Ratsailla joku toinen kuin minä

Pidempään seuranneille onkin tuttu Elli, kaverini joka tuli pitkästä aikaa jälleen meille käymään. Elli pääsikin heti Vilman ja Viken selkään, kun tallille lähdettiin. Itse kävin sen verran Vilman selässä, että ratsastin alkukäynnit kevyesti tammalla pitkin ohjin kenttää ympäri. Alkukäyntejen jälkeen keräilin ohjat ja rupesin taivuttelemaan tammaa isolla keskiympyrällä. Jonka jälkeen ravailin molempiin suuntiin tamman lävitse. Sitten olikin Ellin vuoro päästä Vilman kyytiin. Heidän meno näytti omaan silmään todella kivalle ja tottakai paremmalle kuin viimeksi. Vilmakin oli Ellille tällä kertaa jo tutumpi hevonen. Annan Pakotan Ellin kumminkin kirjoittamaan omat fiiliksensä ja kertomaan mitä teki Vilman kanssa sekä Viken.

Elli: Nostin jalustimet heti ylös, koska estesatulassa painuu helposti etukenoon. Joten näin sain itseni paljon suorenpaan ja käyttämään vatsalihaksia. Vilma vastusteli alkuun aika paljon ja taisteli hetken kättäni vastaan. Parin ympyrän jälkeen Vilma antoi kuitenkin periksi ja oli huomattavasti mukavampi istuakkin. Menin oikeastaan koko ajan keskiympyrällä ja asettelin Vilmaa sisään samalla otin vauhtia pois. Vilma mielellään näyttää ratkaisevan tilanteen juoksemalla altani, joten puolipidätteillä rauhoittelin tahtia. Ratsastin Vilmaan aika paljon vain paineella ja istunnalla. Pieniä hidastuksia ja tahdin rauhoittamista. Sain Vilmasta tosi kivoja pätkiä irti niin että se malttoi jatkaa tahtia vaikka päästin edestä irti. Ravissa en huomannut mitään eroa, että kumpi suunta meille olisi ollut haastavampi. Laukassa kuitenkin vasen oli se heikoinlenkki. Tein laukka käynti pätkiä ja viimeisistä laukka pätkistä löytyi taas tosi kivaa menoa. Oikea olikin sitten paljon helpompi, joten laukkojen jälkeen keventelin Vilmaa rennoksi ja yllätyin miten kiva se oli loppua kohde. Viime kertaan verrattuna Vilma on kehittynyt huomasti ja ehkä itsekkin maltoin keskittyä tänään parenmin. 

   

Viken selkään pääsin sitten seuraavaksi. Vikkellä Tiia ei ole pahemmin nyt mennyt (Viken ollessa sairaslomalla), joten ponihan tietysti oli kuin rautakanki. Tein pysähdys ja pakitus juttuja ja samalla lisäilin ympyröitä mukaan. Annoin Viken ravailla hetken pitkin ohjin ja sen jälkeen otin taas ohjia tuntumalle. Jatkoin samoja juttuja ravissa, jonka jälkeen laukkailin vaan kenttää ympäri. Vikke oli pikkuinen taskuraketti, joka pinkoi iha innoissaan ympäri kenttää. Loppuun taas ravailin ja otin loppukäynnit. Eli kuhan vain liikuttelin ponin ja en viitsinyt enää sen kanssa erikoisuuksia tehdä. Vikke nimittäin kasvattaa näyttävästi talvikarvaa, joten se myös hikosi sen mukaan. 

Ratsastin vielä loppuun itse Vimarilla omistajan pyynnöstä. Tehtiin ihan perus juttuja pääasiassa käynti-ravityöskentelyä isolla keskiympyrällä sileällä harjoitusravissa. Muutamat laukannostot otin, mutta tamma kaatui laukassa kylki edellä menemään, joten en paljoa sitä treenannut sen verran epätaisaista kyytiä oli.