0119: My day!

Niin kuin lupailin teille sen my dayn julkaista jo alkuviikosta tuli suunnitelmiin muutoksia. Ellette huomannu lisäsin tänne pienen kuvan muttei pahemmin kertonut mitään. Olin tiputuksessa näin tarkennuksi. Pahasti vieläkin kipeänä, kotiin päästy ja sairasloma tiedossa. Hevosen selkään ei olisi mitään asiaa, mutta enhän mä malta olla satulasta kauaa erossa? Viken liikutus pitää järjestellä nyt aivan uusiksi, varmaan joudutaan käsittelemään nyt enemmän maastakäsin. Noh ainakin se luottamus kehittyy, ja ehkä uskallan päästää jonkun kavereista tamman selkään, kun olen ise seurailemassa tilannetta. Kumminkin lisää siis pohdittavaa tulee ja toinen juttu olen jo nyt pahasti jäljessä lukiosta. Viikko hurahti niin, että meni. Toinen viikko olisi edessä ja tuskin pääsen vasta korkeintaan loppu viikosta sitten sinne lukioon, jos pääsen. Joten pitää katsoa miten pahasti oikeasti olen jälessä, läksyjä yritän kovasti raapustaa mutta, kun en ymmärrä niin en. 

Mutta tästähän piti tulla my day postaus jota kaipailitte eikä tämmöinen kuulumisien lässyttely postaus. Ajattelin kumminkin infoa vähän teitäkin mitä olisi tiedossa ja mikä vaikuttaa sitten blogiin ja sen tekstejä. Tekstejä kyllä tulee, jos vain saan kuvia. Minä, kun innostun vasta kirjoittelemaan kunnolla kun saan kuvia lisäillä tekstin joukkoon. En tiedä miten te tykkäätte, enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä vai juuri toisinpäin? Jokaisella kumminkin on oma makunsa. Nyt sitten myday postaukseen, tein tämän maanantaina. En kyllä kehuisi hirveästi, sillä ei minulla oikein ollut aikaa kuvailla maanantaina mitään. Ja ihmeitä tapahtunutkaan koulussa joten teen myöhemmin paremman, jos vaikkapa olisi joku muu kuin perus tavallinen koulupäivä (oikeastaan viimeine päivä amiskalla ensimmäisestä jaksosta).

Näin se aamu lähti käyntiin, kello oli vähän vajaa 07.00 ja koulu alkoi 08.00. Tietenkin tuohon on laskettua aika, jonka tarviin kävelemiseen koululle. Hups, tais joku neiti taas nukkua pidempään, kun piti ;) Munhan piti herätä jo oikeasti puoli seitsemän aikaan, mutta uni vei voiton. Olisikohan pitänyt mennä sunnuntai-iltana aikaisemmin nukkumaan sitä olisin saanut miettiä varmasti sillon. 

Sängystä ylös päästyäni kävin pesemässä kasvoni ja samalla hampaani. Yllättävän vaikea on muuten näitä kuvia yksikseen ottaa edes myday'tä varten. Varmaankin videona olisi ollut helpompi tehdä, mutta en olisi kyllä millään ehtinyt sellaista enäään tehdä. Aamupeseytymisen jälkeen rupesin meikkaamaan vauhdilla. Olen käyttänyt suhkot neutraalia meikkiä koulussa enkä viitsi rueta käyttämään voiteita, kun iho ei ole niin huonossa kunnossa. Toisekseen atoppisen ihottuman takia on parempi olla kuivattamatta sen enempää ihoa. Vähän puuteria, kulmat piirsin ripset taivutin ja ripsiväriä ripsiin ja eikun vóila valmista tuli ja nopeasti.

Söin aamupalan nopeasti meikkaamisen jälkeen. Jonka jälkeen viskasin koulukirjat laukkuun ja puin päälleni eikun kouluun! Kiirehän minulle tulikin ja sain puoli juoksulla koululle taas kävellä, kuten aina. Kouluun en vain ikinä ole lähtemässä ajoissa. Se on sitten eri asia, jos puhutaan tallille menemisestä niin olen varmasti ylhäällä ihan mihin tahansa aikaan aamulla. Matkalla en ehtinyt siis kuvailemaan, kun oli kiire sinne koululle selviytyä.

Koulussa päivä lähti todella tylsästi käyntiin. Ope tuli päästämään luokkaan siinä kello kahdeksan aikaan ja olipa yllätys, että käytiin jälleen tylsejä lakeja. Kirjoittamista, kirjoittamista.. Noh onneksi ei pitkä ollut tunti, kun ryhmänohjaaja oli järjestänyt meille ihanan rentoumis hetken aisithuoneessa. Siellä saa vaan olla ja nukkua peiton alla. Musiikkia, erilaisia valoja ja rentouttavia kuvia. Niitä katsellessani tuli kyllä kova ulkomaille pääsy kuume. Ai, että miten ihana olisi ratsastaa rantaa pitkin ja maata auringossa palmun alla lämpimässä ottamatta mistään pahempaa tressiä. Voi, kun edes joskus elämä menisi niin kuin haaveilee? Ylempi kuva on aistihuoneen katosta, ihania kuin tähtiä nuo valot vielä kun lopuksi himmenetään ja saa painaa pään tyynyyn ja silmät kiinni. Rentouttavaa se ainakin oli, toivottavasti samankaltaisen jutun järjestäisi ryhmänohjaaja, kun palaamme aivan poikki olleena lukiosta takaisin.

Aistihuoneen jälkeen meillä olikin ruokailu, en kyllä tajunnut sitten kuvaa ottaa. Kumminkin palapaistia perunoiden ja salaatin kera. Sekä tietenkin sämpylää ja ruisleipää oli tarjolla. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta valitettavasti olin tulossa jo tällöin kipeäksi niin ei pahemmin ruokamaistunut minulle. Ruuan jälkeen olisin ryhmänohjaajan kanssa nopea keskutelutuokio jonka jälkeen riensin minulle viimeiselle tunnille. Huippuopettaja yksinkertaisesti, onneksi hän on vielä odottamassa meitä silloinkin kun palaamme lukiosta ammattikoulussa ja varmasti pitää meillekin tunteja. Kirjoitettiin vähän muistiinpanoja, keskusteltiin ja katsottiin videokin. Erilaisilla väreillä on muuten paljon kivempi kirjoitella vihkoon tulee jotenkin eloa tekstiin ja pysyy mielenkiintokin tallessa. 

Koulupäättyi minulla kello 14:00 jonka jälkeen lähdin ripeästi kävelemään labraan ottamaan verikokeita ja siitä sitten terveysasemalle omalla hoitajalle. Labrasta ja omalta hoitajalta pääsin kolmen jälkeen lähtemään mutten enää kävellyt koululle vartin tai puolen tunnin takia olemaan vain menin lepäilemään kotiin. Olo oli edelleen kurja ja söin vain särkylääkettä. 

 Illan vietinkin aika rennosti koneella istuen selaillen blogia sekä tutustuen lukion ensimmäisen jakson lukujärjestykseen. Yhtä aikaa juttelin facebookissa kaverini kanssa, joka sitten ajelikin käymään luonani. Naurettua kyllä taas tuli yhdessä, mutta olin silti jotenkin paljon väsyneempi mitä yleensä. Kaverini lähti siinä vähän ennen puoli seitsemään treeneihin ja jäinkin lepäämään sitten. Olo ei muuttunut yhtään paremmaksi illan mittaan vain pahemmaksi.

 Suklaa ja telkkarista tullut elokuva hieman piristivät iltaani, vaikka muuten olo olikin aivan kurja. Joten kuvaamisestakaan ei oikeasti tullut yhtään mitään. Eihän minulla loppujen lopuksi ollut mitään kuvatavaa, kun olo oli niin kipeä etten jaksanut tehdä yhtään mitään.

 Kävin suihkussa, jonka jälkeen vaihdoin yövaatteet päälle ja hienon tuuberin päähäni kiedoin. Tämän jälkeen lopetinkin kuvauksen lähes samantien, koska oloni ei pahemmin ruennut kohentumaan aikaisemmasta.

Kello oli vasta vähän vajaa puoli kymmenen, kun lopetin valokuvaamisen. Iltapalaksikaan en juuri syönyt mitään. Kurkku oli jo tässä vaiheessa ruennut turpoamaan mukavasti joten syöminenkin hankaloitui tämän jälkeen. Nukkumaan kumminkin menin vasta yhdentoista jälkeen. Tai oikeastaan en mennyt nukkumaan alkoi väsyttämään niin paljon, että nukahdin täysin.

Toivoitte tätä my day'tä, joten toivon nytten kommenttia? Haluatteko tälläisiä vielä? Mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta näiden hevospostauksien joukossa? Lupaan kyllä yrittää kuvata ensi kerralla enemmän, mutta toivottavasti saan ymmärrystä olin kumminkin tulossa todella pahasti kipeäksi (kirjoittaja puhuu täällä, vieläkään parantunut).