0134: Pikaiset kuulumiset

Huomenna on jo joulukuun ensimmäinen päivä. Aika menee nopeasti aina Joulua kohden. Oletteko te lukijat huomanneet samaa? Inhottaa stressata, mutta pitäisi rueta miettimään joululahjoja kellekkin mitä ostaisi ja pikku hiljaa hankkimaa. Onhan tietysti kuukausi melkein aikaa, mutta kokemuksen rintaäänellä osaan jo sen verran sanoa ettei kannata jättää sinne viime tippaan kaikkia ostoksia. Joulu höpinöistä voidaankin siirtyä takaisin tähän lumipyryyn mikä ainakin tänään Kuopiossa puhalti todella kylmästi. Aluksi lähdettiin Ellin kanssa Vilmalla ja Vikellä pelloille maastoilemaan, mutta voitte uskoa ettei siitä mitään tullut. Pelloilla upotti todella paljon ja tuuli niin pirun kylmästi ettei naamassa ollut mitään tuntoa. Päätettiin yhteistuumin mennä takaisin kentälle ratsastamaan yhdessä. Ratsastin ekana Vilmalla jonkun aikaa ihan käynti-ravityöskentelyä en sen ihmeellisemmin vaatinut tammalta paitsi pyrin koko ajan ratsastamaan eteen ja alas. 

Sitten vaihdettiin Ellin kanssa hevosia päikseen ja viskasin Vikeltä satulan ja hyppäsin kyytiin. Ravailin tammalla ympyrällä ja nostettiin parit laukatkin kentällä. En muistakkaan milloin viimeksi olisi ollut noin kiva mennä ilmansatulaa Vikellä. Ihanan lämmin ainakin, kun sai uppoutua tamman paksun karvan sekaan! Olisin voinut jäädä sinne, vaikka iäksi asumaan. Aikamme ratsastettua lähdettiin sitten tallin lämpöön hevosten kanssa. Purettiin porukassa tammat ja loimitettiin. Vikke ja Vilma pääsikin nauttimaan päiväheinistä sen jälkeen muutaman leivän kera. Jätimme kamalan lumipyryn takia ja muutenkin märät hevoset kuivumaan sisälle tallin lämpöön. Lupaan postailla kattavemmin, kun tästäkin tuli aikapikainen kuulumispostaus.

Laatu ei päätä huimaa, muttei tuo kelikään ollut oivallinen siihen!

0133: Kuulumisia jälleen

Voih, onhan tuota hiljaiseloa nytten taas eletty mukavasti. Koeviikko onkin ohi ja niin samoin on myös minun jaksoni lukiossa. Vaihdan takaisin ammattikoulun puolen opintoihin. Saa nähdä miten päivät siellä on pitkiä ja miten ehdin postailemaan teille. Aloitin muuten toivekuvapostauksen tekemisen, joten saa nähdä millon saan julkaistua sen. Olen myös huomannut, että ehkä flussan poikanen olisi minulle tulossa sillä aamuisin nuha vaivaa. Ilmakin on ollut mitä kurjempi nytten tämän pari päivää todella kolkkoinen ja yhtä harmaa kuin tämä teksti. Kaipaan niin aurinkoa ja kesää, sitä lämpöä! Maastossa revittelyä ja kentällä hikoilua. Tulisi edes lumi maahan niin ei olisi näin harmaata pääsisi kuvailemaan hevosistakin ihanan talvisia kuvia, muttei kovien pakkasten tarviisi tulla ainakaan tänne Kuopioon.

Ikävä kesää, iloinen ratsastaja ja hölmistynyt poni:D

Viikonlopulta olisi tulossa kuulumisia ellei kenttä ja tiet ole luistinradalla nimittäin ainakin tänä aamuna koiraa ulkona käyttäessäni oli ihan peilijäätiköllä kaikki. Ihan kuin olisin kävellyt luistinradalla. Toivottavasti kerkee nuo jäätiköt lähteä ennen viikonloppua niin päästään taas tammojen kanssa menemään. Teitä lukijoitakin on jo kivasti kertynyt blogiin, 104 wau! Kommentoijille iso kiitos, jatkakaa samaan malliin jokainen kommentti piristää päivääni ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian aina!

Vikelle kuuluu hyvää. Lähdimme sunnuntaina Vilman ja Vimarin mukaan maastoilemaan. Hevosillahan, kun on tislakumit ja hokit alla oli todella hyvä mennä. Reviteltiin kyllä ihan kunnolla tietä pitkin! Valitettavasti yhtään kuvaa ei ole, mutta en valehtelematta ikinä ole painanut Vikellä niin kovaa. Tamma oli aivan innoissaan ja niin olisi ratsastajakin (välillä kyllä olin aivan kauhuissani). Tammaan ei ollut yhdessä vaiheessa ollenkaan tuntumaan, kun tämä tuulispää pöhelö laukkasi tuhatta ja sataa niin kovaa kuin lähti. Ensikerralla taitaa tamma saada martingaalin maastoon, ettei näin kovaa revittelisi menemään. Vauhdikas reissu oli kyllä tamman kanssa tällä kertaa, mutta hymy oli kasvoilla kun oltiin päästy takaisin tallille. V'lle keitin vielä melassia ja ai, että kun toinen oli aivan onnessaan. Tamma ei meinannut antaa minulle edes ämpäriä takaisin, vaikka melassikin oli jo loppu. Hölömö se on, se on myönnettävä.

0132: Nuori poni alla - Orina

Iita vas, Kylli oik.

Mistähän alottaisin? Noh, koeviikko alkoi keskiviikkona ja olen koittanut ahkerasti lueskella kokeisiin. Maanantaina sitten koeviikko jatkuisi vielä minulla. En tietenkään tänään pahemmin ehtinyt lueskella ja harjoitella, kun tuli tallille lähdettyä kaverin mukaan aluksi tarkoituksena ihan vain kuvailemaan häntä. Kumminkaa kuvailu ei mennyt ihan putkeen, koska kenttä oli kivikova ei siinä pystynyt menemään sekä tiet olivat peilijäätiköllä. Sama kun olisit kävellyt jäänpäällä luistimilla, liukasta siis oikeasti oli! Kaverin vuokrahevosellahan ei ole vielä hokkeja alla, joten lähdimme läheiselle pellolle ratsastelemaan vähän erikoisella kokoonpanolla. Ellillä oli alla vuokraponinsa Iita ja minulla oli issikkatamma Kylli.

Mentiin sitten tietä pitkin varovaisesti, kun Iitalla ei ollut hokkeja alla toisin kuin Kyllillä. Tien laitaa pitkin päästiin turvallisesti sulemmalle tielle jota pitkin puolestaan pellolle. Pellolla vähän ponit kokeilivat onko pakko ja taisi tuo Elli saada muutaman pukinkin tammalta. Mentiin suurimmaksi osaksi käyntiä ja pieniä ravipätkiä. Pellolla oli ihan ok pohja mennä, ei mikään kova muttei hirveän upottavakaan. Nostin Kyllillä pari laukkaa ja tulihan sitä töltättyäkkin. Harvemmin issikan kyytiin pääsee, joten hauskaa tosiaan oli yrittää istua issikkasatulassa töltissä. Käytiin heittämässä reissu ehkä joku vähän vajaa tunnin aika köpöttelyähän se oli, muttei se meidän menoa haitannut. Tallissa purettiin hevoset nopsaan ja hain Orinan tarhasta.

Maastolenkiltä tultiin!

Laittelin Orinan vauhdilla valmiiksi ja lähdettiin sitten Iitan ja Ellin matkaan takaisin pelloille. Elli liinasikin Iitan ja otti muutamia kuvia minusta ja Orinasta. Harmi vain oli sen verran jo hämärää, ettei kuvat oikein onnistuneet. Joten niissä ei paljon ole julkaisemisen arvoista tavarakaan teille. Otettiin kyllä muutama videoklippi iphonella joista kokosin sitten youtubeen koostevideon. Kumminkin, vaikka videolla näkyy suurin osa mitä tehtiin tähän se tulee vielä selityksen kera.

Iita.

Orina.

Pellolla otin muutaman pääkuvan Iitasta ja rakennekuvan jonka jälkeen säädin itselleni jalustimet ja kiristin satulavyötä. Kyytiin vaan ja aloitettiin käyntityöskentely. Orina toimi todella kivasti jo käynnissä siihen katsottuna, että tamma on vasta nelivuotias ja ratsastin ensimmäistä kertaa sillä. Ratsastin aikani käynnissä tehden ympyröitä, kunnes vaihdettiin askellajia reippaampaan. Otettiin samalla ympyrällä sekä suorilla ravipätkiä. Tamma oli todella energinen tapaus kyllä ei varmasti tarvinnut potkia lisää vauhtia tähän tyttöön! (lue=ihanaakunonniinreipastoinen) Tehtiin ravityöskentelyä ihan jonkun aikaa, kunnes otettiin vähän välikäyntejä. Välikäyntejen jälkeen nostin ravin kautta laukkoja. Voi vitsi, kun tamma innostu päästelemään semmosta kyytiä, että ihan silmissäkin wiiuh näkyi vain. Hauskaa kyllä varmasti oli molemmilla. Tällä nuorella ponin alulla on muuten uskomaton työmoraali kohdillaan jo nyt. 
Otettiin vähän väliraveja ja käyntejä hieman siirtymisiä oikeastaan tamman lämmetessä. Muutaman laukan nostin vielä tämän jälkeen kunnes tehtiin siirtymisiä ravista - pysähdykseen, pysähdyksestä - raviin. Tamma toimi ihan mukavasti tässäkin tehtävässä, välillä oli hieman vaikeuksia malttaa toisen pysähtyä. Loppukäynneissä tehtiin käynnistä pysähdykseen, pysähdyksestä käyntiin siirtymisiä. Ratsastin lopulta aika löysin ohjin pellon poikki samalla tielle mistä tultiin ja lähdettiin takaisin tallille. Olihan se kellokin jo puoli neljä ja alkoi hämärä taas tulemaan. Ja jos ei toimi tuo, tässä vielä linkki videoon ja laukka revittelyyn klik!

0131: Mielipidepostaus - Oikeanlaisten varusteiden tärkeydestä

Ajattelin tehdä jonkun kaltaisen mielipide postauksen oikeanlaisten ratsastus varusteiden tärkeydestä. Sanon jo heti alkuun, että nämä ovat täysin minun omia mielipiteitäni jotka voivat poiketa teidän mielipiteistänne täysin. Jos sinun mielipiteesi poikkeaa omastani se ei minua haittaa mutta kumminkin muistakaahan asiallista kommenttia saa aina laittaa.

Aloitetaan, vaikka lähes tulkoon tärkeimmästä ratsastusvarusteesta, joka tulisi olla aina ratsastaessa siellä päässä eli kypärästä. Kaikilla ei ole rahaa laittaa kypärään 300e, mutta samalla tavalla 50e kypärä on yhtä turvallinen ja testattu yhtä kestäväksi kuin se kuusikertaa kalliimpi kypärä. Kumminkin kypärän tulee olla oikean kokoinen eikä heilua päässä. Itse en voisi kuvitella, että ratsastaisin liian isolla kypärällä. Sehän heiluisi ikävästi päässä ja tippuisi varmasti koko ajan silmille enkä näkisi minne olen menossa. Liian iso kypärä ei olisi turvallinen tippuessakaan, koska ajatelkaa kun kypärä valahtaakin silmillenne ja takaraivoanne ei suojaa mikään osuessann maahan. Liian pieni kypärä puolestaan puristaa inhottavasti päätä ja voi aiheuttaa päänsäryn (nimimerkillä. kokemusta on liian pienestä kypärästä).

Käytettynä kypärää ei kannata ostaa, vaikka kuinka sanottaisiin, ettei kypärän kanssa ole tiputtu kertaakaan. Ehkä kypärän kanssa ole tiputtu kertaakaan, mutta entäs jos kypärä on tipahtanut tai saanut muuten vain kovan kolhun ja huonolla tuurilla suojajännite on mennyt kypärästä. Sen jälkeen kypärä on täysin käyttökelvoton eikä se pahemmin enää suojaa anna päälle tippuessa. Kypärän ostoa tulisi miettiä jo ratsastusta aloittaessa. Monelta ratsastuskoululta kyllä löytyy paljon erikokoisia kypäriä, mutta itse suosin ainakin oman kypärän ostamista, jos ratsastus harrastus ei jää vain yhteen kertaan. Oikean koon löytää vain kokeilemalla erikokoisia kypäriä. Itse ainakin osaan sanoa heti mikä tuntuu hyvälle päässä ja on juuri se oikea. Sitten tietenkin on kypärä joihin voi laittaa täytteitä sisälle pienentämään ja ottamalla pois suurentaa kypärää tarvittaessa. 
Erilaisia kypäriä on lukuisia, löytyy eri väriä, hintaisia, kokoisia, ulkonäöllisesti erilaisia, merkkisiä jne. Varmasti oikean kypärän löydät juuri itsellesi.

Ratsastuskengät ovat toinen todella tärkeistä ratsastusvarusteista. Kenkiin kannattaa panostaa ja käyttää vähän enemmän rahaakin, että saat istuvat kengät. Itse en voisi kuvitellakkaan, että käyttäisin liian pieniä ratsastuskenkiä nehän hiertäisivät jalkaa inhottavasti ja takuu varmasti olisi rakkula jalassa ratsastuksen jälkeen. Isot kengät ovat taas hankala ratsastaa, koska jalustin näyttää siltä ettei se olisi oikeassa kohdassa mutta loppujen lopuksi kumminkin olisi. Kannattaa myös muistaa, että lenkkarit, tennarit eivätkä kumikengät joissa ei ole kantaa sovellu ratsastuskenkiksi. Niissä on riski, että jalka menee jalustimen läpi ja jäät roikkumaan tippuessasi kiinni satulaan huonolla tuurilla. 
Kannattaa myös miettiä haluatko ratsastussaappaat vai sitten jodhpurit sekä chapsit. Itse olen ratsastanut molemmilla ja tullut siihen tulokseen, että tykkään enemmän ratsastaa jodpureilla ja chapseilla kuin ratsastussaappailla. Kumminkin ratsastuskenkien sekä saappaiden että chapsien hinnat vaihtelevat niin laidasta laitaan, että kannattaa miettiä oikeasti, jos ostat 300e ratsastussaappaat että ne istuvat oikeasti sinulle. Ulkonäköön tietenkin moni kiinnittää ekana huomiota ostaessaan ratsastussaappaita, mutta kannattaa siirtää ulkonäkö vasta seuraavaksi ja ekana miettiä istuvuutta. Mikä olisi inhottavempaa kuin ratsatsaa kengillä, jotka eivät istu ollenkaan jalkaasi ja puristavat inhottavasti tai hankaavat?

Kolmanneksi voisin ottaa esiin turvaliivin. Siitä käytiin kovaa käden vääntöä yhdessä vaiheessa, että onko turvaliivin käyttö pakollista estekilpailuissa. Kumminkin itse ratsastan turvaliivin kanssa lähes tulkoon aina uusilla hevosilla ja poneilla ratsastaessani sekä ainakin isoimmilla esteillä. Turvaliivin käyttöhän ei ole pakollista mutta suotavaa. Tässäkin on oikea koko ratkaiseva, liian iso heiluu päällä eikä suojaa kunnolla tärkeitä elimiä ja selkärankaa. Puolestaan pieni on liian napakka tai ei mahdu oikeasti päälle. Turvaliiviäkään en välttämättä menisi ostamaan käytettynä vain käysin liikkeestä ostamassa ja kokeilemassa minkälainen turvaliivi on juuri oikea minulle. Kumminkin turvaliivejäkin on paljon erilaisia. Asiantunteva myyjäkin voi auttaa turvaliivin koon valinnassa, jos itse olet kahden koon välillä vähän kahden vaiheilla.

Ratsastushansikkaat ovat yksi asia mikä herättää varmasti ainakin kesäisin kovaa puhuntaa. Toiset eivät halua käyttää kesällä ollenkaan ratsastushanskoja, mutta itse ainakin suosin näitä. En voisi ratsastaa ilman, sillä käsiin tulee helposti haavoja sekä hiertymiä. Ohjat saattavat kuivattaa ja hankata käsiä sen verran, että syntyy inhottavia rakkuloita jotka menevät ihan verelle asti. Ne eivät näytä kivalle kädessä ja ovat todella kipeitä. Hanskojen hintaluokat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta omalla kokemuksella voin sanoa etteivät kymmenen euron hanskat kestä kovinkaan kauan. Mutta onko järkeä laiittaa 70e hanskoihin, jotka kumminkin joudut jossain vaiheessa uusimaan. Sillä kallis hinta ei kerro sitä, että hanskat kestäisivät niin kauan kun aiot harrastaa ratsastusta. Välillä myös kalliit hansikkaat tai mitkä tahansa muutkaan ratsastusvarusteet voivat maksaa merkin ei kestävyyden takia kohtuuttomia hintoja.

Ratsastushousut valitsin viimeiseksi muttei vähäisimmäksi asiaksi tähän mielipidepostaukseen. Kollareissa ei ole samanlaista pitoa mitä oikeissa ratsastushousuissa. Ne ovat liukaat ratsastaa. Ratsastushousujen hinnat vaihtelevat ihan aika edullisesta päästä kalleimpaan mutta ainahan se kallein ei välttämättä istu parhaiten päälle. Itse ainakin huomasin tämän Suitsisopissa käydessäni, että liikkeen kalleimmat housut eivät istuneet päälleni ollenkaan mutta sitten kohtuuhintaiset ratsastushousut olivat juuri täydelliset minulle. Oikean mallin löytää vain kokeilemalla. Mutta koot voivat olla hyvinkin erilaiset eri merkkisissä ratsastushousuissa joten kannattaa kokeilla housuja eikä ostaa vain sen takia, että ovat samankokoiset kuin vanhemmatkin. Eri malli ja merkki vaikuttavat heti housujen kokoihin yllättävänkin paljon. Kannattaa myös miettiä haluaako kokopaikat vai polvipaikat ratsastushousuissaan olevan. Kummat sopii paremmin juuri sinulle. 
Uusimpiin ratsastushousuihin on myös tullut sukkalahkeet joista ainakin itse tykkään todella paljon. Tarrat painavat ikävästi ja jättävät sukan typerästi lahkeen päälle laittaessa. Eikä sukkalahe varmasti aukea, eikä mene tarrat huonoon kuntoon, kun sellaisia ei ole.

Tälläisen mielipidepostauksen sain aikaan, mitä mieltä olette? Teenkö useemminkin tälläisiä? Olisi kiva saada kommenttia ja teidän omia mielipiteitänne jos ne poikkeavat minun omistani jotenkin.

0130: Hyppelyitä

Yöllä oli kamala myräkkä alkanut ja katkonut puitakin poikki tielle. Ei ollut järjen mikään kiva keli, kun yhdentoista aikoihin heräsin. Ihana, oli nukkua kerrankin oikeasti pitkään ja nauttia vain! Minulla alkaa ensi viikon keskiviikkona ensimmäinen koeviikko lukiossa, jonka jälkeen vaihdan takaisin ammatti- ja aikuisopistoon opiskelemaan lähihoitajan opintoja. Oikeastaan opiskelen siellä vain kuukauden, jonka jälkeen lähden työsoppimaan. Siitä sitten kumminkin myöhemmin lisää, kun ajankohtaista on. En osaa vielä sanoa miten koeviikko vaikuttaa blogiin mutta pyydän kärsivällisyyttä teiltä.

Alku infon jälkeen voidaankin palata ohjelmaan. Lähdin joskus yhden ja puoli kahden välissä talleille äidin kyydillä, kun kelikin oli hieman jo rauhoittunut. Vikke olikin tallissa, joten laittelin tamman kuntoon nopsaan ja lähdettiin kentälle vähän tuuppailemaan ja hyppelemään. Aluksi menin kasikkoa käynnissä, jonka jälkeen taivuteltiin isolla ympyrällä tammaa. Alkukäynneissä jo tamma oli tosi energinen tuntuinen aivan erilainen kuin normaalisti ratsastaessa. Vikke oli vahva edestä ja muutenkin todella reipaan oloinen. Kelikin saattoi vaikuttaa Viken käyttäytymiseen, tammalla tuntui olevan pöllöenergiaa. Nostettiin sitten ravi ja työskenneltiin ympyrällä ravissa jonkun aikaa. Nostettiin muutamat laukat vielä suoralla uralla ennen kuin ruettiin hyppäämään. Kaveri rakenti esteen sitten niin, että tultiin kasikolla aina toisesta suunnasta keskeltä ristikon yli. En osaa oikein selittää, mutta toivottavasti joku tajusi :D laiskana bloggaajana, en nyt jaksanut rueta piirtelemään kuvaa paintilla. 

Lähetään vähän kaukaa ;o

Ensimmäinen hyppy oli aivan jäätävä, tultiin liian kovaa laukkaa sillä Vikke oikeesti imi sille ristikolle ihan kunnolla. Tamma oli aivan täpinöissään ja laukasi todella vahvasti eteen jolloin minä jouduin pidättämään taas vahvasti. Kumminkin ylihän me mentiin aivan puhtaasti, ainut ongelma oli vauhti. Liian kova vauhti jo ristikolle. Mentiin jonkun aikaa ristikkoa, kunnes siirrettiin este suoralla uralle ja nostetiin pystyksi. Laukka jatkui edelleen vahvana ja jouduin pidättämään V'tä. Muutaman kerran tultiin pysty, kunnes tiputettiin takaisin ristikoksi. Ristikko mentiin huimat kaksi kertaa, jonka jälkeen lupasin verkkailemaan tammaa ravissa. Otettiin aikas vähän hyppyjä, mutta sitäkin paremmin hypyt meni. Vauhdissa meillä on kumminkin hiomista. Sillä laukka pitäisi saada paremmin haltuun, mutta muutenkin V oli tänään erilainen ratsastaa kuin normaalisti. Energisyys oli mm. hyvä juttu tänään, mutta vahvuutta pitää saada hallittua paremmin. Koulutuuppailua ja treeniä vain meille. Vein tamman takaisin talliin ja tottakai piti hieman melassia palkioksi tehdä.

Lyhennettynä:
Tunti meni oikein hyvin. Tuli vain yksi tiputus, joka oli osaksi ratsastajan vika ja osaksi hevosen. Kumminkin siihen ei meidän meno kaatunut. Laukkatyöskentelyä pitäisi ottaa ja treenata. Temmonmuutoksia erityisesti laukassa tulisi harjoitella nytten Viken kanssa.

Loppukäynnit rennoin ohjin, V tykkäsi taivuttaa päänsä alas!

0129: Pinnillä ratsastusta

Hämärässä otetut kuvat, ihanasti heilahtaa ja laatu menee...

Ratsastin ratsastuksenopettajani kouluhevosella sunnuntaina isänpäivänä, samalla kun siskoni liikutta toista ponia yhtä aikaa kentällä. Mentiin siis itsenäisesti ihan liikutus mielessä ratsastamaan. Kenttä kuten kuvasta jo näkyy oli yhtä kuravelliä paljon pahemmassa kunnossa kun meidän oma kenttämme Viken luona, joten ei menty kuin käyntiä ja ravia. Aluksi mentiin käynnissä, jokaiseen kulmaan kulmavoltit ja pitkillä sivuilla loivaa kiemurauraa. Opettelin ratsastamaan käynnissä Pinniä eteenpäin ja ennen kaikkea istumaan taas koulusatulassa oikeasti pitkillä jalustimilla. Aluksi se ei ollut kovinkaan miellyttävää, mutta pikku hiljaa palasia alkoi loksataa paikoilleen. Vettä hieman tihkutti ja tuuli kylmästi ratsastaessani kentällä. Aluksi minulla oli piuhat, mutta otinne lopulta pois. Mentiin ravissa isot pääty-ympyrät molemmilla lyhyillä sivuilla ja pitkillä sivuilla voltit keskellä kenttää. Tätä tehtävää tehtiin molempiin suuntiin ja Pinni toimi ihan mukavasti. Paremmin kyllä ilman piuhoja kuin niiden kanssa.

Tehtiin harjoitusta myös toiseen suuntaan. Yksi vaikeimmista tehtävistä oli ratsastaa isolla ympyrällä kentän keskellä ja mennä neljän puomin yli aina. Pinni ei meinannut aluksi yhtään tulla vastaan ja olla nokka kohti ympyrän keskustaa. Pikku hiljaa tamma alkoi olla mukava ratsastaa ja muotoakin tarjosi minulle eikä juossut kaahottanut pääpystyssä kuin kanaparvi. Ratsastin myös ison ympyrän sisään puomejen välissä pienempiä voltteja, että tamma taipuisi paremmin ja olisi kuulolla. Tehtiin myös tämä harjoitus toiseen suuntaan tamman kanssa. Hämärä alkoi tulla ja tuuli vain yltyi. Keli muuttui kurjemmaksi mitä oli silloin kuin rupesin ratsastamaan tammalla. Muut olivat jo lähteneet kentältä ja tamma vähän pällyily kaikkea joten päätin itsekkin lopettaa ratsastuksen tältä kertaa loppukäyntejen jälkeen. Purin ja harjailin tamman tallissa sekä annoin iltaheinät.

Laatu ei päätä huimaa, mutta parempi kai
nämä kuvat on kun ei mikään muu..

0128: Kelin kestävä ratsastaja

Ihan ensiksi, nyt niitä toivekuvapostaus ideoita ja ehdotuksia minulle, että saan toteutettua tämän postauksen. Kumminkin toivoitte sitä kyselyssä eniten, joten niitä ideoita toivon nytten minä. En rajaa aihealuetta vaan se saa olla ihan mihin vain liittyvää, joten heitelkäähän nyt iso kasa ideoita niin voin kuvata sitten teille! Sitten vielä ilmoitusasioita, enää yksi kokoinen viikko minulla edessä ja sitten onkin koeviikko. En tiedä miten ehdin koeviikolla joka alkaakin hassusti ensi viikolla keskiviikkona postailemaan teille mutta yritän. Muutaman postauksen yritän kirjoitella varmaankin valmiiksi ja julkaista teille sitten. Mutta en lupaile ihmeitä, yritän kumminkin parhaani mukaan panostaa tähän blogiin myös koeviikolla. Koeviikko onkin minun ensimmäinen, saa nähdä miten käy ja millaista palautetta tulen saamaan.

Sitten palataankin asiaan takaisin. Otsikko jo kertoilee vähän kelistä nimittäin meillä ainakin vesisadetta tihkutti koko päivän välillä kovemmin ja välillä ei ollenkaan. Hain Vilman tarhasta samalla karkuuttaen Vimarin. Eikun vain tamma ottamaan kiinni ja sitten varustamaan Vilman. Onneksi minulla ei kovinkaan kauan mennyt loppujen lopuksi Vimarin pyydystämisessä takaisin tarhaan. Taisi toisella olla vähän jekkupäivä en sitten tiedä. Vilmalla olikin sadeloimi niskassa joten tammassa ei pahemmin ollut puunaamista. Harjailin pintapölyt pois sekä jalat puhtaaksi. Suojat jalkaan ja muut varusteet päälle niin hevoselle kuin minullekkin. Lähdettiin kiireen vilkkaasti kentälle. Kuvaajanhan meillä ei ollut mukana, muttei tämä ollenkaan haitannut. Tuntui, että Vilma keskittyi paremmin ja minä, kun ei ollut ketään siellä kentällä ylimääräistä. Vaikka yön oli satanut ja aamun niin kenttä ei ollut vielä kovinkaan pehmeänä eikä huonossakunnossa meidän onneksi. Pystyttiin työskentelemään ihan kunnolla vesisateesta huolimatta. Käynnissä mentiin muutama kierros aluksi vain uraapitkin, kunnes rupesin tekemään kahdeksikkoa käynnissä. Vilma tuntui mukavan oloiselta ratsastaa ja oli hyvin kuulolla koko ajan.

Ennen kuin vaihdoin askellajia toiseen tehtiin vielä toiseen suuntaan samaa tehtävää käynnissä. Vilma tuntui heti alkuun todella hyvältä käynnissä, joten vaihdettiin sitten tehtävää. Otettiin aina suoralla uralla pätkä harjoitusravia jonka jälkeen siirryttiin käyntiin. Käynnistä tultiin lyhyen sivun keskeltä halkaisijalle josta sitten tehtiin pohkeenväistö aina oikealle. Toistettiin sama tehtävä myös toisesta suunnasta jolloin väistettiin vasemmalle. Vasemmalla väistäessä Vilma oli hieman heikompi, mutta kun sai avut kunnolla läpi homma rupes toimimaan tamman kanssa. Kokonaisuudessa tähän asti Vilma oli toiminnut moitteettomasti ja ollut koko ajan hereillä ja tehnyt parhaansa. Minulla kumminkin hiki oli jo nyt, vaikka vettä satoi. Ei ollut muuten tietoakaan kylmästä sillä hetkellä. 
Käyntityöskentelyn jälkeen vaihdettiin ravityöskentelyyn tamman kanssa. Vilma kulki todella kivasti kun tehtiin aina lyhyillä sivuilla pääty-ympyrät ravissa jonka jälkeen suorat urat mentiin keskiravissa. Otettiin muutama välikäynti kierros ja vaihdettiin askellajia. Kentän pinta oli onneksi sen verran hyvä meillä, että pystyi laukkaamaan. Aluksi otin ihan vain suoralla uralla laukkoja. Eka laukka meinasi mennä vain kiihdyttelyksi ohi asiasta, mutta käänsin sitten tamman ympyrälle ja uusi yritys. Homma toimi jo paljon paremmin. Nostettiin molemmilla suorilla laukkoja parisen kappaletta jonka jälkeen nostin suoralla laukan ja tein pääty-ympyrän laukassa. Tamma lämpesi vähän tapansa mukaan laukassa, muttei niin paljon kuin yleensä. Jatkettiin ravityöskentelyä vielä hetki tamman kanssa kunnes otettiin loppukäynnit joissa otettiin muutama peruutus vielä. Tallissa purin vauhdilla Vilman ja loimitin, eikun tamma tarhaan ja Vikke hakemaan.

Vilman satula selässä, näyttääpässe hassulle :D

Vauhdilla rupesin Viken laittamaan kuntoon. Sade oli hetkeksi rauhoittunut, kun päästiin tamman kanssa kentälle. Mentiin aika rennot alkuverkat enkä ihmeitä vaatinut. Jatkettiin lauantain koulutuuppailu teemalla Viken kanssa ja tehtiin paljon käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä sekä ympyröitä. Vikke toimi hyvin raviympyrällä myös sinne vaikeampaan suuntaan ja tuntui, että ravi oli paljon lentävempään ja pidempi askelista tänään. Voi myös johtua siitä, että Vikellä oli Vilman satula joka ei samalla tavalla purista lapoja kuin tamman oma satula vaan antaa enemmän tilaa liikkua. Taidankin tästä lähtien käyttää toistaiseksi Vilman satulaa tammalla. V oli todella tasainen ratsastaa käynti-ravityöskentelyssä, mutta kun vaihdettiin askellajia vauhdikkaampaan pääsi tamma kerran karkaaman pääty-ympyrältä laukassa. Tuntui, että Vikke veti tavallista vahvempaa ja voimakkaampaa laukkaa joten minulta karkasi täysin ulkoavut vaikeampaan suuntaan meille molemmille.
Tästä kumminkin heti otin opikseni ja toista kertaa ei päässyt tamma karkaamaan ympyrältä samalla tavalla. Ratsastaja muisti ratsastaa, vaikka olikin jo nälkä ja väsymys painoi. Nostettiin molemmilla suorilla vielä laukkoja jonka jälkeen siirryttiin takaisin raviin. Vikke toimi moitteettomasti raviympyrällä ja kahdeksikolla. Käynnissä tehtiin loppuverkaksi vielä etuosakäännöstä sekä peruutusharjoituksia. Oli kyllä ylpeä olo tammasta, kun V toimi tänään todella kivasti muutamia minun mokailuja ja sen omia kokeiluja lukuunottamatta. Melassia vähän tammalle ratsastuksen jälkeen sekä loimi niskaan ja ulkoilemaan takaisin. Minä menin nopeasti tavarat viemään paikoilleen ja sitten siskon kyydillä kotiin.

Tästä postauksesta tuli aika tekstipainotteinen, mutta eihän se teitä haittaa kun välillä tulee vähän tekstipainotteisempaakin postausta. - Eihän?