Viime kertaiset estetreenit eivät todellakaan sujuneet tamman kanssa miten halusin eikä kukaan päässyt kanssani tallille (lue:niin edelleenkään en niitä esteitä rupea ilman kaveria hyppimään.) joten lähdin sitten maastoon vähän tykittämään. Suoraan koulun jälkeen menin tallille ja hain oikein puhtaan valkoisilla tennareillani Viken tarhasta. Talutin sitten tamman tietenkin päitsistä, kun eihän minulla riimunnarua ollut mukana kun tallissakaan en olltu ehtinyt käymään. Harjailin tamman reippaasti ja vaihdoin itse tallikamat päälle. Lähdettiin sitten Viken kanssa maastoilemaan. Käytiin jopa 7km maastolenkki mahtavassa auringo säässä. Tamma oli niin ihanan energinen enkä kuullut oikeasti mitään muuta kuin lintujen viserrystä ja kavioiden kopsetta hiekkatietä vasten. Se tunne oli jotain mitä en voi edes sanoilla kuvailla. Alle tunti meni reissua heittäessä, kun mentiin tamman kanssa niin reippaassa tahdissa.
Pikkuinen hikosi hieman muttei sekään haitannut meidän menoa. Oli vain niin vapaa tunne, kun pääsin maastoon laukkailemaan kevyessäistunnassa jyrkkiä ylämäkiä. Niin kuin viimeksi sanoinkin tällä kertaa ei olltu epäonnistumisien päivä vaan kaikki sujui. Piti vain uskoa siihen, että tänään kaikki menee paljon paremmin kuin viimeksi! Maastosta, kun tultiin takaisin niin purin Viken vauhdilla ja harjailin tammaa hieman. Vähän naksin harjaakin siistimmäksi, vaikkei sitä edes paljoa tarvinnut. Mutta aina, jos vähän ottaa ei tarvitse sitten kerralla niin paljoa ja säästyy niin suurelta hommalta. Vein vielä Viken nauttimaan ilta-auringon paisteesta ulos ja soitin itselleni kyydin kotia. Isi lähtikin hakemaan sitten minua tallilta.
Tajusin, että jalkani kramppasi jotenkin aivan oudosti ratsastuksen aikana ja on vieläkin hurjan kipeä. Varsinkin tuolta reiden ja nivustaipeen luota kaikista kipein. Ette voi uskoa, miten paljon sattuu se. Huomenna minun pitäisi pitää ratsastustunti ja vielä itse ratsastaa yksityistunnilla. En yhtään tiedä mitä tämä jalka siitä tykkää. Olisiko teillä lukijoilla hyviä vinkkejä miten lievittää tätä kipua?
Myöhäiseksi meni tämänkin postauksen kirjoittaminen, koska ensimmäinen Suomi peli tuli tv'stä ja tottakai minun piti saada katsoa se. Parhautta oli isin kanssa huutaa täältä kotikatsomosta ja kannustaa joukkuetta. 4-3 kumminkin taitavasti vietiin siltä Saksalta nenän edestä voitto, ja otettiin tosiaan voitto kotiin. En taida enempää teille rueta fiilistelemään tätä jääkiekkoa, kun en tiedä kuinka monea se oikeasta edes kiinnostaa. Mutta huomenna varmaan kirjoittelen jälleen kuulumisia ja ehkä kertoilen yksityistunnistani, jos nyt kärsin edes ratsastaa.
~ Tiitu ja Vikke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti