Esteitä

Huom! Teksti kirjoitettu jo aikaisemmin, mutta pystyin vasta nyt julkaisemaan.

Vuorossa olikin Vilman kanssa vielä vähän estehyppelyitä ennen kuin lähdin viikonloppua viettämään Helsinkiin ja pitämään hauskaa Cheekin stadioni keikalle. Sitä odotan jo aika innolla ja kärsivällisyys ei kovinkaan pitkälle saata riittää. Tuleekohan yöllä nukuttua, jos en pysy edes nytten housuissani? Kärsimätönkö luonne edes olen? Kumminkin stadionkeikkaa on odotettu sen verran kauan, että nytten se odotus palkitaan kun jaksaisi vielä yhden yön! Kumminkin tallille menin aika myöhään jäin kuvailemaan Elliä ja Iitaa joksikin ajaksi joten kello oli yli kahdeksan kun pääsin ratsastamaan itse Vilmalla.

Tamma tuntui heti alkuun äärettömän kivalta ratsastaa ja tasaiselta ei niin höselöltä kuin yleensä kun esteitä on kentällä. Ravi oli mukavaa molempiin suuntiin niin vaikeampaan kuin helpompaakin. Laukkatkin nousi todella kivasti eikä vääriä laukkoja edes tamma tarjonnut. Ehkä minä ratsastin eri tavalla tai jotain. Laitoimme suoralle sivulle vähän urasta sivuun esteen. Alkuun tuli heti kielto, mutta seuraavalla kerralla tuli taas kielto mutta mentiin sitten paikoiltaan yli. Nauratti sillä kuvat on sen verran hauskoja, kun Elli sai napattua sarjassa kun kiellämme eka ja kumminkin tamma päättää hypätä. Eihän siinä, Vilma varmaan ajatteli että näin pienet esteet päästään vaikka paikoiltaan. Muuten menikin esteet hyvin eikä kieltoja tullut kerran pudotimme ja kerran jalka kolahti puomiin. Puomi oli hetken ilmassa mutta tipahti takaisin kannattimien päälle. Varmaankin taktikoitiin hyvin Vilman kanssa. 

ei mennyt kaikki kuin elokuvissa

Jonkun ajan päästä vaihdoimme pystyn toiselle puolelle kenttää ja rupesimme hyppäämään vähän korkeampaa. Heti ekalle kielto, sillä en ollut yhtään skarppina ja ajattelin vain että hevonen hoitaa kyllä homman kotiin. Heti seuraavalla yrityksellä nätisti yli ja tammalle paljon kehuja. Onneksi Vilma ei ole automaatti ja hyppää mistä vaan, toisin kuin Vikke. Joten saan jotain haastetta ja selässä pitää olla hereillä. Välillä tuli myödättyä vähän liikaakin, mutta mielummin niin päin kuin että jäisi suuhun roikkumaan. Pitkät loppuverkat jonka jälkeen harjailin vielä tamman reippaasti ja herkkujen kanssa karsinaan nauttimaan yötä ilman ötököitä.

loppuverkkaa

Kengitystä ja ratsastelua

Ihan alkuun pakko tuuletta ilouutisia nimittäin Canon eos 700D tuli postissa ja pääsi heti käyttöön kun vain sain kameran käteen. Pieniä opetteluja on vielä tämän kameran kanssa kyllä tiedossa. Viikonloppuna olen tosissaan Cheekin stadion keikalla lauantaina, joten en varmaankaan jaksa blogiin kirjoitella ihmeitä siis, koska lauantai yönä pitää jaksaa valvoa kun tullaan Helsingistä takaisin Kuopioon. Voi tehdä vähän tiukkaa, koska tuskin tulee montaa tuntia oikeasti nukuttua. Toivottavasti pe-la yönä osattaisiin rueta kaverin kanssa edes ajoissa nukkumaan, niin olisin virkeämpi sitten maanantaina kouluun mennessä! Kumminkin tänään ensiksi kuvailin kaveriani ja hänen poniaan Iitaa, jonka jälkeen varustinkin Vilman reippaasti ja lähdimme kentälle tuupparoimaan. Menimme Vilman kanssa ihan ympärä tehtävää käynnissä ja ravissa.

Vilma oli oikeasti todella pehmeä kädelle ja ihanan miellyttävä sekä tasainen ratsastaa. Naureskelin jo kaverille, että Vilma jos olisi aina tälläinen menisi estevalmennuskin superhyvin. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, niin kuin se sanontakin on. Laukkatyöskentelyssä aloitimme helpompaan suuntaan, johon tultiin aika vahvaa laukkaa mutta kumminkin tasaista. Hevonen oli miellyttävä eikä sen suurempia ongelmia ilmennytkään. Ongelmat tulivat vasta esille toiseen vaikeampaan suuntaan vaihtaessa, jolloin Vilma oli koko ajan tuli hännän alla. Otimme sitten tamman kanssa yhteen. Vilma kiukkusi minkä ehti, kun ei saanut juosta ja minä 'roikuin' ohjien päässä ja yritin pitää paketin kasassa. Alkoi pikku hiljaa tuntumaan, että koko homma leviää käsiin ja niinhän siinä kävikin. Vilma hermostui sekä minä, nostimme muutamat väärät laukat tamman kanssa. Sen jälkeen saimme homman ruotuun, kun oikea laukka nousi. Menimme monta kierrosta peräkkäin Vilman kanssa etsien vain rauhallista tasapainoista laukkaa.

Selvästi vaikeampaan kierrokseen Vilma on heikompi ja epätasaisempi, koska hevosella ei ole samanlaista voimaa kantaa itseään. Olisikin helppoa, jos joku muu ratsastaisi aina sinne vaikeampaan suuntaan Vilmalla sitä laukkaa. Paljon treeniä me vain tarvitsemme molemmat, koska en haluaisi poistua mukavuus alueelta epämukavuudelle ellei ole pakko. Nyt on tsempattava ja otettava itseään niskasta kiinni muuten homma leviää käsiin jokaisella kerralla kun laukkaa yritämme mennä vaikeampaan suuntaan. Laukan pyöriessä saimme homman toimimaan ihan siedettävästi vaikeampaan suuntaan. Otettiin sitten Vilman kanssa hetki ravityöskentelyä molempiin suuntiin kunnes ehdotin Ellille haluaisiko hän mennä tammalla loppujuttuja vähän käyntiä - ravia ja pohkeenväistöjä parivaljakko yhdessä tekikin. Minun silmääni homma toimi ihan kivasti siihen nähden miten paljon Elli on Vilmalla mennyt. Elli yritti vaihdatellakin, että vaihtaisimme hevosia. Ehkäpä joskus vaihdammekin päiväksi jos ikinä suostun tälläiseen saa nähdä ;)

Ratsastuksen jälkeen purin Vilman karsinassa ja harjailin puhtaaksi, kun kengittäjä rauhoitti toista hevosta. Vilma olikin pian purettu kokonaan. Meidän kengittäjämme kengitti Vilman välissä, kun toinen hevonen odotteli, että rauhoitus alkaisi vaikuttamaan. Hienosti Vilma antoi jokaisen jalan kengittää mitään ongelmitta. Ehdin kengitystä jonkin verran seurailla eikä se edes näyttänyt niin vaikealle. Työasento oli kyllä todella epämukavan näköinen selälle joten en yhtään ihmettele jos kengittäjien selät menevät niin usein pilalle tässä hommassa. Kengityksen aikana täytin Vilman karsinaan vedet ja Viken karsinaan uudet, kun tamma oli saanut jotenkin seinässä olevan kipon irti ja kaadettua kaikki sitten turpeen sekaan. Kello olikin puoli kymmenen kun pääsin kotiin, kiiruhdin ottamaan antibiotin ja saunaan jotta kerkeisin kirjoitella teille tämän postauksen. Kumminkin kuvat saan vasta huomenna tänään laitettua postaukseen. Elli myös lupautui Vilman ratsastamaan tai edes liinaamaan minun ollessani Helsingissä stadionilla. Onko muita lukijoita sinne tulossa?

vimma tarkkailee kengittäjää

Pitkästä aikaa selässä jälleen

Vilma saikin viettää sairaslomaansa rauhassa, muttei patti ole mihinkään suuntaan oikein muuttunut tosin sen verran, että se on nytten kovettunut eikä ole satulavyön tiellä joten satulallakin pääsee menemään. Valmennuksen jouduin perumaan meidän osaltamme, kun Vilma näytti merkkejä ettei ihmeitä päästä treenaamaan ehkä ihan hyvä niin, nimittäin päästessäni satulaan oli tammalla energiaa ja ratsastajalla vaikeuksia. Neiti herkkä sielu olisi halunnut painaa joko a. kovaa tai b. olla niin kankea, joka suuntaan kuin mahdollista. Vaihtoehdot olivat siis todella vähissä tamman kanssa. Aloitin työskentelemisen kumminkin ympyrällä taivuttaen nenää sisällepäin. Hevonen oli tarkoitus saada ohjan ja pohkeen väliin sekää mahdollisimman rennoksi. Alkuun tämä otti vähän vaikeuksia molemmilta. Tuntui viikon tauon jälkeen etten osannut enään yhtään ratsastaa. Kumminkin pienen työstämisen jälkeen hevonen alkoi taipua sekä rentoutua niskasta joten menokin tuntui siedettävälle.

Pikku hiljaa siirryin kevyeeseen raviin, josta tulin kumminkin siihen tulokseen, että tänään istutaan satulassa syvällä penkissä ja opetellaan. Ravissa meno oli jotain kauheaa kaahottamista ja pää taivaissa juoksemista ainakin siltä se selkään tuntui. Hevonen oli suuton sekä pohkeen edessä. Jouduin ottamaan paljon siirtymisiä käyntiin, koska tamma ei yksinkertaisesti malttanut kuunnella yhtään minua. Hetki hetkeltä Vilmankin parantui. Työskentelynhän aloitin vaikeampaan suuntaan. Turhautumisen jälkeen kaikki palkittiin, nimittäin vaihdoimme suuntaa helpompaan. Helpompi suunta oli myös kankean alkuinen ja homma tuntui karkaavan käsistä. Ryhdistäydyin kumminkin ja ratsastin oikeasti Vilmaa ohjan ja pohkeen väliin niskasta rennoksi ja turvasta taipumaan sisällepäin ympyrällä.

ihan kuin poni!

valuu ehkä hitusen liian alas..

Kun sain Vilman taipumaan tuli oikea ahaa elämys, viimein sain sen onnistumaan. Työskentelinkin pääasiassa käynnissä paljon sekä ravissa. Laukan jätin kokonaaan pois. Selässä myös kävi kaverini Elli, joka ratsasti Vilmalla sitten ravissa sekä käynnissä minun varustaessani Vikkeä. Vikke pääsi nimittäin toimimaan talutusratsastuksen virassa kun kaverini halusi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilla ratsastusta. Hyvinhän noilla meni ja Vikkekin joutui jopa ravailemaan. Viken ratsastuksen jälkeen vielä Vimarin omistaja pyyti minua ratsastamaan Vimarilla joten eikun tammalle varusteet niskaan ja töihin. Vähän meinasi väsyttää, kun kotiin pääsin. Kotona vaihdoin vain vaatteet ja lähdettiin sitten tienpäälle matkaan joten ei pahemmin kerennyt illastakaan levätä. Seuraavanahan aamuna väsymys otti omansa, kun nukuin lähemmäs 12 asti.

Vimmaa

Haaste kaikille lukijoille

Päätin kerrankin ideoida itse ja miettiä teille haastetta. Ennen tälläistä postausta ei olekkaan blogissani ollut. Kumminkin ajatushan on se, että haastan teidät kaikki tekemään tämän postauksen ohjeiden mukaisen postauksen minä itsekkin mukaan lukien tämän teen. Tämän jälkeen olisi kiva, jos linkittäisitte kommenttiboksiin postauksen suoraan josta löytää kyseisen haasteen, jotta minä ja muut pääsevät sitten sen lukemaan.

Kumminkin tämän haasteen ideahan on aika simppeli, nimittäin postauksen idea on Koota kesä 2014 kuvin sekä tekstien merkissä ne mieleen painuvimmat ja kohokohdat hevosten kanssa. Niillä joilla ei ole vuokra, omaa tai ylläpito hevosta voi esim, jos oli leirillä kertoa siitä tai muuten miten tuli kesällä hevosten kanssa oltua ja tehtyä. En rajaa postausta muuten mitenkään. Parhaiten haasteen kirjoittaet (3 kpl)'ta teen heidän blogeistaan erillisen arvostelun ja postauksen. Joten pistäkää kaikki parastanne, nytten kilpaillaan leikkimielisesti. Jokainen saa myös haastaa muitakin tämän haasteen tekemään.

Palataan takaisin ajassa kesän alkuun, kun ammatti opinnot jäivät kesälomalla unholaan jo viikkoa ennen kuin peruskoululaiset pääsivät lomalle. Taisin rientää ensimmäisenä kotiin josta tallille treenamaan ja hevosten kanssa viettämään aikaa. Ehdottomasti kesän alusta mieleen jäivät kylmä ja sateinen kesän alku, jolloin into oli jossain hakuteillä kesän suhteen. Oli niin kylmä, ettei koko kesä tuntunut edes vielä alkaneen. Muutamina aurinkoisina päivinä treenattiin paljon kouluratsastusta todella vaihtelevin menestyksin Vilman sekä Viken kanssa. Loman alussa myös hevoset saivat pitää vähän renompaa muutamana päivänä, kun haimme kotiin koiranpennun jonka kanssa tietysti tuli vietettyä paljon aikaa. Lämpimien ilmojen tulessa hyökkäsimme heti tietysti järveen kahlailemaan sekä uimaan hevosten kanssa. Voi sitä riemua niin hevosilla kuin ihmisilläkin. Onnea on kun tallilla on oma hevosten ranta. Vilmastakin löytyi aivan toinen puoli ja kuumilla keleillä asuttiinkin porukalla vain järvessä ja otimme rennosti. Hauskaa oli sekä hyvät muistot jäivät uintireissuista en vaihtaisi niitä kyllä mihinkään. Vilmastakin kuoriutui kunnon vesipeto, ja tämän kesän uimisethan olivatkin meidän esimmäisiä yhteisiä uintikertoja.

 

valmennus.

Myös hauskan ja rentouden ohalla muistoihin jäivät ehdottomasti reissu hevosten kanssa eräälle mökille/huvilalle, jossa pääsimme rentoutumaan sekä uimaan sielläkin. Vaikka kesä oli pitkälti kuuma ja hiostava ei treenejä unohdettu. Kerkesimme käydä kouluvalmennuksissa. Porthanin silmien alla opimme paljon uutta ja mieleen painui monikin asia. Keli ei ehkä ollut kovinkaan mieluisin, kun jo pelkissä shortseissa hiki valu mutta hyvin jaksettiin Vilman kanssa tsemppailla. Ratsastelut painottuivat paljon, joko aamuun tai iltaan jolloin oli edes vähän viileämpää kentällä pyöriä hevosten kanssa. Kerkesimme hyppäämäänkin jonkun verran esteitä, vaikka ehdottomasti tämä kesä oli aika kouluratsastuspainotteinen sekä vesileikkejä täynnä. 

porukkarämä<3

Yksi minkä vielä haluan nostaa esille, on blogissakin postauksessa esiintyvä Elli joka pääsi ratsastamaan Vilmalla sekä Vikellä aika paljon kesäloman aikana. Vastavuorostaan kun aikaisemmin olin ratsastamassa hänen nelijalkaisellaan. Katsotaamn millon teen taas vastavierailun heidän luokseen! Toivotaan, että pian. Välillä on hyvä, kun näkee muidenkin menevän Vilmalla kuin vain itsensä kuvista sekä videoista. Uuden kentän rakentuminen sekä esteiden maalamista en tule ihan heti unohtamaan. Kentän ympäröimät laudat nimittäin aiheutta rakkoja sormiin kun ahkerana maalailin niitä! Kesäloman muistoilla jatkamme uudella virralla kohti syksyn ja talven haasteita.

 

Vibeke<3

''tuu jo hakemaan mut mamma!''

Kesäloma ohitse

''Mikäs se tämä on?''

Kesäloma tosiaan alkaa olla ohitse ja ammattikoulussa pyörähtää toinen vuosi minulla käyntii huomenna maanantaina, kääks! Missä into koululainen oikein on? Ei ainakaan täällä, vaikka alankin olen valinnut sellaisen joka itseään pitäisi kiinnostaa. Kumminkin motivaatio on hakoteillä ja aivot vielä kesälomalla. Koulu asiat on edelleen off asennolla pääkopassa. Onko jollakin lukijoista jo koulu alkanut vai alkaako teillä huomenna vai jopa myöhemmin kuin minulla? Kateeksi käy niitä, joilla vielä loma jatkuu edes huomisen. Pitäisi kaivaa esiin laukku ja koulukirjat. Lukujärjestystä ei näy vielä kuin ensimmäinen viikko, joten en osaa sanoa miten rankat viikot on tulossa. Ryhmänohjaajan mukaan aika tiukka alku tulee meillä koulussa olemaan joten blogi jää väkisin vähän taka-alalle, koska pakko on nytten panostaa kouluun. Minun pitää myös yrittää saada tehtyä koulutehtäviä jotka on rästissä pois alta.

Daisy.

Vanha tamma oli vesipetona.

Hevoset ovat saaneet nyt viettää vähän kesälomaa rennossa merkeissä. Vilmalta ei ole edelleenkään patti lähtenyt minnekkään joten varmaan pitää rueta soittelemaan taas tohtorille mikä neuvoksi. Tänään kumminkin kävin Demin (koirani) kanssa Hyvän mielen hevonen tapahtumassa Sorsasalossa. Ohjelmaa oli mukavasti tänäkin vuonna, mutta viime vuonna minusta ohjelmaa oli paremmin ja enemmän. Kumminkin yhdestä myyntikojusta mukaan tarttui Vilmalle edustus käyttöön ihanan kirkkaan pinkki Eskradon satulahuopa sekä Demille nahkainen pinkki timanttikaulapanta. Rahaa en siis pahemmin laittanut palamaan tällä kertaa. Huopa tuntui kädessä ihanan jämäkälle, eikä siinä ole mitään ylimääräisiä koristeita yksivärinen huopa siis. Eskradon huovat ovat olleet todella laadukkaita ja hyvin pitäneet meillä muotonsa. Vikellä on yksi pinkki ja Vilmalla harmaa estemallinen huopa. Tämä on kolmas tältä merkiltä, toivotaan ettei tälläkään kertaa tuota pettymystä vaan kangas säilyttää itsensä lujana sekä siistin näköisenä pesujenkin jälkeen!

Muuta ihmeitä hevos rintamalla ei kuulu, kuviakaan ei ole tullut nytten mitään uusia joten tätä postausta koristaa vanhat kuvat. Oliko joku Sorsasalossa hyvän mielen hevonen tapahtumassa? Näittekö Demiä ja minua kenties. Tosi moni ainakin Demi tuli rapsuttelemaan paikan päällä.

veeesipedot!

hauskaa ainakin molemmilla ollu!

Infoa blogin suhteen

Kuulumisia varmaankin kaivataan myös täällä blogin puolella. Kirjoituksia ei ole ilmestynyt eikä uusia kuviakaan. Kamerani oli päässyt tiensä päähän, joten uusi Canonin kamera olisi tarkoitus nytten tilata minulle. Canon 700D siis tulee nyt tilalle, jossa on videokuvaus ja kääntyvä näyttö yms. Enempää en rupea kameraa vielä esittelemään, ennen kuin saan sen käsiini ja teille sillä otettuja kuvia. Vanha canonini siis ei ole enään toiminnas. Yksinkertaisesti kameralla ei enään tee mitään, sillä kuvia sillä ei pysty ottamaan. Kumminkin vanhat kuvat siirrän talteen ennen kuin tyhjennän muistikortin uutta kameraa varten. Isommankin kyllä joutuu kameraan ostamaan, jotta saatte sitten videomateriaalia enemmän. En siis ihan heti pysty ostamaan pidempää putkea kameraan, koska itse kamera maksaa jo sen verran hunajaisen hinnan.

Hevosten kuulumisia te varmaan kanssa kaipailette. Vikellä menee hyvin, tänään meillä kävi eläinlääkäri laittamassa rokotukset Vilmalle ja Vikelle. Nyt on kaikki ajan tasalla ja kilpailut vain odottavat meitä. Ainut ongelma, että Vilmalle on ilmestynyt mystinen pallero etujalkojen väliin. Tämä on laajentunut ja pehmeä osittain. Kukaan ei tiedä mistä tämä johtuu. Hevonen kumminkin juo, syö ja on halukas liikkumaan eikä onnu. Ainut vain, että patti on sen verran laajentunut ettei satulaa pysty käyttämään, koska satulavyö painaisi kyseistä pattia ikävästi. Joten olemme pääasiassa työskennelleet maastakäsin Vilman kanssa sekä maastoilleet.

kävi pieni haaveri, este kaatu mun päälle :D

Vikellä olen kentällä tuuppailut, muttei siitäkään materiaalia ole. Toivotaan, että uusi kamerani tulisi pian. On se vain outoa olla ilman kameraa, kun on tottunut kuvailemaan melkein joka päivä uusia kuvia. Onko kellään lukijalle Canon eos 700D kameraa, millaisia kokemuksia voitte tästä jakaa ja kertoa itse? Kumminkin itse kuvaan usein automaatti säännöksillä, sillä vanha kamera ei pahemmin antanut mahdollisuutta tälläiseen omiin säätöihin joten opettelua varmasti riittää sekä saa kokeilla erilaisia.

kummarrus.

seuraa johtajaa!

pysähdys.

on se kaunis<3