065: Vauhtia maastossa

Tänään lupailin estepostausta, mutten saanut ketään kanssani tallille niin en ruennut sitten hyppäämään. Niin monesti on sattunut ihmisille jotain, kun he ovat olleet yksinään hyppäämässä esteitä etten minä ainakaan ota sitä riskiä, että yksin rupeisin hyppimään ja tippuisin kyydistä pahemmin. Kuvaajaakaan en siis saanut samalla mukaan, joten minulla ei valitettavasti teille ole kuvia. Mutta asiasta toiseen voisin hehkuttaa noita uusia tekniikka suojia vielä lisää. Nythän tuli siis maastossakin niitä käytettyä ja olivat todella hyvät. Ei mennyt hiekkaa,kiviä yms mtn tarrojen ja suojien sisään ja erityisesti pysyivät hyvin jalassa! Suojat eivät hiostaneet, vaan antoivat tamman jalkojen hyvin hengittää. Todella mukavat olivat ja käytännöllisesti meillä maastossakin.

Mutta palataankin asiasta itse maastoiluun. Päätin siis lähteä maastoilemaan, kun tällä viikolla on jo keretty mennä niin koulua kuin ns. pelleily tuntikin. Maastossa tamma oli ihanan reipas, jouduin suorastaan koko ajan pidättämään Vikkeä kuin tykitettiin hirmusta vauhtia menemään. Nopeusrajoitus mikä autoille oli, niin oltaisiin jo tamman kanssa otettu sakot ylinopeudesta. Kyllä kelpasi mennä kovaa kyytiä. Käytiin ihan 7-8km maastolenkki ja vastaan tuli pyöräiliöitä mutteivat nekään estäneet meidän kulkua. Vikke ei enää välitä näistä pelottavista pyöristä mitään. Kevyessä istunnassa oli jotain niin ihanaa olla kun Vikke tykitti minkä jaloistaan pääsi. 

Tosin, kun kääsin tamman eräälle tielle jossa olisi ollut loiva ylämäki mahtava laukata niin kaikki ei oikein sujunutkaan kuin kerkesin kuvitella mielessäni. Lähdettiin siis Viken kanssa laukkaamaan, mutta yhtäkkiä tamma veti täydestä laukasta jarrut kiinni. En kumminkaa edes meinannut tippua. Ratsastin tammaa hieman eteenpäin, mutta metsässä liikkui selvästi joku sillä tamma jysähti täysin paikoilleen ja ei suostunut liikkumaan. Käänsin sitten Viken ympäri ja lähdettiin pois päin. Kuulinkin sitten tien varrella asuvalta naiselta, että siellä on liikunut talvella susi ja karhukin. Että hän ei yhtään ihmetellyt jos hevonen oli vetässy jarrut pohjaan, sillä itsekkin kuulin, että joku metsässä liikkui.

Loppumatka sujui todella hyvin ja mentiin aika reippaassa tahdissa tamman kanssa. Humppasin vielä kentällä ilman satulaa puolituntia menemään, kuin sitä uutta hevosta joka Viken tarhakaveriksi hommattiin ratsastettiin siinä. Piti oikein perua puheensa viime kerrasta miten tahmea Vikke oli, sillä ei toinen ole muuttunut vielä ainakaan etanaksi. Tammalla tuleekin reilun viikon päästä viimein se kengittäjä ottamaan hokit pois.

Vanha kuva.

~ Vikke ja Tiitu