038: Siirtymisharjoituksia

Puhelinlaatu:)

En ole taas joutanut aikoihin kirjoittelemaan tänne, kun on ollut tässä kaikkea. Sain haasteen taas vaihteeksi vastaan, joten sekin pitäisi tässä ajan kanssa kunnolla ehtiä tekemään. Tänään kumminkin aamulla lähdin noin. puol kahdentoista maissa tallille vähän Vikellä ratsastamaan. Kun tulin tallille Vikke juos laitumen kauimmasta päästä täyttä laukkaa kun huusin sillä tieltä: Vikkee mooi... Sitten tamma vaan veti pukkeja laukatessaan, katoin vähän sillä ilmeellä että: tuollako mun pitäs ridata, ounou.

Kumminkin hain tamman sisälle. Ensiksi piti siistiä tamman ulkonäköä, leikkasin harjaa lyhyemmäksi ettei kaadu ja musta pääsis paremmin esiin. Sitten piti harjailla tammasta lumet pois. Lunta tuistukutti koko ajan kovemmin joten harjailin nopeasti tamman siskon tytön (7v'n) avustuksella. Joten harjaus sujui entistä nopeammin, kun ei tarvinnut opettaa siskoni tytölle miten hevosta harjataan. Kyllä N'n osasi aivan itsekkin, kun ratsastanut jo 2 vuotiaasta lähtien.

Harjattuamme, varustettiin Vikke reippaasti ja lähdettiin ratsastamaan. Lunta tuiskutti turhankin paljon etten voinut pitää katsettani suoraan eteenpäin vaan se väkisinkin laskeutui sinne hevosen niskaan. Tämä taas ei ole siinä suhteessa hyvä juttu, että minulla on muutenkin ollut vaikeuksia pitää katseeni menosuuntaan vaan se helposti romahtaa sinne hevosen harjan sekaan tai korviin. Ratsastin paljon siirtymisiä käynti - ravissa ja myös käynnistä pysähdykseen ja ravista. Laukkassa tein nostoja ja tiputin, mutta pari kertaa piti tamman antaa mennä umpihangessa niin kovaa laukkaa kun vain lähti! Tamma sai näin purkea energiaansa, että uskalsin sitten loppukäyntejen ajaksi laittaa siskon tytön selkään. 

Kuvia minulla ei valitettavasti ole, sillä kamerasta loppui akku mutta otin sitten siskon tytöstä ja Vikestä kuvan puhelimellani. Tammasta tein lastenratsun. Vikkellähän ei kukaan muu pikkulapsi ole aikaisemmin mennyt joten vähän jännitin osaisiko tamma käyttäytyä ollenkaan, mutta onneksi toinen osasi. N'n sai myös vähän ravata tammalla kun kävelin Viken edessä ja Vikke seuras kiltisti perässä vaikken taluttanut tammaa kentällä. 

Pinkkiä, pinkkiä ja vielä kerran pinkkiä..

Mutta sitten toiseen asiaan, iso siskoni oli varannut yllätyksenä minulle appasionataan liput joten kyllä tuli taas yhden tytön mieli iloisemmaksi, koska viimeksi kävimme show'ssa 2011, viime vuonna emme päässeet käymään vaikka oli tarkoituskin. Pitää vain toivoa, että saimme hyvät paikat!

~ Tiitu & Vikke