Lehdossa kasvaneet: 099: En todellakaan tienny, että tää voi tältä tuntua

Mistähän oikein alottaisin kertomaan. Tällä hetkellä tunteet juoksee taas aikalailla Ginkoa kohtaan vuoristorataa. Ruuna tosiaankin osaa pelata tätä peliä, mutta niin osaan minäkin. Siitä kumminkin myöhemmin lisää nyt ensiksi Vikkeen.

Ratsastin tänään Viken aika kevyesti alle puolisen tuntia vähän ravia ja käyntiä ottaen. Tammalla oli nimittäin pahasti lohennut takakavio niin en tiennyt miten oikein Vikke reagoisi siihen. Tamma oli joksenkin jäykkänä tänään jo käynnissä. Ravi oli sitten vielä jäykempää ja epämukavaa istua! En ole koskaan valittanut Viken ravissa istuessa, mutta tänään valitin. Raukalla on tosiaankin etuset jäykkänä pitäisi keksiä miten saisi niitä jotenkin venytettyä etteivät olisi niin jumissa. Menin muutamia ympyröitä käynnissä ja kasikkon pari kertaa en sen pahemmin ruennut tammaa taivuttelemaan, kun jo suoralla Vikke oli mahdottoman jäykkä ratsastaa etupäästä. Huomattiin myös kaverin kanssa, että tammalta on kadonnut kaikki lihakset etupäästä tämän loman aikana joten niitäkin pitää lähteä kehittämään tytön kanssa takaisin. Ehkä se tästä pikku hiljaa ja pitää toivoa ettei tulisi mitään takapakkeja sekä tietenkin, että tuo jäykkyys katoisi kokonaan tammalla mennessä.

''Me tehään aina isoja juttuja.
Syvällä pelissä ollaan oltu vuosii..''

Kun olin Vikkeä aikani ratsastanut ratsastin tamman takaisin tallille. Purettiin kaverin kanssa nopeasti tamma porukassa. Tamma ei ollenkaa edes hionnut tuosta köpöttelystä joten en ruennut pesemäänkään toisekseen oli muutenkin jo aika viileä ilma. Vietiin sitten Vikke tarhaan ja samalla reissulla haettiin Ginko. Ginko tuntu niin laiskalta taluttaessa, mutta ruuna oli kyllä kaikkea muuta kun oltiin varustettu ja selkään pääsin. Ensimmäisien ravejen aikana Ginko olisi jo halunnut nostaa laukan ja tarjosikin sitä koko ajan. Sain sitten pidätellä ja muistuttaa ruunaa, että ei kun nyt mennään vaan ravia. Mentiin sitten kolmea puomia ja jos oikein muistan niin ihmisen askeleita puomejen väliin mahtui viisi. Tämä tehtävä ja välimatka sopi Ginkolle todella hyvin ja jo ensimmäiset puomit sujuivat. Muutaman kerran osuttiin puomiin, kun meni jalat sekasin. Ihmekkös tuo, kun kuski säätää siellä selässä ja kokematon poni alla. Tämän jälkeen nostinkin laukkoja. Pukkia tuli pukin perään kyllä niin ahkerasti, että en ole ennen ruunalta saanut sellaista kyytiä.

Loppujen lopuksi tulin selästä ihan alas tyylikkäästi, kun ruuna veti suoralla vain pukkia laukassa koko ajan niin, että välillä oltiin ilmassa kokonaan. Tyylikäs tippuminen meni kutakuinkin niin kuin ruuna aloitti pukittelun niin aivan loppussa se vetikin pukin jonka perään toisen ja kääntyikin poikittain erisuuntaan jolloin minun tasapainoni oikeastaan petti ja suoraan tulin maahan selälleni ruunan viereen. Ohjista en tietenkään laskenut irti ettei tämä sankari pääse karkaamaan mutta onneks Ginkokin tajusi ja pysähtyi viereeni. Toisenkin kerran ruuna yritti samaa temppua muttei enää kyllä toiminut. Tais harmittaa toista se! Välillä saatiin nätimpikin laukkapätkä. Otin laukkojen jälkeen vielä kevyesti ravia ja käyntiä. Sitten kokeilin asioita mihin Ginkon pitäisi tottua, jos selässä onkin joskus kokemattomaanpi. Liikuttelin jalkoja hirveän taakse ja sitten eteen sekä heiluttelin. Koko tämän ajan Ginko onneksi oli aloillaan kiltisti vaikkei kukaan pitänytkään kiinni. Ratsastin vielä Ginkon tallinpihaan ja purettiin reippaasti. Sitten lähdettiin viemään ruuna tarhaan ja antamaan hevosille päiväheinät.