0122: Riehumista ensilumessa

Waltteri.

Alkuviikosta kuvattu.

 Meillä treenattiin tänään vähän toisella tavalla kuin normaalisti. Ensilumi satoi mahaan viime yönä joten nyt on täällä meidänkin tallilla valkoista. En usko, että nämä lumet ovat vielä pysyvät sillä ei näyttänyt sääennustus pakastuvan päivisin vielä lähes tulkoon ollenkaan. Vikellä on vielä kesäkengät jalassa joten liikutuksen pitää olla sellaista, että pysytään molemmat pystyssä ja ehjänä. Kumpikaan ei halua saikulle varsinkaan nyt, kun rupeamman treenaamaan tosissaan. Pienet pakkaset siis saisivat minun puolesta tulla sellaiset muutaman asteen niin ettei tulisi noita kamalia korkokenkiä hevosten jalkoihin! Miten nopeasti oikeasti keli voi täällä Suomessa muuttua. Tällä viikolla vielä kuvasin syksyisiä kuvia meidän eläimistä ja tallillakin oli vielä syksyinen tunnelma. Nyt onkin jo talvinen tuon lumen tullessa maahan. Toivottavasti kelit pysyisi suotuisena Vikelle ja saataisiin pian kengittäjä tallille vaihtamaan hokit jalkaan. Haluan Viken pysyvän pystyssä ettei saada mitään revähdyksiä tai muuta vastaavaa tammalle.

Märkä poni odottaa, että pääsee hommiin.

Tänään kumminkin irtojuoksutin Vikkeä sitten tarhassa. Tamma on kyllä niin ihana, kun se juoksee aina kuin olisi liinassa vähän reilummalla alueelle eikä lähde kauas. Kumminkin juoksutin kesätarhassa jossa olisi oikeasti tilaa, vaikka sekin on pienennetty juosta niin kaus, että olisin oikeasti saanut kävellä pitkän matkan aina. Mutta tamma taitaakin tykätä tästä niin pysyy sitten onneksi käsissä. Pienen pukinkin tamma innostui heittämään sekä näyttämään liikkeitään. Taisi uusia askellajeja ja koululiikkeitä syntyä, kun Vikke riehui omiansa. Naurettiin yhdessä kuvajaamme kanssa kyllä tamman liikkeille ja jotkut saatiin ikuistettuakin. V taisi esitellä minulle miten hieno kouluponi rodeo ja esteponi se osaa olla samassa paketissa. Kaikki siis tuntuu onnistuvan tältä tammalta irtojuoksutuksessa. 

Jonkun ajan annoin tamman purkaa paineitaan kunnes otin V'n takaisin kiinni ja käveltiin vähän loppukäyntejä. Aivan lopussa tietysti piti ottaa yhteiskuviakin tamman kanssa. Mikäs se olisi ollut sen hauskempaa, kun muutama uusi pusukuva ottaa kaikkien noiden muiden joukkoon? Meillä ainakin on luottamussuhde kunnossa sen olen huomannut viime aikoina monesti tamman kanssa. Huomenna olisi tarkoitus mennä liinaamaan Vikkeä. Sunnuntaiksi mietin vielä jotain ohjelmaa tammalle ja sitten minun pitääkin lähteä maanantaina lukioon ensimmäistä päivää yrittämään. Hyij! Ei puhuta siitä ajatuksesta vielä, ollaan mielummin syyslomalla. Tämä viikko on ollut maastakäsittely viikko täysin meidän hevostelussamme. 
Ensi viikonlopuna saan nousta varmaankin jo satulaan joten toivotaan, että kelit sallii ja päästään treenaamaan tamman kanssa kunnolla. Myös Vikkeä tai Vilmaa saattaa ensi viikolla kokeilla yksi ratsastaja, joka ei ole ennen blogissamme esiintynytkään joten katsellaan sitten meneekö suunnitelmat ihan putkeen toivotaan ainakin. Saatte nytten tämän viikon kestää näitä maastakäsittely postauksia. Kuvissa Vikke näyttää normaalia tummemmalta, koska lumisade oli kastellut sen ennen, kun aloin juoksuttamaan. Mikä kuva on teidän suosikkinne?

Upea tamma! Tämä kuva on minun suosikkini.

Vikellä oli omat moovinsa..

Vikke maltto jopa vähäksi aikaa seisoa paikoillaan.

Alta pois!

Pukkiih!

ja jarrut pohjaan..

Ja taas täysii!!

''Rakastan rakastan rakastan sua, hei
en todellakaan tiennyt, että tää voi tältä tuntua<3''

''Oot mun kumppani, teen mitä vaan
sun takii ja mä oon täs näin sua varten vaan''

''Varjelen sua niin kuin aarretta''

Loimi päällä on hyvä olla töiden jälkeen sekä uudet päitset päässä!

0121: Sweet sixteen!

My girl! En vaihtais sua koskaan toiseen<3

Mikäköhän päivä tänään on?;) 16.10.-13 ja 16 vuotta sitten meitsi syntyikin tähän maailmaan. Synttärit vietetään kaikista parhaimmilla mahdollisella tavalla. Aamulla herätään ottamaan antibiottia vähän ja äiti oli tehnyt minulle aamupalan valmiiksi. Aivan mahtavasti siis lähti aamukäyntiin ei ole valittamisen aihetta minulla ainakaan! Aamupalan jälkeen otan ihan vain rennosti ja rupean pikku hiljaa siisteitymään. Talleille en ole päässyt pitkään aikaan, kun siellä sairaalassa tuli oltua eikä selkään vielä asiaa ole mutta äiti veikin minut Viken luokse. Pääsin sentään tammaa pajailemaan ja voi sitä ikävän määrää! Hyvä ettei ihan kyyneleet tullut silmiin varmasti sata murhetta katosi sillä sekunnilla, kun sai painaan päänsä sinne pehmeään karvaan. Tamma taisi oikeasti nauttia saamastaan huomiosta ja kyllä mä huomasin, että Vikelläkin ikävä oli ollut ;) Seuraili tarhassakin minun perässä niin kuin aina kentällä tehdään loppukäynneissä. Välillä muuten tuntuu, että Vikkekin ymmärtää minua kun sanoin että ''mene äidin luokse'' tamma käveli aidan vierelle äidin luokse sillä välin kun itse kävin hakemassa tammalle muutaman herkun. Höpsö tamma, tai sitten se vain oikeasti ymmärtää mitä mä puhun sille.

Äiti ei halunnut esiintyä blogissa, joten tarkoituksella näin rajattu.

Äitikin syöttelin vähän herkkuja tammalle. Vikke on varmaankin lihonnut tai sitten oikeasti se talvikarva saa sen näyttää, joka talvi aina yhtä lihavalle. Kesällähän se oli vasta hyvässä kunnossa ja näytti hyvälle. Pitää vähän katsoa missä pystyy menemään aamulla kello 11 aikoihin nimittäin ainakin meidän kenttä oli ihan kivikovana jäässä ;o Ei siis hyppellä kyllä yhtään ristikkoa edes, jos kentän kunto on sellainen. Jalkojahan kipeäksi me ei pistetä kovan ja huonon pohjan takia. Joten katsellaan olisiko joku päivä sitten pehmeämpi pohja ja toivottavasti vielä ei maa mene kovaksi. Pitäisi hevosille vaihtaa hokit jalkaan ja pelottaa vähän ettei vaan tulisi haavereita. Vikke ei selvästikkään ole vieläkään Vilman kaveri eikä pahemmin välitä tallin toisesta suomenhevostamma Vimaristakaan. Yksinäinen susi kenties?
Onneksi kumminkaan tamma ei ilman liikutusta jää, vaikka en pysty ratsastamaan. Viikonloppuna liinaan Viken ja käydään varmaan pelloilla kävelemässä mikäli pystytään. Ellen pysty liinaamaan kentän pohjan takia, liinaan pellolla tai irtojuoksutan tarhassa. Syksy ja kevät on juuri tämän takia tosi hankalaa aikaa ratsastukselle, kun pohja ei ole mikään hyvä. Meiltäkin on matkaa lähimmälle maneesille ainakin yli 20km. Mutta voisimme silti käydä joku päivä maanesilla tamman kanssa tässä. Tallilla vierähti tovi, jos toinenkin jonka jälkeen lähdettiin äidin kanssa kohti hevoskauppoja.

Pusu<3

Alunperin lähdettiin etsimään mulle pipoa, mutta mieleistäni enkä väristäni löytänyt joten pipoa ei tullut ostettua. Sekä topparatsastushousut löytyi, mutta olisin varmuuden takia halunnut yhden koon suuremmat mutta ei löytynyt joten jätettiin kauppaan sitten. Puolestaan Vikelle äiti osti vaaleanpunaiset päitset ja pinkkimustanriimunnarun siihen. Ai, että nyt kelpaa! Voin heittää ne rumat punaiset kaappiin kurakelejen jälkeen ja rueta käyttämään ihanan pinkkejä päitsiä tammalla. Myös pinkin pitkän kouluraipan sain. Kelpaa nyt rueta ratsastamaan enemmän koulua. Kun viimeksi yksityistunnilla sain nuhteita, että pitäisi olla pitkä kouluraippa, kun ratsastan Vikellä koulua. Eihän minulla sellaista ollut, kun en ikinä ole osannut käyttää mutta nyt on! Joten ehkä Merjakin haluaa tulla pitämään taas kunnon koulutuuppailu tunnin meille. Se tekisi oikeastaan ihan hyvää mennä valvovan silmän alla. Katsotaan lähdetäänkö yhteen valmennukseen tamman kanssa. Kaikki on vielä auki kylläkin. Jälleen oli uusia lukijoitakin ilmestynyt, ihanaa! Pitääkin jotain pientä kivaa teidän iloksi etsiä heppakaupoista ja pistää se arvonta nyt pystyyn. Viikonloppuna siis tulossa ihan kunnon postausta hevostelusta ehkä jo aikaisemmin.

Lukijon kirjat ja läksypino saa odotella omaa vuoroaan ihan rauhassa. Nyt on syysloma ja minäkin nautin siitä täysin rinnoin olen sen ansainnut. Joten hauskaa syyslomaa jokaiselle sitä viettävälle lukijallamme toivovat Vikke, Vilma, Ginko & Tiitu!

Höpsö tamma mulla!

Rakkautta tytön ja ponin välillä<3

''Anna mullekki leipää näin, että annoit Vikellekkin!''

0120: Syysloma kuulumisia

Blogi on elellyt hiljaiselolla, jos my day postausta ette ole vielä lukeneet senkin julkaisen ja löydätte postauksen tästä painamalla. Toivoitte sitä niin kovasti, mutta kommenttia ei kumminkaan sitten tullut juuri ollenkaan. Joten näillä näkymin en my day postauksia tee, kun mielipidettäkään en postauksesta. Ennen my day postausta julkaisin täällä vain postauksen jossa oli kuva. Jouduin siis sairaalaan muttei tämä liity mitenkään hevosiin joten niillä ei ole hätää. Sairaslomaa minulla onkin nyt koko syysloma viikko eikä hevosen selkään olisi asiaa. Joten keskitytään sitten enemmän maastakäsittelyyn Viken kanssa. Se on varmaan ihan hyvää vaihtelua minulle sekä tammalle, luottamusuhdetta pystyy näin kasvattamaan. Lomapäivät kuluvat vauhdilla tai sitten minusta vain tuntuu siltä. Nythän on jo tiistai, huomenna täytän vuosia ja sitten onkin jo torstai. Nopeasti siis päivät tulevat menemään ja pikku hiljaa kuntoutan itseni takaisin sinne satulaan. Sitten treenaillaan ja varmaan maastoillaan Viken kanssa. Katsotaan, jos innostuttaisiin pientä ristikkoakin hyppäämään ja koulutuuppailua harrastamaan maastorevittelyiden ohessa.

Lukiokin alkoi todella hyvällä menestyksellä, en ole vielä päivääkään päässyt käymään. Olen kovasti yrittänyt tehdä noita läksyjä etten vain tippuisi kurssilta kokonaan kärryiltä. Huhhuh, mitähän siitä tulee, kun menen syysloman jälkeen aloittamaan lukion? Kuolen varmaan ensimmäisen päivän jälkeen tai viikon. Motivaatio on totaallisesti kadonnut jonnekkin eikä ole innostusta lähteä kouluun. Miksen voisi jäädä vain sänkyyn makamaan sitä olen joutunut kyllä ihan pakko syistä tekemään. En yleensä kirjoittele näitä negatiivisiä postauksia tänne mutta tämähän blogi on minun. Minullakin on oikeus joskus vuodattaa murheitani. Heitä joita ei kiinnosta lukea ei tietenkään tarvitse lueskella tätä tekstiä. Syksyn kauneus on kadonnut jo minun silmistäni. Se on vaihtunut kylmiin tuulisiin päiviin sekä harmaisiin. Puut ovat lähes kaiken värikkyytensä tipputtanut maahan ja talvi oikeasti on tulossa. Pitää ajattella positiivisesti, kun talvi lähestyy lähestyy myös kevät ja kesä. Tiedän siihen on vielä aikaa mutta tämä tyttö odottaa jo. 

Pitäisi käydä hevoskaupoillakin ostamassa Vikelle jotain vaaleanpunaista uutta, ainakin jännesuojat tarvittaisiin. Itselleni voisin käydä ostaa paksun tallipipon, topparatsastushousut ja ratsastussukkiakin pitäisi ostaa. Lämmin hupparikin kelpaisi tallille värin voittekin jo arvata. Olen katsellut myös netistä kaikkea kivaa, joten jos ei täältä Kuopion hevoskaupoista löydy niin tyydyn tilaamaan varmaankin sitten meille kaikkea uutta. 

Vilmalle on tulossa oma esittelysivu ja ulkoasuun täysi remontti. Blogissa siis saattaa olla katkoksia, että näkyy vain kutsuttuille käyttäjille. Mutta palautuu normaalisti näkyväksi, kun remontti on saatu tehtyä ja aseteltua kaikki uusiksi. En vielä lupaile millon sen saan tehtyä, toivottavasti kumminkin uusi ulkoasu tulee miellyttämään minua nyt pidemmän aikaa sekä teitä! Nyt kumminkin alan lopetella tämän rustauksen kirjoittamisen ja lähteä vähäksi aikaa koiran kanssa ulos istuskelemaan - onko tuo edes sana? Hiljaiselo vaihde vaihdetaan nyt pois päältä otan itsestäni niskasta kiinni kirjoittelen teille, kun pääsen koneenkin ääreen nytten. Teitä lukijoitakin on tullut jälleen lisää teitä on jo yli 60! Ihanaa miten paljon. Katsotaan pistänkö jonkun arvonnankin tässä vielä pystyyn. Loppuun vielä valokuvailua mitä kameraan oli jäänyt lojumaan:)

Nestori, mummun kissanpentu:)

Linssiluden vikaa?

Leikin söpöä..oon oikeasti riiviö!

0119: My day!

Niin kuin lupailin teille sen my dayn julkaista jo alkuviikosta tuli suunnitelmiin muutoksia. Ellette huomannu lisäsin tänne pienen kuvan muttei pahemmin kertonut mitään. Olin tiputuksessa näin tarkennuksi. Pahasti vieläkin kipeänä, kotiin päästy ja sairasloma tiedossa. Hevosen selkään ei olisi mitään asiaa, mutta enhän mä malta olla satulasta kauaa erossa? Viken liikutus pitää järjestellä nyt aivan uusiksi, varmaan joudutaan käsittelemään nyt enemmän maastakäsin. Noh ainakin se luottamus kehittyy, ja ehkä uskallan päästää jonkun kavereista tamman selkään, kun olen ise seurailemassa tilannetta. Kumminkin lisää siis pohdittavaa tulee ja toinen juttu olen jo nyt pahasti jäljessä lukiosta. Viikko hurahti niin, että meni. Toinen viikko olisi edessä ja tuskin pääsen vasta korkeintaan loppu viikosta sitten sinne lukioon, jos pääsen. Joten pitää katsoa miten pahasti oikeasti olen jälessä, läksyjä yritän kovasti raapustaa mutta, kun en ymmärrä niin en. 

Mutta tästähän piti tulla my day postaus jota kaipailitte eikä tämmöinen kuulumisien lässyttely postaus. Ajattelin kumminkin infoa vähän teitäkin mitä olisi tiedossa ja mikä vaikuttaa sitten blogiin ja sen tekstejä. Tekstejä kyllä tulee, jos vain saan kuvia. Minä, kun innostun vasta kirjoittelemaan kunnolla kun saan kuvia lisäillä tekstin joukkoon. En tiedä miten te tykkäätte, enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä vai juuri toisinpäin? Jokaisella kumminkin on oma makunsa. Nyt sitten myday postaukseen, tein tämän maanantaina. En kyllä kehuisi hirveästi, sillä ei minulla oikein ollut aikaa kuvailla maanantaina mitään. Ja ihmeitä tapahtunutkaan koulussa joten teen myöhemmin paremman, jos vaikkapa olisi joku muu kuin perus tavallinen koulupäivä (oikeastaan viimeine päivä amiskalla ensimmäisestä jaksosta).

Näin se aamu lähti käyntiin, kello oli vähän vajaa 07.00 ja koulu alkoi 08.00. Tietenkin tuohon on laskettua aika, jonka tarviin kävelemiseen koululle. Hups, tais joku neiti taas nukkua pidempään, kun piti ;) Munhan piti herätä jo oikeasti puoli seitsemän aikaan, mutta uni vei voiton. Olisikohan pitänyt mennä sunnuntai-iltana aikaisemmin nukkumaan sitä olisin saanut miettiä varmasti sillon. 

Sängystä ylös päästyäni kävin pesemässä kasvoni ja samalla hampaani. Yllättävän vaikea on muuten näitä kuvia yksikseen ottaa edes myday'tä varten. Varmaankin videona olisi ollut helpompi tehdä, mutta en olisi kyllä millään ehtinyt sellaista enäään tehdä. Aamupeseytymisen jälkeen rupesin meikkaamaan vauhdilla. Olen käyttänyt suhkot neutraalia meikkiä koulussa enkä viitsi rueta käyttämään voiteita, kun iho ei ole niin huonossa kunnossa. Toisekseen atoppisen ihottuman takia on parempi olla kuivattamatta sen enempää ihoa. Vähän puuteria, kulmat piirsin ripset taivutin ja ripsiväriä ripsiin ja eikun vóila valmista tuli ja nopeasti.

Söin aamupalan nopeasti meikkaamisen jälkeen. Jonka jälkeen viskasin koulukirjat laukkuun ja puin päälleni eikun kouluun! Kiirehän minulle tulikin ja sain puoli juoksulla koululle taas kävellä, kuten aina. Kouluun en vain ikinä ole lähtemässä ajoissa. Se on sitten eri asia, jos puhutaan tallille menemisestä niin olen varmasti ylhäällä ihan mihin tahansa aikaan aamulla. Matkalla en ehtinyt siis kuvailemaan, kun oli kiire sinne koululle selviytyä.

Koulussa päivä lähti todella tylsästi käyntiin. Ope tuli päästämään luokkaan siinä kello kahdeksan aikaan ja olipa yllätys, että käytiin jälleen tylsejä lakeja. Kirjoittamista, kirjoittamista.. Noh onneksi ei pitkä ollut tunti, kun ryhmänohjaaja oli järjestänyt meille ihanan rentoumis hetken aisithuoneessa. Siellä saa vaan olla ja nukkua peiton alla. Musiikkia, erilaisia valoja ja rentouttavia kuvia. Niitä katsellessani tuli kyllä kova ulkomaille pääsy kuume. Ai, että miten ihana olisi ratsastaa rantaa pitkin ja maata auringossa palmun alla lämpimässä ottamatta mistään pahempaa tressiä. Voi, kun edes joskus elämä menisi niin kuin haaveilee? Ylempi kuva on aistihuoneen katosta, ihania kuin tähtiä nuo valot vielä kun lopuksi himmenetään ja saa painaa pään tyynyyn ja silmät kiinni. Rentouttavaa se ainakin oli, toivottavasti samankaltaisen jutun järjestäisi ryhmänohjaaja, kun palaamme aivan poikki olleena lukiosta takaisin.

Aistihuoneen jälkeen meillä olikin ruokailu, en kyllä tajunnut sitten kuvaa ottaa. Kumminkin palapaistia perunoiden ja salaatin kera. Sekä tietenkin sämpylää ja ruisleipää oli tarjolla. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta valitettavasti olin tulossa jo tällöin kipeäksi niin ei pahemmin ruokamaistunut minulle. Ruuan jälkeen olisin ryhmänohjaajan kanssa nopea keskutelutuokio jonka jälkeen riensin minulle viimeiselle tunnille. Huippuopettaja yksinkertaisesti, onneksi hän on vielä odottamassa meitä silloinkin kun palaamme lukiosta ammattikoulussa ja varmasti pitää meillekin tunteja. Kirjoitettiin vähän muistiinpanoja, keskusteltiin ja katsottiin videokin. Erilaisilla väreillä on muuten paljon kivempi kirjoitella vihkoon tulee jotenkin eloa tekstiin ja pysyy mielenkiintokin tallessa. 

Koulupäättyi minulla kello 14:00 jonka jälkeen lähdin ripeästi kävelemään labraan ottamaan verikokeita ja siitä sitten terveysasemalle omalla hoitajalle. Labrasta ja omalta hoitajalta pääsin kolmen jälkeen lähtemään mutten enää kävellyt koululle vartin tai puolen tunnin takia olemaan vain menin lepäilemään kotiin. Olo oli edelleen kurja ja söin vain särkylääkettä. 

 Illan vietinkin aika rennosti koneella istuen selaillen blogia sekä tutustuen lukion ensimmäisen jakson lukujärjestykseen. Yhtä aikaa juttelin facebookissa kaverini kanssa, joka sitten ajelikin käymään luonani. Naurettua kyllä taas tuli yhdessä, mutta olin silti jotenkin paljon väsyneempi mitä yleensä. Kaverini lähti siinä vähän ennen puoli seitsemään treeneihin ja jäinkin lepäämään sitten. Olo ei muuttunut yhtään paremmaksi illan mittaan vain pahemmaksi.

 Suklaa ja telkkarista tullut elokuva hieman piristivät iltaani, vaikka muuten olo olikin aivan kurja. Joten kuvaamisestakaan ei oikeasti tullut yhtään mitään. Eihän minulla loppujen lopuksi ollut mitään kuvatavaa, kun olo oli niin kipeä etten jaksanut tehdä yhtään mitään.

 Kävin suihkussa, jonka jälkeen vaihdoin yövaatteet päälle ja hienon tuuberin päähäni kiedoin. Tämän jälkeen lopetinkin kuvauksen lähes samantien, koska oloni ei pahemmin ruennut kohentumaan aikaisemmasta.

Kello oli vasta vähän vajaa puoli kymmenen, kun lopetin valokuvaamisen. Iltapalaksikaan en juuri syönyt mitään. Kurkku oli jo tässä vaiheessa ruennut turpoamaan mukavasti joten syöminenkin hankaloitui tämän jälkeen. Nukkumaan kumminkin menin vasta yhdentoista jälkeen. Tai oikeastaan en mennyt nukkumaan alkoi väsyttämään niin paljon, että nukahdin täysin.

Toivoitte tätä my day'tä, joten toivon nytten kommenttia? Haluatteko tälläisiä vielä? Mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta näiden hevospostauksien joukossa? Lupaan kyllä yrittää kuvata ensi kerralla enemmän, mutta toivottavasti saan ymmärrystä olin kumminkin tulossa todella pahasti kipeäksi (kirjoittaja puhuu täällä, vieläkään parantunut).

0118: Näin meillä miten teillä?

''Oon maannut lattialla miettinyt miten täällä selvitään, 

oon huutanut keuhkot pihalle on tuntunut ettei pysty hengittää,

mutta oon täällä vielä en anna pelon mua koskettaa. Ja nyt oon

siellä missä muhun ei voi koskeakkaan. Mutta oon vielä täällä,

en anna pelon mua koskeakkaan''</3