053: Laukkaympyröitä ja valokuvausta

Kulunut viikko hurahti todella nopeasti. Maanantaina oli koulussa nyrkkeily valinnaisliikunnassa joka oli minusta aivan sika hauskaa. Tiistaina olin salilla ja keskiviikkona käytiin tamman kanssa maastoilemassa. Josta onkin tarkempi postaus jo aiemmin tänne kirjoitettuna.

Perjantaina kävin hakemassa siskon luota uudet ratsastuskengät, jotka hän oli ystävällisesti käynyt noutamassa minulle. Lauantaina satoi kaatamalla vettä ja aluksi oli tarkoitus talille lähteä, mutta kumminkin lähdin sitten kaupunkiin metsästämään itselleni ratsastushousuja, hanskoja ja muuta sellaista. Kumminkaan mieleisiä en löytänyt, olen joko turhan vaativa tai sitten en vaan osaa etsiä oikeista liikkeistä. Mukaan kyllä tarttui Vikelle equitaren yleissatulahuopa. Tällä kertaa ei ollut pinkki, mutta vaaleanpunaista löytyi joka tapauksessa huovasta.

Tänään sitten sunnuntaina lähdin aamusta tallille äidin kyydillä. Ratsastin Vikkeä eteen ja alas mahdollisimman pyöreäksi. Kenttäkin oli mukavasti kuivunut pari märempää kohtaa kyllä löytyi joissa sitten rapa mukavasti roiskuikin. Tein paljon ympyröitä ja treenattiin todella paljon laukannostoja ja pyöreää tahdikasta laukkaa. Laukkaympyröitä treenailtiin taas kovasti ja Vikke tuntuu todella hyvältä jo niillä. Välillä kyllä tamma innostui vähän liikaa esteillä ja sai pidätellä toisen menohaluja. Kumminkin pääasiassa tamma oli todella pehmeä ratsastaa eikä painanut kädellekkään. 
Parit kiitolaukatkin kevyessä istunnassa nostin tammalla ja Vikke tosiaan tykkäsi tykittää ja painaa menemään. Aivan lopputunnista menin sitten vähän laukkapuomeja jolloin tamma ei malttanut oikein keskittyä vaan laukkapuomit oli mukavat Viken mielestä hypätä esteenä, mutta jonkun ajan päästä nekin alkoivat sujua hyvin tamman kanssa. Menin pitkät loppu käynnit aivan löysin ohjin, sillä aloitettiin Viken kanssa vähän reippaammin alkutunnista eikä niinkään kävelty vaan työskenneltiin lähes heti ravissa tamman kanssa. Kaiken sen höseltämisen ja energian keskellä Vikke osasi yllättävän hyvin käyttäytyä tunnilla eikä tainut muuta kuin yksi pieni pukki olla ainut ns. hölmöily tamman kanssa. Valitettavasti minulla ei taaskaan ole kuvia, kun en saanut ketään kuvaamaan.

Äiti haki sitten kotiin tallilta. En kumminkaan kuin kerennyt pyörähtää ja toiset tallikamppeet vaihtaa päälle kun lähdin vähän vajaan 100km päähän toiselle tallille kaveria moikkaamaan pitkästä aikaa ja kuvaamaan häntä ja hänen poniaan. Kyllä oli kaksikon meno upeaa ja mukava oli kuvata kaksikkoa esteillä. Korkeimmillaan taisivat 110cm pystyn mennä ponin kanssa. 

~ Vikke ja Tiitu