Noh ei mennyt aikaakaan, kun menin jo ennen kaveria tallille ja Vikke makasi jälleen tarhassa. Arvelin, että tamma pomppaa ylös, jos yritän mennä sen viereen istumaan. Juttelin sille rauhallisesti ja lähesytin tammaa todella rauhallisesti. Mikä parasta Vikke päästi minut ensimmäistä kertaa lähelleen. Sain paijata tammaa ja se oli aivan rentona vieressäni. Tamma ei ollut ollenkaan edes jännittynyt. Edistysaskel oli siis luottamuksessa tapahtunut tässäkin asiassa. Kumminkin kaverini saapui liian myöhään tallille tai oikeastaan Vikke kuuli kaverin tulevan joten tamma nousikin sitten taas salamana ylös. Ei siis mitään mahdollisuuksia kuvien ottamiseen. Sitten Ginko muuttikin tallille ja ratsastin ruunan läpi. Sain jopa ensimmäiset yhteiskuvat Viken kanssa, kun tamma makasi maassa aivan rentona vierelläni.
Sitä tunnetta ei voi selittää, kun niin iso eläin luottaa sinuun ja uskaltaa päästää sinut viereen, sekä myös toisen ihmisen kameran kanssa. Kaiken lisäksi isoin plussa oli se, että Vikke oli siltikkin rentona, vaikka vieressä istuinkin. Joskus on hyvä huomata tälläisiä luottamussuhteen kasvamisia pienissäkin jutuissa (lue:minulle se ei ollut pieni juttu).
''Mä olen ikuisesti sun oma pakkaus, sullon mun koko elämäni rakkaus, sullon kaikki mitä mä elämässäni omistan.'' |
Mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta<3! ''Huomaan, mulla ei oo mitään ilman sua. En enää koskaan päästäis sua pois, En enää koskaan lähtis luotas pois. Niin heikko oon ilman sua'' |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti