082: Nyt se on ohi!

Peruskouluun tällä kertaa otsikko viittaa. Meillä oli viimeinen peruskoulun päivä tänään ja huomenna on enää kevätjuhla ja todistuksen jako jota ei ei enää voi päiväksi laskea. Kyllähän sitä tuli tänään itkettyä, kun tajusi oikeasti, että nyt se on ohi. Ei enää samat vanhat opettajat tai tutut kasvot aamulla vastassa. Kaikki kaverit jää ja uusi vaihde elämässä alkaa. Missä mun vanhat kaverit? Muistan edelleen seiskaluokan, kun kouluun tultiin ja miten kävikään meidän luokka ei tosiaan ollut mikään paras. Ei tultu toimeen eikä mitään, sitten kasvettiin kasiluokalle ja yhteishenki oli kesän aikana kuin ihmeestä parantunut hurjana. Jouduttiin toisessa koulussa olemaan, kun nykyistämme korjailtiin sisäilmaongelmien takia. Kaikkia väsytti ja tympäs pitkät matkat ja kaikki. 

Mutta nyt palataan takas nykyhetkeen. Meidän luokan yhteishenki on vain jotain niin parasta. Kaikkissa meissä on virheitä ja oma tapamme tehdä asioita mutta se vain täydentään meidän luokkaa. Ollaan oltu kuulema aika rasavillejä ja vähän ongelma luokkakin joittenkin opettajien tunnilla. Mutta musta vain tuntuu siltä, että meidän luokalle on tullut semmoinen yhteinen sävel, että kukaan ei jää yksin. Jos joku ope rupee kitisee niin kaveria ei jätetä vaan ruetaan puolustamaan. Hurja ikävä tätä luokkaa mulle jää. 

Tänään nuo tukioppilaat jo 'potkivat' meidät koulusta ulos. Oli nimittäin potkiaiset, hauskaa kyllä oli. Halikierros oli varmaan pahin, kun 7 ja 8 luokkalaiset kävi haalaamas ja sitten opettajat. Varsinkin opettajat sillä he kiittivät kaikesta ja toivottivat hyviä jatkoja. Eräskin opettaja sano minulle, että yritän Tiia pitää itsessi kasassa. Kyllä minua rupesi naurattamaan. Taidan olla aika tapaturma-altis ihminen. Toisaalta ikävä jää kaikkia opettajia sillä kolmen vuoden sisässä tututkavot ja opet ja opetustyylit ovat käyneet todella tutuiksi. Kaikista ikävin minulla jää kumminkin erityisopettajaa, joka on jaksanut tsempata aina, kun olen tarvinnut sitä opiskeluissa. Iso kiitos hänelle ja toki muille opettajille mutta ennen kaikkea meidän luokallemme. Teitä minä jään oikeasti kaipaamaan jokaista omalla tavallaan. Meidän luokka ei ole kokonainen, jos kukaan puuttuu meistä sieltä. Tämän enempää minä en jää jaarittelemaan tätä vaan sanon vielä kerran ISO KIITOS aivan kaikille!

Minä ja Saila 8lk!

Vasen ylin kuva 8lk ja 2 muuta ysiluokalta Iitun kanssa!

Huomenna se on sitten enää kevätjuhla ja päättötokarin hakeminen. Kyllä jo vähän jännittää, muttei se mitään. Varmasti tulen taas huomenna itkeä tihruttamaan. Mutta silloin pitää itkeä kun itkettää niin se vain on.