samoihin aikoihin autolla tallinpihaan joten purin tamman reippaasti ja vein vielä ulos. Tyytyväienä toinen jäi popsimaan päiväheiniään. Nauttikaa kuvista, olen laiskalla tuulella enkä jaksa sen paremmin nyt selostella.

Mä vaan vähän riehun, jooko..

kato nyt, mä osaan olla hieno kouluponikin!

Mulla on lentävä laukka-askelkin

Tää leikki on ihan tyhmää, hei täällä sataa..

Kato löytyy multa näyttävää ravia, mutta ei sillon kun sä ratsastat mulla..

Jiihaa! Kysykää Vikeltä mitä tässä tapahtuu

Kumipallona luokses pompin..

Wrum wrum, et saa muuten kiinni mua.

~ Tiitu ja Vikke

069: Suuri kuvapostaus: Veerasta

Tänään jo kirjoittelen toista postausta ;o Varmaan päässä viiraa tai muuta vastavaa, kun tekisi mieli hirväesti teille kaikkea kertoa ja kuvia jakaa. Kaivelinkin sitten vanhalta koneelta paljon kuvia ja löysin Veeratsakin. Tuli hirveä ikävä pikkuista, niin päätin sitten tehdä teille tälläisen ison kuvapostauksen ponista. Kommenttia saa laittaa.

Kuvat ovat aikajärjestyksessä 2010 - 2013

Ensimmäisiä kuvia Veerasta, oikealla Veeran emä.

Pienestä pitäen pukkiponi!

Tonttuponi!

I miss u<3!

~ Tiitu ja Vikke 

068: Kouluratsastusta

Aamulla heräsin jo ensimmäisen kerran kahdeksan aikaan, kun äiti kävi tuomassa puhtaita vaatteita huoneeseeni. Kumminkaan en jaksanut vielä nousta vaan nukahdin samantien. Seuraavan kerran heräsinkin, kun ratsastuksenopettajani laittoi viestiä jossain kymmenen maissa. Puin sitten nopeasti ja söin siinä aamupalan ja passitin isin viemään minut Viken luokse. Laiska kun olen, niin en jaksanut pyöräilläkään tallille. 

Varustin tamman reippaasti ja pidin eräälle tytölle Vikellä ratsastustunnin, parit laukat itsekkin nostin, kun pellolla käytiin tosin ilman kypärää (lue: elä kokeile samaa kotona). Tunnin pidettyäni, purettiin porukassa tamma ja vietiin sitten ulos. Vikke onkin nykyään uuden ystävänsä kanssa samassa tarhassa, mutta tamma vähän pelkää kaveriaan. Nimittäin jos Vimari menee lähellekkään Vikkeä niin tamma lähtee pois. Taitaa toisella olla vielä ikävä Veeraa.

Pinni.

Viken luota kiiruhdin isin kyydillä toiselle tallile, jossa minulla olikin sitten yksityistunti. Ratsastin sitten koulutunnin Pinnillä. Tiitu ja koulusatula eivät mahdu samaan lauseeseen huomasin sen tänään. Jotenkin minusta vain tuntui etten osannut ollenkaan istua koulusatulassa, vaikka istuntani oli kuulema erittäin hyvä ratsastaessani. Mentiin vähän pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa sekä keskiravia ja muita mukavia tehtäviä. Voin sanoa, että oli kuuma tunnin jälkeen. Purin ja harjailin vielä tamman vieden sen sitten tarhaan nauttimaan hyvästä säästä.

Tämän jälkeen piti vielä pestä yksi vanha ruuna, joka päätti tehdä källin minulle. Olin taluttamassa kyseistä ruunaa talliin niin ruuna lähtikin eri suuntaa ja kirjaimellisesti karkasi minulta. Kävin sitten hakemassa vähän rehuja niin kylläpäs äkkiä sain ruunan kiinni. Vielä 30 vuotias hevonen jaksaa tehdä saman tempun minkä on tehnyt jo 20 vuotta. Jotenkin rupesi naurattamaan. Vanhus taitaa vielä olla veijari, vaikka ikää on kertynyt veteraanilla jo mittariin ne huimat 30 vuotta! 

Nyt minä kiiruhdankin puhdistamaan satulan tuonne terassille vielä kuin aurinko paistaa ja muitakin varusteita. Hommia siis vielä riittää, joten ei auta jäädä tähän kirjoittelemaan tämän pidemmäksi aikaa.

~ Tiitu ja Vikke

067: Maastoilun huumaa

Viime kertaiset estetreenit eivät todellakaan sujuneet tamman kanssa miten halusin eikä kukaan päässyt kanssani tallille (lue:niin edelleenkään en niitä esteitä rupea ilman kaveria hyppimään.) joten lähdin sitten maastoon vähän tykittämään. Suoraan koulun jälkeen menin tallille ja hain oikein puhtaan valkoisilla tennareillani Viken tarhasta. Talutin sitten tamman tietenkin päitsistä, kun eihän minulla riimunnarua ollut mukana kun tallissakaan en olltu ehtinyt käymään. Harjailin tamman reippaasti ja vaihdoin itse tallikamat päälle. Lähdettiin sitten Viken kanssa maastoilemaan. Käytiin jopa 7km maastolenkki mahtavassa auringo säässä. Tamma oli niin ihanan energinen enkä kuullut oikeasti mitään muuta kuin lintujen viserrystä ja kavioiden kopsetta hiekkatietä vasten. Se tunne oli jotain mitä en voi edes sanoilla kuvailla. Alle tunti meni reissua heittäessä, kun mentiin tamman kanssa niin reippaassa tahdissa.

Pikkuinen hikosi hieman muttei sekään haitannut meidän menoa. Oli vain niin vapaa tunne, kun pääsin maastoon laukkailemaan kevyessäistunnassa jyrkkiä ylämäkiä. Niin kuin viimeksi sanoinkin tällä kertaa ei olltu epäonnistumisien päivä vaan kaikki sujui. Piti vain uskoa siihen, että tänään kaikki menee paljon paremmin kuin viimeksi! Maastosta, kun tultiin takaisin niin purin Viken vauhdilla ja harjailin tammaa hieman. Vähän naksin harjaakin siistimmäksi, vaikkei sitä edes paljoa tarvinnut. Mutta aina, jos vähän ottaa ei tarvitse sitten kerralla niin paljoa ja säästyy niin suurelta hommalta. Vein vielä Viken nauttimaan ilta-auringon paisteesta ulos ja soitin itselleni kyydin kotia. Isi lähtikin hakemaan sitten minua tallilta. 

Tajusin, että jalkani kramppasi jotenkin aivan oudosti ratsastuksen aikana ja on vieläkin hurjan kipeä. Varsinkin tuolta reiden ja nivustaipeen luota kaikista kipein. Ette voi uskoa, miten paljon sattuu se. Huomenna minun pitäisi pitää ratsastustunti ja vielä itse ratsastaa yksityistunnilla. En yhtään tiedä mitä tämä jalka siitä tykkää. Olisiko teillä lukijoilla hyviä vinkkejä miten lievittää tätä kipua?

Myöhäiseksi meni tämänkin postauksen kirjoittaminen, koska ensimmäinen Suomi peli tuli tv'stä ja tottakai minun piti saada katsoa se. Parhautta oli isin kanssa huutaa täältä kotikatsomosta ja kannustaa joukkuetta. 4-3 kumminkin taitavasti vietiin siltä Saksalta nenän edestä voitto, ja otettiin tosiaan voitto kotiin. En taida enempää teille rueta fiilistelemään tätä jääkiekkoa, kun en tiedä kuinka monea se oikeasta edes kiinnostaa. Mutta huomenna varmaan kirjoittelen jälleen kuulumisia ja ehkä kertoilen yksityistunnistani, jos nyt kärsin edes ratsastaa.

~ Tiitu ja Vikke