Estehyppelyitä molemmilla poneilla

Vikke ja Vilma pääsivät tänään molemmat hyppäämään esteitä. Kumpikin oli yhtä innoissaan, mutta kirjoitan ensiksi oman osuuteni ja annan sitten Ellin kertoa Viken hypyistä tarkemmin. Ulkopuolisena oli helppo ainakin katsoa kuinka onnessaan Vikkekin oli päästessään pikku hyppyjä ottamaan ihan vain ristikkoa ja 50cm pystyä muutamat hypyt. Kumminkin Vilman kanssa treenailimme enemmän tekniikkaa ja vauhtia kuin rataa.

Aloitettiin hypyt niin, että tulimme helpompaan kierrokseen muutaman kerran ristikkoa jonka jälkeen suoristettiin hevonen ja jatkettiin laukkaa lyhyen sivun puoliväliin eli portin kohdalla tuli hevonen pysäyttää laukasta pysähdykseen peruuttaa muutamat askeleet, itse peruutin aina neljä askelta jonka jälkeen jatkettiin hallittua laukkaa jälleen kohti ristikkoa. Alkuun tuntui, että eihän tästä tule yhtään mitään, kun Vilma kävi niin kuumana. Mentiin huomattavasti ohi portista, kumminkin jatkettiin tämän harjoittelua ja Vilma pysähtyi jo vähän nopeammin pyynnöstä eikä niin isolla showlla kuin aikaisemmin. Tämän jälkeen kävelimme hetken ja odotimme, että Iita ja Elli tekisivät tehtävää kanssa.

Seuraavana rupesimme tulemaan ristikko jonka jälkeen tuli todella jyrkkä ja terävä käännös toiselle ristikolle josta jatkettiin ensimmäiselle ristikolle vielä uusiksi hyppy. Ekalla kerralla mentiin hienosti ohi toisen ristikon ja ensimmäiselle otettiin toisesta suunnasta kielto Vilman loukkaantuessa kuin toin tamman niin huonoon paikkaan vinosti. Seuraavalla kerralla mentiin jälleen ohi käännöksestä laukassa oli sen verran kova tempo, joten ei ollut mahdollisuutta kääntää. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se menee? Sain kontrollin laukkaan hevosen käännettyä ja puhtaasti kaikki kolme ristikkoa oikeassa laukassa. Emme toistaneet samaa tehtävää montaa kertaa sen onnistuessa vain jäimme hetkeksi kävelemään kunnes jatkoimme erilaisella tehtävällä. Alku oli jälleen sama, mutta lisäsimme mukaan 50cm sarjan jonka väliin tuli 6m eli yksi askel. Tämä tehtävä vaati jo tarkkuutta niin hevoselta kuin ratsastajaltakin. Alku sujui hyvin, mutta sarjalla otimme ekan esteen puomin alas mutta toiselle tsempattiin. Mentiin vielä muutama kerta puhtaasti ylitse, kun ratsastin tarkemmin lyhyen teknisen 'radan' lävitse.

Hevonen sai kiitokset, jonka jälkeen pääsi hetkesi ravailemaan. Tämän jälkeen kuvaajamme isonsi esteitä. Kaikki esteet muuttuivat noin. 70cm korkeuteen paitsi jyrkässä käännöksessä oleva ristikko, jonka pidimme tarkoituksena matalana. Okseri oli erityisen pelottava hevoselle, koska okserin alla oli aitaeste. Tulimme esteitä jälleen pysty, jyrkkä käännös ristikko, pysty josta jatkettiin yhden askeleen sarjalle. Tämä sujui hyvin, kun sain hevosen pysymään koko ajan oikeassa laukassa ja kontrolloitua laukkaa. Emme tulleet kuin kahdesti jonka jälkeen tulimme pysty-okseri-sarja 'rataa'. Esteet olivat edelleen 70cm korkeudessa. Otettiin kielto okserille, jolloin kävin kaulalla istumassa toinen jalka lähti jalustimesta. Kuvia kumminkaan kuvaaja ei saanut, kun jäi vaan huutamaan, että elä tipu elä tipu, hahh. Tulimme toisen kerran saman jolloin kannustin hevosta enemmän. Yli mentiin hyvin. Tämän jälkeen menimme vielä samaa harjoitusta, mutta yksittäinen pysty vaihtui n.90cm korkeuteen muut esteet pysyivät 70cm korkeina. Kerran onnistuneesti johon oli hyvä lopettaa estetreenit. Menimme ravia eteen alas aika pitkillä ohjilla. Yhden hillityn laukan nostin jonka jälkeen, hyvät loppuravit ja käynnit hevoselle alle.

90cm.

Tallissa viilennettiin vedellä Vilman jalat ja hierottiin vielä liminettiä jalkoihin estetreenejen jälkeen. Hikinen hevonen sai vielä lämpimän fleece-loimen niskaansa. Tämän jälkeen, rupesimme laittamaan Vikkeä valmiiksi.

Elli: Kävelytin Viken alkuun hyvin, jonka jälkeen tein ravissa ympyröitä ja siistymisiä. Enää poni ei ollut niin kova suustaan, kuin viimeksi. Joten ravien jälkeen otin laukkaa ensin oikeaan kierrokseen, jossa Vikke alkoi jo kuumua ja tarjosi väärää laukkaa. Saatiin sitten laukka kuntoon ja vaihdoin suuntaa. Vasenpaan saatiin kerralla laukka kuntoon ja oikeaksi. Tämän jälkeen poni sai hetken kävellä ennen hyppäämistä. 
    Aloitettiin oikeassa kierroksessa pienellä ristikolla. Vikke laukkasi kyllä hyvin esteelle, mutta hidasti ennen estettä, eli hyppäsi melkeimpä paikaltaan. Vikellä taisi alkuun olla vähän hakusessa, että minne ne jalat pitikään laittaa. Kerran poni kielti, kun lähestyttiin estettä liian vinosti. Muuten poni hyppäsi kyllä todella hyvin.  Vaihettiin suuntaa ja toiseen suuntaan alkoikin sujua jo paremmin. En kovin montaa hyppyä ottanut, joten muutamat hypyt ristikolle sai riittää. Seuraavaksi aloiteltiin tulemaan pientä pystyä. Tälle Vikke tuli joka kerta todella kivasti molemmista suunnista. Ponille paljon kehuja ja loppuverryttelyn aika. Video kertookin enemmän meidän menosta.

Ratsailla joku toinen kuin minä

Pidempään seuranneille onkin tuttu Elli, kaverini joka tuli pitkästä aikaa jälleen meille käymään. Elli pääsikin heti Vilman ja Viken selkään, kun tallille lähdettiin. Itse kävin sen verran Vilman selässä, että ratsastin alkukäynnit kevyesti tammalla pitkin ohjin kenttää ympäri. Alkukäyntejen jälkeen keräilin ohjat ja rupesin taivuttelemaan tammaa isolla keskiympyrällä. Jonka jälkeen ravailin molempiin suuntiin tamman lävitse. Sitten olikin Ellin vuoro päästä Vilman kyytiin. Heidän meno näytti omaan silmään todella kivalle ja tottakai paremmalle kuin viimeksi. Vilmakin oli Ellille tällä kertaa jo tutumpi hevonen. Annan Pakotan Ellin kumminkin kirjoittamaan omat fiiliksensä ja kertomaan mitä teki Vilman kanssa sekä Viken.

Elli: Nostin jalustimet heti ylös, koska estesatulassa painuu helposti etukenoon. Joten näin sain itseni paljon suorenpaan ja käyttämään vatsalihaksia. Vilma vastusteli alkuun aika paljon ja taisteli hetken kättäni vastaan. Parin ympyrän jälkeen Vilma antoi kuitenkin periksi ja oli huomattavasti mukavampi istuakkin. Menin oikeastaan koko ajan keskiympyrällä ja asettelin Vilmaa sisään samalla otin vauhtia pois. Vilma mielellään näyttää ratkaisevan tilanteen juoksemalla altani, joten puolipidätteillä rauhoittelin tahtia. Ratsastin Vilmaan aika paljon vain paineella ja istunnalla. Pieniä hidastuksia ja tahdin rauhoittamista. Sain Vilmasta tosi kivoja pätkiä irti niin että se malttoi jatkaa tahtia vaikka päästin edestä irti. Ravissa en huomannut mitään eroa, että kumpi suunta meille olisi ollut haastavampi. Laukassa kuitenkin vasen oli se heikoinlenkki. Tein laukka käynti pätkiä ja viimeisistä laukka pätkistä löytyi taas tosi kivaa menoa. Oikea olikin sitten paljon helpompi, joten laukkojen jälkeen keventelin Vilmaa rennoksi ja yllätyin miten kiva se oli loppua kohde. Viime kertaan verrattuna Vilma on kehittynyt huomasti ja ehkä itsekkin maltoin keskittyä tänään parenmin. 

   

Viken selkään pääsin sitten seuraavaksi. Vikkellä Tiia ei ole pahemmin nyt mennyt (Viken ollessa sairaslomalla), joten ponihan tietysti oli kuin rautakanki. Tein pysähdys ja pakitus juttuja ja samalla lisäilin ympyröitä mukaan. Annoin Viken ravailla hetken pitkin ohjin ja sen jälkeen otin taas ohjia tuntumalle. Jatkoin samoja juttuja ravissa, jonka jälkeen laukkailin vaan kenttää ympäri. Vikke oli pikkuinen taskuraketti, joka pinkoi iha innoissaan ympäri kenttää. Loppuun taas ravailin ja otin loppukäynnit. Eli kuhan vain liikuttelin ponin ja en viitsinyt enää sen kanssa erikoisuuksia tehdä. Vikke nimittäin kasvattaa näyttävästi talvikarvaa, joten se myös hikosi sen mukaan. 

Ratsastin vielä loppuun itse Vimarilla omistajan pyynnöstä. Tehtiin ihan perus juttuja pääasiassa käynti-ravityöskentelyä isolla keskiympyrällä sileällä harjoitusravissa. Muutamat laukannostot otin, mutta tamma kaatui laukassa kylki edellä menemään, joten en paljoa sitä treenannut sen verran epätaisaista kyytiä oli. 

Infoaa

Blogi on elellyt hiljais eloa reilun viikon. Eilen julkaisun kuvan ja kirjoittelin fb sivuillemme vähän selitystä asian puolesta. Minulla on kumminkin viisiviikkoa kestävä työharjoittelu, joka käy voimille. Teen 8h työpäiviä välillä lyhyempää välillä pidempää mutta pääasiassa sitä 8h. Sen jälkeen pyrin vielä hoitamaan Vilman ja ratsastelemaan tammalla. Illalla olen siis kotona vasta myöhällä ja voin sanoa, etten monena päivänä ole jaksanut konettakaan avata edes auki. Puhelimella olen selaillut ja lukenut kommenttit, mutta en ole ehtinyt vastailla. Nyt yritän ryhdistäytyä ja syyslomalla lupaan kuvailla jonkunlaista videotakin teille, kun ne on kumminkin kovassa suosiossa vai olenko väärässä? Kertokaa mielipiteenne. Haluatteko enemmän videoita blogiin?

Vilman kanssa olen työskennellyt jonkin verran enemmän tai vähemmän maastakäsin sekä sileällä. Esteet on jääneet hieman sivuun nytten meidän ratsasteluista. Kävimme puolentoista tunnin lenkin kävelemässä chihuahua koirani Demin ja Vilman kanssa. Molemmat tyttöset olivat kiinni ja taluttelin niitä. Kylläpä oli ihana keli, kun aurinkokin paistoi. Kävimme rannassa ja annoin Vilman hetken syödä heiniä ottaen kuvia puhelimella. Kumminkin niitä kuvia saatte johonkin toiseen postaukseen. Tätä postausta kuvittaa sileällä työskentely kuvat, joita en ole blogissa julkaissut.

lisättyä ravia.

Eilen liinasin myös Vilman ihan kunnolla, joka askellajissa lävitse. Tamma veti minun silmien edessä ensimmäisen pukkinsa liinan päässä, kun pääsi irrottelemaan. Taisi Vilmalla hauskaa olla. Liinauksen jälkeen käveltiin vielä yhdessä kenttää ympäri ja tehtiin harjoitusta, että koskettelin juoksutusraipalla Vilman etujalkoja ja ryntäitä. Aluksi tamma hieman säpsähteli mutta tarpeeksi monen toiston jälkeen luottamus oli kunnossa ja sain koskea minne vain tammaa. Tälläiset on erittäin tärkeitä harjoituksia minun mielestäni hevosen kanssa.

Kumminkin saatte nytten tyytyä pika postaukseen ja nauttia huomenna alkavasta syyslomasta tällä pohjois-savossa! MInusta tuleekin sweet sewentiii vai miten se menee syyslomalla.

Sunnuntain maastoilu kuvina

En rupea ihmeitä selittelemään siis, mutta lähdimme kumminkin Vimarin ja hänen omistajansa mukaan revittelemään pelloille. Alkuun mentiin alkukäynnit tietä pitkin jonka jälkeen kierreltiin vielä urakalla peltoja ennen kuin päästiin tykittelemisen makuun. Vilma nautti täysillä kun annoin vain tamman mennä. Innostunut tamma oli lähes koko ajan joten ihan hyvä, että pistin sen martingaalin mukaan reissulle. Kotiin päin mennessä tamma oli onneksi jo vähän rauhallisempaa neitiä. Mutta pidemmittä puheitta saatte nauttia kerrankin kuvapainotteisesta postauksesta maastoreissultamme.

Nopeammalla ohi!

Wrom wrom, kaasua kaasua!

Ei oo riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa!

Väsyneet, mutta onnelliset tyttöset!