Kengitystä ja ratsastelua

Ihan alkuun pakko tuuletta ilouutisia nimittäin Canon eos 700D tuli postissa ja pääsi heti käyttöön kun vain sain kameran käteen. Pieniä opetteluja on vielä tämän kameran kanssa kyllä tiedossa. Viikonloppuna olen tosissaan Cheekin stadion keikalla lauantaina, joten en varmaankaan jaksa blogiin kirjoitella ihmeitä siis, koska lauantai yönä pitää jaksaa valvoa kun tullaan Helsingistä takaisin Kuopioon. Voi tehdä vähän tiukkaa, koska tuskin tulee montaa tuntia oikeasti nukuttua. Toivottavasti pe-la yönä osattaisiin rueta kaverin kanssa edes ajoissa nukkumaan, niin olisin virkeämpi sitten maanantaina kouluun mennessä! Kumminkin tänään ensiksi kuvailin kaveriani ja hänen poniaan Iitaa, jonka jälkeen varustinkin Vilman reippaasti ja lähdimme kentälle tuupparoimaan. Menimme Vilman kanssa ihan ympärä tehtävää käynnissä ja ravissa.

Vilma oli oikeasti todella pehmeä kädelle ja ihanan miellyttävä sekä tasainen ratsastaa. Naureskelin jo kaverille, että Vilma jos olisi aina tälläinen menisi estevalmennuskin superhyvin. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, niin kuin se sanontakin on. Laukkatyöskentelyssä aloitimme helpompaan suuntaan, johon tultiin aika vahvaa laukkaa mutta kumminkin tasaista. Hevonen oli miellyttävä eikä sen suurempia ongelmia ilmennytkään. Ongelmat tulivat vasta esille toiseen vaikeampaan suuntaan vaihtaessa, jolloin Vilma oli koko ajan tuli hännän alla. Otimme sitten tamman kanssa yhteen. Vilma kiukkusi minkä ehti, kun ei saanut juosta ja minä 'roikuin' ohjien päässä ja yritin pitää paketin kasassa. Alkoi pikku hiljaa tuntumaan, että koko homma leviää käsiin ja niinhän siinä kävikin. Vilma hermostui sekä minä, nostimme muutamat väärät laukat tamman kanssa. Sen jälkeen saimme homman ruotuun, kun oikea laukka nousi. Menimme monta kierrosta peräkkäin Vilman kanssa etsien vain rauhallista tasapainoista laukkaa.

Selvästi vaikeampaan kierrokseen Vilma on heikompi ja epätasaisempi, koska hevosella ei ole samanlaista voimaa kantaa itseään. Olisikin helppoa, jos joku muu ratsastaisi aina sinne vaikeampaan suuntaan Vilmalla sitä laukkaa. Paljon treeniä me vain tarvitsemme molemmat, koska en haluaisi poistua mukavuus alueelta epämukavuudelle ellei ole pakko. Nyt on tsempattava ja otettava itseään niskasta kiinni muuten homma leviää käsiin jokaisella kerralla kun laukkaa yritämme mennä vaikeampaan suuntaan. Laukan pyöriessä saimme homman toimimaan ihan siedettävästi vaikeampaan suuntaan. Otettiin sitten Vilman kanssa hetki ravityöskentelyä molempiin suuntiin kunnes ehdotin Ellille haluaisiko hän mennä tammalla loppujuttuja vähän käyntiä - ravia ja pohkeenväistöjä parivaljakko yhdessä tekikin. Minun silmääni homma toimi ihan kivasti siihen nähden miten paljon Elli on Vilmalla mennyt. Elli yritti vaihdatellakin, että vaihtaisimme hevosia. Ehkäpä joskus vaihdammekin päiväksi jos ikinä suostun tälläiseen saa nähdä ;)

Ratsastuksen jälkeen purin Vilman karsinassa ja harjailin puhtaaksi, kun kengittäjä rauhoitti toista hevosta. Vilma olikin pian purettu kokonaan. Meidän kengittäjämme kengitti Vilman välissä, kun toinen hevonen odotteli, että rauhoitus alkaisi vaikuttamaan. Hienosti Vilma antoi jokaisen jalan kengittää mitään ongelmitta. Ehdin kengitystä jonkin verran seurailla eikä se edes näyttänyt niin vaikealle. Työasento oli kyllä todella epämukavan näköinen selälle joten en yhtään ihmettele jos kengittäjien selät menevät niin usein pilalle tässä hommassa. Kengityksen aikana täytin Vilman karsinaan vedet ja Viken karsinaan uudet, kun tamma oli saanut jotenkin seinässä olevan kipon irti ja kaadettua kaikki sitten turpeen sekaan. Kello olikin puoli kymmenen kun pääsin kotiin, kiiruhdin ottamaan antibiotin ja saunaan jotta kerkeisin kirjoitella teille tämän postauksen. Kumminkin kuvat saan vasta huomenna tänään laitettua postaukseen. Elli myös lupautui Vilman ratsastamaan tai edes liinaamaan minun ollessani Helsingissä stadionilla. Onko muita lukijoita sinne tulossa?

vimma tarkkailee kengittäjää