097: Rodeoratsastusta sekä rakkautta

''Mä tarviin sut mun viereen<3''

Blogi palaa tauoltaan jälleen taas elämään. Menin tänään tallille äidin kyydillä tuossa iltasella, kun olin käynyt hoitamassa eka kaikki asiat keskustassa. Ginko kävelikin minua vastaan tarhan suulle ja kipitettiin sitten kiirreesti talliin inhottavia ötököitä karkuun. Harjailin ruunan kaikessa rauhassa juttellen kaverin kanssa samalla. Saatiin kuvajaakin paikalle ja tällä kertaa todellakin oli hyvä asia, että se kuvaaja oli mukana. Mutta palataan takaisin asiaan siitä nimittäin kuulette kohta. Varustin ja ötömyrkkyä vähän ponille niin oltiin valmiita lähtemään kentälle. Hommasta ei kyllä tullut yksinkertaisesti mitään. Ginko pelkäsi aivan tajuttomasti erästä laatikkoa jonka alla oli sähkölankapistoke hommeli. Ruuna oli saanut napsun siitä ja se sattumoisin oli meidän kentän laidalla.. Noh ei voinut mitään, yritin kyllä parhaani ratsastaa ruunaa siitä ohi, mutta sitten ruuna rupesi hyppimään pystyyn ja kaikkea muuta mukavaa. Muutenkin tajusin ettei koko tunnista tule mitään jos joudun koko ajan yhdellä sivulla saamaan sen ponin kävelemään sen jutun ohi joten siirryttiin peltotreeniin.

Pellolla ruuna meni yllättävän hyvin ei enää keulimista, joten keuliminen johtui täysin siitä että raukkaa pelotta niin kovasti se sähköpaimen. Mentiin vähän lisättyä ravia ja nosteltiin laukkoja. Pukkeja kyllä tuli, mutta eivät nuo meidän menoa estäneet. Ruuna oli viimeksi liikkunut viikko sitten joten virtaa kyllä riitti, joka varmasti osittain purkautui myös niihin pukkeihin.

Ginkon jälkeen ratsastin vielä Vikkeä rennosti löysillä ohjilla vähän käyntiä ja ravia ottaen. Tamma oli aivan innoissaan niin sain jarrutella kyllä menoa jonkin verran. Vikke selvästi tykkäsi kun pitkästä aikaa ratsatsin sillä ihan ilman satulaa vaan. Loppuvaiheessa laskeuduin alas selästä ja kävelin kenttää ympäri. Tamma seurasi mua ihanasti perässä, vaikka en edes taluttanut. Sitten kun minä pysähdyin niin pysähty Vikkekin ja kun taas jatkoin matkaa niin tammakin jatkoi. Luottamussuhde meillä ainakin on kunnossa, jos mikään muu ei. Kaverin lähdettyä jäin vielä tallille hetkeksi Viken kanssa puuhastelemaan kunnes vein tamman tarhaan kavereiden kanssa jotka jo kovasti kaipailivat Vikkeä. En ole nyt oikein kirjoitus tuulella joten varmaan sekavaa tekstiä, mutta nauttikaa kuvista!

''Ei villi sielu viihdy matkassa pataluuskien''

''Älä sano mitään,
Mä vielä kesytän tän!''

Venyy se jäykkänäkin..

Rakkautta<3
''Onko toisen onni toiselta pois?''

Tää meidän kuvaaja keskittyy ihan koko ajan meidän kuvaamiseen?

''Tässä mä seison kaipausta rinnassa,
vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
maailma on minun maailma on sinun,
maailma on tehty meitä kahta varten''

''Mut sun vierestä ei kiire mihinkää hetkeäkään.
Hei missä sä meet, tuu mun yö valaisee
Sä saisit mut hymyilee''